keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Hyvää munkkia kaikille!!

Työväen juhlaa pukkaa, sillä sehän on nyt vappu. Ja näin ylioppilaana pitää kaivaa ylioppilaslakki kaapin perukoilta ja valmistautua vappupäivän rientoihin. Vappua tavalla tai toisella juhlitaan myös monissa muissa Euroopan maissa, mutta ainakaan käsittääkseni samanlaisia perinteitä ei ole muualla kuin täällä.

Vappuun kuitenkin kuuluvat ruokapuolelta tietyt asiat kuten sima, tippaleivät ja tietysti ne munkit. Niitä lähdetään tekemään tällä kertaa. Kun nyt ensin on selviytynyt jo melkoisesta vappuruuhkasta kaupassa. Se on jännä miten sinne aina vaan änkeää pahimpaan aikaan, jolloin kaikki muutkin ovat siellä. Ennakointi olisi hyvä asia, mutta ehkä sitten ensivuonna. Kokki alkaa väsyneenä kuitenkin vääntää munkkeja vappuista illanviettoa varten. Ystäville on saatava murua rinnan alle.

Kaikki alkaa tietysti taikinalla. Viisi desiä maitoa lämmitetään kädenlämpöiseksi 0 gramman tuorehiivaa varten. Samalla vatkataan kaksi kananmunaa ja puolentoista desiä sokeria kevyesti keskenään. Tähän vatkattuun kananmunaan ja kaadetaan mukaan lämmitetty maito ja murennettu hiiva sekä tietysti mausteet. Mausteina mukaan menee kaksi teelusikallista suolaa, ruokalusikallinen vaniljasokeria, puolikas putkilollinen kardemummaa sekä yhden appelsiinin raastettu kuori. Jos on todella tehokas raastin, pitää olla tarkka, ettei raasta sormiaan mukaan.


Kunhan edellä mainitut ainekset ovat saaneet rauhassa seota keskenään, lisätään joukkoon pikkuhiljaa suunnilleen kilon verran vehnäjauhoja, eli toisin sanoen 14 desiä. Tässä vaiheessa tämän keittiön yleiskoneen kapasiteetti alkoi tulla äärirajoilleen, eikä jauhoja olisi mahtunut kyllä enää yhtään mukaan. Eikä koneen moottorikaan sitä olisi kestänyt. Jauhojen lisäksi mukaan lisätään myös 150 grammaa pehmeää rasvaa ja sitten taikina alustetaan. Anna valmiin taikinan kohota puolisen tuntia vedottomassa paikassa.

Kohonneesta taikinasta pyöritellään pyöreitä pullia leivinpaperin päälle kohottumaan taas joksikin aikaa. Myöhemmässä vaiheessa ehtii vielä päättää, että tekeekö niistä rinkeleitä vai antaako olla pyöreinä. Anna kohota noin varttin verran. Pullien kohotessa voi laittaa paistorasvan kuumenemaan. Vuosi sitten juuri tähän tarkoitukseen ostettu rasvakeitinkin voidaan nyt kaivaa kaapista. Rypsiöljy käy, mutta täällä napattiin kaupasta mukaan paisto- ja friteerausöljyä.

Munkkien paistamiseen menee tässä operaatiossa se suurin aika, joten ei kannata turhaan hötkyillä. Rasvakeittimellä lämpötilan kun nostaa tuonne 175:n asteen kieppeille, niin munkkirinkilät saa hyvin paistettua. Tee munkkeihin reiät juuri kun olet laittamassa ne rasvaan. Paista molemmilta puolilta kypsiksi asti. Parhaiten sen näkee väristä, kun munkit ovat kauniin ruskeita. Nosta ne talouspaperin päälle lautasella, jotta ylimääräinen rasva jää pois kyydistä. Pienen hetken viilennyksen jälkeen, pyörittele munkit hienossa sokerissa.

Munkit ovat kyllä aika pitkälti parhaimmillaan heti paistamisen ja sokeroimisen jälkeen lämpiminä, mutta kyllä niitä sen jälkeenkin vielä voi syödä. Nyt kun tupa on tulossa täyteen ystäviä vappua viettämään, niin taikina tehtiin täällä talossa tuplana. Jos ihan vain omalle perheelle tekee, niin silloin ei kannata tuplata taikinaa. Niin ja mausta vielä pari sanaa, tähän kun laitettiin tosiaan tuota appelsiinin kuorta, niin se tuo kyllä hienon vivahteen munkkiin. Jotenkin sellaisen raikkaan maun. Eli suosittelen näitä jo muutaman syöneenä tätä ihan täysin.

Resepti: 


5 dl maitoa
2 munaa
1,5 dl hienoa sokeria
50 g tuoretta hiivaa
2 tl suolaa
1 rkl vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
1 appelsiinin raastettu kuori
n. 14 dl vehnäjauhoja
150 g pehmeää tai juoksevaa rasvaa









sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Viekö tämä ruoka kielen mennessään? Keitetty naudankieli.

naudan kieli

Tästä alkaa nyt muodostua erittäin toimiva perinne. Aina, kun eräs ystävämme saapuu kaupunkiin ja viipyy luonamme, hän tuo jotain mukanaan. Edellisellä kerralla kyseessä oli sian pään puolikas ja tällä kerralla mukana tuli kokonainen naudan kieli. Voisikohan tätä alkaa odottaa muiltakin vierailta? Vapuksi ainakin on ystäviä tulossa, joten ehkäpä tästä voisi vihjata. No ehkä sitä ilmankin pärjätään.

Tämä kyseinen kieli saapui Kullaalta asti, Tenhon Maatilalta, joka tuottaa kunnon luomulihaa. Sieltä taisi aikaisemmin tulla sian pääkin. Varmasti näitä lähempääkin olisi saanut, jos olisi kauppahalleissa pyörähtänyt, mutta kun ystävämme ehdotti, että voisi tuoda näitä mukanaan, niin mikäs siinä sitten. Ei tullut mieleenkään kieltäytyä siinä vaiheessa.


Yksi tuore kieli siis ilmestyi pöydälle. Sitä onkin tuossa hauska ihmetellä. Toisaalta, kun on kotoisin maatilalta, jossa aikoinaan oli myös lihakarjaa, niin naudan kieli ei nyt ole ihan niin eksoottinen asia. Karhea se jokatapauksessa on.

Esivalmisteluna kieltä harjataan juoksevan veden alla. Harjattu kieli laitetaan kattilaan ja kylmää vettä perään. Laita vettä niin, että kieli peittyy kunnolla. Tässä kymmenen litran kattilassa se tarkoittaa aika isoa vesimäärää. Keittämisen aikana sitä saa muutamaan otteeseen taas lisätäkin. Suolaa tarvitaan tietysti ja sitä holahti kattilaan nelisen ruokalusikallista. Maustepippureita mukaan lisättiin 10 kappaletta ja laakerinlehtiä neljä. Sitten kielen annetaankin kiehua rauhassa kolmen tunnin ajan. Kuori pinnalta taas siihen muodostuvaa vaahtoa.

