Jos metsään haluat mennä nyt...

Niin et ole siellä varmastikaan yksin. Sen verran paljon on sienestäjiä näihin aikoihin liikkeellä, joten herkkutateista varsinkin saa olla erittäin tarkkana. Niitä on tällä hetkellä kuulemma hyvinkin paljon tarjolla, joten sienikorin täyttymisen ei luulisi olevan niin hankalaa. Mutta tietysti jos siellä samalla metsäalueella on kymmeniä muitakin ja itse on vähän myöhässä, niin suurimmat herkkutattihavainnot tekee niillä kohdillä, missä tatteja on siistitty ja leikelty.

Sipoonkorven kansallispuistossa kun kävi pyörähtämässä niin autoja oli aika tiuhaan tahtiin tienvierustoilla. Sitten tässä sienestämisessähän on vielä se pienoinen ongelma, että itse tunnistan lähinnä vain kärpässienet, korvasienen ja kantarellin. Niin ja nyt tietysti tunnistan myös herkkutatin. Siinäkin meni jonkin aikaa ja kokki sai koko ajan tunnistaa jos jonkinlaista sientä, mitä hänen luokseen raahattiin. Eipä osunut itseasiassa yhtäkään tattia oman reitin eteen, mutta kokki ja toinen kaveri saivat sentään liki kymmenen sientä kasaan. Kaikkea muuta sangen jännittävää kansallispuistosta kyllä löytyikin. Autonromuja, renkaita, jotain kodinkoneiden palasia. Nämä eivät mielestäni kyllä kansallispuistoon kuulu.

Kokin vanhemmilta onneksi kantautui villiä huhua, että maaseudulla sieniä olisi kuin... noh... sateella. Eli niinkin paljon, ettei tarvitse montaakaan metriä liikkua, kun kopan saa jo täyteen. Joten voipi olla, että kokki ainakin tekee pikavisiitin kotiseuduilleen ja tulee takaisin auto täynnä sieniä. Mitäköhän niistäkin sitten tekee? Se tuskin on ainakaan kokin mielestä ongelma, sillä sienet näkyvät maistuvan aika hyvin. Reseptejä odotellessa siis... Ennen kuin vauhtiin päästään, niin osa sienistä menee jo sellaisenaan tryffeliöljyn, suolan ja pippurin kera.