Rapukeitto oli kokin mieleen

Nyt ollaan melkolailla taas oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tai siis omien makumieltymysten ulkopuolella itseasiassa. Rapukausihan on meneillään ja rapujuhliakin on varmaan siellä täällä, mutta itse jätän hyvin mielelläni nämä otukset muille. Silti, ruokaa niistäkin saa ja kokkihan on ihan innoissaan ravuista ja muista vedenelävistä, joten kestettäköön tämän kerran. Nämä ravut valitettavasti ovat kotoisin ihan vaan pakasteosastolta, mutta tosiaan tuoreempiakin olisi tarjolla. Se hidastaa prosessia toki vähän, kun rapujen pitää antaa sulaa vuorokauden verran. Rapupaketti siis vaan pois pakkasesta ja sulamaan.

Kuori ravut eli käännä pyrstö, avaa vatsa, poista liha, murskaa saksi, poista taas liha jne. Eli kuten ravuille on tapana kai tehdä. Niin ja suolet kannattaa poistaa tässä vaiheessa.  Vasara oli tässä keittiössä apuna ja rapunesteitä oli sen jäljiltä vähän ympäri keittiötä. Lihat siis otetaan talteen, mutta kuoriakaan ei heitetä pois. Niitä itseasiassa lähdetään käsittelemään seuraavaksi.

Laita kattilaan 100 grammaa voita ja rapujen kuoret ja rääppeet sinne mukaan. Tässä vaiheessa saa taas purkaa aggressioitaan, sillä ravunkuoria saa nuijia ihan kunnolla, että niistä saadaan kaikki mahdollinen maku irti voihin. Mukaan lisätään myös neljä salottisipulia pienennettynä kuorineen ja tilliä maun mukaan. Näiden annetaan hautua kymmenisen minuutin verran ja sen jälkeen laitetaan litra vettä kattilaan. Viiniä voi myös lorauttaa hieman joukkoon veden sijaan ja se tuo mukaan erilaista makumaailmaa. Nyt oli vaan viinihylly tyhjä valitettavasti. Seoksen annetaan hautua taas, tällä kertaa puolisen tuntia. Tämän jälkeen tarvitaan sideharsoa, sillä nesteet otetaan nyt talteen ja kaikki muut siivilöidään pois.

Laita kattilaan tai pataan 50 grammaa voita sulamaan. Tähän pyöritellään kolme ruokalusikallista jauhoja joukkoon ja annetaan kiehahtaa. Ruskistaa ei tarvitse. Tähän lisätään pikkuhiljaa aiemmin siivilöityä rapulientä ja sekoitetaan hyvin. Lisää loputkin liemestä. Vatkaa kaksi kananmunankeltuaista rikki ja lisää kerma sekaan. Tämä kananmuna-kermaseos kaadetaan keiton sekaan viimeiseksi. 

Maustetaan vielä ruokalusikallisella sokeria, ripauksella suolaa ja puolikkaan sitruunan mehulla. Sitruunan lisääminen ei ole mitenkään välttämätöntä etenkään, mikäli lisää viiniä aiemmassa vaiheessa. Niin ja paahdettua paprikajauhetta ripoteltiin sekaan kaksi teelusikallista. Pääosin visuaalisista syistä, sillä keiton väri ei kokkia erityisemmin miellyttänyt ennen tätä.

Pilko aiemmin eroteltu ravunliha pieneksi ja hienonna tilliä. Nämä ainekset lisätään keittopohjaan ja annetaan kokonaisuuden maustua ihan hetken vielä, jonka jälkeen keitto onkin valmista tarjoiltavaksi. Kokkihan sitä hörpsi ihan innolla ja oli ihan taivaissa. Maku oli kuulemma erittäin hyvä. Maistoin itsekin ja edelleenkän en ole ravun ystävä, mutta se johtuu täysin nyt omista makutottumuksista. Sen sijaan aiemmin tehdyt sämpylät maistuivat edelleen ja niitä kokkikin nautti keiton kera.

Resepti:

Paketillinen (eli noin 25 kpl)

100 g voita

4 salottisipulia

1 litra vettä

Tilliä

50 g voita

3 rkl jauhoja

2 munankeltuaista

2 dl kermaa

1 rkl sokeria

2 tl paahdettua paprikajauhetta

Suolaa

Puolikkaan sitruunan mehu

Kesäkeittoa ja lumisadetta...

Sataa sataa ropisee ja sitä rataa. Ja tulee lunta. Tai ainakin tuli aiemmin ihan kunnon myrskynä Tämä kesä taas näyttää todellakin näitä parhaita puoliaan, joten kesäinen tunnelma on haettava nyt tänään taas jostain aivan muualta kuin säästä. Ja mikäpä sen kesäisempi asia varmaan onkaan kuin kesäkeitto. Onhan kesä jo osa sen nimeäkin.

Tämä kesäkeitto tehdään porkkanoista ja pavuista, kukkakaalista ja perunasta, porkkanoista ja maidosta. Eli vihannes- ja juureshylly tyhjäksi kaupassa. Uusia perunoita alkaakin jo saada kaupoista (tai jos on onnekas niin omalta tilalta). Tässä keitossa kasviksia on yhteensä parin litran verran, mutta niiden jakautuminen onkin sitten asia erikseen. Itse voi siis päättää, minkälaisen sekoituksen haluaa. Meidän keitossa perunat ja kukkakaalit vievät suurimman osan kasvisten määrästä, mutta eivät porkkanat, pavut ja herneet kovin kaukana perässä tule.

Keitä litra vettä ja ripoittele mukaan teelusikallinen suolaa. Porkkanat, perunat ja kukkakaalin palaset lisätään keitinveteen ensimmäisenä, sillä niillä menee pisin aika kypsyä. Herneet ja pavut lisätään vasta myöhemmin, kun nämä edellämainitut ovat jo lähes kypsiä. Kypsyysasteen saa tietysti parhaiten selville maistamalla aineksia.

