Tilliliha, tuo kouluaikaisten tunteiden herättäjä

Tillilihasta tuntuu lähes jokaisella ihmisellä tässä maassa olevan jonkinlaisia tuntemuksia. Useimmiten vaikuttaa siltä, että nuo tuntemukset ovat negatiivisia ja lähtöisin koulusta. Välillä kyllä mietityttää, että mistä tämä myytti on peräisin, koska en itse muista ainakaan hirveästi tillilihaa kammonneeni ja olen tosiaankin melkoisen valikoiva. Ei se nyt suosikkeihinkaan kuulunut, mutta oli niitä monta muuta inhokkia sitä ennen listalla.

Nyt kuitenkin käydään murtamaan tätä myyttiä, että tilliliha olisi kamalaa. Kauppareissulta mukaan tarttui vajaan kilon naudanpaisti, palsternakkaa, selleriä ja porkkanaa. Kaikki muu oli kai kaapeissa. Ja se mitä puuttuu, niin sen voi juosta nopeasti hakemaan lähi S-Marketista. Siihen kun on edelleenkin matkaa alle 500 metriä. Ja näitä blogeja tehdessä siellä tulee juostua usein.

Naudanpaisti vaan kattilaan kiehuvan lihaliemen sekaan ja sitten alennetaan lämpötilaa niin, että vesi on vain lähellä kiehumispistettä. Lihasta tulee sitkeää jos vesi kiehuu koko ajan. Tällaisen hienon asian oli kokki oppinut koulussa ja pitikin siitä melkein 15 minuutin esitelmän powerpointteineen. No, ei nyt aivan, mutta ei paljoa puuttunut. Niin siis, lihaa kypsymään sopivan kuumaan veteen. Kauho taas pinnalle muodostuva vaahto pois.

Vaahdon keräämisen jälkeen heitellään mausteet mukaan, eli 10 maustepippuria ja 3 laakerinlehteä. Reilun kokoinen tillipuskakin sinne humahti. Sitten lihan annetaan vielä hautua alhaisessa lämpötilassa parin tunnin ajan. Kun liha on tuon ajan hautunut, otetaan sen keitinnesteestä noin litran verran talteen.

Lihan hautuessa valmistetaan vaalea peruskastike eli veloutékastike. Se toimii hyvin pohjana moneenkin erilaiseen kastikkeeseen. Tätä varten tarvitaan 50 grammaa palsternakka, toinen samanmoinen selleriä ja kolmas porkkanaa sekä yksi keskikokoinen sipuli. Freesaa kasviksia kattilassa noin kymmenen minuutin ajan. Lisää 60 grammaa voita ja anna sen sulaa kasvisten joukkoon. Sitten vielä 60 grammaa vehnäjauhoja sekaan ja pyöritellään ne sinne hyvin joukkoon. Talteenotettua lämmintä keitinlientä sekoitetaan mukaan tasaisesti sekoittaen litran verran ja kastikepohjan annetaan hautua tunnin verran. Sen jälkeen se siivilöidään.

Haudutettu liha pilkotaan kuutioiksi. Kastikepohja siirretään taas kattilaan ja lämpimät lihakuutiot lisätään kastikkeen sekaan. Lisää tilli ihan viimeiseksi ja vähän sitruunamehua, pyörittele ne joukkoon ja tilliliha on valmista tarjoiltavaksi. Tillilihan seuraksi sopivat hyvin lihaliemessä haudutetut perunat, jotka valmistuvat kätevästi uunissa. Perunat vaan vuokaan, lihalientä astian pohjalle ja uuniin 175:een asteeseen. Käännetään kerran ja se on siinä.

Hyvin herkullinen lopputulos. Liha oli oikein mureata, kastike maistuvaa ja perunat vielä kruunasivat kokonaisuuden. Eli jos jollakulla jotain traumoja on tillilihasta, niin tätä voimme suositella ihan huoletta.

Resepti: 

800 g naudanlihaa

2 l lihalientä

10 maustepippuria

3 laakerinlehteä

50 g palsternakkaa

50 g selleriä

50 g porkkanaa

60 g voita

60 g vehnäjauhoja

1 l lihalientä (keitinlientä)

Tilliä

Sitruunamehua

Keitä naudanlihaa miedolla lämmöllä lihaliemessä. Kauho vaahtoa pois pinnalta keittämisen ajan. Lisää vaahdon poistamisen jälkeen laakerinlehdet, maustepippurit ja tillipuska. Anna hautua vielä kaksi tuntia. Ota keitinlientä talteen litran verran. Kuutioi liha.

Freesaa kasvikset, lisää voi ja anna sen sulaa joukkoon. Lisää jauhot ja sekoita ne hyvin joukkoon. Lisää lihalientä vähän kerrallaan tehokkaasti sekoittaen. Anna seoksen pulputella kevyesti tunnin verran. Siivilöi kastike. 

Lisää kastikepohjaan lihakuutiot. Myös tillit ja sitruunamehu pääsevat mukaan ihan vähän ennen tarjoilua. Tarjoile tilliliha perunoiden kera ja nauti. Pääse yli traumoista.

