Suppilovahveropiirakka; ei niin suppea iltapala.

Nythän on aikalailla hyvä aika lähteä sienimetsään ja sinnehän kokki sukelsikin aiemmin päivällä. Saaliiksi tarttui suppilovahveroita muutaman litran verran, joten niistä on luvassa jotain "herkkua". Saaliin määrä ei ollut kai mikään erityinen ilon aihe, kun samasta metsästä on aiemmin saanut kantaa sieniä saavikaupalla. Niin ja sana "herkku" on sitaateissa siksi, että kirjoittaja ei itse juurikaan sienistä välitä. Mutta kai tätäkin maistaa täytyy.

Nypi 2,5 desiä vehnäjauhoja pehmeän voin sekaan ja voitahan oli se 100 grammaa. Lisää vielä pari ruokalusikallista vettä ja varmista, että sekin imeytyy taikinaan. Anna taikinan asettua vähän aikaa. Sillä välin voit vaikka puhdistaa sienet kaikesta ylimääräisestä roinasta. Kaksi litraa suppilovahveroita riittänee tähän piirakkaan. Ja siis tähän väliin huomautus; tuoreita sieniä on tuo kaksi litraa. Jos sienet on jo valmiiksi käsiteltyjä, niin silloin oikea määrä on noin kolme desiä. Halkaise sienet myös, jotta selviää löytyykö niistä matoyllätyksiä, havuneulasia tai muuta mukavaa.. Pesua ei suositella, sillä ne imevät vettä kuin... niin... sienet.

Kun sienet on puhdistettu, niin palasiksi vaan kaikki. Siis sienet. Tee sellaista silppua kuin itse haluat, mutta oma näkökulma on se, että mitä pienempänä silppuna ne ovat, niin sen parempi. Niiden koostumus kun on mielestäni melko nihkeä, niin näin se ei tule niin paljoa esille. Ehkä. Jokatapauksessa sienet vaan seuraavaksi paistinpannulle paistumaan, jotta niistä lähtee ylimääräinen neste. Ja sitähän siis on etenkin mikäli sienet on pesty.

Sienten hytkyessä (ne oikeasti näyttää hytkyvän... en tuota osaa paremminkaan kuvailla) voikin valmistella muut piirakan ainekset eli sipulin ja paprikan. Sipuli kivasti vaan kuutioiksi ja paprikaa pienentämään vähän samalla mentaliteetilla. Ja taikinankin voit painella jo valmiiksi vuokaan.

Siinä vaiheessa, kun sienet ovat vapauttaneet suurimman osan niiden varastoimasta vedestä, voit lisätä paprika- ja sipulikuutiot paistinpannulle. Lisää sekaan vielä nokare voita paistamiseen ja mausta suolalla ja vaikkapa valkopippurilla. Tässä vaiheessa voi taas tietysti maustaa ihan oman mielensä mukaan. Kuullota parin minuutin ajan ja ota seos jäähtymään. Persilja sopinee mainiosti myös sekaan.

Valmistele munamaito (tai -kerma), eli sekoita kaksi kananmunaa ja maito. Kaada täytteet vuokaan ja perään vielä munamaito, jonka jälkeen piirakka on lähestulkoon valmis uuniin. Päälle on hyvä raastaa vähän juustoa, joka tuo piirakkaan mukavan pinnan. Piirakka siis uuniin noin 40 minuutiksi 200:aan asteeseen.

Ota valmis piirakka uunista, anna vähän jäähtyä ja nauti hyvässä seurassa.

Resepti

pohja:

100 g voita

2,5 dl vehnäjauhoja

2 rkl vettä

täyte:

2 litraa puhdistettuja sieniä

1 keskikokoinen sipuli

1 paprika

1,5 tl suolaa

valkopippuria

2 kananmunaa

2,5 dl maitoa tai ruokakermaa

Tuhansittain tuulihattuja.

Tällä kertaa ollaankin jännän äärellä vierailevan perinnekokin kanssa. Ystävämme on vierailulla, joten hän pääsee osallistumaan hauskanpitoon. Jos normaalistikin on jo naurussa ollut pitelemistä, niin tällä kertaa päästiin ihan uusiin sfääreihin. Naurukohtauksen vuoksi lattialle purskahtaneet vedet olivat yksi näistä kohokohdista. Iltaa varten piti siis kuitenkin saada vähän jotain naposteltavaa, koska talo tuli täyteen väkeä. Blogiin sopivaa tarjottavaa tehtiin nyt siis tuulihattujen muodossa.

Aloita kiehauttamalla vesi ja voi, jonka jälkeen lisätään jauhot ja sekoitetaan niin maan perkuleesti. Näyttää kovasti perunamuusilta muuten. Sekoita kunnes taikina on nujerrettu, eikä se enää jaksa tarttua reunoihin kiinni sen kummemmin. Tässä saa kyllä käyttää kunnon voimakeinoja jälleen kerran. Ilmeisesti pienimuotoinen kattilan paiskominen kuuluu myös asiaan. Seuraavaksi annetaan taikinan viilentyä rauhassa, joten parveke toimii hyvin tähän tarkoitukseen.

