Haukipullat napsahti haaviin

Koskas tässä onkaan viimeksi syöty kalaa? Siitä on jo aikaa. Ei sinänsä tosin ihme, kun kalaruuat eivät ole niitä omia lemppareita aina. Mutta ihme silti, että kokkikaan ei ole hetkeen aikaan intoillut kalasta. No, nyt jokatapauksessa korjataan tämä tilanne. Jos ei muusta syystä, niin ainakin siksi että jääkaapissa on hauki odottelemassa.

Vanhempien luona käydessä tarjottiin heti nelikiloista haukea käytettäväksi, mutta se ei siinä vaiheessa vielä kiinnostanut. Ennen takaisin kaupunkiin palaamista kokki kuitenkin ehti ilmoittaa, että ehkä sittenkin voisi tehdä haukipullia. Joten pikakatsaus katiskaan ja löytyihän sieltä yksi hauki. Verkoilla olisi varmaan saanut muitakin vaihtoehtoja, mutta kun niitä ei tähän aikaan vuodesta saa käyttää. Hauki kuitenkin siis lähti mukaan.

Kokki pääsi leikkelemään hauesta pari filettä (tai ainakin se oli ajatuksena... tärkeintä ei nyt ollut ulkonäkö vaan, se että saa kalaa) ja nämä leikattiin pienemmiksi palasiksi ja vedettiin lihamyllyn läpi hauenjauhelihaksi. Kylkiruodot tietysti leikattiin ennen jauhamista pois. Pienemmät eivät jauhettuna enää olekaan niin paha asia. Mukaan voi jauhaa perunan tai pari jos siltä tuntuu ja sillä saa lopuksi viimeisetkin kalat myllystä ulos. 

Pullia varten tarvittaisiin jauhettua haukea 400 grammaa. Voi sitä enemmänkin olla, mutta tästä hauesta vaan ei riittänyt enempää. Korppujauhoja otetaan 1,5 desiä ja se sekoitetaan kahden kermadesin kanssa yhteen. Siihen samaan syssyyn sekoitetaan vielä yksi kananmuna. Ja jauhettu hauki pääsee myös samoihin bileisiin. Silppua vielä pari desiä kevätsipulia ja hieman tilliäkin mukaan. Jos käytät tavallista sipulia, niin sitä ei tarvita sitten kahta desiä. Loppusilauksena lisätään ruokalusikallinen sitruunamehua ja sekoitetaan vielä tehokkaasti koko mössö.

Haukipullataikinan teko olikin sitten siinä. Seuraavaksi tarvitaan vain kuuma paistinpannu ja voita tai kuuma uuni. Kannattaa paistaa koepala jokatapauksessa pannulla, niin tietää että ovatko suolan määrä ja muutenkin maku kohdillaan. Nämä pullat paistettiin  200-asteisessa uunissa 20 minuutissa. Riippuu vähän pullien koosta ja siitä onko pullat valmiiksi huoneenlämpöisiä vai viileitä. Lopuksi niitä paistettiin voin kera paistinpannulla vielä hetkinen, mutta tämä oli täysin visuaalisista syistä. Uunissa pullat jäävät vähän aneemisen värisiksi.

Haukipullia voi syödä kuten mitä vaan pullia tai pyöryköitä, eli esimerkiksi perunamuusin kanssa. Ja seuraksi sopii myös kermaviilikastike. Kermaviilipurkkiin siis sekoitetaan oman maun mukaan tilliä, sitruunaa, suolaa ja sokeria ja kastike on valmista. Hauki saattaa kalana jakaa vähän mielipiteitä, mutta muutaman tutun kanssa jutellessa haukipullista, huomasin, että haukipullat maistuvat, vaikka hauki itsessään ei maistuisikaan. Itse kuulun tähän ryhmään myös, eli jos haukea syödään, niin pullien muodossa mieluiten.

Resepti:

500 g jauhettua haukea

1,5 dl korppujauhoja

2 dl kermaa

1 kananmuna

kevätsipulia

tilliä

2 rkl sitruunamehua

1 tl suolaa

Valkopippuria

Haukifileet pienennetään ja vedetään lihamyllyn läpi. Lopuksi mukaan voi jauhaa perunan tai pari. Kerma ja korppujauhot sekoitetaan keskenään ja mukaan lisätään kananmuna, kevätsipuli, tilli, sitruunamehu, suola ja valkopippuri. Myös jauhettu hauki sekoitetaan lopuksi joukkoon. Anna asettua hetken aikaa. Taikinasta pyöritellään pullia, joita paistetaan 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Vastaavasti haukipullat voi paistaa myös paistinpannulla voin kera.

