keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Blinit; maukkaat terveiset naapurista

Blinit ovat jälleen ruoka, joka on alunperin lähtöisin rajojen ulkopuolelta, mutta perinneruokaa se on silti. Siitä on varmasti vaikka kuinka kauan aikaa, kun blinit on adoptoitu suomalaiseenkin ruuanlaittoon. Oma valikoivuus (ei nirsous vaan valikoivuus) on aina pitänyt tätä ruokaa vähän siellä alemmalla tasolla kun ruuista on kyse, mutta se johtuu lähinnä taas lisukkeista. Mäti ja sipuli eivät lempiruokiin kuulu, mutta sillä nyt ei ole väliä. Joten blinejä siis nyt.





Ota esiin tarpeeks suuri kulho ja lämmitä 5 desiä maitoa kädenlämpöiseksi. Maitoon sekoitetaan 25 grammaa hiivaa. Seuraavaksi joukkoon vatkataan tattari- ja vehnäjauhot. Tattarijauhoja tulee 2,5 desiä ja vehnäjauhoja vähän reilu desi. Tämän jälkeen blinitaikinan annetaan kohota reilun tunnin verran. Eli muista siis valita oikeasti tarpeeksi suuri kulho.

Kohottamisen jäkeen taikinaan lisätään vielä loput ainesosata, eli kolme keltuaista, purkillinen kermaviiliä ja puolisen teelusikallista suolaa. Valkuaisiakaan ei tarvitse heittää hukkaan vaan ne vaahdotetaan kovaksi vaahdoksi ja lisätään taikinaan. Älä kuitenkaan kohtele niitä kaltoin vaan kääntele ne hellävaraisesti taikinaan.

Ja sitten päästään itse paistamiseen. Kuumenna blini- tai ohukaispannu kuumaksi ja paista blinit molemmin puolin voinokareen kera. Blinit ovat parhaimmillaan vastapaistettuina, eikä niitä kyllä kannata ruveta säilyttämään seuraavaan päivään. Joten paista siis sen verran kuin haluat syödä. Taikina puolestaan säilyy paremmin seuraavaan päivään, kun sen laittaa kelmun alle ja jääkaappiin.

Blinien kanssa perinteisesti nautitaan smetanaa, mätiä, hienonnettua sipulia ja tilliä, mutta ne maistuivat erittäin hyviltä myös omenahillon ja kermavaahdon kera. Jos ei satu pitämään mädistä, niin silloin tämä makeampi vaihtoehto on mitä mainioin.


Resepti: 


5 dl maitoa
25 g hiivaa
2,5 dl tattarijauhoja
1,25 dl vehnäjauhoja
3 kananmunankeltuaista
200 g kermaviiliä (eli yksi purkillinen)
0,5 tl suolaa
3 kananmunanvalkuaista

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva. Sekoita tattari- ja vehnäjauhot seuraavaksi sekaan. Anna kohota reilun tunnin verran. Lisää keltuaiset, kermaviili ja suola. Vaahdota valkuaiset ja lisää nekin taikinaan, mutta varoen. Paista blini- tai ohukaispannulla molemmilta puolilta. Tarjoile smetanan, mädin, hienonnetun sipulin ja tillin kera.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Vispipuuro; samettinen marjapommi

marjainen vispipuuro
Vispipuuroon on voinut monellakin tulla traumoja kouluaikoina, sillä sitä on muutamaankin otteeseen siellä tarjottu, eikä se omalle suosikkilistalle ainakaan silloin päässyt. Aikuisiällä se on saanut parikin mahdollisuutta paikata tilanteen, eikä vispipuuron lätkäiseminen lautaselle enää aiheuta läheskään samanlaisia antipatioita, kuin aiemmin. Kyseessä on sitäpaitsi melkoisen helppo ruokalaji, joten tähän pystyy kyllä jokainen.

