Luukku 24: Hyvää Joulua!

Jouluaatto on vihdoin täällä ja nyt voi pikkuhiljaa alkaa nauttia työn hedelmistä. Ruokaa on riittävästi ja montaa sorttia, joten mikäpä siinä nauttiessa. Ei pitäisi ainakaan nälkä jäädä. Jos jää, niin sitten vaan hakemaan santsikierros. Jälkiruuaksi vähän riisipuuroa ja lopuksi vielä vaikka muutama suklaakonvehti.

Joulukalenterikin tulee tältä erää päätökseensä, mutta paljon on vielä jouluruokia kokeilematta, joten kenties ensi vuonna uudestaan. Kiitoksia kaikista kommenteista ja siitä, että olette joulukalenteria seuranneet.

Haluamme toivottaa teille kaikille lukijoille oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Toivottavat Antti ja Mika

P.S. Ennen uutta vuotta tavataan vielä ja otetaan silloin katsaus blogin alkuun sekä katsotaan vähän tulevaisuuteenkin.

Luukku 23: Kinkku

Ideaalitilanteessa kinkku olisi hankittu suoraan jostain teurastamolta, eikä kaupan pakastealtaasta, mutta sieltä se nyt tällä kertaa kuitenkin on. Kotimainen kinkku kainaloon ja kassan kautta ulos. Kinkku jätettiin kolmeksi vuorokaudeksi jääkaappiin sulamaan.

Kaikkein paras kinkku tulee toki puulämmitteisessä uunissa ja kotona se aina tehdäänkin siellä. Kaupunkiasunnossa harvemmin on puulämmitteistä uunia, joten sähköuuni käy myös. Paista kinkkua 125:ssä asteessa kunnes kinkun sisälämpötila on noin 74 astetta. Tällä lämpötilalla kinkku jää vielä kohtalaisen meheväksi, mutta jos haluaa mureamman kinkun voi lämpötilan antaa nousta aina 78:aan asteeseen asti. Joten kyseessä on siis täysin makuasia.

Kun kinkku on kypsä, ota se pois uunista. Ota samalla talteen kinkun liemi, sillä sitä voidaan käyttää vielä myöhemmin. Kuumana sitä on aika hankala erottaa sulaneesta rasvasta, mutta anna sen jäähtyä, jolloin rasva jää vaaleaksi kerrokseksi päälle ja sen kun lusikoit pois, jäljelle jää tumma kinkun liemi.

Sinappihuntu

Poista kinkusta nahka ja osa silavaa ja levitä pintaan kerros sinappia. Ripottele seuraavaksi pintaan korppujauhoja ja viillä sen jälkeen niin sanottuja salmiakkikuvioita pintaan. Risteyskohtiin asetellaan neilikat, jotka tuovat vähän vielä lisää makua kinkkuun. Kinkku laitetaan sinappihuntuineen 250-asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi, kunnes pinta on ruskistunut kauniiksi.

Sinappia

Korppujauhoja

Neilikoita

Kastike

Ota kinkun liemi käyttöön kastiketta varten. Jos liemi on jähmettynyt, sulata se pikaisesti mikrossa ja siivilöi kattilaan, jotta kaikenlaiset ylimääräiset klöntit eivät päädy kastikkeeseen. Lisää kaksi desiä kermaa liemeen ja kiehauta kastike. Kinkun liemen suolaisuus kannattaa muuten sitten tarkistaa, sillä ainakin tämä liemi oli melkolaillakin suolaista. Lisää veteen sekoitetut vehnäjauhot kastikkeeseen ja sekoita. Makua tuomaan laitetaan vielä noin ruokalusikallinen sinappia ja pari teelusikallista hunajaa. Jos mieli tekee, niin hunajan sijasta makeutta tuomaan voi laittaa vaikkapa omenahilloa tai jotain muuta vastaavaa.

Resepti:

n. 1 dl kinkun lientä

2 dl kermaa

2 rkl vehnäjauhoja

0,5 dl vettä

1 rkl sinappia

2 tl hunajaa

Luukku 22: Joulutortut

Joulutortuista perinteisemmäksi on hankala päästä. Ne ovat kyllä aikalailla samalla viivalla piparien kanssa ja molempia on oltava joka joulu. Olkoonkin, että ne ovat herättäneet Ruotsissa kohua ja mielletty hakaristin mallisiksi, mutta joulutorttu on silti joulutorttu, eikä mikään muu. Ne ovat kyllä suurta herkkua ainakin omasta mielestäni.