Vatkaa yhteensä 5 kananmunaa jäähtyneen taikinan sekaan yksi kerrallaan ja siis ihan tarpeeksi kauan, että kaikki varmasti vatkaantuu kunnolla. Taikinasta tulee kuohkeahko, kun apuna on vielä sähkösekoitin. Taikinan valmistuttua kannattaa ottaa käyttöön pursotin, jolla taikina on helppo pursottaa leivinpaperin päälle uunipellille kohtalaisen samankokoisiksi "klönteiksi". Pursottimen suhteen on pakko todeta, että IKEA:sta ostettu pursotin tuotti pienoisen pettymyksen ja alkoi vuotaa heti alkumetreillä... Kyllä sillä silti saatiin asiat hoidettua loppuun asti.

Mutta siis, klönttejä pellille. Saahan klöntit aikaiseksi ihan lusikkamenetelminkin, mutta ei ole mitään takeita, että ainakaan itse saisin niistä samankokoisia. Toisaalta, en ole kokki, joten ei ole minun huoleni nyt tällä kertaa. Ensimmäisen pellillisen hatuista näytti aluksi tulevan liiankin pieniä, joten niihin pursotettiin hieman lisää taikinaa. Lopputuloksen odottaminen oli melkein jännittävämpää kuin Kauniissa ja Rohkeissa Brooken lapsen isän selvittäminen. Tuulihatut jokatapauksessa uuniin noin 20-25 minuutiksi, mutta jälleen kerran kannattaa tarkkailla tilannetta.

Ihan hyvänkokoisia noista tyhjäpäistä kuitenkin lopulta tuli. Joskin myönnettävä on, että niissä näkyi tuon kaksikerroksisuus vähäsen. Joten seuraava pellillinen tehtiinkin suosiolla isompana. Tämä koski vain ensimmäistä pelliä onneksi ja loput näyttivät vähemmän pääsiäistipuilta. Kaikki kuitenkin kohosivat mukavasti ja olivat hyvinkin ilmavia. Hyvä puoli näissä on se, että ne viilenevät nopeasti, joten ne voi täyttää melko nopsaan.

Vaniljakreemi

Riivi vaniljatangosta siemenet ja sekoita sokerin kanssa. Sokeria piisaa sellainen ruokalusikallinen. Sekoita 2 kananmunan keltuaista 4:ään desiin kermaa kattilassa ja kaada sokeri-vaniljaseos mukaan. Perään vielä kaksi ruokalusikallista maissitärkkelystä hyvin sekoittaen ja sitten kiehauta miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Tässä tapauksessa myös koko ajan sekoillen... Ja kun tuo seos on viilentynyt, voit alkaa tuulihattujen täyttämisen. Lapa kreemi pursottimeen, tökkää pursottimen pää tuulihatun sisään ja pursota. Voit vielä lisäksi sulattaa suklaata ja tehdä siitä ohuita raitoja tuulihattujen päälle.


Tällä kertaa fiksuina ajateltiin tehdä taikinaa tuplana, sillä isoisoäidin keittokirjahan ei määritellyt, että montako tuulihattua tästä suunnilleen tulisi. Noh, lopputuloshan oli sitten se, että nyt on kaapit täynnä tuulihattuja, sillä niitä tuli varmasti ainakin 200 yhteensä. Sinänsähän tuo ei ole huono juttu, mutta vähempikin olisi riittänyt. Joten älkää tuplatko taikinaa, ellei ole isommat kekkerit luvassa. Tuulihatuistahan saa kätevästi myös pikkusuolaista naposteltavaa, jos vaniljakreemin sijasta tekee vaikka jonkin kivan kasvisseoksen sulatejuuston kanssa. Jokainen voi itse kehitellä mieleisensä täytteen.

Resepti

6 dl vettä

230 g puolikarkeita vehnäjauhoja

230 grammaa voita tai margariinia

5 munaa

Kiehauta vesi ja voi. Vatkaa vehnäjauhot sekaan ja anna kiehua, kunnes taikina irtoaa helposti kattilan reunoista (ei siis mitenkään pysyvä ilmiö). Kun seos on jäähtynyt, vatkataan yksi muna kerrallaan joukkoon. Pursota taikina klönteiksi uunipellille leivinpaperin päälle. Paista tuulihattuja 20-25 minuuttia 200 asteessa. Jäähtyneet tuulihatut täytetään valitsemallasi täytteellä pursottimen avulla.

Vaniljakreemi:

1 rkl sokeria

1 vaniljatanko

2 kananmunan keltuaista

4 dl kermaa

2 rkl maissitärkkelystä

Sekoita sokeri ja vaniljatangosta riivityt siemenet. Sekoita kerman ja kanamunien kanssa kattilassa ja lisää maissitärkkelys. Kiehauta miedolla lämmöllä ja anna jäähtyä. 