Kun kieli on keittynyt tarpeeksi, otetaan se kattilasta ja sen pinta viilennetään mahdollisimman nopeasti sellaiseksi, että siihen pystyy käsin koskemaan. Parhaiten tämä onnistuu juoksevan kylmän veden alla. Kielestä kuoritaan valkoinen kalvo, jonka pitäisi tässä vaiheessa lähteä hyvin irti.


Tästähän tuli loppujen lopuksi vähän tällainen "soitellen sotaan" -tyylinen juttu, sillä kielen keittymisen aikana selaillut internet-lähteet paljastivat muutamiakin asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin. Yksi näistä tärkeimmistä asioista oli suolan lisääminen. Naudan kielen kanssa suola ei ilmeisesti olekaan ollenkaan välttämätöntä ja itseasiassa vain sitkeyttää kieltä. Näin ainakin muualla sanotaan. Lopputuloksen mausta ei kyllä silti ole valittamista. Eikä se nyt mielestäni mitenkään hirveän sitkeätäkään ollut. Suurin ongelma on vain sen ajatuksen kanssa, että siinä on naudan kieli edessä. Tästä kun pääsee yli, niin voi käydä herkuttelemaan.

Resepti:

n. 1,7 kg kieli
10 maustepippuria
vettä niin että kieli peittyy
n. 3 rkl suolaa
4 laakerinlehteä



Piparjuurikastike kielen kaveriksi

Otetaan 50 grammaa margariinia ja kiehautetaan kattilassa ja sitten lisätään sekaan kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja. Jahka nämä ovat keskenään sekoittuneet, lisätään joukkoon kaksi desiä kielen keitinlientä sekä noin desin verran vettä. Nesteiden suhteet voi itse katsoa sopivaksi, riippuen keitinveden suolaisuudesta. Kaksi ruokalusikallista raastettua piparjuurta ja kaksi teelusikallista sitruunamehua vielä sekaan ja kastike alkaa olla valmista.  .

Resepti:

50 g margariini
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl keitinvettä
1 dl vettä
2 rkl raastettua piparjuurta
2 tl sitruunamehua



torstai 24. huhtikuuta 2014

Vanhan ajan makaronilaatikkoa

Hetkonen, näkeekö tässä nyt ihan kahtena? Ei sentään ihan näin ole kuitenkaan käynyt, vaan keittiön pöydällä oikeasti ON makaronilaatikkoaineet tuplana. Sillä erotuksella, että pöydän toisella puolella on myös jauhelijaa ja toisella ei. Tuplasti siis tekemistä ja tuplasti syötävää, mutta kirjoittamista ei tarvitse harrastaa tuplana.


Makaronilaatikko ei todellakaan ole ihan yhtä vanha perinneruoka, mitä vaikkapa Lemin särä, mutta on se melkolailla vakiintunut kotiruoka. Itselle se ainakin tulee lähestulkoon aina ensimmäisenä mieleen, kun joku kysyy jotain tyypillisistä suomalaisista ruuista. Itselle se ainakin on läheisempi ruoka, kuin esimerkiksi karjalanpaisti. Hollannissa vaihto-opiskelijana ollessani tein itse lihamakaronilaatikkoa pariin otteeseen muille vaihto-opiskelijoille ja ainakin ruoka aina teki kauppansa. Helpommin tämä alas menee varmasti kuin mämmi tai joku muu vastaava, mitä aina tuputetaan vierailijoille erikoisherkkuna.

Oli kyseessä sitten kumpi versio vaan, niin makaronit vaan kiehumaan kypsäksi. Suolaa vähän keitinveteen mukaan ja antaa kiehua. Näitä laatikoita varten haettiin kaupasta perinteisen mallista putkispagettia, joka on siis loogisesti isompaa, putkimaista spagettia. Sen voi katkaista keitinveteen vaikkapa neljään osaan, niin ei tule liian pitkiä pätkiä. 


Makaronien keittyessä valmistaudutaan eri laatikoihin. Otetaan ensiksi vaikka lihamakaronilaatikko. Ruskista jauheliha ja lisää suola ja pippuri. Vatkaa kananmunat ja sekoita joukkoon maito. Jauhelihan ruskistuttua ja makaronien keityttyä voidaan nämä sekoittaa keskenään ja latoa rasvattuun paistovuokaan. Kaada joukkoon munamaitoseos ja ripottele päälle ohut kerros korppujauhoja. Paista 175-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia.

Lihattoman makaronilaatikon kanssa toimitaan silti lähestulkoon samoin. Vatkataan kananmunat ja sekoitetaan joukkoon maito sekä suola, sokeri ja muskottipähkinä. Keitettyjä makaroneja ladotaan voideltuun vuokaan ja juustoraastetta ripotellaan kerrosten väliin. Itse käytimme juustoa tuollaisen desin verran, mutta sitä voi laittaa oman maun mukaan. Kaada munamaito vuokaan ja päälle voit vielä laittaa jokusen voinokareen. Paista 175-asteisessa uunissa 50 minuuttia.

Resepti:

Makaronilaatikko

200 g makaroneja
0,5 l maitoa
2 kananmunaa
0,5 rkl suolaa
1,5 rukl sokeria
1/4 tl muskottipähkinää
2 rkl voita tai margariinia
Juustoraastetta

Lihamakaronilaatikko

150 g makaroneja
400 g jauhelihaa
0,5 l maitoa
2 kananmunaa
Suolaa
Pippuria
2 rkl voita tai margariinia
1-2 rkl korppujauhoja

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Raikasta rahkapullaa pääsiäisen iloksi


Pääsiäisteema jatkuu edelleen. Tai no, miksi ei jatkuisi, sillä nythän on pääsiäinen. Valittavana olisi pashaa, pääsiäiskakkua ja vaikka mitä muuta, mutta rahkapulla oli nyt lähinnä sydäntä tällä hetkellä. Sitä siis. Ja en voi väittää, etteikö pieni herkuttelu sopisi mukavasti pääsiäiseenkin. Tuossa aiemmin tuli juteltua kokin kanssa pääsiäisen ruokaperinteistä ja en ainakaan itse tunnista, että omassa perheessäni olisi sellaisia pahemmin ollut. Kokin perheessä puolestaan on aina ollut jotain erityisesti pääsiäiseen liittyviä perinteita. No, ehkä voisin itse yrittää leipoa vaikka näitä tästä eteenpäin pääsiäiseksi joka vuosi. Katsotaan.