Aloita sekoittamalla jauhot kylmään veteen ja vaivaa taikina notkeaksi. Sen jälkeen taikina punnitaan ja otetaan voipaketista saman painon verran voita. Anna taikinan seistä vielä noin vartin verran kylmässä. Sen jälkeen taikina kaulitaan neliskulmaiseksi levyksi ja voi levitetään sen keskelle. Käännä reunat niin sanotut ylä- ja alareunat sisään niin, että ne kohtaavat taikinalevyn keskellä. Jälleen kerran taikina saa seistä viileässä 10-15 minuuttia.

Tämän jälkeen päästään taas kaulimen kanssa toimeen. Taas taikina kaulitaan neliskulmaiseksi levyksi, joka on noin puolen senttimetrin paksuinen ja taitetaan jälleen niin että reunat kohtaavat keskellä. Ideaalitilanteessa taikinan annetaan olla taas viileässä 10-15 minuuttia. Täällä nyt tehtiin hieman aikaoptimointia ja taikina ei viileässä viihtynyt kuin muutaman minuutin. Tämä sama operaatio toistetaan yhteensä 5-6 kertaa.

Kaulitse lopuksi taikinasta jälleen noin puolen sentin paksuinen neliskulmainen levy ja leikkaa siitä taikinapyörällä tasaisia neliöitä joulutorttuja varten. Leikkaa kunkin neliön kulmista viillot keskelle päin, niin että keskellä on parin sentin koskematon alue. Laita keskikohtaan luumumarmeladia (tai jotain muuta mieleistä hilloa tai marmeladia) ja taittele joulutortun sakarat päälle. Vaihtoehtoisesti voit taitella sakarat ensin ja laittaa marmeladin niiden päälle. Tässä versiossa käytettiin aiemmin tehtyä luumuhilloa, mutta se ei välttämättä ole paras valinta. Hyvältä maistui tosin.

Voitele joulutortut kananmunalla ja paista 225-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia riippuen tietysti tottujen koosta. Tarkastele väriä ja huolehdi siitä, etteivät tortut pääse palamaan. Omat joulutortut olivat melko pieniä, joten ne olisivat kymmenessä minuutissa jo tulleet hyvin tummiksi. Ripottele päälle vielä tomusokeria ja tortut ovat valmiita tarjoiltaviksi.

Resepti:

3 dl vehnäjauhoja

1 dl vettä

165 g voita

Luumumarmeladia

Luukku 21: Vaalea glögi

Tumma glögi tehtiinkin jo aiemmin, mutta mikäli se ei ole kaikkien mieleen, on hyvä tehdä myös vaaleata glögiä. Se sopii mukavasti jouluisaan illanviettoon ja on lisäksi hyvin helppo tehdä joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Keitä keskenään omenamehu sekä mausteet. Tähän glögiin makua tuomaan laitettiin sokeria, fariinisokeria, pari tähtianista, kanelitanko, mustapippureita, neilikoita ja laakerinlehti. Inkivääriäkin sekaan voisi harkita.

Keitä seosta puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Maista seosta ja jos tuntuu siltä, että se on liian vahvaa maultaan, voi sitä laimentaa lisäämällä vettä ja keittämällä edelleen. Siivilöi lopuksi mausteet pois ja tarjoile glögi vaikka pipareiden kanssa.

Lopputuloksesta vielä sen verran, että tosi hyvää glögiä tästäkin tuli, mutta itse olemme sitä mieltä, että vähän enemmän mausteita voisi vielä laittaa. Neilikoiden määrää voisi lisätä ja ehkä ajatella vaikkapa inkivääriä hieman lisäksi.

Resepti: 

1 l omenamehua

1/2 dl sokeria

3 tl fariinisokeria

2 tähtianista

1 kanelitanko

3 maustepippuria

5 neilikkaa

1 laakerinlehti

Luukku 20: Sienisalaatti

Tämä jouluherkku on erittäin nopea ja helppo tehdä. Itse en lukeudu sienten ystäviin, mutta kokille ne maistuvat senkin edestä. Sieniä ei nyt valitettavasti ollut saatavilla omasta takaa, joten täytyi turvautua kaupan antimiin.

Suolaiset sienet kannattaa liottaa yön yli. Meillä oli nyt metsäsienikuutioita, mutta monet ohjeet kehottavat käyttämään suolasieniä. Nimensä mukaisesti ne ovat melko suolaisia, mutta on jälleen omasta mausta kiinni haluaako ne liottaa vai ei. Liottamattomina ne ovat tietysti suolaisempia.

