lauantai 31. elokuuta 2013

Ja leipä leviää - Saaristolaisleipä

saaristolaisleivän leipominen

Tämä perinteinen herkkuleipä on joidenkin ohjeiden mukaan "helpoin leipä ikinä", mutta kyllä se joskus vaan tarjoaa haastetta tekijälleen. Niin kävi tällä kertaa.

Aloita murentamalla ja sekoittamalla 50g tuorehiivaa kädenlämpöiseen piimään. (Tässä vaiheessa kokin suusta kajahtaa "kädenlämpöseen piimään?! Millä v**ulla mä nyt piimän lämmitän?") Piimä siis mikroon prkl. IKEA:n valtava metallikulho toimii hyvin sekoituskulhona, jos muut astiat ovat jo käytössä/tiskissä.

leipä



Lisää tämän jälkeen muut aineet, eli 3 desiä siirappia (mikä matemaattisten haasteiden ansiosta voi olla jännittävää annostella), 2 desiä sokeroimatonta puolukkasurvosta (puolukatkin voi toki poimia itse jos ei meidän tavoin keksi toteuttaa ideaa tunnin varoitusajalla), 3 desiä vehnäleseitä, 3 desiä mämmi- ja leipämaltaita, 4 desiä ruisjauhoja , 3 teelusikallista suolaa ja loppusilauksena noin litra vehnäjauhoja (ohje sanoo karkeita vehnäjauhoja, mutta niitä ei nyt juuri sattunut olemaan [ja sen huomaa ensimmäisen erän lopputuloksesta]). Älä vaivaa liikaa (toimii hyvin myös yleisenä elämänohjeena).





Maisteluvaiheessa mämmi puskee kyllä vähän liikaa läpi, joten kannattaa kenties kokeilla kaljamaltaita. Loppumakustelu voi vielä muuttaa tilannetta. Ja tekijöiden huomautuksena: kaloreita tästä taikinasta löytyy, joten ei kannata olla dieetillä, kun näitä tekee.

leipätaikina


Lappaa valmis taikinaseos voideltuihin leipävuokiin ja anna nousta n. 1,5 tuntia. Sen jälkeen leivät vaan uuniin 175 asteeseen ja anna olla noin puolitoista tuntia (mahdollisesti kaksikin, riippuen siitä kuinka täyteen ahdat vuuan). Jos omistat paistomittarin, niin sillä voit kätevästi testata leivän valmiuden. Yleensä se on valmista siinä vaiheessa, kun leivän sisälämpötila nousee noin. 96:een asteeseen. Tällä kertaa se tosin hujahti jo 98:aan asteeseen ja silti leipä oli mehevää ja maukasta. Kun leipien pinta on tummunut, laita päälle folio, etteivät leivät kärvähdä.

saaristolaisleipä paistaminen


Allekirjoittaneet totesivat myös, että taikina kannattaa jakaa kolmeen leipävuokaan kahden sijasta, sillä taikinaa on sen verran paljon, että se lainehti yli hyvin "kauniisti" eivätkä leivät meinanneet kypsyä keskeltä. Toisaalta syynä saattoi myös olla se, että erehdyimme käyttämään hienoja vehnäjauhoja karkeiden sijasta. Noh, aina ei kaikki mene niin kuin Strömsössä ja alla on siitä todistusaineistoa.

saaristolaisleipä virhe

Toisella tekokerralla jauhot vaihdettiin siis suosiolla karkeampiin lajitovereihinsa ja lopputulos oli paljon parempi. Toki koko prosessi sai muutenkin vähän uusia käänteitä, joten kerrataanpa ne seuraavaksi. Leipien oltua uunissa n. 45 minuuttia ne siveltiin siirappi-vesiseoksella. Siirappia ja vettä oli molempia yhtä paljon seoksessa. Toinen sively tapahtui, kun leivät olivat lämmitelleet yhteensä puolentoista tuntia uunissa. Tämä leipien sively saa aikaan myös mukavan rapsakan kuoren aikaan, mikä ainakin meidän mielestämme toimii. Ja ne aiemmin kyseenalaistetut mämmimaltaat itseasiassa sopivatkin hyvin leiväntekoon.

saaristolaisleipä voitelu


Kun leivät ovat olleet uunissa sen 1,5 - 2 tuntia (nämä leivät olivat siis uunissa puolentoista tuntia) niin jäähdytä ne oikeasti hyvin, vaikka kuinka nälkä olisi. Leivän maku paranee vanhetessaan (ei nyt aivan samalla tavalla kuin vuosikertaviinien), joten jos mahdollista, niin anna sen olla pari-kolme päivää ja nautiskele sitten vasta.

Resepti:

1 l piimää
50 g hiivaa
3 dl siirappia
2 dl sokeroimatonta puolukkasurvosta
3 dl vehnäleseitä
3 dl mämmi- ja leipämaltaita
4 dl ruisjauhoja
3 tl suolaa
n. 1 l vehnäjauhoja

Leipä ei välttämättä muuta tarvi seurakseen kuin nokareen voita. Omia tarjoiluehdotuksia voi laittaa kommentteihin.

Perinteisesti.


Omenapuusta hyvää päivää! Puolukkainen omenapiiras




Omenapiiraan ei pitänyt välttämättä päästä avajaistohinoihin mukaan, mutta menköön tämän kerran, sillä omenoistahan tämä kaikki lähti.