Toisessa kattilassa tehdään pohja keitolle kuumentamalla 80 grammaa voita. Sulaneeseen voihin sekoitetaan kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja. Näitä ei kuitenkaan ruskisteta. Tämän jälkeen kaadetaan joukkoon maito osissa, välillä sekoittaen. Varo taas, ettei maito pala pohjaan sitä kiehauttaessa ja sekoita siis lähes taukoamatta.

Kun viereisen kattilan kasvikset ovat kypsiä, kaadetaan nämä liemineen tähän maitokattilaan ja keitto on tässä vaiheessa valmis maustettavaksi. Suolaa voi lisätä tässä vaiheessa tarvittaessa. Sokeriakin laitetaan maun mukaan, mutta tähän sitä tuli nyt kaksi ruokalusikallista. Muskottipähkinääkin lisättiin jokunen ripaus. Tarjoiltavan keiton pintaan voi vielä ripotella vähän persiljaa

Resepti:

2 l kasviksia ja juureksia (porkkanaa, perunaa, kukkakaalia, herneitä, papuja)

1 l vettä

1 l maitoa

80 g voita

2 rkl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

2 tl suolaa

Muskottipähkinää

Valmistele kasvikset; kuori ja pilko mikäli tarpeellista. Keitä vesi ja lisää suola. Lisää suurimmat ja pisimmän keittoajan vaativat kasvikset ensin ja loput vasta myöhemmässä vaiheessa. Kuumenna toisessa kattilassa voi ja sekoita siihen jauhot. Lisää maito, kiehauta ja sekoittele ahkeraan, ettei se pala pohjaan. Yhdistä kattilat kun vihannekset ovat kypsyneet. Mausta ja tarjoile.

Rautainen nokkoskeitto valmistuu kädenkäänteessä

Nokkosviikko sen kun jatkuu. Nyt aletaan kyllä jo vedellä viimeisiä nokkosia, että ellei niitä lähde metsästämään lisää, niin  tämä taitaa olla nyt tähän putkeen viimeinen nokkosruoka. Nokkonenhan taipuu kätevästi myös keitoksi ja jos ei satu olemaan pinaatin hyvä ystävä, niin nokkosella voi korvata sen. Joten siis edetään nokkoskeiton tekemiseen.

Kuumenna 50 grammaa voita kattilassa ja lisää hienonnettua nokkosta pari desiä sekaan. Sekoittele ja anna pulputtaa parin minuutin ajan. Ripottele päälle vajaa desi (3/4 dl) vehnäjauhoja ja sekoittele jälleen seosta. Sitten lisätään puoli litraa vettä pikkuhiljaa samalla sekoittaen. Anna keiton vielä kiehua parisen minuuttia, jonka jälkeen lisätään puoli litraa maitoa. Hetken pulputtelun jälkeen lisättiin vielä puolitoista teelusikallista suolaa ja kaksi teelusikallista sokeria.

Keiton kaveriksi kannattanee keittää vähän kananmunaa, samalla tavalla kuin pinaattikeiton seuraksikin sitä keitetään. Koulussa ainakin itse yleensä söin kyllä vain ne kananmunat. Tällä kertaa meni kyllä keittoakin. Päivän rauta-annos taisi tulla siinä kätevästi. Keitto itsessään oli mukavan kermaista, vaikka kermaa siihen ei laitettu tippaakaan.

Resepti:

50 g voita

2 dl käsiteltyä nokkosta

5 dl vettä

5 dl maitoa

1,5 tl suolaa

2 tl sokeria

Ripaus muskottipähkinää

Klimppisoppa; juuri sitä miltä se kuulostaa

Vielä on monta erilaista keittoa jäljellä kokeiltavaksi, mutta tänään vuoronsa saa klimppisoppa. Tämä on taas näitä ruokia, mitkä eivät välttämättä imagoltaan ole ihan niitä parhaimpia, sillä pelkkä nimi jo tuo vähän jännän maun suuhun. Mutta ei ole koiraakaan karvoihin katsominen, joten kokeillaan nyt kuitenkin. On tätä kuitenkin tehty lähes joka puolella Suomea aikojen saatossa.

Tätä keittoa varten tarvitsee taas pikaisesti käydä kaupassa, sillä naudanlihaa ei nyt sattunut olemaan jääkaapissa. Muita tarvittavia aineksia ovat meirami, sipuli, maustepippuri, suola ja persilja. Klimppejä varten puolestaan tarvitaan voita, maitoa, munaa, sokeria, suolaa ja vehnäjauhoja.

Aloitetaan keiton teko kiehauttamalla keittoliha kattilassa. Kaada siis kattilaan kaksi litraa vettä ja lisää lihat heti perään kylmään veteen. Kauho pois pinnalle muodostuva vaahto. Kun vaahtoa ei enää muodostu, niin voit heittääkin teelusikallisen meiramia, kaksi teelusikallista suolaa, kuusi maustepippuria ja persiljaa sekaan. Niin ja yksi sipuli pilkottuna pariin osaan. Kuoria sitä ei tarvitse, kunhan otat vaan kannat pois. Tähän keittoon tipahti vielä yksi lihaliemikuutiokin mukaan. Anna keiton hautua tuollainen 45-60 minuuttia, kunnes liha alkaa pehmetä.

Keiton hautuessa ehtii hyvin valmistaa klimpit, jotka siis käytännössä ovat eräänlaisia taikinapalleroita. Sulata voita pari ruokalusikallista, eli noin 20 grammaa. Lisää sen joukkoon kananmuna ja sekoita ne keskenään. Lisää kaksi teelusikallista sokeria, puolikas teelusikallinen suolaa, 2,5 desiä maitoa ja 4 desiä vehnäjauhoja. Sekoita kaikki keskenään.

Sitten kun lihat ovat ehtineet hautua tarpeeksi, ota ne pois liemestä ja leikkele niistä pienempiä palasia. Leikkaa samalla pois kaikki epämiellyttävät sitkeät kohdat. Siivilöi pois myös mausteet liemestä, ne kun ovat jo jättäneet makunsa siihen.