Rahkapullissa on se hyvä puoli, että rahkan ansiosta niistä saa hyvinkin monenlaisia versioita aikaiseksi jos haluaa. Jos ei itse innostu tekemään omien suosikkimakujen mukaista rahkaa, niin kaupasta löytyy jos jonkinlaista leivontarahkaakin ja vaikka minkä makuisena. On aivan pakko myöntää, että joskus tulee syötyä niitä ihan sellaisenaankin. Oho.

Pullataikinoita on tässä jo pari erilaista tehtykin ja mikäli laskiaispullat miellyttivät, niin taikinan voi tehdä sillä ohjeella. Tai sitten tällä alla olevalla, joka taas eroaa piirun verran niistä edellisistä. Lämmitä viisi desiä maitoa kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen 50 grammaa kuivahiivaa. Sen jälkeen sekoitetaan mukaan yksi kananmuna ja kaksi desiä sokeria. Kardemummaa tulee ruokalusikallinen ja suolaa teelusikallinen. Koko taikinaan tulee vehnäjauhoja puolentoista litraa, mutta tässä vaiheessa siihen laitetaan noin puolet.

Kun olet sekoittanut edellä mainitut ainekset tasaiseksi, alustetaan loput jauhot taikinaan. Käsin, yleiskoneella, kumpi sitten onkaan mieluisampi tapa. Täällä yleiskone saapui apuun. 200 grammaa pehmeätä voita lisätään myös loppujen jauhojen kanssa ennen kuin taikinaa vaivataan. Vaivaamisen jälkeen taikinan tulisi olla mukavan kimmoisaa. Jätä taikinakulho puoleksi tunniksi lämpimään vesihauteeseen ja liinan alle kohoamaan.

Kohonnut taikina kaadetaan leivonta-alustalle, jolle on ripoteltu jauhoja. Pyörittele taikinasta suurimmat ilmakuplat pois ja ota siitä noin 100 gramman kokoisia paloja pullia varten. Näistä tulee kohtalaisen isoja pullia, mutta jos haluaa pieniä, niin sitten ottaa vaan pienempia paloja. Pyörittele palat pyöreiksi pulliksi ja paina lasilla (isojen pullien kanssa myös ISO lasi) keskelle kuoppa, johon rahkatäyte laitetaan. Ennen täytteen laittamista pullat kuitenkin voidellaan kananmunalla ja niiden päälle ripotellaan raesokeria (ei ole pakko jos ei halua).


Rahkatäytteen tekeminen onkin simppeliä. Tarvitaan vain 250 grammaa rahkaa, yksi kananmuna, kaksi teelusikallista sitruunamehua, kolme ruokalusikallista aprikoosimehua tai -lientä, 0,75 desiä sokeria ja teelusikallinen vaniljasokeria. Sekoita kaikki sievästi keskenään ja täyte on valmis. Lisää se pulliin tehtyihin painaumiin tasaisesti ja lisää päälle vielä pari aprikoosin viipaletta. Paista 220-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia. Tämä taas riippuu uunista ja pullien koosta.


Valmiit pullat olivat todella herkullisia. Ja sana "olivat" viittaa siihen, että niitä ei kauhean kauaa ollut jäljellä. Tämä itsetehty makurahka toimi varsin hyvin täytteenä ja aprikoosi tuo mukavasti keväistä ilmettä pullalle. Itse kun (/jos) rupean pullia leipomaan, niin aion tosiaan kokeilla paljon erilaisia rahkatäytevaihtoehtoja. Mutta nyt taitaa olla aika nauttia pääsiäisestä ja kutakuinkin viimeisestä rahkapullasta.


Resepti:


5 dl maitoa
50 g tuorehiivaa
1 kananmuna
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
n. 1,5 l vehnäjauhoja
200 g pehmeää voita
kananmunaa voiteluun
raesokeria koristeluun

Rahka:
250 g rahkaa
1 kananmuna
2 tl sitruunan mehua
3 rkl aprikoosin lientä tai mehua
0,75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen tuorehiiva. Lisää kananmuna, sokeri, kardemumma ja suola. Mukaan laitetaan noin puolet jauhoista. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja pehmeä voi ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Anna kohota liinan alla lämpimässä vesihauteessa puoli tuntia. Käsittele kohonnutta taikinaa jauhoisella alustalla. Ota tasakokoisia paloja ja pyörittele pulliksi. Paina keskelle kolo lasinpohjalla. Voitele pullat kananmunalla ja ripottele raesokeria koristeeksi. Valmista rahkatäyte sekoittamalla sen aineet yhteen ja täytä pullien painaumat sillä. Paista 220-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen suuri yllätysmunatesti

Tehdäänpä heti alkuun yksi asia selväksi: muutkin syövät pääsiäismunia kuin vain lapset. Näin se vain on. Ihan saa siis hyvällä omallatunnolla aikuisetkin syödä suklaamunia ja nauttia niistä löytyvistä yllätyksistä. Jos siis yllätykset ovat hyviä... Näinhän ei suinkaan aina ole. Kauppojen hyllyiltä löytyy ainakin näennäisesti vaikka kuinka monta erilaista vaihtoehtoa, joten minkä niistä sitten valitsisi? Tästä tuli tietysti mieleen tehdä testi ja vertailla yllätysmunia.

Joten ei muuta kuin pääsiäismunia metsästämään. Noista kahdesta suurimmasta lähialueen marketista löytyi varmaan kaikki merkittävimmät suklaamunat. Joskin oli järkytys huomata, että Kyöpelivuori-munia ei ole enää missään saatavilla. Niiden tekeminen on ilmeisesti lopetettu vallan. En tykkää yhtään.

Pääsiäismunajahdin lopputuloksena keittiön pöydällä oli noin 700 grammaa suklaata maisteltavana. Tuumasta toimeen vaan ja suklaata ääntä kohti. Näitä yllätysmunia maistellessa huomasi myös sen, että vaikka erilaisia munia on näennäisesti tarjolla vaikka kuinka monta, ovat lähes kaikki niistä kotoisin Italiasta. Monet ovat jopa ihan samalta tehtaalta.

Kannattaa katsoa päivämäärät aika tarkkaan munista, sillä ne missä on "parasta ennen" päivämäärä on parin vuoden päähän ovat todennäköisesti parempia maultaan. Lisäksi eri tuotantoerien suklaa saattaa maistua erilaiselta. Ja yksi lisähuomio oli se, että luontainen vanilja-aromi tarkoittaa yleensä parempaa makua.

Ei liene kauhean yllättävää, että Kinder, ainakin meidän mielestä, maistuu parhaimmalta. Kaikkein suurin pettymys oli se, että suomalaista suklaamunavaihtoehtoa ei ollut tarjolla vaikka Angry Birds munista sen käsityksen ensin saikin. Miksiköhän näin on? Italian vankka asema pääsäismunien valmistusmaana tuli kyllä yllätyksenä.