Tarjolla mojova korvapuusti

Joskus yllättää pikkunälkä, vaikka oliskin jo nauttinut kunnon annoksen kanapastaa. Siihen voi mahdollisesti auttaa kunnon erä korvapuusteja, mieluummin niitä leivonnaisia siis. Tämä hetken mielijohde taas johti siihen, että allekirjoittanut juoksee lähimarkettiin ostamaan kardemummaa, lisää jauhoja, maitoa, voita ja kananmunia. Loput ainekset löytyikin valmiiksi kaapista. Tai no... siis se ainoa asia, mikä valmiiksi kaapista löytyi oli hiiva.

Sitten taas kipot ja kulhot esiin ja työn touhuun. Ensimmäisenä maito lämmitetään sopivaksi hiivaa varten (42 astetta jos käytät kuivahiivaa ja 37 jos käytät tuorehiivaa) ja sekoitetaan siihen hiiva. Tämän jälkeen lisää jauhoja sopiva määrä kunnes taikina on pehmeää. Tässä vaiheessa testierään hulahti kahdeksan desiä, mutta se ei tarkoita, että se olisi juuri oikea määrä. Ohjehan oli niinkin mystinen kuin "vehnäjauhoja pehmeäksi taikinaksi"; mitä se sitten tarkoittakaan. Nämä määritteet ovat ehkä vähän hukassa näin tumpelona nuorena aikuisena. Tuolla kokilla on sentään vähän parempi käsitys asioista. Ehkä. Mutta siis tällä kertaa kokeillaan n. 8 desillä. Ja tämän jälkeen taikina saakin taas lähteä saunanparvelle kohoamaan suunnilleen puoleksi tunniksi.

Vaahdota sillä välin kananmunat sokerin kanssa jonkinasteiseksi vaahdoksi. Voi halusi myös lämmittelemään, joten sen voit laittaa sulamaan mikroon hetkeksi. Ei kuitenkaan saa kuumentaa kiehuvaksi. Sitten vaan sekoittamaan sokerikananmunaseokseen kardemummat ja sulanut voi. Pistä vielä pieni teelusikallinen suolaa sekaan ja sekoita kaikki keskenään. Seos maistuu äärimmäisen hyvältä, mutta koita välttää silti lipittämästä koko seosta ennen kuin korvapuustien teko jatkuu. Ehtiihän tässä uudenkin seoksen vielä tehdä, jos käy köpelösti.

Nyt kun taikina on ottanut saunanparvella kunnon lihotuskuurin, niin haeppa se takaisin keittiöön ja lisää voi-sokeri-ja-kaikki-muu-seos ja ala vaivata. Jos tilanne vaatii, kuten täällä kävi, niin käväiseppä leikkaamassa kynnet tässä välissä ennen vaivausta. Ja sitten kuuluu "plöts plöts plöts" jonkin aikaa kunnes taikinamassa ja voiseos ovat kunnolla löytäneet toisensa. Seuraavaksi lisätään taas jauhoja, jotta taikinasta tulee kiinteämpi. Tähän erään niitä upposi loppujen lopuksi 13 desiä, kunnes taikinasta löytyi kunnon sitko, eikä se enää tartunut kulhoon tai käsiin kuin viimeistä päivää. Saat kyllä sitä ennen käyttää ihan voimakeinoja, eli älä pelkää käydä käsiksi siihen. Jos on purkamattomia aggressioita, niin hyödynnä niitä tässä vaiheessa.

Sitten pikasiivous pöydälle ja jauhoja kehiin kevyt kerros pöydän päälle. Tipauta taikina kulhostaan pöydälle ja ala venyttää siitä levymäistä massaa. Aluksi tämä onnistuu ihan käsin, mutta kaulin tulee ottaa avuksi ennemmin tai myöhemmin, jotta saat taikinasta tasaisen ja noin 30 x 60 senttiä olevan levyn. Todennäköisesti siis pinnalle pitää ripotella vähän jauhoja tai muuten kaulin tarttuu ikävästi kiinni.

Nyt kun levy siinä asettuu hetken, niin sulata lisää voita ja voitele taikinalevyn pinta sillä. On taas kunnon terveysruokaa tämä. Sekoita n. 100 grammaa sokeria ja kaksi teelusikallista kanelia ja ripottele seos taikinalevyn päälle niin tasaisesti kuin pystyt. Toisaalta, sattumakohdatkin voivat olla maukkaita. Itse pistettiin puolet noista ja vähän jäi kaipaamaan lisää makeutta vielä. Siitä sitten taikina rullalle ja muista kääntää niin, että saumakohta jää alapuolelle. Tämän jälkeen veistellään puustipitkosta palasia, jotka ovat toiselta puolelta parin sentin levyisiä ja toiselta 4-5 senttiä. Käännä ne niin, että kapeampi puoli on ylöspäin ja paina peukaloilla lähes pohjaan asti niin, että ne muistuttavat... no, korvapuustia.