Keräkaali vs. kurttukaali: kaalikääryleet

Loppukesä ja syksy ovat kyllä sellaista aikaa, että pellot ja muukin luonto ovat täynnä kaikkea hyvää. Lähinnä tulee jo se ongelma vastaan, että mitä kaikkea sitä pystyy ottamaan käyttöönsä ja mitä pitää pakastaa. Yksi tällainen hittituote on varmastikin kaali. Sehän nyt on tavallaan aina hittituote ja kaalilaatikot, -keitot ja -kääryleet ovat kyllä suosittuja ympäri vuoden.

Tämänpäiväisellä kauppareissulla kaalit olivat kovin lähellä sydäntä, mikä ei ole kauhean yleinen reaktio. Tosin syynä tähän oli lähinnä se, että ne olivat listattuna kauppalistaan, jonka kirjoittaminen oli täysin kokin tekosia. Mukaan siis tarttui valkokaali (eli keräkaali) ja vaihtoehtona myös savoijinkaali (eli kurttukaali). Kaali on vaikka miten terveellistä ja hyvää, joten sitä kannattaisi kyllä käyttää enemmän.

Poista kaalista kanta ja laita kaali keittymään kattilaan suolavedessä. Päällimmäiset lehdet irrotetaan sitä mukaa, kun ne kypsyvät. Savoijinkaali oli tässä mielessä jonkin verran nopeampi, mutta toisaalta taas keräkaali joutui 7 litran kattilaan, joten tälläkin oli osuutensa asiaan. Paha mennä sanomaan nyt, että kuinka monta kertaa kokki poltti sormensa tänä aikana, mutta ärräpäät lentelivät kyllä siihen malliin keittiössä. Asiaa ei varmistakaan auttanut se, että kaalista ei tässä keittiössä kantaa tullut poistettua ja lehtien irrottaminen vaati vähän lähempää kontaktia.

Samaan aikaan on toinenkin kattila tulilla, sillä riisipuuroa tarvitaan kääryleisiin myös. Keitä siis puoli desiä puuroriisiä kolmessa maitodesissä. Puuron tulee jäädä aika veteläksi. Keittämisen loppuvaiheessa siihen lisätään 50 grammaa voita ja suolaa oman maun mukaan.

Nyt kun näitä täytemateriaaleja valmistellaan, niin kuullota yksi silputtu keskikokoinen sipuli paistinpannulla voin kera. Seuraavaksi odotellaankin rauhassa, että sipuli, riisipuuro ja keitetyt kaalinlehdet jäähtyvät. Kaalinlehtiä päästään pian jatkokäsittelemään, kun niiden lehtiruotia "fileroidaan" ohuemmaksi. Tämä helpottaa huomattavasti kääryleiden taittelua.

Ja taas porskutetaan eteenpäin. Valmistetaan täytemössö (mikä ihana sana, eikö vaan?) eli sekoitetaan riisipuuro ja 300 grammaa jauhelihaa. Kotoa tarttui pakkasesta mukaan hirvenlihaa, joten näistä tulee nyt siis hirvenlihakaalikääryleitä. Jauhelihana toimii ihan hyvin puolet ja puolet sikaa ja nautaa. Samaan seokseen pyöritellään vielä kuullotettu sipuli, sekä pari desiä silputtua ja keitettyä kaalia. Mausteista suola ja pippuri riittänevät hyvin tätä maustamaan. Paista vielä koepala nopsaan paistinpannulla, jolla testaat maun. Mikäli mausteita pitää tarkistaa, niin sen voi tehdä tässä vaiheessa.

Levitä kaalinlehdet pöydälle ja lapa niihin sopivat määrät täytettä. Kääri kääryleiksi ja asettele voideltuun uunivuokaan. Niille tehdään vielä seuraksi 2 desiä vasikkalientä. Sen saa joko fondista tai kuutioista, ellei nyt tee ihan alusta lähtien sitä itse. Kääryleiden päälle laitetaan voikuutioita ja siirappia ja koko komeus laitetaan 250-asteiseen uuniin 10-15 minuutin ajaksi, että pintaan tulee vähän väriä. Sen jälkeen lämpötila lasketaan 150:een asteeseen ja annetaan hautua puolentoista tuntia.

Tuon jälkeen kaalikääryleet ovatkin valmiita. Eli jollei tässä välissä ole tullut jo hirveä nälkä ja käynyt jossain pikaruokapaikassa, niin nyt niistä voi nauttia vaikka puolukkohillon tai -survoksen kanssa. Kaaleissa huomasi kyllä eroja tässä prosessin aikana. Savoijinkaali esimerkiksi keittyi paljon nopeammin ja siitä sai paremmin muotoiltua kääryleitä.

Makuja jos mietitään, niin kokin mielestä ainakin savoijinkaali maistui paremmalta keittämisen jälkeen, mutta kun täyte tuli kuvioihin, niin silloin valkokaali puolestaan vei voiton. Omasta mielestäni taas valmiiden kaalikääryleiden kohdalla tilanne oli päinvastainen ja savoijinkaali vei voiton.  Joten ota tästä sitten selvää. Makuasiat ovat nimenomaan juuri ne mistä voidaan kiistellä, mutta ratkaisua niihin harvoin saa.