Sekoita smetanaan pilkotut sienet ja sipuli. Jos haluat koostumuksesta kuohkeamman, smetanan voi myös vaahdottaa. Hienonna sekaan hyppysellinen timjamia ja mausta vielä makusi mukaan suolalla. Sekoita kaikki yhteen ja tarjoile.

Resepti:

200 g sieniä

1/2 hopeasipulia

1 prk smetanaa

Hyppysellinen timjamia

Suolaa maun mukaan

Luukku 19: Rosolli

Rosolliin tuntuu löytyvän lähes yhtä monta ohjetta kuin on tekijääkin. Perusaineet ovat kyllä hyvin selkeät, mutta pieniä variaatioita löytyy vaikka kuinka paljon. Näin nirsona on taas myönnettävä, että etenkin suolakurkut jäävät kyllä omasta annoksesta aina syömättä, mutta perusainekset menevät kyllä.

Itse salaatin tekohan on kohtalaisen simppeliä hommaa. Tosin aikaa tähänkin menee, kun ihan alusta asti tekee. Ensimmäiseksi pitää nimittäin keittää porkkanat ja punajuuret kypsiksi. Mielellään erikseen, jos haluaa porkkanoiden muistuttavan väreiltään yhtään porkkanaa. Porkkanoille riittää parisenkymmentä minuuttia, mutta punajuuret vaativatkin jo lähes tupla-ajan. Tämän jälkeen niiden annetaan kunnolla jäähtyä, jonka jälkeen ne pilkotaan pieniksi kuutioiksi.

Hopeasipuli kuoritaan ja pilkotaan myös kuutioiksi ja saman kohtalon kokevat omenat. Viimeisimpänä palasiksi laitetaan vielä suolakurkut. Sekoita etikka, suola ja sokeri keskenään. Asettele eri kuutiot raidoiksi laakealle astialle ja kaada päälle etikkaliemi. Näin rosolli onkin jo valmis tarjottavaksi. Mikäli ei haittaa menevätkö ainekset sekaisin, etikkaliemen voi kaataa kulhoon ja eri kuutiot kaataa perään ja sekoittaa keskenään valmiiksi rosolliksi. Kastikkeenkin tähän voi tehdä kerman, etikan, sokerin ja suolan avulla.

Resepti: 

6 porkkanaa

6 punajuurta

2 keskikokoista omenaa

1 hopeasipuli

2 tl vettä

1 tl etikkaa

1 tl sokeria

1/2 tl suolaa

Keitä porkkanat ja punajuuret ja pilko ne, sekä omenat, sipuli ja suolakurkut. Tee liemi etikasta, vedestä, sokerista ja suolasta ja tiputtele sitä kuutioraitojen sekaan tai vaihtoehtoisesti sekoita kaikki keskenään. 

Luukku 18: Satakuntalainen kakko

Kakko tuli jo kerran aiemminkin vastaan yhdessä blogikirjoituksessa ja näin entisenä satakuntalaisena se on ollut ihan perussanastoa aina. On kuitenkin käynyt ilmi, että kaikki eivät kakkoa tunne, joten käydäänpä pikaisesti läpi se. Kyseessä on siis ihan simppeli vaaleista jauhoista tehty leipä, joka on ainakin epävirallisesti Satakunnan maakuntaleipä. "Hienostopiireissä" käytetään ihan vaan hiivaleipä-nimitystä.

Lämmitä litra maitoa kädenlämpöiseksi ja sekoita 50 grammaa hiivaa, 2 teelusikallista sokeria ja 2 teelusikallista suolaa siihen. Pienen osan maidosta voisi korvata vedellä, mutta tällä kertaa nyt tehdään pelkällä maidolla koko resepti. Sekoita tässä vaiheessa joukkoon 4 desiä vehnäjauhoja ja 8 desiä ohrajauhoja ja anna nousta lämpimässä pyyhkeen alla puolen tunnin verran.

Lisää loput jauhot taikinaan ja vaivaa taikinaa viitisen minuuttia. Ja kokilta kajahtaa tässä vaiheessa terveisiä: "Yleiskone on hyvä lahjaidea, jos vielä ei ole lahjaa keksinyt. Vaivaaminen on kyllä yhtä *sensuroitu*" Havaitsen tässä jonkinlaista vihjailua. Jokatapauksessa... vaivaamisen jälkeen puhdistetaan kädet ja kulhon reunat taikinasta, muotoillaan siitä kekomainen rakennelma, ripotellaan päälle vähän jauhoja ja painetaan risti taikinan päälle. Onpa uskonnollinen leipä. Anna taikinan nousta taas lämpimässä tunnin verran.