Nyt päästäänkin siihen jännittävimpää osuuteen, eli klimppien lisäämiseen. En ole vielä tähän päivään mennessä tajunnut täysin tätä näiden funktiota, mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa aukeaa. Eli pyörittele lusikalla taikinasta klimppejä. Klimpin voi ihan hyvin laskea keittoon lusikalla, sillä se irtoaa siellä hyvin ja jää liemeen lillumaan.

Kun olet pyöräyttänyt viimeisenkin klimpin keittoon (Oikeasti, miksei tälle ole keksitty jotakin houkuttelevampaa nimeä? Onhan se nyt toisaalta aika todenmukainen, mutta silti.), voit lisätä leikellyt lihat takaisin. Klimpit nimittäin kypsyvät samantien, kun ne veteen laskee. Silppua päälle vielä persiljaa, jos ei muuten niin esteettisistä syistä, ja nauti.

Nyt on sanottava, että vaikka tästä ei houkuttelevan näköistä varmaan saa millään, niin maku ei ole paha. Klimppejä hieman vierastin alussa, kun kokki vertasi niiden koostumusta sieniin. Maku kuitenkin muistuttaa enemmänkin pastaa, joten keiton syöminen ei ollut ongelma eikä mikään. Kyllä tätä toistekin syö ja klimppisoppa on nyt siirtynyt syötävien ruokien listalle.

Resepti:

(8 annosta)

500 g keittolihaa

2 l vettä

1 sipuli

1 tl meiramia

2 tl suolaa

6 maustepippuria

Persiljaa

Klimppeihin:

20 g voita

2,5 dl maitoa

4,5 dl vehnäjauhoja

1 kananmuna

2 tl sokeria

0,5 tl suolaa

Kaada vesi kattilaan ja lisää liha. Kiehauta ja kaavi pois muodostuva vaahto. Kun vaahtoa ei enää synny, lisää mausteet ja sipuli. Keitä kunnes liha pehmenee, vajaan tunnin verran. Poista liha liemestä ja pilko pienemmiksi palasiksi. Siivilöi pois mausteet ja sipuli. Sekoita klimppiainekset keskenään taikinaksi. Pyörittele lusikalla klimppejä kiehyvaan keittoliemeen. Lisää klimppien tekemisen jälkeen leikellyt lihat takaisin keittoon.

Tomaattikeitto ihan alusta asti

Tomaattikeitto kuuluu niihin keittoihin, joita en itse ainakaan lapsuudessani ihan hirveästi muista nähneeni saati syöneeni, mutta myöhemmin se on tullut hyvinkin tutuksi. Kyseessä on kohtalaisen simppeli keitto, josta ei silti makua puutu. Lisäksi sitä on helppo taas muuntaa mieleisekseen. Joten mikäpä toimisikaan paremmin vaikkapa alkuruokana.

Keittoa varten tarvitaan kilo tomaatteja. Niihin tehdään ristikkäiset viillot kantapuolelle, jotta tomaatin voi avata kuten kukan. Sitä ei siis tarvitse avata, mutta jos näin haluaisi tehdä, niin nyt se olisi mahdollista. 

Kiehauta vettä ja ota kattila pois levyltä heti, kun vesi kiehuu kunnolla. Laita viillellyt tomaatit minuutiksi tähän kiehuvaan veteen, jonka jälkeen ne siirretään vaikkapa reikäkauhan avulla kylmään veteen. Tätä koko prosessia kutsutaan kalttaukseksi. Sen ansiosta tomaattien kuoret irtoavat helposti... tai ainakin näin olisi tarkoitus tapahtua. Jos prosessi vaikuttaa jotenkin vaikealta, niin tietystihän sitä voi ostaa valmista tomaattimurskaakin. Kaksi normaalinkokoista tölkkiä ajanee saman asian.

Kuorimisen jälkeen tomaattien voi antaa olla vähän aikaa, jotta ne ehtivät vielä jäähtyä, ellei kylmä vesi niitä ole jo jäähdyttänyt. Tässä välissä ehdit hyvin vaikka silputa sipulin ja valkosipulin. Yksi keskikokoinen sipuli käy hyvin ja valkosipulin suhteen pari kynttä riittänee. Jos tykkäät valkosipulista, niin voi sitä enemmänkin tietysti laittaa.

Laitappa kunnon nokare voita pataan tai kattilaan ja kuullota sipuli ja valkosipuli. Laita sekaan myös pari teelusikallista basilikaa; joko kuivattua tai kymmenisen lehteä tuoretta. Samalla voit lisätä hieman chiliä, jos tykkäät tulisemmasta keitosta.

Sipulien kuullottuessa ehtii hyvin pilkkoa tomaatit, kunhan muistaa vaan välillä sekoittaa kattilan sisältöä. Leikkaa tomaateista kovemmat kantaosat pois ja paloittele pienemmäksi. Lisää tomaatit kattilaan sipulien seuraksi ja keittele kymmenisen minuuttia. Kaada sekaan pieni purkillinen (n. 70 grammaa) tomaattipyreetä.

Kun tomaatit ovat porisseet kattilassa kymmenisen minuuttia, lisää puoli litraa kasvislientä sekaan. Anna hautua puolen tunnin verran. Tämän jälkeen keittoa voi käydä soseuttamaan. Sauvasekoitin toimii hyvin tähän tarkoitukseen.

Soseuttamisen jälkeen voidaan hoitaa maustaminen. Mustapippuria pari hyppysellistä, sokeria pari ruokalusikallista ja suolaa kaksi teelusikallista. Kermaa vielä sekaan pari desiä ja keitto on käytännössä katsoen valmista. Muista vain maistella välillä, että maut ovat juuri sellaiset kuin itse haluat.

Keitto on todella hyvää ihan sellaisenaan, mutta leipäkrutongit sopivat sen joukkoon hyvin. Ja miksei päälle voisi laittaa pienen tilkan kermaakin vielä. Keitto sopii tosiaan erinomaisesti alkuruuaksi, mutta jos ei hirmuinen nälkä ole, niin kyllä siitä saa ihan lounaankin.