Resepti:

1 iso kaali

2 dl vasikanlientä

Siirappia

Voita

0,5 dl puuroriisiä

3 dl maitoa

50 g voita

Suolaa (noin kolmasosateelusikallinen)

300 g jauhelihaa (tässä hirvenlihaa, mutta myös sikanauta-kombinaatiot käyvät)

2 dl hienonnettua kaalia

50 g kuullotettua sipulia

Suolaa

Pippuria

Poista kaalin kanta ja keitä se suolavedessä. Poista lehtiä sitä mukaa kun ne ovat pehminneet. Keitä riisipuuro ja mausta lopuksi voilla ja suolalla. Anna jäähtyä. Sama myös kaalinlehdille. Tee täyte sekoittamalla jäähtynyt riisipuuro, jauheliha, kuullotettu sipuli ja hienonnettu kaali keskenään. Levitä kaalinlehdet pöydälle, täytä ja taittele. Paista 250-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia ja alenna asteet sen jälkeen 150:een. Anna hautua tässä lämpötilassa vielä n. 1,5 tuntia. Tarjoile puolukkasurvoksen tai -hillon kanssa.

Kievarin kuupano Kokkolasta. Kyllä, luit oikein.

Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että näillä suomalaisilla ruuilla on mitä omituisimpia nimiä. Paikkakuntia, luonnonkohteita ja muita vastaavia jos yhtään pitää esimerkkinä, niin se, että sama teema jatkuu ruuissa on loogista. Kyllä sitä silti kuitenkin katsoo kahteen kertaan, kun vastaan tulee kievarin kuupano. Kyseessä on siis ruokalaji Kokkolan alueelta, joka bongattiin Jaakko Kolmosen Suomen Pitäjäruoat -kirjasta. 

Tämä ruokalaji ei ole turhan monimutkainen ja vaikuttaakin todella hyvältä kotiruualta, joten mikäs siinä. Kokeillaan. Nimen historia jää vähän mietityttämään, mutta taitaa jäädä selvittämättä, sillä internet ei ainakaan vastauksia antanut. Jos joku tietää tarkempaa faktaa, niin kertokaa ihmeessä; minua nimittäin kiinnostaa.

Kunnon kuupanoa varten tarvitaan perunoita (perunasosetta tarkemmin sanottuna), siansivua, naudanlapaa, sipulia, maustepippureita, herneitä ja suolaa. Ihan vähän poikettiin reseptistä siinä mielessä, että nautaa ei mukaan otettu ja siankylki oli savustettua. Niin ja perunasoseeseen laitettiin maitoa.

Alusta kun lähdetään, niin jauhoisia perunoita tarvitaan noin 1,3 kiloa. Kun ne kuoritaan, niin painosta lähtee pois noin 300 grammaa. Perunat keitetään kypsiksi ja ne soseutetaan maidon kanssa. Maitoa meni tuollainen kolme desiä, mutta voit itse katsoa minkälaista sosetta haluat. Suolaa vielä puolikas teelusikallinen, niin ei maistu muusi vetiseltä.

Soseuttamisen jälkeen käydään siankyljen kimppuun. Reilu 300 gramman savusiankylki leikataan ohuiksi viipaleiksi ja ruskistetaan paistinpannulla. Samalla rasvalla voidaan paistaa myös kaksi sipulia, jotka ollaan leikattu renkaiksi. Jos lähtee ihan raa'an lihan kanssa tekemään, niin siinä tapauksessa lihoja kannattaa hauduttaa maustepippureiden ja suolan kanssa 20 minuuttia. Pippureiden määräksi sopii kuusi kappaletta.

Kaada perunasose, jonka tulisi vielä olla kuumaa tässä vaiheessa, tarjoiluvadille keoksi. Siihen keskelle tehdään jonkinlaista kuoppaa. Ja yllätys yllätys, haudutetut lihat ja sipulit pippureineen kaadetaan tähän kuoppaan. Koko komeus kruunataan kaatamalla päälle herneitä. Pakasteherneet vain sulatettiin ja kaadettiin päälle, mutta jos on tuoreita, niin ne pitäisi kiehauttaa.

Seuraavaksi seuraa se paras vaihe eli syöminen. Ei tullut yllätyksenä, että perunasose ja siankylki sopivat yhteen. Sipulikaan ei haitannut tippaakaan ja herneet ovat aina maistuneet. Joten oikeastaan kokonaisuus oli mitä mainioin. Simppeliä kotiruokaa, jota ei ole vaikeata valmistaa. Lihapuolesta voisi tosiaan laittaa sekä nautaa että sikaa, mutta tämä tehtiin pelkällä sialla. 200 grammaa kumpaakin olisi hyvä määrä, jos haluaa kahta eri lihaa laittaa. Ja siankyljestä tulee riittävästi rasvaa, joten sitä ei tarvitse perunasoseeseen lisätä.