Asettele pellille, leivinpaperin päälle niin, että niille jää vielä ihan hyvin tilaa laajeta suuntaan jos toiseenkin. Voitele vielä kananmunalla. Tässä keittiössä ruvettiin ihan hurjaksi ja voideltiin ne kananmuna-voiseoksella. Jos kaapista löytyy raesokeria, niin sirottele sitä korvapuustien päälle. Itse en enää jaksanut kaupassa juosta sen takia, niin raesokeri korvattiin ihan vain taloussokerilla. Ja lopuksi vielä uuniin 200:aan asteeseen 10-15 minuutiksi. Siinä sitten saa toivoa parasta lopputuloksen kannalta. Jos korvapuusteista tulee kauniita ja rohkeita, niin kannattaa varmaan harkita myös lottoamista. Kokin kommentit olivat ainakin kovin ristiriitaisia tämän prosessin aikana. Muutama hyvä esimerkki olivat lähes peräjälkeen kuullut "oho, tuleepa rumia" ja "onpa hienon näköisiä" sekä "noni, palaneita päältä ja sisältä raakoja" ja "hyvin kypsy sisältä". Ota tästä sitten selvää. Itse tykkäsin kuitenkin, etenkin seuraavana päivänä.

Resepti:

3 ½ dl lämmitettyä maitoa
2 kananmunaa

200 g sokeria

210 g voita

2 rkl hiivaa

2 tl kardemummaa

n. 13 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

"täytteeseen" 100 g sokeria ja 2 tl kanelia

voiteluun 1 muna ja 2 rkl sokeria

Maito, hiivat ja jauhot sekoitetaan ja annetaan nousta. Nousemisen jälkeen alustetaan taikina ja lisätään sokerin kanssa vatkatut munat, kardemumma, sulatettu voi ja loput jauhot (mikäli tarvetta on).Noussut taikina vaivataan notkeaksi ja kaulitaan ohueksi levyksi, joka voidellaan voisulalla. Ripottele päälle sokerikaneliseos ja kääri rullaksi. Rullasta leikataan kevyesti kolmiota muistuttavia palasia, joiden keskelle painetaan lovi. Korvapuustit asetetaan leivinpaperin päälle pellille nousemaan, jonka jälkeen ne voidellaan. Pinnalle voit vielä ripotella raesokeria. Paistetaan 200:ssa asteessa 10-15 minuuttia.

Lihamyllyä mä metsästän... Näin tehdään makkaraa. Kai.

Aloitetaan ihan yksinkertaisella ohjeella: suunnittele etukäteen. Se helpottaa elämää kummasti. Jos lähdet metsästämään ainesosia ja apuvälineitä (lue: lihamyllyä) pari tuntia ennen kun aloitat makkaranteon, tuo prosessi ei ole ehkä kovin rentouttava. Ja sitten yksi huomio: makkaroiden tekeminen saattaa aiheuttaa sen, että taannut henkisesti teini-ikäisen tasolle.

Ohje siis vaan esiin tuosta isoisoäidin perinteisestä 1940-luvulta peräisin olevasta keittokirjasta ja menoksi (tosin tämä resepti on vapaasti muunneltu). Ensimmäinen etappi on kauppahalli, joka on sinänsä aika uusi kokemus myös allekirjoittaneelle tässä mielessä. Toki sellaisten läpi on tullut käveltyä, mutta että ihan ostoksille. Kerta se on ensimmäinenkin. Kyllä siis aika paljon valikoimaa oli tuolla Hakaniemen kauppahallissa ja vastedes olisi ihan hyvä käyttää enemmänkin kauppahallien palveluita. Ihan omanlaisensa tunnelma niissä. Ensimmäisenä nokka kohti DeliDeli-liikettä, mistä löytyy paljon erilaisia, pääosin ranskalaisia herkkutuotteita. Ankanrasvapurkki kyytiin ja kassalle. Eikä ollut erityisen kallistakaan. Näköjään emme olleet ainoat asiakkaat samalla asialla, sillä kaksi edellistä asiakasta olivat myös olleet persoja ankanrasvan perään. Hmm, mitäköhän täällä tapahtuu? Kenties joku muukin tekee makkaraa.

Lihaosastolta tarttui mukaan hyvä pätkä siansuolta. Olisiko tuota nyt noin neljä metriä. Voin ihan rehellisesti sanoa, että oli kyllä ensimmäinen kerta tämäkin. Loputkin lihat saisi ostettua tiskiltä kätevästi, mutta matka vei muutenkin taas kotoisaan lähi-Prismaan, niin napattiin sieltä vähän possua ja kanaa mukaan. Possun suolalapaa hyppäsi koriin reilu puolitoista kiloa, mutta siinä oli tietysti luuta (partitiivi sanasta luu, ei siis se siivousväline) mukana, joten se kun poistetaan, niin possun lihaakin on loogisesti vähemmän. Kanankoipia vielä puolen kiloa koriin ja menoksi.