Resepti:

1 kg tomaattia

1 keskikokoinen sipuli

2 valkosipulinkynttä

70 g tomaattipyreetä

2 tl basilikaa (tai 10 tuoretta lehteä)

0,5 l kasvislientä

2 rkl sokeria

1,5 tl suolaa

Mustapippuria

Valitse kilo tomaatteja. Tee kantapuolelle ristikkäiset viillot. Käytä niitä minuutin ajan kiehuvassa vedessä ja laita sen jälkeen kylmään veteen. Irrota kuoret. Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota kattilassa voin kera. Lisää mausteet. Poista tomaattien kannat ja pilko tomaatit pienemmiksi. Lisää tomaatit sipulien seuraksi kattilaan ja kiehuta kymmenisen minuuttia. Kaada sekaan myös pieni purkillinen tomaattipyreetä. Lisää kasvisliemi ja anna hautua puolen tunnin verran. Soseuta keitto ja mausta. Lisää kerma, sekoita ja nauti lopputuloksesta.

Loppuun vielä pikainen lisäkaneetti. Lukijoiden reseptikilpailu on vielä avoinna ja huomasimme, että sähköpostiosoitteeseen oli päässyt kirjoitusvirhe, jonka muutamat ovat huomanneetkin. Tämä on nyt korjattu ja kilpailuun osallistuminen voi jatkua normaalisti. Lähettäkää siis haluamanne resepti osoitteeseen perinneruokaaprkl@gmail.com tai postitse osoitteeseen Perinneruokaa Prkl, PL 21, 00810 Helsinki.

Siskonmakkarakeitto vielä parempana

Siskonmakkarakeitto on varmaan näitä "uusperinteisiä" ruokia. Kaikki sen varmasti tietävät ja ainakin itselle se tulee mieleen, kun miettii jotain tyypillistä suomalaista ruokaa. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ole ihan hirveän vanha ruoka. Eikä siitä nyt pikaisesti katsomalla kauheasti löytynyt mitään tietoa noin muutenkaan.

Perinteisestihän se valmistetaan niin, että ensin kuumennetaan lihaliemi, jonne sitten lisätään kasvikset ja perunat. Kun perunat ja kasvikset ovat kypsiä, niin sitten lisätään makkaran palaset mukaan ja annetaan kypsyä hetki. Nyt kuitenkin tehdään jotain kauhistuttavaa ja tehdään tästä muunnelma.

Tämä keitto tehdäänkin nyt niin, että ensin kiehautetaan lihaliemi, jonne sitten puserretaan makkarankuoresta lihaklönttejä. Kun olet lisännyt viimeisenkin klöntin kiehuvaan veteen, voitkin samantien ottaa ne sieltä pois. Nostele ne paistinpannulle, jossa on nokare voita ja ruskista. Ei siis tosiaankaan se perinteinen tapa.

Ruskistetut siskonmakkaraklöntit (on kyllä niin ruokahalua herättävä sana, että huh huh. Käytetäänpä makkarapaloja tästä eteenpäin) laitetaan johonkin kulhoon tai kippoon odottelemaan hetkeksi. Äläkä vain pese pannua tässä välissä, siitä nimittäin voidaan ottaa talteen kaikki makkaroista jääneet maut.

Makkarapalojen viettäessä laatuaikaa kipossa, pilkotaan kasvikset ja freesataan ne pannulla. Tähän keittoon tulee porkkanaa, selleriä, lanttua, palsternakkaa ja purjoa. Lähimmästä S-Marketista löytyy ainakin sellainen tuore pakkaus, mikä sisältää useimmat näistä kasviksista. Näin ei tarvitse lähteä ostamaan kaikkea erikseen, mutta ei myöskään tarvitse turvautua pakasteisiin jos ei niin halua tehdä. Laita tässä vaiheessa myös mausteet pannulle ja anna kasvisten ihan vähän ruskistua. Sen jälkeen kaadetaankin pannun sisältö lihaliemen sekaan.

Sitten annetaankin kasvisten kiehua vähän aikaa lihaliemessä. Riippuu täysin kuutioitujen kasvisten koosta kauanko tässä menee. Tämän keiton vihannekset ovat melkolaillakin pienenä, joten niiden kypsyminen ei kovin kauaa vienyt. Jos pinnalle näyttää muodostuvan vaahtoa, niin se kauhotaan pois. Niin ja perunat tietyst mukaan kattilaan, että ne ehtivät kypsyä myös.

Kun perunat ovat kypsiä, niin lisätään makkarat keittoon ja annetaan kiehua hetki. Loppusilauksena lisätään vielä persilja ja sitten onkin valmista. Keitto vaan pois levyltä ja syömään. Tai vähän aikaa kannattaa antaa jäähtyä, ettei suu pala.

En nyt muista, koska (jos koskaan) on itse tullut syötyä siskonmakkarasoppaa, joten vertailukohtaa ei itseltä hirveästi löydy. Kokki piti itse tätä kuitenkin parempana kuin sitä perinteistä versiota, ihan jo visuaalisista syistä. Makkaroiden koostumus ja ulkonäkö ovat paljon paremmat näin ja keitto kokonaisuutena oli oikein maukasta.

Resepti: 

500g siskonmakkaraa

500g perunaa

1 porkkanaa

50 g lanttua

50 g purjoa

50 g palsternakkaa

50 g selleriä

1,5l lihalientä (1,5l vettä ja 3 lihaliemikuutiota)

2 laakerinlehteä

10 maustepippuria

persiljaa

voita tai öljyä ruskistamiseen

Kiehauta lihaliemi ja puserra sekaan palasia makkarankuoresta. Kun viimeinenkin palanen on lisätty, ota makkarat samantien paistinpannulle ja ruskista. Ota ne seuraavaksi talteen johonkin kippoon. Älä pese paistinpannua tässä välissä. Pilko ja freesaa kasvikset voin kera samalla pannulla, missä makkarat ruskistettiin. Lisää mausteet pannulle. Kaada pannun sisältö lihaliemen sekaan. Lisää perunat ja anna kiehua kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää makkaranpalaset ja anna kiehua vielä hetki. Loppusilauksena lisää persilja. 