Muotoile taikinasta jauhoja apuna käyttäen pötkö, joka jaetaan neljään yhtä suureen osaan. Kaikki varmasti jo hoksasivatkin, että kakkoja tulee näin ollen neljä kappaletta. Taputtele taikinaklöntit noin sentin paksuisiksi pyöreiksi levyiksi, tasoita pinta, leikkaa keskeltä pois pyöreä reikä ja painele pintaan reikiä haarukalla tai vastaavalla.

Paista kakkoja 225:ssä asteessa noin 20 minuutin ajan kunnes leivät ovat kauniin vaaleanruskeita. Tällä vanhalla ohjeella ei välttämättä tule ihan parasta kakkoa, mitä ikinä olen maistanut, joten ohra- ja vehnäjauhojen suhdetta voinee hieman tasoittaa kun seuraavan kerran tekee. Ja suolaa ja sokeria voinee lisätä vähäsen enemmän.

1 l maitoa

2 tl suolaa

50 g hiivaa

2 tl sokeria

14 dl ohrajauhoja

4 dl vehnäjauhoja

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva, sokeri ja suola. Lisää osa jauhoista ja sekoita. Laita lämpimään tilaan pyyhkeen alle nousemaan noin puoleksi tunniksi. Lisää loput jauhot taikinaan ja vaivaa viitisen minuuttia. Muokkaa taikinasta kulhoon kekomainen rakennelma, ripottele päälle jauhoja ja paina siihen ristinmerkki. Anna leivän nousta tunnin verran lämpimässä. Tee taikinasta pötkö, joka jaetaan neljään osaan. Taputtele noin sentin paksuisiksi pyöreiksi levyiksi, tasoita pinta ja leikkaa keskelle reikä. Painele pintaan reikiä haarukalla ja paista 225-asteisessa uunissa noin 20 minuutti.

Luukku 17: Piparkakkutalo

Jouluna kuuluu tietysti aina tehdä piparkakkutalo. Se yleensä aiheuttaa enemmän tai vähemmän ahdistuneisuutta, mutta tehtävä se on silti. Mutta minkälainen? Siinäpä se ongelma. Ihan perustalon ohjeet löytää monestakin paikasta, mutta jos haluaa tehdä jotain vähän vaikeampaa, mutta ei silti vielä mitään Buckinghamin palatsia, niin ohjeita ei aina ole ihan hirveästi tarjolla. Tästä kuitenkin kaavat yllä olevaan taloon. Pieni varoituksen sana lienee kuitenkin paikallaan. Valmis piparkakkutalo ei ole siitä kevyimmästä päästä herkkuja ja sisältää tuollaiset päälle 30 000 kaloria. Kannattaa siis kutsua ystäviä apuun.

Piparitalon teko aloitetaan tietysti tekemällä piparitaikina. Taikinan valmistumisen jälkeen se kaulitaan ja siitä leikataan muottien mukaiset palaset, jotka sitten paistetaan sopivan ruskeiksi. Sama operaatio tehdään myös, jotta saadaan pohjalevy. Tähän ei tarvita muottia vaan siitä voi tehdä senmuotoisen ja kokoisen kuin haluaa. Kaikkien palojen pitää antaa jäähtyä ennen kuin niistä voidaan koota talo.

Palat yhdistetään kuumennetulla sokeriliemellä. Paistinpannu siis vain esiin ja sokeria pannulle. Kuumenna kunnes sokeri on sulanut liemeksi ja vasta sen jälkeen liimattavien palojen reunat painetaan sokeriin ja liitetään yhteen. Elämää helpottaa kummasti se, että aloittaa seinäpaloista ja sen jälkeen siirtyy vasta kattopaloihin. Kun koko talo on koottu, voikin aloittaa saman tien koristeiden ja kuorruttamisaineiden teon. Talon saa jokainen koristella tietysti kuten itse haluaa, mutta seuraavien ohjeiden mukaan siitä pitäisi tulla hyvin samannäköinen kuin kuvan esimerkki on.

Sokerimassa

Sokerimassaa saat valmistettua tähän tarvittavan määrän (jää sitä vielä ylitsekin itseasiassa) kahdesta kananmunanvalkuaisesta, kahdesta ruokalusikallisesta glukoosisiirappia ja 700 grammasta tomusokeria. Massa kannattaa jakaa jo kahteen osaan, sillä toisesta puolikkaasta tehdään punaista huopakattoa ja toinen pysyy valkoisena. Elintarvikeväreistä oli käytössä punainen ja vihreä. Värin muokkaamiseksi käytettiin myös kaakaojauhetta. Näitä vaan sekoitettiin ja lisättiin ja sekoitettiin lisää kunnes värisävystä tuli kattohuovaksi sopiva. Vaivaa leikkuualustalla tai pöydällä tomusokerin kanssa, kunnes massa on kiinteähköä ja kenties jopa taikinamaista.