Haastavin vaihe oli etsiä lihamylly. Ei siis muuten mitään ongelmaa, mutta aluksi etsimme myllyä, jossa olisi ollut valmiiksi makkarasuuttimen paikka. No, niitäkin löytyi, mutta hinnat olivat sitä luokkaa, että ei tällä kertaa tullut ostettua. Kummaltakin blogihenkilöltä löytyisi kyllä lihamylly kotoa vanhempien luota, mutta ne eivät tähän hätään ehtineet. Siksi siis suunnittelu on kaiken a ja o. Lopulta Prisman halvin vaihtoehto toi pelastuksen, joskin vain osittain. Jotain täytyi vielä keksiä makkaraseoksen saamiseksi suoleen. Sen oletettiin menevän kotikonstein jotenkin, mutta tästä lisää myöhemmin.

Lihat on hyvä ottaa huoneenlämpöön noin tunti ennen kunnon "makkarointia". Porsaan lavasta luut pois ja samoin kanankoivista. Heitäppä muuten tässä vaiheessa sian suoli likoamaan. Varmaan ihan hyvä huuhdella vedellä vielä varmuuden vuoksi, vaikka ne yleensä on ihan läpikotaisin puhdistettu. Suoli säilytetään suolassa, niin se ainakin poistuu nyt huuhtomisen yhteydessä. Ja sitten takaisin lihoihin. Laita lihamylly valmiiksi, palasti possu sopivaksi paloiksi ja ala jauhaa. Tosin, tässä vaiheessa ON hyvä huomauttaa, että mikäli olet juuri ostanut lihamyllyn uutena, pese se ja jauha perunaa sen läpi, jotta varmasti kaikki mahdolliset metallihiukkaset irtoavat eivätkä päädy makkaraan. Tadaa, pian sinulla onkin ihan itsetehtyä jauhelihaa. Jos olet viitseliäs, voit jauhaa lihan kahteen kertaan.

Nyt kun edessäsi on hyvin jauhettua jauhelihaa, niin sekoita siihen ankanrasva, olut ja mausteet. Koska sianliha on melko rasvaista itsessään ja lavassa oli hyvin silavaakin, ei ankanrasvaa tarvitse hirveästi lisätä. Meillä sitä hulahti sekaan noin kolmasosa purkista. Olutta menee sellainen tölkillinen, ellei kokki verota matkalla määrästä "ihan vaan testimielessä". Mausteet vielä perään ja sekoita kaikki hyvin vaikka vatkaimella. Mausteita voit laittaa oman mielesi mukaan, sillä oma ohjeemme ei ollut kovin monipuolinen niiden suhteen. Jauhettua neilikkaa, oreganoa, inkivääriä, paprikajauhetta, musta- ja valkopippuria, Sriracha-chilikastiketta sekä vähän soijaa; niillä on tämän blogin makkara maustettu.

Sitten alkaa hyvin eksoottinen vaihe, nimittäin makkaran pursottaminen siansuoleen. Täällähän kokeiltiin pariakin eri esinettä tähän ennenkuin allekirjoittanut juoksi viime hetkillä Etolaan ostamaan isokokoisen suppilon. Esimerkiksi muovinen kahvisuodatin, jota vähän veisteltiin, ei oikein toiminut, sillä suoli ei venynyt tuon suppilon ympärille. Uuden suppilon myötä ongelma kuitenkin tuli ratkaistua ja siansuolikin saatiin venytettyä suppiloon hyvin, kun suppilo oli ensin öljytty rypsiöljyllä. Pujota suoli siis suppilon ohuimpaan osaan. Voit itse päättää kuinka pitkän makkaran haluat pursottaa, mutta meillä tuo pisin pätkä oli varmaan joku puolitoista metriä pitkä, ehkä kaksi. Niin ja muista solmia suolen pää, tai muuten voi olla ikävät ajat edessä.

Tämän jälkeen voit aloittaa voimakeinot saadaksesi makkaraseoksen suppilon läpi siansuoleen. Kannattaa olla kaveri mukana, niin toinen voi vetää suolta sitä mukaa suppilosta, kuin toinen sitä täyttää. Tämä vähentää riskiä, että suoli rikkoutuu. Kun koko suolenpätkä on täynnä, voit joko vääntää siitä monta erillistä pikkumakkaraa tai antaa olla yhtenä isona kokonaisuutena. Isompi kokonaisuus on helppo rullata pellille kuin puutarhan kasteluletku. Täällä tehtiin vielä sellainen temppu, että makkaran kuoreen pisteltiin reikiä hyvin pienellä neulalla (hammastikkukin käy), jotta ylimääräinen ilma pääsee pois ja makkara ei halkea paistuessaan. Ja ei muuta kuin makkarat uuniin. Asteita 150-175 ja aikaa puolisen tuntia.