puolukkapuuro




Vispipuuroa varten tarvitset vettä, puolukoita, sokeria, mannaryynejä sekä hyppysellisen suolaa. Ainesosalistakaan ei siis ole erityisen vaativa. Se on lisäksi melkoisen mukautuva, sillä voit tehdä sen lähes mistä tahansa marjoista. Puolukat ovat se perinteisin vaihtoehto, mutta jos esimerkiksi mustikat ovat lempimarjojasi, niin mikään ei estä käyttämästä niitä.

vispipuuron valmistaminen

Aloitetaan vispipuuron teko keittämällä 7 desiä vettä ja 2 desiä puolukoita vähän reilun viiden minuutin ajan. Tässä ajassa niiden pitäisi jo hyvin mehustua. Siivilöi kuoret pois ja kiehauta mehu vielä kertaalleen. Lisää desi sokeria, hyppysellinen suolaa ja näiden jälkeen vielä desi mannaryynejä koko ajan sekoittaen. Keitä puuroa kymmenisen minuuttia ja sekoita sitä välillä, jottei se pala pohjaan. Tämä onnistuu siis paremmin, jos keittäminen tapahtuu miedolla lämmöllä, eikä täydellä teholla.

kuohkea vispipuuro
Anna keitetyn puuron jäähtyä, jonka jälkeen se vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Sähkövatkaimen käyttö on täysin sallittua, mutta jos haluaa treenata käsin vispaamista, niin siitä vaan. Väri muuttuu kauniin vaaleanpunaiseksi. Parhaimmillaan vispipuuro on ihan vain kylmän maidon kanssa.


 

Resepti:


7 dl vettä
2 dl puolukoita
1 dl sokeria
1 dl mannasuurimoita
Suolaa

Keitä puolukoita 5-10 minuuttia ja siivilöi pois kuoret. Kiehauta mehu uudestaan ja lisää sokeri, suola sekä mannasuurimot samalla sekoittaen. Keitä puuroa vielä kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Jäähdytä puuro ja vatkaa kuohkeaksi.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kalakukko, joskaan ei lentävä sellainen

Kalakukko lienee kyllä perinneruokien aatelia ja on varmasti ensimmäisten vastausten joukossa, jos pitää jälleen miettiä, mitä perinteistä ruokaa täältä löytyy. Eikä sitä kyllä ole muistaakseni koskaan tullut maistettua. Joten kerta se on ensimmäinenkin. Ihan jännityksellä odotan, että mitä tästäkin tulee.

Isoisoäidin kirjan mukaan jos lähdetään kalakukkoa tekemään, niin tässä vaiheessa pitäisi lähteä kalaan. Siihen ei nyt kuitenkaan ole aikaa, joten kalan perkaaminen ja ruotiminen ynnä muut sellaiset operaatiot jäävät nyt väliin. Kumpikaan lähikauppa ei ollut erityisen auttavainen tällä kertaa, sillä ahven oli loppu molemmista. Joten suunnitelmat menivät jälleen uusiksi ja kalavalinnaksi tuli lopulta täysin uusi tuttavuus nimeltään pangasius eli haimonni. No kokeillaan.


Kalaa siis tarvitaan tällaiseen pienempään kalakukkoon puolisen kiloa. Lisäksi tarvitaan suurinpiirtein saman verran rasvaista sianlihaa (ne pekonia vahvemmat) ja teelusikallinen riisinjyviä. Taikinaa varten taas tarvitaan puolisen kiloa ruisjauhoja, noin 4 desiä vettä, puoli desiä öljyä ja pari teelusikallista suolaa.

Valmistele taikina sekoittamalla jauhot, suola ja vesi keskenään. Lisää öljy, kun jauhot ja vesi ovat jo hyvin sekoittuneet taikinaksi. Taputtele tai kaulitse taikinapallo jauhojen avulla noin sentin paksuiseksi levyksi. Reunoilta taikinalevyn tulee olla vieläkin ohuempi. Taikina saa mielellään olla aika pyöreähkö. Ripottele pari teelusikallista riisiä taikinan pohjalle ennen kalojen asettelua. Riisi imaisee ylimääräiset nesteet, jotta pohja ei "lillu" nesteessä.