Laita massa jääkaappiin tekeytymään vähäksi aikaa. Tämän jälkeen se kaulitaan ohueksi levyksi ja leikataan sellaiseksi kuin halutaan. Kattohuovaksi sopivat hyvin neliönmalliset palaset, kun taas seinälaudoista tehdään loogisesti pitkiä ja kapeahkoja nauhoja. Valkoista massaa käytettiin lisäksi myös pohjan peittämiseen. Talon loppukoristeluita varten tehdäänkin sitten ohuempaa ja pursotettavaa tomusokeriseosta.

Sokerikuorrute

Eli siis ei käytetä samaa sokerimassaa kuin aikaisemmin, vaan tehdään ihan pelkästään valkuaisista ja tomusokserista pursotettavaa kuorrutetta, joka voidaan värjätä elintarvikevärillä. Lisää siis sokeria seokseen kunnes rakenne on sopiva.

Tätä seosta voidaan käyttää sellaisenaan koristeeksi, mutta sitä on helppo käyttää myös liimana. Tähän piparkakkutaloon esimerkiksi tehtiin kivijalka Fazerin Pihlaja-karkeista ja laudoitus sokerimassasta. Itsestään nuo kummatkaan eivät pysy seinässä, vaan ne liimattiin sokerikuorrutteella. Pihlaja-karkit halkaistiin poikittain ja niitä ladottiin kolmeen kerrokseen, käyttäen sokerikuorrutetta laastina/liimana. Sama prosessi käytiin läpi lautojen kanssa ja ne liimattiin talon seinään kuorrutteen voimin. Kattohuovat vielä kiinni myös, niin talo alkaa olla loppusuoralla.


Kuuset valmitettiin jäätelötötteröistä, jotka pursotettiin värjätyllä sokerikuorrutteella.  Pursota kuuset alhaalta ylöspäin, jolloin siitä tulee hienon kerroksellinen. Tötteröt saattavat olla vähän epätasaisia, joten niitä voi leikata tai murustella tasaisemmiksi.

Sokerikuorrutetta tarvitaan myös valkoisena, joten toisen erän tehtyäsi voit pursottaa katon reunat, savupiipun, tiili- ja puuseinän saumakohdan sekä pihakuuset. Levitä valkoinen sokerimassalevy kuitenkin pohjan päälle, ennen kuin asettelet kuuset ja mahdolliset muut koristeet paikoilleen. Sokerikuorrutteella saa nimittäin hyvin peitettyä mahdolliset pienet kosmeettiset virheet siellä täällä, mikäli sellaisia jossain on. Loppusilauksena ripotellaan päälle vielä vähän tomusokeria, joka tekee piparkakkutalosta ihanan talvisen näköisen.

Tarvitset:

Piparitaikinaa

Tomusokeria

Kananmunanvalkuaisia

Glukoosisiirappia

Elintarvikevärejä

Jäätelötötteröitä

Luukku 16: Piimäjuusto

Piimäjuusto on nimensä mukaisesti juustoa, jossa yksi ainesosa on piimä. Piimä ei kuitenkaan ole mitenkään liian vahva maku juustossa, joten jos se ei satu olemaan lempijuomasi, voi tätä juustoa siltikin syödä. Kotijuustoon verrattuna tämän valmistus on jonkin verran erilaista ja esimerkiksi juustonjuoksutinta ei tarvita lainkaan.

Laita kolme litraa maitoa kattilaan kuumenemaan ja kun se alkaa kiehua, sekoita siihen hiljaa hämmentäen vatkatut kananmunat ja piimä. Kaksi kananmunaa siis vatkataan, litra piimää kaadetaan niiden joukkoon samoin kuin neljä teelusikallista suolaa ja kolme teelusikallista sokeria. Vasta sen jälkeen lisätään seos maidon joukkoon. Muista sekoittaa kuumentuvaa maitoa aina välillä tai muuten se kärvähtää pohjaan kiinni.

Kiehauta yhteen lisätyt seokset, mutta ota kattila heti pois levyltä, kun seos alkaa näyttää kiehumisen merkkejä. Jätä tämän jälkeen kattila lämpimään paikkaan seisomaan, jotta juustoaine erottuu herasta. Anna kattilan olla rauhassa noin puolisen tuntia. Niin ja tässähän tulee yksi käytännön juttu vastaan helposti, nimittäin kattilan suuruus. Tähän juustomäärään tarvitaan mieluusti ainakin viiden litran kattila.