Lohikeitto; pehmeän kermainen kalaherkku

Keittojen kuukausi ja mikäpä sen parempaa ja klassisempaa kuin lohikeitto. Ja jos mietitään terveysvaikutteita, niin kyllähän lohesta edelleenkin saa omega 3 rasvahappoja, jotka ovat hyväksi sydämelle. Aivan niin kuin Becel-mainos väittää. Ilmeisesti lohestakaan ei enää saa samanlaisia määriä omega kolmosta kuin aiemmin on saanut, tai ainakin internet vihjaa näin. 

Lohikeittoon et tarvitse hirveän paljon eri aineksia, sillä onhan se aika perusruoka. Tarvitset vain lohta, perunaa, porkkanaa ja maitoa pääaineiksi. Purjo, laakerinlehti, vehnäjauhot ja erilaiset mausteet... Niillä saadaan aikaiseksi loppusilaus.

Jos nyt käytäisiin tuumasta toimeen, sillä vatsa kurnii. Aloitetaanpa itseasiassa kuorimalla ja pilkkomalla perunat ja laittamalla ne kylmään veteen. Kuori sitten porkkana ja pilko se sekä purjo. Seuraavaksi vielä kuullotetaan vastakuoritut porkkana ja purjo maustepippurien ja laakerinlehden kera. Eli kattilaan vaan vähän voita ja kuullottamaan. 

Kun ainekset on kuullotettu, lisätään sekaan kuuma kalaliemi. Tämä siis edellyttää kalaliemen kuumentamista ensin. Kalaliemen saat tehtyä itse (edellisenä päivänä... nyt ei enää kannata sellaisesta haaveilla) tai sitten laitat yhteen vain kaksi kalaliemikuutiota ja litran vettä.

Jahka kuuma liemi ja kuullotetut ainekset ovat löyteneet toisensa, lisätään sekaan vähän aiemmin kuoritut ja pilkotut perunat. Keiton annetaan seuraavaksi kypsyä, kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Tässä vaiheessa lisätään lohikuutiot ja annetaan hautua vielä muutama minuutti.

Ihan ei lopu vielä tämän keiton teko. Joukkoon kaadetaan seos, jossa kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja ja litra täysmaitoa sekoitetaan keskenään. Anna lohisopan porista vielä hetkinen, jotta myös jauhot kypsyvät.

Ihan vihonviimeisimpänä vaiheena keitto maustetaan suolalla ja tillillä. Ei tämä sen kummempia vaadi ja näin maut pysyvät mukavan puhtaina vielä. Lohikeitto onkin sitten näillä puheilla valmista, joten ei muuta kuin syömään. Ruisleipää pari viipaletta seuraksi ja hyvää on. Siis todella hyvää. Suolaa olisi saanut ehkä aavistuksen enemmän laittaa maustamisvaiheessa, mutta saa sitä lautasellekin lisättyä. Maku on ihanan pehmeä ja kermaisen oloinen.

Resepti:

(10 annosta)

8 keskikokoista perunaa

1 iso porkkana

1 pieni purjosipuli

500 g lohta

1 l kalalientä

1 laakerinlehti

runsaasti tilliä

1 tl suolaa

4 maustepippuria

1 täysmaitoa

2 rkl vehnäjauhoja

Kuori ja pilko perunat. Tee sama operaatio myös porkkanalle. Pilko purjosipuli. Kuullota kattilassa porkkana, purjo, maustepippurit ja laakerinlehti voin kera. Kaada joukkoon kuuma kalaliemi. Lisää sekaan perunat ja anna kypsyä, kunnes perunat ovat lähes kypsiä. Lisää lohikuutiot ja kypsennä muutama minuutti. Kaada joukkoon keskenään sekoitetut jauhot ja maito. Anna hautua vielä muutama minuutti, jotta jauhotkin kypsyvät. Mausta suolalla ja tillillä. 

Maa-artisokkakeitto ja kuorittavaa riittää

Maa-artisokkakeitto ei ole nykyään välttämättä mikään kaikkien tuntema kotiruoka, mutta maa-artisokat ovat silti rantautuneet paljon ennen perunaa Suomeenkin. Perunan tultua maa-artisokkien menestys heikkeni, sillä peruna taisi olla vähän helpompi käytettävyydeltään. Lisäksi se ilmeisesti säilyy pitempään, kuin maa-artisokka.

Kilosta kuorimattomia maa-artisokkia jäi vain 700 grammaa, kun ne on kuorittu. Nämä maa-artisokat eivät välttämättä olleet ihan siitä parhaimmasta päästä, että vähemmälläkin hävikillä voi päästä. Kun kuorit maa-artisokkia, niin laita ne sitä mukaa kylmään veteen, tai muuten ne tummuvat. Vähän niin kuin perunat. Pilko ne melko pieniksi ja pistä seuraavaksi palasiksi myös salottisipuli tai kaksi (koosta riippuen) ja valkosipulinkynsi. Salottisipuli on maultaan miedompi kuin perussipuli.

Kuullota pilkotut maa-artisokat, sipulit ja valkosipuli kevyesti paistinpannulla voin kera. Kokki oli niin innolla haistelemassa pannusta lähteviä tuoksuja, että läväytti naamansa liesituulettimen lasiin. Innokkuus lienee kuitenkin hyvä asia... Älä kuitenkaan siis ala ruskistaa maa-artisokkia ja muita vaan kyse on todellakin vain kevyestä kuullottamisesta.

Kuullottamisen jälkeen voit kipata pannun kattilaan, jossa odottelee puoli litraa kasvislientä. Se voi olla siis itse alusta tehtyä tai sitten kasvisliemikuutiosta tai vastaavasta. Lisää paistinpannulle tämän jälkeen desi vettä, huuhdo sitä vähän ja kaada vesi myös kattilaan. Kansi vielä kattilan päälle ja anna hautua kunnes maa-artisokat ovat pehmenneet.