Makkaroita kannattaa seurata välillä, sillä tuo reikien tekohan aiheutti ns. pissimisefektin ja makkarat ruiskivat ylimääräistä rasvaa vähän minne sattuu. Joten jos olet kovinkin tarkka uunistasi, kannattaa makkarat laittaa johonkin syvään vuokaan. Pellille kertyi ihan kiitettävästi muutenkin tuota rasvaa, että mikään "low fat" ruoka tämä ei todellakaan ole. Makkaroiden tultua uunista voit vielä paistaa niitä hetken pannulla, jotta saat kauniin värin niiden pintaan. Tuollaisenaan ne näyttävät vähän aneemisilta, joten paistaminen on jopa suotavaa.

Resepti:

 

1,5 kg porsaan lapaa

2 broilerin koipea

n. 150 g ankanrasvaa

0,33 l olutta

2 tl suolaa (mikäli porsas on suolaamatonta, tuplaa suolan määrä)

inkivääriä

neilikkaa

mustapippuria

valkopippuria

oreganoa

paprikajauhetta

(mausteita voit lisätä tai jättää lisäämättä oman maun mukaan)

Sunnuntain keitto, hirveä!

Siis hirvikeitto; luontainen jatkumo eiliselle lihaliemelle. Hirvenmetsästyskausikin alkaa jo lähestyä, niin siihen voi ottaa jo varaslähdön. Ei siis hirvenmetsästykseen, koska nyt vielä parin viikon ajan se on melko lailla laitonta, mutta siis itse kausifiilikseen. Jokatapauksessa tähän tarvitaan hirvenlihaa. Kasvispuolelta riittää hyvin peruna, porkkana, juuriselleri, purjo palsternakka.

Aloitetaan keittämällä hirvenliha aiemmin tehdyssä lihaliemessä. Lisää siis hirvi kylmään lihaliemeen (yleensä kokonaisena palasena, mutta pakkasesta löytyi enää vain valmiiksi palastittua hirveä) ja anna kiehua noin tunti. Kauho pinnalle kertynyt vaahto pois sitä mukaa kuin sitä ilmenee keittämisen aikana. Kun liha on keitetty, ota se pois liemestä vaikkapa leikkuulaudalle. Liemen voit siivilöidä tavalla tai toisella, niin että sakka erottuu siitä. Pressopannullakin se onnistuu, vaikka ei sitä varmaan ole tätä varten kehitelty.


Nyt kun liha on jo ehtinyt hetken viilentyä niin voit tehdä siitä pienempiä palasia keittoa varten. Ja kun kerta veitsikin on jo kätevästi kätösissä, niin samantien voit pilkkoa vihanneksetkin. Kaikki vaan hienoiksi kuutioiksi, mutta ihan yhtä tarkkaa jälkeä ei ole saatava aikaan, kuin mitä meidän keittiössä tuli. Porkkanat sun muut kun saivat luvan toimia nyt treeniapuna kokkikoulua varten. Freesaa vielä vihannekset paistinpannulla voissa (ei perunoita, mutta porkkanat, juuriselleri ja palsternakka) ennen siirtymistä eteenpäin.

Seuraavaksi taas kaikki ainekset pulahtavat poreammeeseen keittymään. Liha, peruna ja muut kuutioidut vihannekset ensimmäisenä. Purjosipulin ja persiljan voit lisätä aika loppuvaiheessa, sillä ne ei liiemmin välitä kiehuvassa liemessä lilluskelusta. Lisää vettä niin, että keiton ainekset polskivat mukavan vapaasti liemessä ja lisää oman maun mukaan suolaa ja pippuria maustamaan keittoa. Perunat kun olivat omassa keitossamme ne suurimmat palaset, niin niiden kypsyttyä on aika selvää, että keitto on valmista.

Tarjoile kuumana ja nauti ohessa vaikkapa pari palasta herkullista ruisleipää, jota tehtiinkin jo vähän aiemmin. Tai jos ei huvita tehdä ruisleipiä itse, niin käyhän tässä kaveriksi toki ruispalat, puikulat tai muut vastaavat. Ja eikun syömään.

Resepti:

1-2 l lihalientä

400g hirveä

1kg perunaa

200g palsternakkaa

200g porkkanaa

200g juuriselleriä

pala purjoa

suolaa

pippuria

(vettä)

Nyt ollaan liemessä... Lihaliemessä

Prisman kutsu kuului taas ja siellä erityisesti kasvisosasto ja lihatiski alkoivat vetää puoleensa. Lihatiskiltä (siis ihan oikealta sellaiselta, eikä mistään perjantai-illan menomestasta) metsästettiin mukavan kokoinen ydinluun palanen ja pieni härän häntä. Vihannespuolelta puolestaan tarvittiin juuriselleriä, porkkanaa, palsternakkaa, purjoa ja tavallista sipulia. Ei taida olla ihan perinteiset nuorten miesten perjantaiostokset, mutta voihan sen viinipänikän näilläkin korvata.