Kun juusto on saanut rauhassa olla, juustoaineksen pitäisi olla selkeästi erottunut herasta ja sitä voidaan täten jatkotyöstää. Laita siivilään harsokangasta ja kaada juustoaines sen päälle. Käännä harso päälle ja painele juustoa, jotta ylimääräiset vedet irtoavat siitä. Laita puristettu juusto viileään ja anna olla seuraavaan päivään.

Resepti: 

3 l maitoa

1 1 piimää

2 kananmunaa

5 tl suolaa

3 tl sokeria

Vatkaa kananmunat ja sekoita niihin piimä, suola ja sokeri. Kuumenna maito ja sekoita kananmuna-piimäseos siihen hämmentäen. Muista sekoittaa usein, ettei maito pala pohjaan. Kiehauta seos ja ota pois levyltä tämän osoittaessa kiehumisen merkkejä. Pidä seos kattilassa ja anna olla puolen tunnin ajan, jotta juustoaine ja hera erottuvat. Kauho juustoaine harsolla päällystettyyn siivilään, taita harso päälle ja puristele pois ylimääräiset nesteet. Laita valmis juusto jääkaappiin ja anna olla seuraavaan päivään asti.

Luukku 15: Lanttulaatikko

Joulunaika on myös laatikkoruokien aikaa, eikä joulupöytä ole monien mielestä täydellinen, ellei sieltä löydy lanttulaatikkoa. Myönnettäköön, se ei lapsena kuulunut omiin suosikkeihini, mutta nykyään sitäkin on oltava. Se on jännä, että edelleenkään sitä ei kyllä hirveän paljoa lautaselle
koskaan ilmesty, mutta jotain silti puuttuu, jos lanttu ei lautasella maistu.

Lanttulaatikko ei sinänsä taas ole mikään vaikea tehtävä, mutta aikaa siihenkin menee, jos isomman annoksen tekee. Tai jos on valtava uuni, niin ei silloin. Aloitetaanpa siis kuorimalla ja pilkkomalla lantut. Tämän jälkeen niitä keitetään, kunnes ne ovat kypsiä ja mukavasti pehmentyneet, jotta ne voidaan soseuttaa. Jos haluaa käyttää ohituskaistaa, niin kaupasta saa valmista lanttusosetta.

Lanttujen soseutuksen jälkeen yhdistetään kaikki ainekset keskenään, eli muskottipähkinä, neilikka, inkivääri, suola, siirappi ja kananmunat. Tarkista tässä vaiheessa millainen maku soseessa on ja lisää mausteita oman maun mukaan, jos siltä tuntuu. Monessa netissä löytyvässä ohjeessa varoitettiin liikamaustamasta, sillä tietyt maut, kuten muskottipähkinä, voimistuu kypsentämisen aikana. Ainakaan näissä meidän laatikoissa mikään mauste ei ollut liian voimakkaana esillä.

Kaada lanttulaatikkoseos voideltuihin paistovuokiin ja ripottele pinnalle vielä korppujauhoja. Voinokareetkin sopivat laatikon päälle. Pintaan voit tehdä lusikalla tai veitsellä kuvioita, niin se on sitten visuaalisestikin miellyttävä. Kypsennä laatikoita 175:ssä asteessa kahden tunnin ajan.

Resepti:

2,5 kg kuorittuja lanttuja

8 dl kermaa

5 kananmunaa

1 tl muskottipähkinää

1,5 tl neilikkaa

2 tl inkivääriä

2 tl suolaa

2,5 dl siirappia

 

Luukku 14: Tikkunekut

Tästä voisi taas tehdä oikein esimerkkijutun siitä, kuinka etukäteen asioiden ajattelu ja suunnittelu helpottaa elämää huomattavasti. Nekut sinänsä eivät varmasti ole mikään maailman vaikein asia, mutta niiden muottien aikaansaaminen voi osottautua yllättävänkin haastavaksi. Niiden muotoilu leivinpaperista ei ollut ongelma, mutta ne on hyvä saada pysymään myös koossa. Esimerkiksi teippihän ei ota sitten kiinni yhtään ja nuppineuloja ei ollut. Loppujen lopuksi muutaman McGyver-tyylisen kokeilun jälkeen liima osoittautui toimivimmaksi vaihtoehdoksi.