Keiton hautuessa kattilassa voit erotella kananmunasta keltuaisen. Kokki rupesi jo sen verran pilkkua viilaamaan, että erotti vielä keltuaisen kuoretkin ja vain keltuaisen sisältö pääsi mukaan. Sekoita keltuainen ja kaksi desiä kermaa keskenään. Ei sen kummemmin tarvitse vatkata, kunhan ne vain sekoittuvat keskenään.

Soseutusvaiheessa voit lisätä vielä vettä sen mukaan, miltä itsestäsi niin tuntuu. Soseutuksen jälkeen voit lisätä kerma-keltuaisseoksen keittoon ja sekoittaa sen joukkoon. Nyt puuttuvat enää mausteet, joten lisää teelusikallinen sokeria, puolikas suolaa, hyppysellinen valkopippuria ja ripaus muskottipähkinää. Näillä pitäisi tulla ihan hyvä keitto. Tarjoiltaessa voit ripotella keiton päälle muutaman tipan tryffeliöljyä, jos sellaista kaapista löytyy.

Sen tässä huomasi, että siihen on varmaan syynsä, minkä takia lähes kaikissa muissa netistä löytyvissä ohjeissa on laitettu keittoon myös perunaa. Sillä taitaa yleisesti olla ihan taloudellisiakin syitä, sillä artisokat pelkästään eivät ole siitä halvimmasta päästä. Mutta maa-artisokkien maku tulee nyt vahvemmin esiin ja se ei välttämättä miellytä kaikkia. Ei siis mikään ylitsepääsemätön maku ole todellakaan kyseessä, mutta ihan tunnisteva sellainen. Itseäni se ei haitannut vaikka olenkin nirso.

Resepti:

(8 annosta)

700 g kuorittuja maa-artisokkia

1 keskikokoinen salottisipuli tai kaksi pientä

1 valkosipulinkynsi

1 rkl voita

0,5 l kasvislientä (tai 0,5 l vettä ja kasvisliemikuutio)

2 dl vettä

1 tl sokeria

0,5 tl suolaa

hyppysellinen valkopippuria

ripaus muskottipähkinää

Kuori maa-artisokat ja pilko ne palasiksi. Silppua myös salottisipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota kaikki voin kera paistinpannulla ja kaada kattilaan, jossa on puolisen litraa kasvislientä. Huuhdo paistinpannu pienellä vesimäärällä ja kaada kattilaan. Hauduta, kunnes maa-artisokat ovat pehmenneet. Soseuta ja lisää keskenään sekoitettu kerma ja kananmunan keltuainen soseeseen. Sekoita ja.lisää vettä tarvittaessa. Mausta.

Kaalikeitto; kevyttä ja yllättävän maukasta

Kaalikeitto taitaa olla yksi niistä yleisimmistä ruuista, joita käytetään dieettiä varten. Onhan se sellaisenaan aika vähäkalorista, eikä rasvaakaan kauheasti löydy. Se on myös yksi niistä ruuista, joista en itse ole koskaan juurikaan pitänyt. Toisaalta, en enää edes muista missä ja milloin sellaista on tullut maistettua, mutta hyvää se ei silloin ainakaan ollut. Joten vähän skeptinen suhtautuminen tähän oli alunperin.

Kaalikeittoa varten tarvitaan tietysti kaalia ja sitähän saa kyllä kutakuinkin jokaisesta kaupasta. Edullistakin se on. Sitä ei loppujen lopuksi tarvita hirveän paljon. Tähänkin meni vajaa kilo. Pienennä kaali suikaleiksi ja paahda sitä kuivalla pannulla. Samalla voi paahtaa pilkotun sipulin. Paahtaminen tuo esiin sellaisia aromeita, joita pelkkä keittäminen ei toisi esiin. Ehkäpä juuri tästä syystä aiemmin maistetut kaalikeitot eivät ole säväyttäneen. Paahtaminen nimittäin poistaa kaalista kitkeryyttä ja saa aikaan makeutta. Paahtaminen kannattaa siis pitää mielessä monta muutakin ruokaa tehdessä.

Paahdetut kaalit laitetaan kattilaan ja kaadetaan vettä päälle tuollainen litran verran. Ja sipulithan ovat tietysti automaattisesti mukana, jos ne paahdettiin kaalin kanssa. Tähän kaalikeittoon tulee lisäksi sianlihaa suikaleina (mutta sen voit taas korvata melkein millä vain haluat), joka paistetaan pannulla voissa tai öljyssä. Tai vaikka ilman. Kaada lihat kaalien kanssa kattilaan ja huuhdo pannu puolella litralla vettä. Huuhdontavesi kaadetaan myös kattilaan, jotta pannusta saadaan kaikki maut mukaan keittoon. Sekaan lisätään vielä pilkottu porkkana.

Kun pääainekset ovat kattilassa, voidaan aloittaa maustaminen. Sekaan pari teelusikallista suolaa, kolmisen ruokalusikallista siirappia, pari teelusikallista meiramia ja vielä laakerinlehti sekä kymmenkunta maustepippuria, niin eiköhän sillä saa jo keiton aikaan. Hauduta keittoa miedolla lämmöllä reilu tunti, liki puolitoista. Tämä riippuu siitä minkä kokoisiksi kaalit on pilkottu. Voisi sanoa, että sen parempi mitä pienemmiksi ne on pilkottu. Helpottaa syömistäkin.

Lopputuloksesta voi sanoa, että kaalikeittoja vastaan ei ole enää yhtään mitään. Keitto oli todella hyvää ja siinä ole sopiva määrä makeutta. Kitkeryydestä ei ollut hajuakaan. Ja mikä parasta, nyt kun niistä muutamasta joulun aikana kertyneestä kilosta yrittää päästä eroon, niin yhdessä annoksessa (n. 300 g) tätä keittoa ei ole kuin inan päälle 100 kaloria. Ei sillä, että niitä laskisi, mutta jos jotakuta kiinnostaa. Oli miten oli, voin syödä kaalikeittoa tästä lähin ihan vapaaehtoisestikin. Jos nyt väkisin haluaa dieettiversion, niin lihan kun jättää pois, niin ei tästä tule kaloreita juuri mitään. Samalla keitosta tulee tietysti myös täysin kasvisversio. Ja seuraksi sopivat hyvin aiemmin tehdyt näkkileivät.