Asettele pohjan päälle kalapaloja (mielellään niitä pieniä ahvenia, joita nyt ei ollut saatavilla) ja sianlihaa vuorotellen kerroksiksi. Ripottele suolaa joka kerroksen väliin. Käännä taikinakuori lihojen ja kalojen päälle ja poista ylimääräiset taikinasuikaleet. "Muuraa" saumakohdat umpinaiseksi veden ja veitsen avulla. On oltava erittäin huolellinen, ettei missään ole reikiä, sillä silloin sisältö kyllä kuivahtaa täysin uunissa. Ylimääräisiä paloja kannattaa käyttää taikinakuoren tilkitsemiseen ja tasoittamiseen. Ennen uuniin menoa kalakukon tulee siis näyttää mukavan sileältä ja saumattomalta.

Lämmitä uuni 250:een asteeseen ja paista kalakukkoa tässä lämmössä puolen tunnin ajan. Tämän jälkeen kukko otetaan uunista ja lämpötila lasketaan 150:een asteeseen. Kääri kalakukko folioon ja laita takaisin 150-asteiseen uuniin hautumaan viideksi tunniksi. Sen jälkeen kalakukko onkin valmis nautittavaksi.

Lopputuloksesta on pakko sanoa, että maistuu paljon paremmalta kuin olisin osannut kuvitellakaan. Jotenkin tuo kala siinä taas vähän jännitti, koska en tosiaan ole kalan ystävä noin yleensä. Mutta kalakukon kokonaisuus vaan toimii tosi hyvin. Ruiskuori, pekoni ja kala kaikki pääsevät sopivasti esille. 

Resepti:


500 g ruisjauhoja
2 tl suolaa
3,5 dl vettä

500 g ahvenia
500 g pekonia/silavaa
suolaa


Sekoita veteen jauho ja suolat. Lisää öljy, kun taikina on jo hyvin sekoittunut. Kaulitse taikinapallo jauhojen avulla sentin paksuiseksi levyksi, joka on reunoilta vielä vähän ohuempi. Ripottele levyn keskelle hieman riisinjyviä. Asettele kala- ja sianlihapalat vuorotellen kerroksiksi, ripottele väliin suolaa ja taittele taikina siististi päälle. "Liimaa" kuori kiinni ja huolehdi, että siinä ei ole reikiä. Tasoita ja tilkitse veden, veitsen ja yli jääneiden taikinapalasten avulla.

Lämmitä uuni 250:een asteeseen ja paista puoli tuntia. Laske lämpö 150:een asteeseen ja kääri kalakukko folioon, jonka jälkeen sitä paistetaan vielä n. 5 tuntia.


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ranskalaiset vohvelit, mutta ei kuitenkaan Ranskasta?

jälkiruokaRanskalaiset vohvelit eivät välttämättä kuulosta erityisen perinteiseltä suomalaiselta ruualta, mutta pikainen googlettelu ei kyllä tue teoriaa, että ne Ranskastakaan olisivat. Täytynee tiedustella asiaa ranskalaisilta tuttavilta. Jokatapauksessa kyseessä on herkku vailla vertaansa. Ja ainakin kokin perheessä näitä on tehty vuosikymmenten ajan, joten perinteet tulevat mukaan viimeistään sitä kautta.

Aloita nyppimällä 200 grammaa voita ja 200 grammaa vehnäjauhoja taikinaksi. Nyt ei saa sitten vaivata taikinaa liikaa, ettei siitä tule liian sitkeää. Taikina laitetaan noin tunniksi jääkaappiin ja positiivista on tietysti myös muistaa ottaa taikina silloin tunnin päästä pois, ettei käy niin, että se unohtuu sinne seuraavaksi päiväksi. On vähän kankeahko taikina jatkokäsitellä, mutta se ei nyt viikonloppuaamun leivontahetkeä häiritse.