Resepti:

n. 1 l perunasosetta (1,3 kg perunaa, 3 dl maitoa, 0,5 tl suolaa)

300 g siansivua

2 sipulia

6 maustepippuria

1 dl herneitä

suolaa

Kuori ja keitä perunat ja tee niistä sosetta. Ruskista lihaviipaleet pannulla ja lisää sipulirenkaat ja mausteet samalla pannulle vähän myöhemmin. Hauduta tarpeen vaatiesssa. Kaada perunasose vadille ja kaiva sen keskelle kuoppa. Kaada liha-sipuliseos kuoppaan ja koristele herneillä.

Viekö tämä ruoka kielen mennessään? Keitetty naudankieli.

Tästä alkaa nyt muodostua erittäin toimiva perinne. Aina, kun eräs ystävämme saapuu kaupunkiin ja viipyy luonamme, hän tuo jotain mukanaan. Edellisellä kerralla kyseessä oli sian pään puolikas ja tällä kerralla mukana tuli kokonainen naudan kieli. Voisikohan tätä alkaa odottaa muiltakin vierailta? Vapuksi ainakin on ystäviä tulossa, joten ehkäpä tästä voisi vihjata. No ehkä sitä ilmankin pärjätään.

Tämä kyseinen kieli saapui Kullaalta asti, Tenhon Maatilalta, joka tuottaa kunnon luomulihaa. Sieltä taisi aikaisemmin tulla sian pääkin. Varmasti näitä lähempääkin olisi saanut, jos olisi kauppahalleissa pyörähtänyt, mutta kun ystävämme ehdotti, että voisi tuoda näitä mukanaan, niin mikäs siinä sitten. Ei tullut mieleenkään kieltäytyä siinä vaiheessa.

Yksi tuore kieli siis ilmestyi pöydälle. Sitä onkin tuossa hauska ihmetellä. Toisaalta, kun on kotoisin maatilalta, jossa aikoinaan oli myös lihakarjaa, niin naudan kieli ei nyt ole ihan niin eksoottinen asia. Karhea se jokatapauksessa on.

Esivalmisteluna kieltä harjataan juoksevan veden alla. Harjattu kieli laitetaan kattilaan ja kylmää vettä perään. Laita vettä niin, että kieli peittyy kunnolla. Tässä kymmenen litran kattilassa se tarkoittaa aika isoa vesimäärää. Keittämisen aikana sitä saa muutamaan otteeseen taas lisätäkin. Suolaa tarvitaan tietysti ja sitä holahti kattilaan nelisen ruokalusikallista. Maustepippureita mukaan lisättiin 10 kappaletta ja laakerinlehtiä neljä. Sitten kielen annetaankin kiehua rauhassa kolmen tunnin ajan. Kuori pinnalta taas siihen muodostuvaa vaahtoa.

Kun kieli on keittynyt tarpeeksi, otetaan se kattilasta ja sen pinta viilennetään mahdollisimman nopeasti sellaiseksi, että siihen pystyy käsin koskemaan. Parhaiten tämä onnistuu juoksevan kylmän veden alla. Kielestä kuoritaan valkoinen kalvo, jonka pitäisi tässä vaiheessa lähteä hyvin irti.

Tästähän tuli loppujen lopuksi vähän tällainen "soitellen sotaan" -tyylinen juttu, sillä kielen keittymisen aikana selaillut internet-lähteet paljastivat muutamiakin asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin. Yksi näistä tärkeimmistä asioista oli suolan lisääminen. Naudan kielen kanssa suola ei ilmeisesti olekaan ollenkaan välttämätöntä ja itseasiassa vain sitkeyttää kieltä. Näin ainakin muualla sanotaan. Lopputuloksen mausta ei kyllä silti ole valittamista. Eikä se nyt mielestäni mitenkään hirveän sitkeätäkään ollut. Suurin ongelma on vain sen ajatuksen kanssa, että siinä on naudan kieli edessä. Tästä kun pääsee yli, niin voi käydä herkuttelemaan.

Resepti:

n. 1,7 kg kieli

10 maustepippuria

vettä niin että kieli peittyy

n. 3 rkl suolaa

4 laakerinlehteä

Piparjuurikastike kielen kaveriksi

Otetaan 50 grammaa margariinia ja kiehautetaan kattilassa ja sitten lisätään sekaan kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja. Jahka nämä ovat keskenään sekoittuneet, lisätään joukkoon kaksi desiä kielen keitinlientä sekä noin desin verran vettä. Nesteiden suhteet voi itse katsoa sopivaksi, riippuen keitinveden suolaisuudesta. Kaksi ruokalusikallista raastettua piparjuurta ja kaksi teelusikallista sitruunamehua vielä sekaan ja kastike alkaa olla valmista.  .