Monet mukamas erilaiset pääsiäismunat tosiaan olivat käytännössä ihan samaa suklaata samalta tehtaalta, joten oikeasti tarjolla ei ole kovinkaan montaa erilaista vaihtoehtoa. Tietysti kääre on erilainen, mutta siihen se sitten jääkin. Huonoimpia olivat nuo useamman munan pakkaukset, mutta sitä jotenkin osasi odottaa.



Alempana jokaisesta vielä erikseen jotain kommentteja. Kommenttien taso, loogisuus ja objektiivisuus nyt on mitä on, mutta näillä mennään.

Hello Kitty -yllätysmuna (valmistusmaa Italia)


Plussat
  • kaunis pinkki kääre
  • valkosuklaa on hyvää ja se on erikseen
  • kohtalaisen paksu kerros suklaata
Miinukset
  • jotenkin joulukalenterimainen maitosuklaa, melko rasvaista
  • yllätyksenä Hello Kitty -killutin... tylsää, ei mitään koottavaa
  • samalta tehtaalta kuin Spiderman, 

SM-Liiga -yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat
  • sopii jääkiekkofaneille, sillä yllätyskin on jääkiekkoon liittyvä
  • valkosuklaa ja maitosuklaa erikseen
Miinukset
  • jokin outo sivumaku suklaassa 
  • jääkiekko ei ole lähellä sydäntä, joten yllätys ei säväytä

Spiderman -yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat
  •  taas erilliset suklaapuolet
  • sarjisfaneille
Miinukset
  • yllätys ei ole erityisen hyvää muotoilua

Rölli -yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat
  • selkeästi kaakaonmakuinen
  • perushyvä pääsiäismuna
  • koottava yllätys
Miinukset
  •  ei valkosuklaata (ja tykkään valkosuklaasta)

Lentokoneet - yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat
  • luontainen vanilja-aromi valkosuklaassa
  • valkosuklaata
  • yllätyksenä pyyhekumi kynän päähän (käytännöllinen
Miinukset
  •  yllätyksenä pyyhekumi kynän päähän (tylsä... blah)

Disneyn Timon -yllätysmuna (valmistusmaa Saksa)

Plussat
  •  Disneyn piirrettyjä hahmoja yllätyksenä
Miinukset
  •  testin yllätysmuna vähän vanhempaa satsia, joten suklaa ei ollut parhaimmillaan
  • vähän ummehtunut maku jopa
  • ei valkosuklaata
  • voi osallistua kilpailuun netissä, mutta kyseinen kilpailu päättyi vuonna 2012

Aku Ankka -yllätysmuna (3 kpl pakkaus, valmistusmaa Italia)

Plussat
  • Aku Ankka -hahmoja yllätyksenä
  • 3 munaa paketissa
Miinukset
  • suklaan maku ei ole huono, mutta ei mene suosikkilistallekaan

Mister Magic Surprise -yllätysmuna (6 kpl pakkaus, valmistusmaa Italia)

Plussat
  • 6 kpl munia
Miinukset
  •  ei maistu hyvältä, jolloin 6 munaa on liikaa

 Kinder -yllätysmuna (valmistusmaa Ruotsi?)

Plussat
  • valkosuklaan ja suklaan yhdistelmä toimii
  • yllätykset yllättävät useimmiten
Miinukset


Minni Hiiri - yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat
  • isompi koko, enemmän suklaata
Miinukset
  •  isosta koosta huolimatta sisällä oleva yllätys oli silti pieni

My Little Pony - yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat
  • isompi koko
  • tummempaa suklaata (kokki tykkää)
Miinukset
  • tummempaa suklaata (minä en tykkää)
  • tässäkin vain pieni yllätys

Angry Birds -yllätysmuna (valmistusmaa Saksa)

Plussat
  • isompi koko
  • erilainen pinta suklaassa
  • kermainen maku, pehmeä ja suussasulava
  • iso yllätys
  • Angry Birds -faneille mieluisia yllätyksiä
Miinukset
  • ei ole valmistettu Suomessa, vaikka Fazer on valmistuttaja
  • sormet on suklaassa heti, sulaa nopeasti
  • joku jännä sivumaku, mutta ei silti välttämättä huono sellainen

Transformers -yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat
  • isompi koko, enemmän syötävää
Miinukset
  • outo maku, jotenkin kuminen
  • pieni yllätys isossa munassa

Hevisaurus -yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat
  • isompi koko
  • Hevisauruksen ystäville Hevisauruksia
Miinukset
  • maistuu/haisee siltä sisällä olevalta yllätysmunalta, muovinen
  • pieni yllätys

Charm Kitty -yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat
  • isompi koko
  • vaniljainen maku
Miinukset
  • pieni yllätys

Kinder -suuri yllätysmuna (valmistusmaa Ruotsi?)

Plussat
  • suurin testatuista munista
  • myös yllätyksen koko on samassa mittakaavassa
  • takuuvarmaa Kinder-laatua
Miinukset
  • hinta, lähes 7 euroa






keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Mämmiä prkl.

Mämmiä mämmiä mämmiä. Tuota (lähes) kaikkien ulkomaalaisten kyseenalaistamaa perinneruokaa. Onhan se nyt myönnettävä, että ei se välttämättä kovin houkuttelevan näköistä ole. Silti sitä on kokeiltava tehdä ihan alusta asti. Tässä vaiheessa voi vähän konsultoida Marttojen nettisivuja ja heidän ohjeen pohjalta tähän haasteeseen lähdetään. Ja heti alkuun voi sanoa, että tämä ei kuulu kategoriaan "nopeat ja helpot".

Mämmin on ilmeisesti aikoinaan keksinyt joku pääsiäistä edeltävään paastonaikaan helpotusta haluava henkilö. Paaston aikana kun ei saa(nut) syödä mitään makeaa. Muutenkin vanhoina aikoina tämä alkukevät ei ole ollut sitä monipuolisinta aikaa, kun ruoka-aineita mietitään. Edellisen kesän ja syksyn varannot varmasti ovat olleet aika vähissä ja maa ei ole vielä uutta satoa alkanut kasvattaa. Eli sillä oli mentävä mitä oli. Joku siis keksi imellyttää ja mallastaa jyviä ja loppu onkin historiaa.

Kuten jo tuossa pari lausetta sitten tuli mainittua, mämmintekoon menee aikaa. Ja toinen varoituksen sana; tällä ohjeella tulee paaaaaljon mämmiä. Kannattaa siis viedä osa naapureille tai sukulaisille, ellei nyt satu olemaan ihan hulluna mämmiin. Missä tietystikään ei ole mitään väärää jos on hulluna mämmiin.