taikinan leikkaus
Jaa taikina kahteen osaan ja kaulitse kumpikin puolikas jauhojen avulla noin 2-3 millin paksuiseksi levyksi. Tee levystä mahdollisimman säännöllisen suorakaiteen muotoinen (neliökin käy), sillä siitä leikataan seuraavaksi noin 4x4 senttimertin kokoisia paloja. Pistele palasiin reikiä haarukalla ja asettele ne leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottele päälle vielä sokeria ennen kuin palat paistetaan 220-asteisessa uunissa. 6 minuuttia lienee sopiva aika, mutta tarkkaile vohveleita, etteivät ne pala. Haluttu värisävy on sellainen kaunis vaalean/kullanruskea. Anna vohveleiden jäähtyä kunnolla.

taikina aineksetSeuraavaksi tarvitaan täytettä vohveleihin. Tai niiden väliin, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Sekoita 75 grammaa voita, 75 grammaa tomusokeria, kananmunankeltuainen, teelusikallinen vaniljasokeria ja 2 ruokalusikallista kahvia keskenään tasaiseksi kreemiksi.

kreemitäyteSitten pitää vielä täyttää vohvelit. Ota siis kaksi vohvelinpuolikasta, laita toisen tasaiseen puoleen kreemiä sopivaksi katsomasi määrä ja liimaa palat yhteen. Toista tämä toimenpide loppujen palasten kanssa. Ihan hirveän paljoa täytettä ei kyllä vohveleihin sovi tai muuten se pursuaa yli syödessä.

Resepti:


200 g voita
200 g jauhoja
6 rkl vettä

Nypi voi ja jauhot taikinaksi, mutta älä vaivaa. Laita taikina tunniksi jääkaappiin, jonka jälkeen jaa se kahteen osaan. Kaulitse palaset n. 3 millimetrin paksuisiksi levyiksi. Leikkaa 4x4 cm kokoisia palasia taikinasta ja painele niiden pintaan reikiä haarukalla. Sirottele päälle sokeria ja paista 220:ssa asteessa n. 7 minuutin ajan. Anna jäähtyä. Täytä vohvelit kreemillä.

Täyte:
75 g voita
75 g tomusokeria
2 tl kahvia
1 tl vaniljasokeria
1 kananmunankeltuainen

Sekoita voi, tomusokeri, kahvi, vaniljasokeri ja kananmunankeltuainen keskenään.

Alla ohje, jonka pohjalta vohveleita lähdettiin tekemään.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Perunankuorisipsit; kaikki käytetään


peruna hyötykäyttöHävikkiviikko taisi toki mennä jo, joten tämä ei ole osa sitä. Tämä on vain taloudellisesti järkevää toimintaa. Perunaruokien kanssa monesti käy niin, että perunat tarvitsee kuoria ja silloinhan kuorille voi kehitellä jotain muuta tekemistä, kuin vain roskikseen heitto. Aivan heti ei myöskään tule mieleen ketään, joka ei tykkäisi sipseistä, joten mitä jos yhdistäisi nämä kaksi ajatusta ja tekisi perunakuorista sipsejä. Perunankuoret sisältävät sitäpaitsi hyvin kuitua, joten eiväthän nämä voi olla pahasta.

perunan kuoriKuoret tulee pestä hyvin, sillä kukaan ei varmaan arvosta multayllätyksiä sipseissään. Kuivaa kuoret keittiöliinalla, jonka jälkeen ne on hyvä laittaa kulhoon. Lisää perään rypsiöljyä ja suolaa ja sekoita kuoret hyvin rikkomatta niitä. Sipsien maustaminen oman maun mukaan ei varmaan koskaan ole ollut helpompaa, joten kokeile rauhassa eri makuja.

sipsit perunankuoresta
Levitä öljytyt ja maustetut kuoret uunipellille leivinpaperin päälle laita ne 180-asteiseen uuniin noin kymmeneksi minuutiksi. Kääntele sipsejä välillä ja nosta lämpötila 250:een asteeseen, jossa sipsit saavat paistua kunnes ovat rapeita ja kullanvärisiä.