Kotio päästyä heti vaan kattila esiin ja kylmää vettä reilu annos. Luu ja häntä sekaan vaan ja anna kiehua. Kattilahan pääsi toki hieman kuohahtamaan yli tuossa yhdessä vaiheessa. Normaalisti siis pinnalta pitäisi kerätä pois siihen muodostunutta vaahtoa lusikalla tai kauhalla, mutta nyt se hoitui kätevästi sen kummemmin asiaan itse puuttumatta. Jos fiksuina ihmisinä kuitenkin vahditte kattilatilannetta vähän paremmin kuin allekirjoittaneet, niin vaahtoa saa aika tiuhaan kauhoa liemen pinnalta. Keittele lihoja kunnes liemi ei enää vaikuta vesikauhuiselta ja vaahdon määrä siis laantuu. Muista lisätä vettä myös matkan varrella, sillä se hupenee kyllä varmasti, kun kauhot vaahtoa pois kattilasta.

Vihannesten kanssa voi toimia parilla eri tavalla, mutta kokki kolmonen leikkasi kaikki kuutioiksi ja paahtoi niitä jonkin aikaa paistinpannulla ennen kattilaan lisäämistä. Voita pannulle, vihannekset kuorineen, mutta ilman multaa, perään ja paahda niitä jokunen minuutti. Sellainen pieni ruskistuminen ihan hyväksi, joten aurinkorasvat voi säästää itselleen seuraavaa kesää tai lomaa varten. Kun kasvikset on jo viskattu sekaan, lisää pannulle pieni tilkka vettä (ehkä noin desi) ja "kaavi" loputkin maut irti pannun pinnasta ja liemen sekaan nämäkin.

Tämän jälkeen liemen tulisi pulputtaa mukavasti nelisen tuntia. Kiehua sen ei pidä kummemmin, kunhan nyt jonkinlaista eloa kattilassa on silti havaittavissa. Suolaa tulee lisätä hyvin maltillisesti, sillä lientä kuitenkin keitetään vielä kasaan. Tällä vältytään "kuollut meri" -ilmiöltä.

Liemen hauduttamiseen menee kaiken kaikkiaan kolmisen tuntia. Kasviksia ei kannata liian kauaa keitellä, tai muuten niiden maku tulee liian vahvaksi lihaliemessä. Kun lihaliemi on saanut olla tarpeeksi kauan kattilassa maustumassa, tulee se siivilöidä puhtaaksi kasviksista ja lihasta. Jos haluat, niin kasviksista voit tehdä vaikka sosekeiton tms. Anna siivilöidyn lihaliemen olla jäähyllä jääkaapissa yön yli, jolloin sen työstämistä voi jatkaa.

Aamulla, tai mihin aikaan nyt vaan sängystä pääsetkään ylös, lihaliemi vaan ulos jääkapista ja jatkoa seuraa. Yön aikana rasvakerros on kivasti jämähtänyt pintaan, joten se on helppo myös siitä kaapia pois. Älä silti mene sekoittamaan lientä missään nimessä pohjaan asti, sillä pohjalle kertyy yön aikana sakkaa, jota et välttämättä lopputuotokseen halua mukaan. Kauho siis liemi vaikka kattilaan varovasti sekoittelematta turhia.Tässä on hyvä pohja vaikkapa lihakeitolle tai keittämällä kasaan (redusoimalla) siitä saa aikaiseksi myös herkullisen kastikkeen pohjan. Mikäli et juuri tällä hetkellä ole suunnittelemassa kumpaakaan näistä, voit pakastaa lihaliemen myöhempää käyttöä varten.

Lihaliemi

300g härän häntää

700g ydinluuta

2-3 l vettä

10 valkopippuria

10 mustapippuria

4 laakerinlehteä

2 mausteneilikkaa

kuorallinen persiljaa

2 porkkanaa

100g juuriselleriä

100g palsternakkaa

puolikas purjo

2 sipulia

1 rkl sokeria

(suolaa)

Kolmen askeleen lihaliemi

Vaihtoehtoinen tapa on keittää puoli litraa vettä ja heittää sekaan lihaliemikuutio. Se vie noin neljän tunnin sijasta vain neljä minuuttia.

Ainekset

5 dl vettä

lihaliemikuutio

Pannukakkua, luumuhilloa ja sokerihumala

Luumuhillo

Tänään ei alkuperäisen suunnitelman mukaan pitänyt kyllä tehdä yhtään mitään, mutta himo iski ja pannaria oli saatava. Sen kera teki mieli karviaismarjahilloa, mutta karviaisia ei löytynyt lähimarketista, joten sen korvaa nyt luumuhillo. Jiihaa, ruuansulatus kuntoon...

Ensimmäiseksi siis luumuostoksille. Tässä on kyllä kauppalaskut vähän kasvanut sitten blogin perustamisen jälkeen, mutta tuleepa ainakin syötyä (toistaiseksi) hyviä ruokia. Mutta takaisin itse asiaan... Valitse ihan oman valinnan mukaan, mitä luumuja haluat käyttää. Kokki käytti kotimaisia, mutta jos niitä ei ole saatavilla, niin toki muutkin käy.