Resepti:

50 g margariini

2 rkl vehnäjauhoja

2 dl keitinvettä

1 dl vettä

2 rkl raastettua piparjuurta

2 tl sitruunamehua

Mansikkainen lihapastavuoka, Suomen paras uusi kotiruoka

Tässä taannoin tuli eteen tilanne, jossa piti lähteä kehittelemään uutta kotiruokaa Ruoka.fi:n Suomen Parasta Kotiruokaa kilpailuun. Siinähän sai kokki sitten laittaa mietintämyssyä päähän, itse kun en ole taidoiltani sillä tasolla, että osaisin lähteä kehittelemään jotain uutta ja innovatiivista. Ideoita kuitenkin tuli ja lopulta tätä yhtä ideaa lähdettiin jalostamaan pidemmälle.

Mansikkainen lihapastavuoka kuulostaa kyllä sangen eksoottiselta ajatukselta, mutta sehän ei ole välttämättä huono asia. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään monimutkainen ruoka vaan kohtalaisen helppotekoinen ja nopeakin vielä. Uunissaoloaikaa jos ei siis oteta huomioon.

Yksi perusedellytys kilpailussa on se, että siinä käytetään "Hyvää Suomesta" merkin saaneita tuotteita. Tämä siis tarkoittaa sitä, että elintarvike on valmistettu Suomessa suomalaisista raaka-aineista. Liha, kala ja muut vastaavat ovat täysin suomalaisia ja valmis tuotekin on vähintään 75-prosenttisesti suomalainen.

Reseptistä saa siis hyvinkin suomalaisen tietyillä aineksilla. Pastana kisareseptissä on suomalaista spelttipastaa, mutta sen voi korvata myös muulla pastalla, jos speltin maku ei miellytä. Muuta Hyvää Suomesta -merkin omaavaa pastaa ei tosin taida löytyä. Blogiin tämä versio tehtiin nyt täysjyväpastalla. Jauheliha, pakastemansikat ja juustoraaste omasivat myös kyseisen merkin ja löytyyhän se tuosta ruokakermapurkistakin.

Laita vesi kiehumaan ja mausta se suolalla. Kun vesi kiehuu, keitä pasta al denteksi, eli ei aivan täysin kypsäksi. Pastan keittyessä, ehtii hyvin ruskistaa jauhelihan. Mausteeksi pilkotaan yksi sipuli, yksi chili ja yksikyntinen valkosipuli. Ne siis lisätään jauhelihan sekaan paistumaan. Lisäämällä kaksi lusikallista savustettua paprikajauhetta paistettavan jauhelihan joukkoon, saadaan siihen herkullista savunmakua. Suola ja pippuri tietysti tuovat omat makunsa mukaan, sillä suolaa lisätään teelusikallinen ja pippuria oman maun mukaan.

Pakastemansikat on hyvä ottaa sulamaan jo aiemmin, mutta saahan ne mikrossakin suliksi, jos aikaa ei ole. Survo sulatetut mansikat sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi. Lisää sekaan 2,5 desiä Kolme Juustoa -kermaa, jolla saadaan laatikkoon hieman juustoista vivahdetta. Balsamicoa laitetaan vajaa desi, tarkalleen 0,75 desiä, mutta tätä määrää voi vaihdella oman maun mukaan. Lisää vielä puolikas teelusikallinen suolaa ja kolme ruokalusikallista sokeria ja sekoita kaikki yhteen.

Sekoita ainekset yhteen ja kaada voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle vielä juustoraastetta ja paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Valmiin vuuan päälle voi silputa hieman basilikan lehtiä koristeeksi.

Tämä vuoka siis sisältää useampaakin Hyvää Suomesta -merkin omaavaa tuotetta, mikä oli tehtävänannossa hyvinkin tärkeä. Suomalaisten raaka-aineiden käyttämisellä on monimuotoiset vaikutukset niin ruuanlaitossa, kuin taloudessakin. Puhtaat raaka-aineet takaavat myös puhtaat maut.

Pääset äänestämään reseptiämme täällä.

Resepti:

330 g pastaa

400 g jauhelihaa

500 g pakastemansikoita

2,5 dl Valio Crea Kolme Juustoa ruokakermaa

1 sipuli

1 chili siemenineen

1 yksikyntinen valkosipuli

0,75 dl balsamicoa

2 rkl savustettua paprikajauhetta

2 tl suolaa

3 rkl sokeria
Pippuria

150 g juustoraastetta


Kiehauta vesi ja mausta suolalla. Keitä pasta al denteksi. Ruskista jauheliha. Pilko sipuli, chili ja valkosipuli pieneksi ja lisää ruskistettavan jauhelihan joukkoon. Mausta savustetullaa paprikajauheella ja suolalla, sekä tietysti pippurilla. Sulata ja survo mansikat tasaiseksi. Lisää kerma ja balsamico ja sekoita. Lisää vielä suola ja sokeri seokseen.

Sekoita ainekset yhteen ja kaada voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle uustoraastetta ja paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Valmiin vuuan päälle voi silputa hieman basilikan lehtiä koristeeksi.

Sika tuli taloon ja siitä tehtiin sianpääsylttyä.