Mämmin teko aloitetaan jokatapauksessa sillä, että laitetaan puolentoista litraa vettä keittymään. Vesi otetaan levyltä sen alkaessa poreilla. Tähän veteen sekoitetaan 250 grammaa mämmimaltaita ja 400 grammaa ruisjauhoja. Puuhaarukka ei ollut hyvä valinta sekoittamiseen, joten vispilä tai muu vastaava on suositeltavampi. Ripottele sekoitetun mämminalun päälle vielä hieman ruisjauhoja.

Peitä kattila kannella. Niin ja nyt on ehkä myöhäistä jo, mutta kattilan kannattaa olla heti alusta tarpeeksi iso. Kokki teki tätä 10 litran kattilalla ja vaikka siihen nyt jäi vielä reippaasti tilaa, niin ei se huono ratkaisu ollut. Anna mämmin nyt imeltyä kahden tunnin ajan lämpimässä paikassa. Uunissa 50-70 asteen lämpötila on toimiva, mutta ainakin oma uunimme oli hyvin yhteistyöhaluton ja oli aina menossa liian kylmäksi tai kuumaksi. Lämpömittari ja jatkuva tarkkailu auttaa asiaa.

Seuraava vaihe alkaa ensimmäisen imellyttämisen jälkeen. Kuumenna kaksi litraa vettä taas poreilevaksi ja lisää se mämmiseoksen joukkoon. Sekoita joukkoon vielä 250 grammaa mämmimaltaita ja 400 grammaa ruisjauhoja. Taas sekoitetaan kaikki tasaiseksi, ripotellaan jauhoja päälle ja annetaan imeltyä jälleen kahden tunnin ajan ainakin. Kolmekin tuntia voi antaa imeltyä jos vaan jaksaa odotella. Maista, että onko seoksessa mielestäsi tarpeeksi makeutta. Jos ei, niin anna imeltyä lisää.


Imellyttämisen aikana enstyymit pilkkovat tärkkelystä maltoosiksi ja näinollen lopputulos maistuu makealta. Kaiken tämän imellyttämisen jälkeen päästään kolmanteen vaiheeseen, jossa mämmin tulisi olla löysän puuron vahvuista. Jos tarvetta on, niin ruisjauhoja voi lisätä vielä tässä vaiheessa. Nyt hoidetaan myös maustaminen, eli sekaan laitetaan kaksi desiä siirappia, kolme ruokalusikallista pomeranssinkuorta ja kaksi teelusikallista suolaa.

Keitä seosta 10 minuutin ajan ja hämmennä sitä koko ajan, ettei se vaan pala pohjaan. Eli ei vessataukoja tässä välissä. Jäähdytä valmis seos haaleaksi. Kylmäksi asti ei tarvitse siis mennä. Jaa mämmi uunin kestäviin astioihin, jos ei nyt perinteisiä tuohituokkosia satu olemaan käsillä. Kaupasta saatavat kertakäyttöiset foliovuuat toimivat myös. Jätä noin kolmannes kuohumisvaraa kuhunkin vuokaan. Päälle lisätään vielä pari ruokalusikallista kylmää sokerivettä, jotta mämmi ei kuorettuisi kovin vakavasti paiston aikana. Sokeriveteen tulee desi vettä ja puoli desiä sokeria.

Paista mämmiä 170-asteisessa uunissa noin kaksi tuntia. Valmis mämmi vain uunista ulos ja annetaan jäähtyä. Jos hirveästi mämmihammasta kolottaa, niin voihan sitä mennä maistelemaan jo tässä vaiheessa, mutta parhaimmillaan mämmi olisi vasta parin päivän kuluttua. Ja perinteisesti mämmin kanssa käytetään vain maitoa tai kermaa ja sokeria. Siitä sitten vaan nauttimaan tästä pääsiäisherkusta.

 Resepti:

Ensimmäinen vaihe: 
1,5 l vettä
250 g mämmimaltaita
400 g ruisjauhoja

Kuumenna vesi poreilevaksi ja ota pois levyltä. Sekoita joukkoon mämmimaltaat ja jauhot. Ripottele valmiin seoksen päälle vielä vähän jauhoja. Anna imeltyä lämpimässä (n. 50 astetta) kaksi tuntia. 

Toinen vaihe:
2 l vettä
250 g mämmimaltaita
400 g ruisjauhoja

Kuumenna lisää vettä poreilevaksi ja lisää se seokseen. Sekoita mukaan mämmimaltaat ja vehnäjauhot ja anna imeltyä pari-kolme tuntia lämpimässä. 

Kolmas vaihe:
2 dl siirappia
3 rkl jauhettua pomeranssinkuorta
2 tl suolaa

Lisää löysän puuromaiseen mämmiin mausteet, eli siirappi, pomeranssinkuori ja suola. Keitä 10 minuuttia koko ajan hämmentäen. Anna jäähtyä haaleaksi ja annostele vuokiin. Jätä 1/3 pinnasta vajaaksi kuohumisen varalta. Lisää pinnalle vähän sokerivettä ja paista 170-asteisessa uunissa noin 2 tuntia.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Ruokapyramidihuijaus

Postiluukusta tipahti sisään tuossa pari viikkoa sitten kirja nimeltä Ruokapyramidihuijaus. Sitä on tässä sen jälkeen selailtu ja lueskeltu ja nyt voisi tuosta opuksesta vaikka laittaa muutaman sanan tännekin. Kiitokset ensinnäkin kirjasta Atena Kustannukselle sekä tietysti opuksen kirjoittajille, Susanna Kovaselle ja Harri Lapinojalle.

Kirja pureutuu siis tietysti ruuan maailmaan ja erittäin vahvasti myös käsityksiin ruokateollisuudesta, elintarvikkeiden vaikutuksista sekä ruokateollisuuden moraalista. Ei liene kenellekään epäselvää, että erityisesti viime vuosikymmeninä ruokateollisuus on muuttunut ja kehittynyt valtavasti. Joissakin tapauksissa se on hyvä asia ja toisissa taas ei niinkään.

Yksi koko kirjan läpi kulkeva teema tuntuu olevan ruokateollisuuden tutkimus ja sen luotettavuus, eikä tämä tule ainakaan itselle yllätyksenä. Mikäli yhtään seuraa uutisia, niin ainakin viikoittain jokin ruokateollisuuteen liittyvä tuote julistetaan vaaralliseksi, terveelliseksi, superruuaksi tai sairauden aiheuttajaksi. Ja muutaman viikon tai kuukauden päästä tulee esille seuraava tutkimus, joka kumoaa kyseisen väitteen ja väittää taas jotain aivan muuta.