Kotipuutarhan omenasatoa









Taikinan kimppuun siis...Sekoita 2 desiä puolikarkeita vehnäjauhoja, 1 teelusikallinen leivinjauhetta ja 2 ruokalusikallista sokeria keskenään. Lisää margariini ja nypi sormenpäillä ryynimäiseksi massaksi. 






Hyvänä niksinä kannattaa ottaa irtopohjavuoka käyttöön perinteisen piirasvuuan sijasta. Sen pohjalle on helppo asettaa leivinpaperia (huom. valkaisematon leivinpaperi, se perinteinen vaihtoehto) ja leikata vain ylitse tulevat reunat. Voitele reunat, paperi kun ei voitelua kaipaa. Painele taikina pohjaan ja reunoille ja esipaista noin 10 minuuttia.



Irrota vaniljatangosta siemenet veitsen hamarapuolella ja sekoita pieneen määrään sokeria.Tai isoon, jos sokerihammasta kolottaa. Viipaloi omenat ja laita veden ja sokerin kanssa kattilaan.Laita vaniljatangon puolikkaat myös mukaan, ettei ne tunne oloaan hylätyksi. Hauduta miedolla lämmöllä viitisen minuuttia ja muista noukkia vaniljatangon puolikkaat pois seoksesta. (Ne voit vaikka laittaa sokeripurkkiin ja tadaa... sinulla on itsetehtyä "vaniljasokeria"). Mausta seos parilla hyppysellisellä kanelia ja levitä se taikinapohjalle.




Kuutioi tai viipaloi noin 300 grammaa omenoita piiraan päällistä ajatellen. Heitä mukaan shottilasillinen sitruunamehua omenoiden tummumisen estämiseksi.Ripottele omenakuutiot ja puolukat vielä pinnalle ja mausta makusi mukaan sokerilla (tähän upeaan teokseen lisäsimme 4 ruokalusikallista sokeria). Ja ei muuta kuin uuniin. 200 astetta ja 30 minuuttia ja piiraan pitäisi olla valmista. Jäähdytä vaikka parvekkeen kukkahyllyllä. Koristele piiras tomusokerilla.


Resepti

taikina:
2 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl sokeria
75 g margariinia

seos/täyte:
400 g omenaa
1/2 dl vettä
1 dl sokeria
1 vaniljatanko

päälle:
300 g omenaa
4 cl sitruunamehua
1 dl puolukoita
4 rkl sokeria

Omenakiisseli (koska vielä on omenoita jäljellä)



Ylijäämäomenista valmistuu vielä herkullinen kiisseli. Laita kattilaan noin litra vettä ja puolen litraa omenaa sekä 1,5 desiä sokeria ja tilkka kanelia (tai kanelitanko). Anna kiehua, kunnes omenoiden rakenne rikkoutuu ja kattilassa on hurmaava mössö. Maistessasi seosta, muista että se on kuumaa. Tämä pieni fakta unohtui kokilta tällä kertaa. Omenat voit soseuttaa tai jättää palasiksi, mutta tässä versiossa ne soseutetaan, sillä allekirjoittanut ei välitä klimpeistä. Siivilöintiä kannattaa myös harkita.




Lorauta sitruunamehua reilu loraus kattilassa valmistuvan kiisselin sekaan ja anna kiehua. Sekoita 5 ruokalusikallista perunajauhoja pieneen määrään vettä, niin että seos on kuitenkin hyvin juoksevaa. Kaada perunajauhovesi tasaisena lorona kiisselin sekaan sen mukaan kuinka paksua kiisseliä haluat. Muista sekoittaa kiisseliä hyvin kun lisäät jauhoseosta tai muuten tulee paakkuja. Nosta kattila, kaada tarjoiluastiaan, kaada päälle sokeria tai laita kelmu kulhon päälle kuorettumisen estämiseksi ja anna jäähtyä.

Kiisselin voit tarjoilla vaikkapa lasista maitovaahdon kera tai ihan vain miten itse haluat. 

Perinneruokaa Prkl!


Tästä se kaikki alkaa. Tai alkoi jo Prismassa ostosreissulla. Vapaa viikonloppu ja puolihuolimaton kommentti "pitäiskö noista omenoista tehdä jotain?". Siitä tämä kaikki siis sai alkunsa. Pienen pohdiskelun jälkeen ajatus omenapiirakasta oli jo kasvanut ruisleipään, saaristolaisleipään ja muutamaan muuhun ruokaan. Lisätään tähän vielä automatkalla heitetty letkautus "perinneruokaa prkl" ja voilá; ajatus blogiin oli valmis. Joten ei kun kokkaamaan.

Mutta sitä ennen lienee tarpeellista hieman kertoa, ketä täältä blogin takaa löytyy. Blogia kirjoittaa pääsääntöisesti Antti ja ruokia valmistaa Mika. Toinen on tuleva ammattikokki ja toinen taas ei (mutta nirso ruokailija kuulemma). Molemmat ovat kuitenkin lanttuja kaupungissa eli maalta kotoisin olevia helsinkiläisiä ja tämän blogin kautta kumpikin pääsee tekemään sitä mistä tykkää.

Nimensä mukaisesti blogi tulee keskittymään perinneruokiin, mutta mitään takeita ei ole siitä, että kaikki niistä toteutetaan aina perinteisesti. Varmasti perinneruokia ollaan muinoinkin tehty enemmän tai vähemmän kokeellisesti. Kai. Ehkä. No, kerta se on ensimmäinenkin.

Nauttikaa siis näistä herkuista, sillä niin teemme mekin. Ainakin useimmiten.

Perinteisesti teidän

Antti ja Mika



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Suositut tekstit