Olisi hienoa ajatella, että tästä ottaa opikseen ja seuraavilla kerroilla taas ajattelee asioita etukäteen, mutta näin tuskin käy. Joten siis nekkujen tekoon. Aloitetaan keittämällä kerma, sokeri ja siirappi keskenään. Lisää mukaan vielä 1/4 teelusikallista suolaa tasapainottamaan kokonaisuutta. Muista hämmentää koko ajan, ettei seos vaan pääse palamaan pohjaan. Jossain taidettiin mainita, että seos saisi kuumentua jopa 120 asteiseksi, mutta mikäli ei ole lämpömittaria käytettävissä, on tuota hankalahko tarkkailla ihan asteelleen.

Nekkuseoksen pitäisi olla valmista siinä vaiheessa, kun tipautat testitipan kylmään veteen ja pystyt hyvin pyörittelemään siitä pallon ja se myös pysyy pallona. Kun tämä hetki tulee vastaan, keskeytä silloin keittäminen, lisää voi ja mantelirouhe ja sekoita huolellisesti.

Ota jokin sopiva astia, johon nekut voidaan asettaa jäähtymään. Tai siis nekkumuotit ensin. Kaada astiaan sokeria, jotta nekkumuotit saadaan pysymään pystyssä. Ja jotta tämä ei käy liian helpoksi, niin niiden mielellään tulisi pysyä pystyssä myös sen jälkeen, kun niihin on saatu täytettä. Lusikoi siis nekkuseos muotteihin ja anna jäähtyä. Muista kuitenkin lisätä tikut, jotta nekkuja on helpompi syödä myöhemmin. Nekut voi toki myös valmistaa konvehtimuotteihin, jolloin annoksista tulee sopivan pieniä.

Resepti:

2 dl kermaa

2 dl sokeria

2 dl siirappia

1,5 dl mantelirouhetta

1 rkl voita

1/4 tl suolaa

Keitä kerma, sokeri, siirappi ja suola ja hämmennä keittämisen ajan. Seoksen pitäis lämmitä 120-asteseksi. Kun keitos on valmis, lisää vielä voi ja mantelirouhe ja sekoita. Lusikoi nekkuseos muotteihin ja anna jäähtyä. Muista lisätä tikut ennen kuin seos jämähtää.

Luukku 13: Imelletty perunalaatikko

Perunalaatikko löytyy joulun aikaan varmasti useimmista ruokapöydistä, eikä ihme, sillä se on varsin mainio ruokalaji ja sopii hyvin kinkun kanssa. Perunalaatikkoa löytyy usein sekä imellettynä, että sellaisenaan, mutta noista kahdesta imelletty perunalaatikko on ainakin oma suosikki. Alunperin se on käsittääkseni hämäläinen ruoka, jota on nautittu ihan arkenakin, mutta muualla Suomessa se löytyy pääosin joulupöydästä.

Imellyttämisen tarkka määritelmä ei ollut itselle täysin tuttu, mutta ystäväni internet avasi tätä käsitettä hieman enemmän. Perunasosetta pitää siis seisottaa lämpöisessä, jopa noin 50 asteessa useamman tunnin ajan, jolloin sose makeutuu ja tummuukin hieman. Jännittävää suorastaan.

Mutta aloitetaanpa, niin saadaan joulupöytä taas askeleen lähemmäksi valmista. Täällä kaikkia laatikkoruokia on tulossa hieman enemmänkin, joten näitä määriä voi toki suhteuttaa omiin tarpeisiin. Perunoita laitetaan keittymään kolmisen kiloa kuorineen. Rosamunda sai kunnian toimia tämän laatikon pääaineena.

Keitetyt perunat kuoritaan kuumina ja nuijitaan rikki. Sekaan lisätään viitisen ruokalusikallista vehnäjauhoja ja nuijitaan vielä vähän lisää, että jauhot sekoittuvat kohtalaisesti perunoiden kanssa. Nuijitut perunat saavat seuraavaksi viettää laatuaikaa itsekseen lämpimässä, mieluusti vielä pyyhkeen alla. Täällä perunat saivat itseasiassa olla ihan yön yli, mutta se tuskin haitannee.

Seuraavana päivänä sitten jatketaan laatikon tekemistä. Perunoiden pitäisi yön aikana imeltyä kyllä riittävästi. Imellytyksen jälkeen lisätään n. 150 grammaa voita, 12 desiä maitoa sekä reilu 4 teelusikallista suolaa, ehkä viisikin. Sekoita vielä kunnolla. Ja jos perunat eivät ole niin makeita kuin pitäisi, niin tilannetta voi korjata siirapilla. Tähän laatikkoon sitä meni kutakuinkin desin verran, mutta maistele, mikä vaikuttaa itsestäsi sopivalta. On myös ihan mahdollista, että sekaan jää joitakin perunaklönttejä, mutta ne eivät haittaa.