Nimensä mukaisesti kirja myös käsittelee ruokateollisuuden ruokapyramidihuijausta. Lähes kaiken takana tuntuu olevan loppujen lopuksi raha ja politiikka, eikä kuluttajille tarkoitettujen mainosten ja todellisuuden välillä ole juurikaan yhteneväisyyksiä. Hyvänä esimerkkinä voi mainita mainoksissa kedoilla käyskentelevät lehmät, joilla jokaisella on oma nimi. Tätä mielikuvien maitoa ei juurikaan kaupasta saa. Näin maalta kotoisin olevana on myönnettävä, että toki näitäkin maatiloja on, mutta valtaosa maidosta ei kuitenkaan tule näiltä kotitiloilta vaan suurfarmeilta.

Selvää on siis kuitenkin se, että käyttäjä ei todennäköisesti tiedä kuitenkaan koko totuutta käyttämänsä ruoka-aineen takana. Mielikuvat ja imago luodaan huipulla ja käyttäjä luottaa tietoon, joka on puutteellista. Tämä kuulostaa toki kovin epämiellyttävältä ja negatiiviselta, mutta onhan ruokateollisuudessa paljon positiivisiakin asioita tapahtunut. Kaikki ei siis ole niin mustavalkoista, mitä ehkä annetaan ymmärtää.

Ymmärrettävää on se, että vastareaktiona ruokateollisuuden "salamyhkäisyydelle", osa ihmisistä alkaa suosia tuotteita, joiden valmistusketjusta on poistettu turhat välikädet. Mikäli on mahdollista saada kasviksia, lihaa, maitoa tai muuta vastaavia suoraan maatilalta, niin monet varmasti käyttävät sitä mahdollisuutta hyväkseen.

Kaiken kaikkiaan kirja oli siis ihan viihdyttävää luettavaa. Mikäli seuraa uutisia ja mediaa, niin kaikki kirjan esittämät asiat eivät varmastikaan tule yllätyksenä. Se kuitenkin kokoaa kätevästi kasaan monia eri aiheita ja saa varmasti ajatukset liikkeelle.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Mansikkainen lihapastavuoka, Suomen paras uusi kotiruoka

Tässä taannoin tuli eteen tilanne, jossa piti lähteä kehittelemään uutta kotiruokaa Ruoka.fi:n Suomen Parasta Kotiruokaa kilpailuun. Siinähän sai kokki sitten laittaa mietintämyssyä päähän, itse kun en ole taidoiltani sillä tasolla, että osaisin lähteä kehittelemään jotain uutta ja innovatiivista. Ideoita kuitenkin tuli ja lopulta tätä yhtä ideaa lähdettiin jalostamaan pidemmälle.

Mansikkainen lihapastavuoka kuulostaa kyllä sangen eksoottiselta ajatukselta, mutta sehän ei ole välttämättä huono asia. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään monimutkainen ruoka vaan kohtalaisen helppotekoinen ja nopeakin vielä. Uunissaoloaikaa jos ei siis oteta huomioon.


Yksi perusedellytys kilpailussa on se, että siinä käytetään "Hyvää Suomesta" merkin saaneita tuotteita. Tämä siis tarkoittaa sitä, että elintarvike on valmistettu Suomessa suomalaisista raaka-aineista. Liha, kala ja muut vastaavat ovat täysin suomalaisia ja valmis tuotekin on vähintään 75-prosenttisesti suomalainen.

Reseptistä saa siis hyvinkin suomalaisen tietyillä aineksilla. Pastana kisareseptissä on suomalaista spelttipastaa, mutta sen voi korvata myös muulla pastalla, jos speltin maku ei miellytä. Muuta Hyvää Suomesta -merkin omaavaa pastaa ei tosin taida löytyä. Blogiin tämä versio tehtiin nyt täysjyväpastalla. Jauheliha, pakastemansikat ja juustoraaste omasivat myös kyseisen merkin ja löytyyhän se tuosta ruokakermapurkistakin.


Laita vesi kiehumaan ja mausta se suolalla. Kun vesi kiehuu, keitä pasta al denteksi, eli ei aivan täysin kypsäksi. Pastan keittyessä, ehtii hyvin ruskistaa jauhelihan. Mausteeksi pilkotaan yksi sipuli, yksi chili ja yksikyntinen valkosipuli. Ne siis lisätään jauhelihan sekaan paistumaan. Lisäämällä kaksi lusikallista savustettua paprikajauhetta paistettavan jauhelihan joukkoon, saadaan siihen herkullista savunmakua. Suola ja pippuri tietysti tuovat omat makunsa mukaan, sillä suolaa lisätään teelusikallinen ja pippuria oman maun mukaan.


Pakastemansikat on hyvä ottaa sulamaan jo aiemmin, mutta saahan ne mikrossakin suliksi, jos aikaa ei ole. Survo sulatetut mansikat sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi. Lisää sekaan 2,5 desiä Kolme Juustoa -kermaa, jolla saadaan laatikkoon hieman juustoista vivahdetta. Balsamicoa laitetaan vajaa desi, tarkalleen 0,75 desiä, mutta tätä määrää voi vaihdella oman maun mukaan. Lisää vielä puolikas teelusikallinen suolaa ja kolme ruokalusikallista sokeria ja sekoita kaikki yhteen.

Sekoita ainekset yhteen ja kaada voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle vielä juustoraastetta ja paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Valmiin vuuan päälle voi silputa hieman basilikan lehtiä koristeeksi.


Tämä vuoka siis sisältää useampaakin Hyvää Suomesta -merkin omaavaa tuotetta, mikä oli tehtävänannossa hyvinkin tärkeä. Suomalaisten raaka-aineiden käyttämisellä on monimuotoiset vaikutukset niin ruuanlaitossa, kuin taloudessakin. Puhtaat raaka-aineet takaavat myös puhtaat maut.


Resepti:

330 g pastaa
400 g jauhelihaa
500 g pakastemansikoita
2,5 dl Valio Crea Kolme Juustoa ruokakermaa
1 sipuli
1 chili siemenineen
1 yksikyntinen valkosipuli
0,75 dl balsamicoa
2 rkl savustettua paprikajauhetta
2 tl suolaa
3 rkl sokeria
Pippuria
150 g juustoraastetta


Kiehauta vesi ja mausta suolalla. Keitä pasta al denteksi. Ruskista jauheliha. Pilko sipuli, chili ja valkosipuli pieneksi ja lisää ruskistettavan jauhelihan joukkoon. Mausta savustetullaa paprikajauheella ja suolalla, sekä tietysti pippurilla. Sulata ja survo mansikat tasaiseksi. Lisää kerma ja balsamico ja sekoita. Lisää vielä suola ja sokeri seokseen.

Sekoita ainekset yhteen ja kaada voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle uustoraastetta ja paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Valmiin vuuan päälle voi silputa hieman basilikan lehtiä koristeeksi.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Mannapuuroa ja molekyylimansikkaa, juuri oikeanlaista kemiaa...