Nyt saatiin käsiin jotain vähän harvinaisempaa, nimittäin kaveri tuli käymään ja toi mukanaan puolikkaan sianpään. Sellaista ei nyt ihan lähimarketista saa. Sianpäästä saa tietystikin sianpääsylttyä aikaan. Tässä sianpäässä ei ollut kieltä mukana, joten sitä ei nyt saa ainakaan vielä kokeiltua, mutta pystyn ehkä elämään tämän asian kanssa. Sika siis muovikassista ulos ja huuhdotaan se perusteellisesti vedellä. Sen voi hyvin jättää likoamaan veteen pidemmäksikin aikaa, mutta tämän kanssa toimittiin nopeammalla aikataululla.

Keitä sianpäätä 5 tuntia suolavedessä; vajaa ruokalusikallinen vesilitraa kohden lienee sopiva. Sopii sinne pari laakerinlehteäkin mukaan sekä kolmisenkymmentä maustepippuria. Lisää vettä tasaisin väliajoin, sillä sitä poistuu viiden tunnin keittämisen aikana aika reippaasti. Keitinveden pintaan muodostuva vaahto tulee kauhoa pois.

Keitetty sianpää nostetaan kattilasta pois jatkokäsittelyä varten. Äläkä heitä kaikkea keitinvedestä pois, sitä tarvitaan vielä. Jätä nyt ainakin muutama desi sitä sivuun siivilöitynä. Erottele syötävä liha läskistä, rustosta ja kaikesta muusta ihanasta. Ei näytä erityisen ruokahalua herättävältä, vaikka liha hyvää onkin. Niin ja käytä ihmeessä kumihanskoja, koska muuten saa käsiä hinkata loppupäivän puhtaaksi. Toisaalta, eipä tarvitse käyttää käsirasvaa ainakaan.

Ja mikäli tähän mennessä ei ole keittiön siivousainevarasto ollut kovin monipuolinen, nyt varmasti tulee lähdettyä ostoksille. Joka paikka on niin rasvan peitossa, että huh huh. Kunnolla vaan jynssäämään. Hmm, mahtaisikohan Ostos TV:n höyrypesuri auttaa tässä asiassa? Tähän ei nyt saada vastausta, kun sellaista ei ole käsillä. Tässä pätevät samat säännöt kuin joulukinkunkin kanssa; rasvaa ei kannata kaataa viemäriin tai siitä saattaa seurata ikävä tukkeutuminen myöhemmin.

Kunhan päästä on saatu eroteltua kaikki käytettävä liha, niin sen jälkeen lihat hienonnetaan pienemmäksi silpuksi. Mukaan voi heittää läskiä ihan oman maun mukaan. Käytännössä siis niin, että mitä enemmän haluaa kokea sydänkohtauksen, sitä enemmän laitetaan läskiä. Yksi sipulikin pistetään hienoksi silpuksi ja freesataan paistinpannulla. Tämä sekoitetaan lihan ja läskin joukkoon. Hienonna mukaan myös persiljaa pieni nippu.

Inkivääriä ja valkopippuria viskellään mukaan hyppysellinen kumpaakin. Suolaa lisätään jos sitä tarvitsee lisätä. Mustapippuriakin lisätään sekaan vähäsen pippurimyllystä. Kun mausteet ovat kohdallaan aletaan lisätä keitinnestettä joukkoon. Pyörittele neste lusikalla vaan seokseen. Tästä sianpäästä tuli sylttyä viitisen desiä.

Kaada valmis syltty sopivaan astiaan ja anna hyytyä ja jäähtyä jääkaapissa kunnolla. Perinteisesti se valmistettaisiin kelmulla vuorattuun, jolloin syltystä tulee hyytelömäinen ja helposti leikattava tuote. Sitä on helppo leikata vaikkapa voileivän päälle. Tästä tehtiin sen sijaan tällainen lusikoitava vaihtoehto, jota voi kyllä myöskin lusikoida voileivän päälle jos siltä tuntuu.

Resepti:

Pään keittäminen

1/2 sianpäätä

vajaa 1 rkl suolaa vesilitraa kohden

30 mautepippuria

4 laakerinlehteä

Keitä sianpäätä suolavedessä ja lisää sekaan maustepippurit ja laakerinlehdet. Keitä viitisen tuntia. Lisää vettä aina välillä ja kauho veteen muodostunut vaahto pois. Nosta sianpään palaset pois esimerkiksi uunivuokaan. Siivilöi keitinvettä talteen. Ota sianpään palasista talteen kaikki käyttökelpoinen liha ja vähän läskiä.

Syltty

Lihoja ja läskiä sianpäästä
1 sipuli

Nippu persiljaa

Inkivääriä

Valkopippuria

Mustapippuria

Sianpään keitinnestettä

Hienonna sianliha ja läski pieneksi. Hienonna sipuli ja freesaa se. Silppua persilja, lisää se ja freesattu sipuli lihojen sekaan. Lisää mausteet sekä siivilöityä keitinnestettä. Sekoita keskenään ja kaada kulhoon sellaisenaan tai kelmulla päällystettyyn kulhoon. Laita jääkaappiin jäähtymään ja hyytymään.