Voitele vaikkapa kaupasta saatavia kertakäyttöisiä foliovuokia ja kaada perunasosetta niihin niin, että vuuan yläreunaan jää ainakin sentin verran matkaa. Perunasose nimittäin kiehahtaa helposti yli. Niin ja tästä määrästä sosetta tulee suunnilleen viiden 0,85 litran foliovuuallisen verran valmista laatikkoa. Paista laatikkoa 150-asteisessa uunissa 2-3 tuntia. Se näyttää juuri uunista tulleena melko liemevältä, mutta tiivistyy ja asettuu kyllä vielä. Mikäli imellettyä perunalaatikkoa halutaan pakastaa, niin se kannattaa ainakin parin eri ohjeen mukaan tehdä ennen paistamista. Itse nyt uhmasimme tätä sääntöä ja pakastimessa on parikin laatikollista imellettyä perunalaatikkoa joulua odottamassa. Nähtäväksi jää, miltä ne näyttävät sitten aattona ja joulupäivänä.

Resepti:

3 kg kuorimattomia jauhoisia perunoita

5 rkl vehnäjauhoja

150 g voita

12 dl maitoa

4 tl suolaa

1 dl siirappia

Keitä perunat kuorineen kypsiksi, kuori ne kuumina ja nuiji rikki. Lisää jauhoja ja nuiji lisää, minkä jälkeen soseen annetaan olla muutaman tunnin ajan. Imellytyksen jälkeen lisätään voi, maito, suola sekä siirappi. Sekoita ja kaada voideltuihin vuokiin paistamista varten. Paista 2-3 tuntia 150:ssä asteessa.

Luukku 12: Joululimppu

Joululimppu on nyt jo nimensäkin puolesta selkeä joulunajan ruoka, joten sen kuuluminen joulupöytään on itsestäänselvyys. Nyt tehdään neljä limppua ja toivotaan, että niistä on vielä jotain jäljellä joulunakin. Joululimppu on yleensä kyllä sen verran hyvää, että se ei turhan kauaa säily.

Liuota sata grammaa hiivaa viiteen desilitraan kädenlämpöistä vettä, jonka jälkeen sekaan lisätään vielä 200 grammaa lämmitettyä rahkaa. Kolme teelusikallista suolaa, desi siirappia ja neljä teelusikallista kuminaa seuraa vielä perässä.

Lisää ruisleseet ja 200 grammaa jauhoja ja anna taikinan turvota tovi. Tuollainen viisi minuuttia on riittävä aika. Alusta tämän jälkeen loputkin vehnäjauhot, eli kilon verran. Lopuksi sekaan vielä huoneenlämpöinen voi. Tämän jälkeen taikina saakin taas olla omassa rauhassaan lämpimässä ja liinan alla. Noin 30 minuutin kohoamisen jälkeen sitä voidaan taas työstää.

Jaa taikina neljään osaan ja leivo taikinapaloista pyöreitä leipiä. Laita uunipellille leivinpaperi ja nosta leivät pellille. Taas kerran niiden annetaan kohota, jälleen 30 minuuttia. Tee leipien pintaan ristiviillot ja paista 175:ssä asteessa noin puolen tunnin ajan. Voitele leivät siirappivesiseoksella heti, kun ne tulevat uunista ulos.  

Resepti: 

2 prk maitorahkaa

5 dl vettä

100 g hiivaa

3 tl suolaa

1 dl mallassiirappia

4 tl kuminaa

3 tl ruisleseitä

1200 g vehnäjauhoja

100 g voita

50 g rusinoita

30 g hasselpähkinärouhetta

Voiteluun:

1 dl siirappia

1 dl vettä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää sen jälkeen lämmitetty rahka. Lisää suola, siirappi ja kumina. Sekaan laitetaan vielä ruisleseet ja 200 grammaa jauhoja ennen kun taikinan annetaan nousta 5 minuuttia. Alusta taikinaan loput jauhot ja huoneenlämpöinen voi. Kohota lämpimässä liinan alla puoli tuntia, jonka jälkeen leivotaan taikinasta 4 pyöreää leipää. Anna leipien kohota uunipellillä taas puoli tuntia ennen paistamista. Viillä pintaan ristiviillot ja paista 175:ssä asteessa puoli tuntia. Voitele uunista otetut leivät siirappivesiseoksella.