Ensin vähän epäilytti, että miltä pelkät kuoret maistuvat. On kuitenkin myönnettävä, että perunankuorisipsit toimivat ihan mainiosti, eikä tämä todellakaan jää ainoaksi kerraksi, kun niitä tässä keittiössä valmistetaan. Eri perunaruokia tulee kuitenkin tehtyä aina välillä, joten kuorista ei varmasti ole pulaa. 

Resepti: 


300 g perunankuoria
1/4 dl rypsiöljyä
Suolaa ja muita mausteita



Reseptikilpailun satoa


Tässä taannoin osallistuimme Raision Kausiruoka-reseptikilpailuun ja kiitos kaikkien äänestäjien nappasimme myös voiton kotiin. Palkintona oli osallistuminen vapaavalinnaiselle kokkauskurssille ja tuotepaketti, sekä Hannele Kojon kirjoittama "Kausiherkkuja omasta pihasta" -kirja. Tämä paketti haettiin postista eilen ja sen avulla saadaan varmasti kehiteltyä jos jonkinlaista ruokaa pöytään. Kenties näitä voi hyödyntää blogissakin. Oikein paljon kiitoksia siis vielä kaikille äänestäneille ja tietysti Raisiolle tästä hienosta palkinnosta.

reseptikilpailu

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Jauheliha-perunasoselaatikko; perusruokaa parhaimmillaan

Laatikkoruuat ovat yleensä aika takuuvarmoja, eikä tämä jauheliha-perunasoselaatikko ole mitenkään poikkeus. Se ei siis ole innovatiivisin ruoka, mutta helppo, kohtalaisen edullinen ja siitä voit helposti tehdä itsesi näköisen. Siis... varmaan siitä jonkinlaisen näköispatsaankin aikaiseksi saa jos on viitseliäs, mutta lähinnä nyt tarkoitetaan sitä, että sitä saa muokattua oman maun mukaan.


Ruuanteko aloitetaan kuorimalla perunat, keittämällä ja survomalla ne muusiksi. Perunat saavat olla mielellään vähän jauhoisia, niin niistä saa parempaa muusia. Tuollainen 1,2 kiloa perunoita riittää hyvin ja se määrähän vähän vähenee, etenkin jos kuorii suurpiirteisesti. Lisää 50 grammaa voita muusiin ja sekoita se sekaan. Tämän jälkeen lisää myös 3 desiä maitoa, teelusikallinen suolaa ja viimeisenä 2 kananmunaa muusiin ja muussaa kaikki hyvin yhteen. 

Samaan aikaan paistetaan 700 grammaa jauhelihaa. Ruskista jauheliha 50 voigramman avulla. Lisää sipulit paistamisen loppuvaiheessa ja mausta jauheliha pippurilla ja suolalla. Suolaa meni yhteensä 3 teelusikallista ja murskattuja pippureita joku kymmenkunta. 

Perunamuusi ja jauheliha voidaankin seuraavaksi latoa voideltuun uunivuokaan kerroksittain. Tähän ruokaan ei kuulu yhteen sekottaminen, vaan kerroksellisuus on oma osansa koko ohjetta. Eli jauheliha, muusi, jauheliha, muusi, jauheliha... Ja sitä rataa. Päällimmäiseksi pitää jäädä perunamuusikerros. Päälle ripotellaan ohut kerros korppujauhoja ja pintaan voi painella vaikkapa lusikalla kuviointia, niin se tuo myös iloa silmälle. Laatikko laitetaan uuniin 200:aan asteeseen ja 30-45 minuutin paistoaika riittää. Tarkkaile taas tilannetta, ettei laatikko pala.

Jauheliha-perunasoselaatikon kanssa sopii hyvin yhteen vaikkapa puolukkahillo. Tämä on siis todellakin sellainen ruoka, mitä jokaisen on helppo muokata omaan makuun sopivaksi, mutta tämä ohje on melkolailla se perinteisin.