Tässä välissä on muuten aika aiheellista pestä hillopurkki kiehuvalla vedellä, jos se on ihan vastaostettu. Tuollainen kaunnin perinteinen lasipurkki löysi tiensä tähän keittiöön, joten se sai kunnian toimia kotina tälle hillolle. Ei sitä silti kannata niin innoissaan olla, että saa osat vedet käsivarsilleen, niin kuin eräälle nimeltä mainitsemattomalle blogikokille kävi. On se toki hienoa olla innoissan, mutta jos jännitystä kaipaa, niin kannattaa ennemmin ostaa lottokuponki.

Sitten hilloilemaan. Hillon tekeminen on oikeasti niin helppoa, että kenelläkään ei ole tekosyytä olla kokeilematta edes kerran. Kaada kattilaan pari desiä vettä, noin 500 grammaa sokeria (taattu sokerihumala kun tätä syö...) ja puristele joukkoon puolikkaan sitruunan mehu ja sitruunan kuori. Pistä vielä vaniljatanko halki ja heitä sekin joukkoon ja keitä kunnes lopputulos on jokseenkin siirappimaista. Tässäkin vaiheessa kannattaa muistaa, että sokeriliuos on kuumaa... Taas. Sormet pois sieltä nyt. Mutta siis, kerää vaniljatangon palaset pois, ne kun eivät sellaisenaan hilloon sovi. Ehkä voit jopa siivilöidä hillon jos siltä tuntuu. Kuorethan myös voi poistaa hillosta, mutta tässä versiossa ne jätettiin mukaan makua tuomaan.

Kaikki hilloainekset voi siis laittaa kyllä kerrallakin kattilaan, muttä näin tämä tehdään mummon ohjeella, perinteisesti.

Paloittele luumut sellaiseksi kuin haluat (jos rupeatte oikein taiteellisiksi, niin ottakaa kuvia ja laittakaa kommentteihin) ja viskaa ne kattilaan. Sen jälkeen keittele hilloa kokoon kunnes sen koostumus miellyttää. Mutta muista, että jäähtyessään se vielä paksunee... Toisaalta, jos pitää "marmeladista" niin mikäs siinä. Loppuhuipennus koittaa kun kauhot kauniiseen hillopurkkiin. Siinä sitä kelpaa ihailla, niin kauan kun sitä on jäljellä.

Resepti

1 kg kotimaisia luumuja
500 g sokeria
Vaniljatanko
Sitruuna
2 dl vettä

Pannukakku

Sitten erittäin hyvän ja simppelin jälkkärin (tai miksei vaikka välipalan) kimppuun. Tässä ei oikeasti tarvitse tehdä muuta kuin rikkoa kananmunan rakenne, sekoittaa se maidon kanssa lisätä kaikki kuivat ainekset eli jauhot, suola ja sokeri, ja vielä lopuksi sulatettu voi. Tätä tehtiin jo joskus aikaisemmin, ennen blogiaikaa ja silloin se tuli tehtyä ternimaidosta ja voin kertoa, että maku oli aivan loistava. Jos siis saat sitä käsiisi, niin anna palaa.

Ja taas harhauduin sivupoluille... Vatkaa niin kuin viimeistä päivää jonkin aikaa ja anna taikinan sen jälkeen rauhoittua puolisen tuntia. On se sen ansainnutkin tuon höykytyksen jälkeen. Sen jälkeen vain syvempi uunipelli esiin ja leivinpaperia pohjalle. Pirskota vielä vähän vettä leivinpaperin päälle, niin pannukakku pysyy hyvin paikoillaan. Seos perässä pellille ja 225 asteiseen uuniin.

Pannukakkujen tunnusmerkkinä on se, että ne viihtyvät uunissa yleensä puolisen tuntia. Siinä jossain vaiheessa se alkaa muistuttamaan jännittävällä tavalla epämuodostunutta ja väritöntä pomppulinnaa. Tarkkaile siis pomppulinnan tilannetta ja kun väri alkaa vaihtua kivan ruskeaan, pannukakkukin alkaa olla pikkuhiljaa valmiina.

Valmis pannukakku on tosi hyvää ihan uunituoreena, mutta voi se hetken aikaa antaa vielä vetäytyä, niin ei suutansa polta. Lapa sopiva annos lautaselle ja hilloa kans. Tämä ei kyllä muuta enää tarvitsekaan, sillä hillossa on sitä sokeria ihan riittävästi. Toki, jos haluat, niin voit tarjoilla tätä myös kermavaahdon tai jäätelön tms. kera. Maito vielä ruokajuomaksi, niin se on siinä.

Ja nyt vaan kaverit kylään ja syömään. 

Pannukakku

1 l maitoa

4 munaa

5 dl jauhoja

100 g voita

2 tl suolaa

1 rkl sokeria