Uudet tuulet puhaltaa. Ainakin hetkellisesti siis, sillä tänään kokeillaan tässä keittiössä molekyylikokkausta. Otetaan jotain perinteistä ja tehdään siitä vähän erikoisempaa. Tästä kokeilusta voimme kiittää Raisio Ekologiaa ja heidän viime elokuussa ollutta Kausiruokaa -reseptikilpailua. Sieltä tuli voitto kotiin ja palkintona kokki pääsi valitsemalleen Kulinaarisen Instituutin ruuanlaittokurssille. Ei ollut kauhean vaikea valinta, kun sieltä silmiin osui Molekyylikokkauskurssi osa 1. Jos kyseinen aihe kiinnostaa, niin noita kursseja näkyy olevan keväisin ja syksyisin tarjolla.

Kurssilaisia oli kaiken kaikkiaan reilu tusina, joten kaikilla oli mahdollisuus päästä hyvin jyvälle molekyylikokkauksen saloihin. Kurssin ohjaajana toimi Arto Rastas. Kurssilla tehtiin ja nautittiin kuuden ruokalajin menu, jossa jokaisessa ruokalajissa oli jonkinlainen molekyylielementti. Se saattoi olla tarkka kypsennyslämpötila, raakakypsennys tai jokin erilainen koostumus. Tätä jälkimmäistä sovelletaan nyt mansikoihin.

Molekyyligastronomia on jo parinkin vuoden ajan esillä ollut trendi ja parasta siinä on se, että sitä voi harrastaa kotioloissakin ilman sen kummempia taloudellisia rasitteita. Tietysti, jos haluaa ottaa asiaan vähän ammattimaisemman otteen, niin silloin rahaa saa palamaan helpostikin. Mutta, kuten Neon 2 lauloi, nyt vuorossa on mannapuuroa ja (molekyyli)mansikkaa.

Mannapuuro saadaan aloitettua kuumentamalla litra maitoa. Varo taas kerran, ettei se kiehu yli. Sitä kannattaa sekoitella kuumentamisen aikana vähän vispilällä. Lisää joukkoon desi ja neljäsosa mannasuurimoita ja sekoita ne reippain ottein maitoon. Täällä kattilaa sai ainakin välillä ottaa pois levyltä, kun muuten seos olisi pyrkinyt kovasti yli laidan ja vapauteen. Anna puuron hautua kymmenisen minuuttia aina välillä vispilällä sekoittaen, ettei se pääse palamaan pohjaan. Mausta vielä suolalla maun mukaan.

Resepti


1 l maitoa
1 1/4 desiä mannasuurimoita
Suolaa


Molekyylimansikoita


Sekoita teelusikallinen Melatin-jauhetta pienen vesimäärän kanssa. Valitse jauhe, joka on tarkoitettu hillon tekemiseen ilman keittämistä. Kun olet saanut jauheen sekoitettua veden kanssa, ota mansikoita noin sata grammaa ja sekoita ne sauvasekoittimella Melatin-seoksen kanssa. Melatin-jauheen voi halutessaan sekoittaa suoraan mansikoihinkin. Älä ylikäytä sauvasekoitinta, sillä lopputuloksesta ei pidä tulla vaahtoa vaan vähän kuin juoksevaa hunajaa muistuttava koostumus. Lisää sokeria seokseen oman maun mukaan niin, että mansikkaseos maistuu sinun suuhun hyvältä. Vettä voi lisätä myös matkan varrella sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi.

Seuraava askel on se, että otetaan kulhollinen (puolen litraa) kylmää vettä, johon lisätään kalsiumporetabletti. Tabletin liuottua veden joukkoon, kaadetaan veteen mansikkaliuosta teelusikalla. Mansikkaseos pitää kaataa lähestulkoon pinnan alla, jos mielii kauniin mallisia molekyylimansikoita saada aikaan.

Anna mansikkapalleroiden jähmettyä vedessä jonkin aikaa. Niihin siis tulee vahvempi kuori, mitä kauemmin niiden antaa kalsiumvedessä lillua. Sisushan säilyy liemevänä ja purskahtaa suuhun, kun sitä puraisee. Käytä valmiit pallerot vielä puhtaan kylmän veden kautta, että niistä saadaan pois ylimääräinen kalkkivesi.


Tarjoile mannapuuro molekyylimansikoiden kanssa.

Resepti:

100 g mansikoita
Vettä
1 tl Melatin-jauhetta
1 kalsiumporetabletti
Sokeria





torstai 3. huhtikuuta 2014

Maidoton pullapitko kylmään veteen tehtynä

maidoton pullapitko
Oi hienoa, kunnon pullapitko, jonka siivuja voi kastaa kahvikuppiin. Nyt tulee mummolan muistoja mieleen. Yksi niistä muistoista on se, että "lopetin" kahvinjuonnin ollessani viisivuotias. Hirveän moni ei varmaan voi sanoa samaa. Kunnon pannukahvi mummolassa maistui siis pienenä, mutta kotona oleva kahvinkeitin ei saanut aikaan läheskään yhtä houkuttelevaa juomaa. Sittemmin kahvi on taas maistunut aina välillä, mutta kunnon pannukahvia ei ole tullut paljon juotua sitten lapsuusaikojen.

Itse pullataikina tehdään kutakuinkin laskiaispullien ohjeen aineksilla. Ainesosissa ainoa ero tulee oikeastaan siinä, että maito korvataan tässä nyt vedellä. Ihan vaan siksi, koska voimme niin tehdä. Sen suurempaa filosofiaa ei taustalta löydy.

Viiteen desiin kylmää vettä sekoitetaan 50 grammaa tuorehiivaa, kaksi desiä sokeria ja ruokalusikallinen kardemummaa (suola lisätään vasta myöhemmin). Yksi kananmuna ja noin 14 desiä (1 kilo) puolikarkeita vehnäjauhoja lisätään samaan syssyyn. Seos yleiskoneeseen ja vaivaamaan. Tätä taikinaa ei nyt voi tehdä käsin, joten jos ei ole yleiskonetta lähettyvillä, niin taikina pitää tehdä laskiaispullien ohjeen mukaan.

Kun taikinaa on vaivattu vähän aikaa, lisätään mukaan pehmeä margariini tai voi. Jos haluaa pitkoista täysin maidottomia, niin esimerkiksi Sunnuntain laktoositon leivontamargariini käy tähän tarkoitukseen. Kaksi teelusikallista suolaa voidaan heittää mukaan samalla kertaa. Sitten taas vaivataan lisää. Jauhoja lisätään tarpeen vaatiessa ja kun taikina alkaa irrota kulhon reunoilta hyvin, on koostomus hyvä. Tässä vaiheessa olisi hyvä tarkistaa taikinan lämpötila esimerkiksi kinkkumittarilla. Sopiva lämpötila olisi siinä 25-28:n asteen hujakoilla. Jos lämpötila on alempi, niin sitä saa nostettua vaivaamalla hieman lisää.