Resepti: 


1,2 kg perunoita (n. 1 l kuorittuina ja keitettyinä)
700 g jauhelihaa
100 g voita
1 sipuli
3 dl maitoa
2 munaa
4 tl suolaa
pippuria
korppujauhoja

Kuori perunat, keitä ja survo ne. Sekoita puolet voista muusiin ja lisää maito, suola ja kananmunat. Paista jauheliha jäljelle jääneessä voimääräässä ja lisää hienonnetut sipulit paiston loppuvaiheessa. Mausta pippurilla ja suolalla. Voitele uunivuoka ja lado jauhelihaa ja perunamuusia kerroksittain. Aloita jauhelihalla ja lopeta perunamuusiin. Ripottele päällimmäiseksi ohut kerros korppujauhoja ja painele pintakuviot lusikalla. Paista 200-asteisessa uunissa 30-45 minuuttia.

torstai 7. marraskuuta 2013

Lusikkaleivät; juhlapöydän aatelia

lusikkaleivät
Lusikkaleipiä on omassa suvussa tehty varmaan jos jonkinlaiseen juhlatilaisuuteen. Eikä siinä mitään, ne sopivat kyllä hyvin niin juhlatilaisuuksiin kuin enemmän vapaamuotoisiinkin kekkereihin. Kaiken lisäksi niiden ohje on vielä kohtalaisen yksinkertainen, joten miksi et kokeilisi niitä.

Aloitetaan kuumentamalla 200 grammaa voita. Anna sen kutakuinkin kiehahtaa, jonka jälkeen voit vähentää levyn kuumuutta. Voi saa siis poreilla, mutta kunnon kiehuminen pitemmän aikaa ei ole erityisen hyvä idea. Kun voi on saanut itseensä hieman punertavan sävyn, on se aika ottaa pois levyltä. Lisää sokerit, eli puolitoista desiä hienoa sokeria ja kaksi teelusikallista vaniljasokeria voihin ja sekoita.

Anna seoksen jäähtyä haaleaksi, jolloin on aika käydä jauhojen kimppuun. Sekoita siis 1 teelusikallinen soodaa ja jauhot. Ensin niitä tuli lisättyä 4,5 desiä, mutta taikina jäi jotenkin kauhean veteläksi, joten sekaan hulahti vielä ainakin puolen desin verran lisää. Paras tulos tulee jälleen kerran, kun jauhot siivilöidään voin sekaan.

Tämä taikina jätettiin jääkaappiin jäähtymään, mutta sehän jämähti sitten sellaiseen kuntoon, että siitä olisi saanut hyvän korvikkeen tiiliskiville rakennustyömaalla. Päivän opetuksena siis on, että älä laita taikinaa jääkaappiin. Uuttakaan ei viitsinyt alkaa tehdä, joten tiiliskiven kanssa täytyi vaan tehdä töitä. 

Ensiapuna siihen lisättiin vähän voita, mutta sen jälkeen siitä tuli taas liian vetelää. Joten taas lisättiin jauhoja. Eli käytännössä alkuperäinen taikina olisi ollut ihan hyvä, mutta jääkaappireissu ei selkeästikään ollut se oikea valinta. Epävarmuus taikinan koostumuksen suhteen vain iski ja sitä seurasi pari huonoa päätöstä.

Kun taikina on valmista, otetaan sitä teelusikkaan ja painellaan tasaiseksi. Lusikaksi kannattaa valita melko syvä lusikkamalli. Taikina irrotetaan lusikasta ja laitetaan leivinpaperin päälle uunipellille. Jätä ainakin sentti kunkin lusikkaleivän väliin. Paista 175:ssä asteessa 10-12 minuuttia tai kunnes "lusikat" ovat vaalean ruskeita.

lusikkaleivät
Anna lusikkaleipien jäähtyä hieman, jaa ne kahteen kekoon ja levitä toisen keon "lusikoihin" tasaiselle puolelle omenahilloa tai mitä muuta täytettä mielesi tekeekään. Yleisimmät maut taitavat olla juuri omenahillo sekä vadelmahillo. Liimaa puolikkaat toisiinsa hillon avulla. Kierittele lopuksi lusikkaleivät vielä sokerissa, niin ne saavat tunnusomaisen pintansa.