Lihapullat ja perunamuusia; herkkuruokaa päivään kuin päivään

Nyt on tekeillä kyllä niin perinteistä kotiruokaa, kuin vain olla voi. Ja hyvä niin. Lihapullat ja perunamuusia sekä lisäksi vähän kermakastiketta. Kyllä näillä nälkä lähtee. Tämä on jo niin perusruokaa, että se ei siitä syystä välttämättä saa aina ansaitsemaansa arvostusta. Lihapullien tekeminen alusta vaatii kuitenkin jo vähän aikaa ja vaivaa, mutta on todellakin sen arvoista.

Kuori ja pilko sipuli melko pieneksi. Jauha pippurit jauheeksi (tai osta kaupasta valmiita jauheita jos muistat). Lämmitä paistinpannu kuumaksi ja lisää sille nokare voita. Kun voi on sulanut, lisää teelusikallinen pippurijauhetta ja toinen paprikajauhetta. Lisää tämän jälkeen pannulle pilkotut sipulit ja ruskista ne. Näin mausteet niin sanotusti heräävät henkiin ja antavat runsaasti makua.

Jatketaan sekoittamalla kermaviili ja korppujauhot keskenään vaikkapa haarukalla. Seoksen pitäisi antaa olla noin kymmenen minuuttia. Tämään jälkeen voi sekoittaa keskenään 700 grammaa jauhelihaa, kaksi kananmunaa, kermaviili-korppujauhoseoksen sekä ruskistetut sipulit. Muista lisätä myös suola seokseen. Sitä voi lisätä maun mukaan, mutta tähän lihapullataikinaan tuli nyt kolme teelusikallista. Voit tässä välissä paistaa koepalan maun tarkistamiseksi.

Ala pyöritellä valmiista taikinasta pyöryköitä käsin. Kannattaa ottaa viereen kulhollinen kylmää vettä, niin voi siinä välillä hiukan kostuttaa käsiä. Näin lihapullataikinan ei pitäisi tarttua niin hanakasti käsiin kiinni. Kauhean suuria pullia ei kannata pyöritellä tai niiden paistaminen kestää turhan kauan.

Paista lihapullat pannulla voin kanssa. Kypsyyden voi tarkistaa halkaisemalla lihapullan. Vaihtoehtoisesti voit paistaa ne myös uunissa. 250 astetta ja noin viisitoista minuuttia riittänee hyvin ja kypsyyttä voi tarkkailla välillä.

Resepti:

700 g jauhelihaa

200 g kermaviiliä

1 dl korppujauhoja

1 keskikokoinen sipuli

2 kananmunaa

3 tl suolaa

1 tl paprikajauhetta

1 tl pippuriseosta (mustapippuria, maustepippuria ja valkopippuria)

Perunamuusi:

Kuori jauhoisia perunoita ja keitä ne kypsiksi. Muussaa perunat ja kaada sekaan maitoa. Sekoita seosta ja lisää maitoa, kunnes muussin koostumus on mielestäsi sopiva. Lisää vielä suolaa ja vaikkapa nokare voita makua tuomaan.

Jauhoisia perunoita

Maitoa

Suolaa

Voita

Kermakastike:

Kun viimeisetkin lihapyörykät on paistettu pannulla, älä pese pannua vaan lisää ruokalusikallinen voita, kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja, kaksi ja puoli desiä vettä ja desi kermaa. Anna siis voin sulaa ennen jauhojen lisäämistä. Anna jauhojen ruskistua hieman voissa ja lisätään vesi sen jälkeen. Kun kastike on vähän ehtinyt siinä hautua, niin lisää vielä kerma ja sekoita tasaisesti. Ripottele sekaan vielä mustapippuria, suolaa, paprikaa ja currya ja anna maustua hetki, niin kastike alkaa olla valmista.

1 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

2,5 dl vettä

1 dl kermaa

mustapippuria

suolaa

paprikaa

currya

Luukku 23: Kinkku

Ideaalitilanteessa kinkku olisi hankittu suoraan jostain teurastamolta, eikä kaupan pakastealtaasta, mutta sieltä se nyt tällä kertaa kuitenkin on. Kotimainen kinkku kainaloon ja kassan kautta ulos. Kinkku jätettiin kolmeksi vuorokaudeksi jääkaappiin sulamaan.

Kaikkein paras kinkku tulee toki puulämmitteisessä uunissa ja kotona se aina tehdäänkin siellä. Kaupunkiasunnossa harvemmin on puulämmitteistä uunia, joten sähköuuni käy myös. Paista kinkkua 125:ssä asteessa kunnes kinkun sisälämpötila on noin 74 astetta. Tällä lämpötilalla kinkku jää vielä kohtalaisen meheväksi, mutta jos haluaa mureamman kinkun voi lämpötilan antaa nousta aina 78:aan asteeseen asti. Joten kyseessä on siis täysin makuasia.