Resepti: 

 800 g kaalia

1 porkkana

1 keskikokoinen sipuli

400 g lihaa

2,5 tl suolaa

3 rkl siirappia

2 tl meiramia

1 laakerinlehti

10 maustepippuria

Silppua kaali ja sipuli ja paahda ne paistinpannulla ilman öljyä tai voita. Paahdetut kaalit voidaan kaataa kattilaan, johon on laitettu litra vettä. Tämän jälkeen paistetaan lihanpalat pikaisesti öljyssä (tai ilman), jonka jälkeen ne lisätään kattilaan. Huuhdo paistinpannu puolella litralla vettä ja kaada vesi kattilaan. Pilko sekaan vielä yksi porkkana ja lisää mausteet. Hauduta miedolla lämmöllä 1-1,5 tuntia.

Hernekeitto; eroon joulukinkun tähteistä. Tai sitten ei.

Hernekeitolla on hyvä aloittaa tämä keittokuukausi (ei siis mitään tipatonta tammikuuta, nyt vedetään keittoa), mikäli sinulla on vielä jäljellä joulukinkun jämiä, joista pitäisi päästä eroon. Tämä kinkku oli viettänyt muutaman päivän pakastimessa, ettei se päässyt menemään huonoksi ennen keittoon päätymistä. Ja mikäli ei ole, niin se ei haittaa mitään. Hernekeiton saa aikaiseksi myös ilman lihaa tai sitten sitä voi ostaa ihan erikseen tätä tarkoitusta varten.

Aloita liottamalla herneitä yön yli. Ohjeiden mukaan ne laitetaan puoleen siitä veden kokonaismäärästä, mitä keittoon pitäisi tulla. Nyt olimme kuitenkin kapinallisia ja herneet saivat liota koko määrässä vettä. Ja vettähän oli siis 2,5 litraa ja herneitä 500 grammaa.

Seuraavana päivänä pääsee sitten itse keittohommiin. Kattila vaan levylle ja keitto kiehumaan. Kinkun loppu laitetaan myös sekaan. Anna keiton ensin kiehahtaa niin, että se siinä hetken aikaa poreilee, jonka jälkeen levyn voi vääntää pienemmälle. Kunhan se saa rauhassa hautua ja kuplia, niin hyvä tulee. Tämä keitto hautui kannen alla nelisen tuntia. Tarkkaile vesitilannetta ja jos näyttää siltä, että keitto alkaa "kuivua", niin lisää vähän vettä. Nyt ei tätä tarvetta ollut, mutta hyvä varautua kuitenkin, että näin voi käydä.

Tuossa keittämisen loppupuolella kinkun luut nostellaan myös pois ja irronnut liha, joka todennäköisesti on melko isoissa palasissa, rikotaan pienemmäksi. Helpoiten se onnistuu, kun kaikki lihapalaset kalastellaan kattilasta erilliseen astiaan. Lihan pienentämisen jälkeen voidaan palaset laittaa takaisin keittoon. Tämän tapahduttua hoidetaan vielä maustaminen. Kovin monimutkaista se ei tällä kertaa ollut, sillä mukaan tuli vain suolaa ja meiramia. Suolaa meni kaksi ja puoli teelusikallista ja meiramia vielä kaksi teelusikallista, niin mausteet on siinä.

Kun keitto alkaa olla valmista ja herneiden rakenne on rikkoontunut, voidaan se ottaa pois levyltä ja laittaa hernekeitto tarjoiltavaksi. Annoksissa mitattuna tästä tulee noin 12 annosta, että jää sitten seuraavallekin päivälle.

Keiton kanssa tarjoiltavaksi sopii hyvin näkkileipä. Siihen onkin resepti luvassa hyvin pian. Keitto maistui todella hyvältä ja vaikka ajatus kinkun rääppeiden käytöstä ei ensialkuun ihan hirveästi viehättänyt, niin kyllä se vaan kokonaisuutena toimii. Tästä keitosta jäi pienten kiireiden aiheuttaman unohduksen takia sipuli uupumaan. Sitä voisi kuutioida alkuvaiheessa myös mukaan. Ja sama porkkanan kanssa. Eli tässäkin on taas pelivaraa tehdä keitosta sellainen kuin itse haluat. Kuten jo mainittiinkin, lihaahan ei ole mikään pakko myöskään käyttää ja jos käyttää, niin sen ei tosiaan tarvitse olla mitään kinkun jämiä. Pekoni ja muut vastaavat käyvät aivan yhtä hyvin.

Resepti

(12 annosta)

500 g herneitä

2,5 l vettä

2,5 tl suolaa

2 tl meiramia

Liota herneitä yön yli vedessä. Kiehauta ja anna hautua kannen alla kinkun kanssa nelisen tuntia miedolla lämmöllä. Lisää suola ja meirami. Poista luut ja pienennä liha. Keitto on valmis.

Luukku 4: Riisipuuro ja glögi-rusinakeitto

"Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo..." Puuroista riisipuuro on tietysti se kaikkein jouluisin, joten sitä ei voi jättää väliin missään nimessä. Se on kaiken lisäksi melko yksinkertaista valmistaa. Perinteisesti sen kanssa sopii rusinakeitto, mutta tästä rusinakeitosta tehdään vielä astetta jouluisempi ottamalla siihen mukaan glögiä.

Ensin kuitenkin puuron kimppuun. Aloita kiehauttamalla neljän desin verran vettä kattilassa ja lisää sekaan riisi. Anna kiehua viitisen minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt riisinjyviin. Lisää maito ja anna kiehua hiljalleen kannen alla noin 40 minuuttia, mutta muista sekoittaa hyvin ahkeraan, jotta puuro ei pala pohjaan. Se nimittäin tekee sen hyvin helposti. Vesihauteessa hauduttaminen toki poistaa tämän ongelman tehokkaasti, joten sitä kannattaa harkita. Keittämisen loppupuolella mausta puuro suolalla.