Hillon voi ihan hyvin ostaa valmiinakin, mutta kaapissa oli omenoita ja hillosokeria, joten niistä sai aikaiseksi oman omenahillon. Sekaan laitettiin vielä vähän limemehua tuomaan luonnetta hilloon, mutta itsehän voit maustaa hillon ihan miten haluat.


lusikkaleivät




Resepti:


200 g voita
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4,5-5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa

Sulata voi ja anna sen kuplia kunnes siitä tulee punertavaa ja ota pois levyltä. Sekoita sokerit voihin ja anna jäähtyä haaleaksi. Lisää jauhot. Ota taikinasta teelusikalla paloja ja tasoita pinta tasaiseksi. Laita leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 175-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia tai kunnes "lusikat" ovat vaalean ruskeita. Anna jäähtyä. Levitä tasaiselle pinnalle omenahilloa ja liimaa puolikkaat yhteen. Kieritä sokerissa.

Omenahilloon:
3 keskikokoista omenaa
3/4 dl hillosokeria
1 limen mehu
tilkka vettä

Kuori omenat ja poista siemenkodat. Kuutio palasiksi ja laita kattilaan veden ja sokerin kanssa ja keittele hilloksi. Lisää limen mehu sekaan hillon kiehuessa.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Karjalanpaisti; perinnepöydän parhaimmistoa

liharuoka

Karjalanpaisti on niitä ruokia, mikä varmaan kenelle tahansa tulee ensimmäisenä mieleen jos vastaan tulee kysymys Suomalaisista perinneruuista. Logiikka sen nimessä on jälleen pettämätön ja nimensäsä mukaisesti se on lähtöisin Karjalan suunnalta. Sen helppoudesta huolimatta sitä ei kyllä kovinkaan usein tule tehtyä ja tämä varmaan pätee aika monessakin keittiössä. Nopea ruokahan tämä ei suinkaan ole.

perinneruoka karjalasta

Itse karjalanpaistihan koostuu lähes pelkästään erilaisista kuutioiduista lihoista. Liha voi siis olla nautaa, sikaa tai lammasta eri yhdistelminä. Veden, pippurin ja suolan lisäksi ei tarvita välttämättä yhtään mitään muuta.

perintestä ruokaa karjalastaTätä karjalanpaistia varten hankittiin 300 grammaa rasvaista porsaan lihaa ja 600 grammaa nautaa. Lammas valitettavasti ei päässyt tällä kertaa pirskeisiin mukaan. Ideaalitilanteessa kaikkia lihalaatuja olisi sama määrä eli 1/3 nautaa, 1/3 porsasta ja 1/3 lammasta. Lihat pilkotaan kuutioiksi ja laitetaan kannelliseen pataan. Lisää lihat, suola ja pippuri kerroksittain pataan ja kaada sen jälkeen vettä perään niin, että lihat peittyvät täysin. Pata laitetaan uuniin 150:een asteeseen kolmeksi tunniksi hautumaan. Tämän jälkeen uunin voi sammuttaa, mutta padan voi hyvinkin jättää vielä uuniin jälkilämmölle. Vaihtoehtoisesti paistin voi jättää koko yön yli hautumaan 80:een asteeseen.

karjalainen pataruoka
Karjalanpaistin kanssa sopivat hyvin keitetyt perunat, mutta muuta ei välttämättä edes tarvitse. Päälle voi vielä hienontaa vähän persiljaa, niin annos on valmis nautittavaksi.

Resepti: 


300 g porsaanlihaa
600 g naudanlihaa
Vettä
Suolaa
Maustepippuria

Kuutioi lihat ja laita pataan kerroksittain suolan ja pippureiden kera. Kaada päälle vettä, niin että lihat peittyvät. Laita 150-asteiseen uuniin kolmeksi tunniksi. Voit antaa hautua tämän jälkeen yönkin yli 80:essä asteessa. Lisää hienonnettua persiljaa. Tarjoile vaikka keitettyjen perunoiden kera.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Suositut tekstit