Kun kinkku on kypsä, ota se pois uunista. Ota samalla talteen kinkun liemi, sillä sitä voidaan käyttää vielä myöhemmin. Kuumana sitä on aika hankala erottaa sulaneesta rasvasta, mutta anna sen jäähtyä, jolloin rasva jää vaaleaksi kerrokseksi päälle ja sen kun lusikoit pois, jäljelle jää tumma kinkun liemi.

Sinappihuntu

Poista kinkusta nahka ja osa silavaa ja levitä pintaan kerros sinappia. Ripottele seuraavaksi pintaan korppujauhoja ja viillä sen jälkeen niin sanottuja salmiakkikuvioita pintaan. Risteyskohtiin asetellaan neilikat, jotka tuovat vähän vielä lisää makua kinkkuun. Kinkku laitetaan sinappihuntuineen 250-asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi, kunnes pinta on ruskistunut kauniiksi.

Sinappia

Korppujauhoja

Neilikoita

Kastike

Ota kinkun liemi käyttöön kastiketta varten. Jos liemi on jähmettynyt, sulata se pikaisesti mikrossa ja siivilöi kattilaan, jotta kaikenlaiset ylimääräiset klöntit eivät päädy kastikkeeseen. Lisää kaksi desiä kermaa liemeen ja kiehauta kastike. Kinkun liemen suolaisuus kannattaa muuten sitten tarkistaa, sillä ainakin tämä liemi oli melkolaillakin suolaista. Lisää veteen sekoitetut vehnäjauhot kastikkeeseen ja sekoita. Makua tuomaan laitetaan vielä noin ruokalusikallinen sinappia ja pari teelusikallista hunajaa. Jos mieli tekee, niin hunajan sijasta makeutta tuomaan voi laittaa vaikkapa omenahilloa tai jotain muuta vastaavaa.

Resepti:

n. 1 dl kinkun lientä

2 dl kermaa

2 rkl vehnäjauhoja

0,5 dl vettä

1 rkl sinappia

2 tl hunajaa

Luukku 10: Maksalaatikko

Maksalaatikko on joulupöydän laatikoista se, mitä syödään ehkäpä eniten myös muinakin vuodenaikoina. Kauppojen hyllyiltä sitä löytyy ympärin vuoden, rusinoilla ja rusinoitta ja niin edelleen. Kevytversiota ei taida vielä olla, mutta eiköhän sellainenkin pian ilmesty.

Maksalaatikon tekeminen itse tyssää ehkä monilla tuohon melko laajaan ainesosalistaan. Siitä jos kuitenkin pääsee ohi, niin huomaa äkkiä, että itse laatikon valmistus on melko yksinkertaista. Esivalmisteluvaiheessa tulee vastaan kyllä ainakin yksi tunteellinen hetki, sillä sipuleita pitää kuoria laatikkoa varten. Muita ongelmakohtia ei ainakaan pitäisi olla.

Mutta käydäänpä ruuanlaittoon. Laita 3,5 desiä riisiä keittymään kiehuvaan veteen. Vettä tarvitaan tuollainen 12 desiä suunnilleen. Lisää vielä teelusikallinen suolaa keittyvien riisien sekaan. Sekoittele aina välillä, etteivät riisit pala pohjaan ja kymmenen minuuttia pitäisi olla riittävä aika riisille. Hienonna neljä pientä sipulia ja kuullota sipulit voissa. Voita saa olla noin 50 grammaa.

Kun sipulit on kuullotettu ja riisi kiehunut kymmenisen minuuttia, laitetaan kaikki muut ainekset yhteen ja sekoitetaan. Ei voi väittää, että tämä vaihe olisi mitenkään kauhean kaunis, mutta minkäs teet. Laittaa vaikka tonttulakin silmille, jos ei tykkää katsella. Sekoita lopuksi vielä sipulit ja riisit mukaan.

Voitele vuuat ja annostele maksalaatikko vuokiin. Laita uuni 200:aan asteeseen ja paista maksalaatikkoja tunnin verran.

Laatikoista tuli kyllä hyvänmakuisia. Ihan sellaisenaan jos tätä syö, niin suolaa saa lisätä valmistusvaiheessa ehkä puolen teelusikallista lisää, mutta muiden jouluruokien kanssa nautittuna tämä ei välttämättä ole tarpeellista. Puolukkahilloa vielä hieman lisukkeeksi, niin valmista on. 

Resepti: 

3,5 dl puuroriisiä

12 dl vettä

4 sipulia

4 rkl voita (50 g)

6 dl täysmaitoa

5 dl kuohukermaa

700 g jauhettua maksaa 

2 dl rusinoita

3 kananmunaa

0,75 dl siirappia

3 tl suolaa (1 riisien kanssa ja 2 seokseen)

1 tl valkopippuria

1 tl inkivääriä

2 tl meiramia

Keitä riisi lisäten siihen teelusikallinen suolaa. Anna keittyä 10 minuutin ajan. Kuullota hienonnetut sipulit voissa. Sekoita kaikki muut ainesosat keskenään. Lisää lopuksi myös kuullotetut sipulit ja keitetyt riisit. Annostele voideltuihin vuokiin ja paista 200:ssa asteessa noin tunnin ajan.