Puuron voit tarjoilla rusinakeiton ja kanelisokerin kera.

Resepti: 

Riisipuuro:

4 dl vettä

4 dl puuroriisiä

2 l maitoa

2 tl suolaa

Glögi-rusinakeitto

Puuron kanssa tarjoiltavaksi tehdään tällä kertaa glögipohjaista rusinakeittoa. Glögin voit tehdä helposti itse ja käyttää sitä pohjana. Kuumenna puolen litraa glögiä ja puolen litraa vettä (tai vaihtoehtoisesti litra kaupan valmisglögiä) kiehuvaksi ja heitä mukaan pari desiä rusinoita. Keitä kunnes rusinat pullistuvat. Mikäli haluat, niin jouluisia mausteita voi vielä lisätä sekaan oman maun mukaan.

Sekoita maissijauhot pieneen määrään kylmää vettä ja valuta seos ohuena nauhana keiton sekaan. Kiehauta kolmen minuutin ajan, koko ajan sekoittaen. Ripottele vähän sokeria pinnalle ja laita keitto jäähtymään.

Resepti:

0,5 l glögiä

0,5 l vettä

2 dl rusinoita

3 rkl maissijauhoja

Kuumenna glögi ja lisää rusinat. Keitä kunnes rusinat pullistuvat. Jos haluat, lisää mausteita. Sekoita  maissijauhot pieneen määrään kylmää vettä ja valuta seos keiton sekaan. Kiehauta 3 minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Ripottele pinnalle sokeria ja jäähdytä. 

Kurpitsakeitto. Ei taida Tuhkimo päästä enää tanssiaisiin.

Tämä herkku sopii loistavasti ajankohtaan, vaikka kurpitsa ehkä onkin maailmanlaajuisesti mielletty Halloweeniin liittyväksi. Tai vaihtoehtoisesti Tuhkimoon. Mikä onkaan kätevämpi tapa liikkua paikasta toiseen, kuin taikoa kurpitsasta itselleen vaunut. Tiedä sitten, mitä niistä nykypäivänä tulisi; urheilu- vaiko pakettiauto. Nyt ei kuitenkaan taiota vaunuja vaan tehdään kurpitsakeittoa.

Alku kyllä muistuttaa omalla tavallaan Halloween-kauhuleffaa, sillä tässä tarvitaan veistä kurpitsan palotteluun. Nyt ei päästä kuitenkaan leikkelemään veikeitä naamoja kurpitsaan, vaan se pistetään tylysti neljään osaan; puoliksi ja puolikkaat puoliksi. Tietynlaista varovaisuutta on silti hyvä noudattaa, sillä kurpitsan puolittaminen ei ole ehkä aivan niin helppoa, mitä sen uskoisi olevan. Kaavi siemenet pois (mutta älä heitä pois), jonka jälkeen voit paloitella kurpitsan vielä pienempiin palasiin. Levitä palaset uunivuokaan ja paahda 250:ssä asteessa 20-30 minuuttia. Anna kurpitsanpalojen jäähtyä.

Sillä aikaa kun kurpitsan palaset ovat viilentymässä voidaan siemenet puhdistaa. Se onnistuu ihan hyvin hinkkaamalla niitä vaikkapa keittiöpyyhkeellä, niin että ylimääräiset rääppeet irtoavat niistä. Kaada siemenet pellille tai valurautapannuun, jos sellainen kaapista löytyy, mausta rypsiöljyllä, suolalla ja chilillä ja paahda kymmenisen minuuttia 200:ssa asteessa. Paahdetut siemenet toimivat hyvin valmiin keiton kanssa tai ihan vain naposteltaviksi sellaisenaan. 

Keitto ei kuitenkaan synny ihan pelkästä kurpitsasta vaan sitä varten paloitellaan varsiselleriä, sipulia ja omenaa. Palaset vaan margariinin kanssa pannulle, jossa niitä kuullotetaan hetken aikaa. Ripottele pari ruokalusikallista vehnäjauhoja kuullotettujen kasvisten päälle ja kaada vielä vettä kuutisen desiä. Tässä keitossa vesi on vanhin voitehista, kasvisliemi kun saattaa olla jopa liian voimakas maultaan kurpitsan kanssa.

Nyt päästään jälleen kurpitsojen kimppuun. Niistä leikataan kuori pois ja heitellään kuorettomat palaset tehosekoittimeen. Yksin niiden ei suinkaan siellä tarvitse pyöriä vaan seuraksi laitetaan kuullotetut varsisellerit, sipulit ja omenat. Kuullottamisen jälkeen lisätty neste mukaan ja perään vielä pari desiä kermaa, jonka jälkeen voi keittoa alkaa muussata. Maustamiseen tarvitset suolaa, muskottipähkinää, paprikajauhetta sekä hyppysellisen kanelia. Mausteitahan tietysti saa aina laittaa ihan oman maun mukaan. Nestettä voi myös lisätä oman mieltymyksen mukaan. Jos tykkää ohuemmasta keitosta niin lupa on tehdä ohuempaa ja sama toisinpäin.

Resepti: 

n. 1 kg kurpitsa

6 dl vettä
2 dl ruokakermaa
2 rkl vehnäjauhoja

2 varsisellerin vartta

1 keskikokoinen sipuli

1 omena
3 rkl margariinia kuullottamiseen

Suolaa

Muskottipähkinää

Paprikajauhetta
Kanelia

Pilko kurpitsa neljään osaan, kaavi pois siemenet ja paloittele kurpitsan palaset vielä vähän pienemmiksi. Laita palaset uunivuokaan ja paahda 250:ssä asteessa 20-30 minuuttia. Poista kuori.

Pilko varsisellerin varret, sipuli ja omena ja kuullota margariinin kanssa paistinpannulla. Kaada päälle vettä. Laita kuoritut kurpitsan palaset ja kuullotetut ainesosat veden kera tehosekoittimeen ja muussaa. Lisää kerma loppuvaiheessa ja mausta keitto.

Puhdista ja mausta kurpitsansiemenet. Paahda niitä uunissa 200:ssa asteessa n. 10 minuuttia.