Kaada valmis taikina leivonta-alustalle tai pöydälle ja peitä se kelmulla. Muovipussikin käy, mutta kelmua varmaan löytyy jokaisen keittiöstä. Levitä kelmutetun taikinan päälle vielä liina ja anna taikinan levätä rauhassa puolen tunnin ajan.

Taikina turpoaa kelmun ja liinan alla hieman. Puolen tunnin jälkeen otetaan siitä noin 400 gramman kokoisia paloja. Loput voidaan jakaa tasan näihin 400 gramman paloihin. Pyörittele palat yhtenäisiksi ja muotoile "puikulan" mallisiksi. Tämän jälkeen palaset saavat vielä viettää vartin verran omaa aikaa muovin ja liinan alla.


Tuon vartin aikana ehtii hyvin keittää vaikka kupillisen kahvia tai valmistella leivonta-alustan valmiiksi. Teit sitten mitä tahansa, nyt voit käydä taas taikinan kimppuun. Ota yksi taikinapala kerrallaan käsittelyyn ja anna muiden seurata vierestä muovin alta. Jos palat ottaa esille muovin alta, ehtivät ne kuivua odotellessaan.

Pyörittele taikinapalasta pitkän madon kaltainen tuotos. Siitä olisi tarkoitus tulla kutakuinkin sormen paksuinen. Sormien paksuudet tietysti vaihtelevat paljon, mutta joku sellainen perussormi. Itse ehdotin kokille, että olisin voinut kokeilla taikinanarua hyppynaruna, mutta se ei saanut kovinkaan paljoa kannatusta osakseen. Ihmeellistä nipottamista. Taittele valmis taikinanaru, kuten alla olevassa kuvassa se on taiteltu. Leikkaa se poikki narun keskikohdasta, joka löytyy kuvan alalaidasta. Näin sinulla pitäisi olla edessäsi kaksi samanpituista "matoa". 

pullapitkon letittäminen
Käännä sisempi mato niin, että se kulkee suorana taitetun narun päällä. Kuten siis ylempänä olevassa kuvassa näkyy. Ota kiinni sekä vasemman- että oikeanpuoleisesta naruista eri käsillä. Käännä oikeanpuoleinen naru vaakasuoraan vasemmalle. Ota oikealla kädellä ote ylänarusta, mutta älä irrota otetta vasemman käden narusta. Vaihda ylä- ja alanarun paikkoja ilman, että kierrät niitä toistensa kanssa. Älä siis tee mitään, missä joutuisit irrottamaan kätesi narunpäistä. Ja sitten aloitetaan taas alusta. Kun pullapitko on valmis, paina päät yhteen tiukasti ja muotoile siistiksi.

Tätä prosessia on asiaan vihkiytymättömän hankala selittää, mutta se ei haittaa, jos pari kertaa testailee jollain muulla. Ja jos pullapitkon letittäminen ei innosta, niin tee vaikka pyöreitä pullia. Kukaan ei ole tuomitsemassa.

pulla kohotus tiskikone
Pitkojen valmistuttua päästään kohottamaan niitä. Tästä tulikin jännä operaatio, kun kokki rupesi tehtailemaan kohotuskaappia tiskikoneesta. Uunistakin tällaisen saisi aikaan. Pitkot siis uunipellille vartoamaan jatkotoimenpitetä. Sillä aikaa voit kiehauttaa kunnolla vettä ja asettaa sitä astioihin, jotka sijoitetaan tiskikoneeseen. Pidä huoli, että saat sovitettua uunipellit jotenkin koneeseen niin, että kuuma vesihöyry pääsee ulos astioista. Sulje tiskikone, mutta älä missään nimessä laita sitä päälle. Tämä kun voi olla aika automaattinen toiminto, jota ei edes ajattele.

Kuten mainittu, uunissa tämän saman prosessin voi myös tehdä. Kosteudun avulla pulla ei kuivu kohotuksen aikana. Vaihtoehtoisesti pullan voi kohottaa uunissa myös pienen, noin 50:n asteen lämmön voimin. Kohotukseen riittää ajaksi hyvin puolisen tuntia.

Pullien kohottua tarpeeksi ne voidellaan kananmunalla. Vatkaa rakenne hyvin ja voitele pitkot huolellisesti. Aloita reunoilta ja vasta sitten päältä. Voitelemattomat kohdat harmaantuvat ikävästi paiston aikana, eikä pitkosta siten tule täysin mallikelpoinen. Ripottele voideltujen pitkojen päälle raesokeria niin paljon kuin vain haluat.

pullapitko raesokeri


Paista pullapitkoja 200:ssa asteessa noin 20-25 minuuttia. Kuten aina, tarkkaile taas tilannetta ja pullien ulkonäköä. Paistoikaan vaikuttaa se, että montako pullapitkoa änkeää samalle pellille. Näitä pitkoja kun oli yhteensä viisi, niin kolmen pitkon erä oli uunissa 22 minuuttia ja kahden pitkon erä 19 minuuttia. Riippuuhan tämä varmasti uunistakin.

laktoositon pullapitko ohje






Ota paistuneet pullapitkot uunista ja anna niiden jäähtyä. Kutsu ystäviä kylään ja tarjoa kahvikupposen kera.

Resepti: 

(5 pullapitkoa)

5 dl kylmää vettä
50 g hiivaa
2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 kananmuna
14 dl vehnäjauhoja
150 g leivontamargariinia
Kananmuna voiteluun ja raesokeria koristeluun.
Sekoita kylmään veteen hiiva, sokeri ja kardemumma. Lisää jauhot ja kanamuna ja vaivaa yleiskoneella. Lisää pehmennyt margariini/voi ja suola ja vaivaa vielä lisää. Lisää jauhoja tarpeen vaatiessa, kunnes taikina irtoaa hyvin reunoista. Kaada taikina leivonta-alustalle ja peittele muovikelmulla tai -pussilla ja liinalla. Anna levätä puolen tunnin ajan.
Leikkaa taikina n. 400 gramman palasiksi ja muotoile ne "puikuloiksi". Laita jälleen kelmun alle ja anna levätä 15 minuuttia. Pyörittele taikinapaloista sormenpaksuisia naruja yksi kerrallaan, muiden odottaessa kelmun alla. Asettele naru kuvien mukaan, leikkaa puoliksi ja taittele siitä pullapitko.
Nostata kuuman vesihöyryn avulla tiskikoneessa tai uunissa puolen tunnin ajan. Voitele huolellisesti kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti hyvässä seurassa.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Suositut tekstit