Perinteistä Janssonin kiusausta

Janssonin kiusaus jos mikä on varmaan jokaiselle tuttu. Kyllä sitä ainakin koulussa on syöty, jos ei muuten. Se varmasti samalla tarkoittaa taas sitä, että kaikki eivät välttämättä ole sen lähimpiä ystäviä. Ei varmaan tule siis kenellekään yllätyksenä, että itse en ole tämän ruuan läheinen ystävä. Syy löytyy tällä hetkellä pöydältä ja ne lilluvat liemessä; anjovikset. Tai siis kilohailiahan tuossa rasiassa teknisesti ottaen siis on.

Kiusauksen nimi on aina jotenkin huvittanut. Nimestä näkyy löytyvän pariakin erilaista tarinaa, mutta tässäkin lienee kyseessä ruoka, jonka aitoa alkuperää ei välttämättä ole enää ollenkaan tiedossa. Ruotsalainen oopperalaulaja, ruotalainen (mutta Amerikkaan muuttanut) lahkolaissaarnaaja ja ompeluseuralainen ovat ainakin potentiaalisia lähteitä nimen osalta.

Kyseessä on jokatapauksessa melko yksinkertainen ruoka, sillä siihen tarvitaan vain perunoita, anjovista, kermaa ja sipulia. Ja tähän versioon nyt tulee myös kevätsipulia, kun sitä oli pakastettuna. Ihan alkuperäiseen Janssonin kiusaukseen ei tosin taidettukaan laittaa perunaa vaan kananmunaa.

Tarvitset kilon verran kuorittuja perunoita, jotka viipaloidaan tai suikaloidaan. Yksi keskikokoinen sipuli kuutioidaan ja anjovikset otetaan esille. Nämä ainekset ladotaan kerroksittain voideltuun uunivuokaan kevätsipulisilpun kanssa ja päälle kaadetaan puoli litraa kermaa. Uuni pistetään kuumenemaan 200:aan asteeseen ja kiusausta paistetaan noin tunnin verran, kunnes se on kypsää.

Valmis Janssonin kiusaus pulputteli mukavasti uunista tullessaan, joten kuivaa tämä ei ole. Kokki ei voisi olla tyytyväisempi omaan suoritukseensa ja mussutti kolme annosta putkeen. Oma mielipiteeni on se, että kyllä tämä koulussa saadun Janssonin kiusauksen voittaa mennen tulleen. Pakastealtaan perunasipulisekoitus voi houkutella oikomaan mutkissa, mutta käyttämällä itsekäsiteltyä perunaa kiusauksesta saa kyllä paljon paremman. Tämä tosin ei liene yllätys kenellekään. Nyt siis kiusaamaan Janssonia!

Resepti:

1 kg kuorittuja perunoita

2 rasiaa anjovista (250 grammaa)

5 dl kermaa

1 keskikokoinen sipuli

Kevätsipulia

Täytetty hauki vei voiton

Nyt on vuorossa reseptikilpailun antia ja tässä siis voittajamme, jonka meille lähetti Pia. Kiitos siis tästä reseptistä. Hauki ei välttämättä ole kaloista se kaunein, mutta sopii silti vallan mainiosti ruokapöytään. Kotona maalla sitä onkin ollut aika usein ruokapöydässä, mutta ei koskaan tässä muodossa. Enkä nyt taaskaan voi sanoa, että hauki olisi lemppareihini kuulunut.

Ilmeisesti en ole ainoa, jonka lempikala hauki ei ole, sillä reseptin lähettäjä myös ilmaisi, että tämä kyseinen resepti on ainoa tapa, jollaisena hauki maistuu. Ohjeen alkuperästä ei ollut sen kummemmin tietoa, mutta Pian äiti on kalaa näin valmistanut usein viikonloppuherkkuna.

Tässä oli oiva tilaisuus päästä tutustumaan taas kauppahallin toimintaan. Ihan oikeasti pitäisi kyllä käydä siellä paljon useammin, sillä kaikki on tuoretta ja saat usein juuri sen kokoisen kalan, lihanpalasen tai muun vastaavan kuin haluat. Ei tarvitse koota vakuumipakatuista palasista sopivaa määrää.

Tällä kertaa olimme siis menossa haukea onkimaan ja tarttuihan sieltä sellainen puolitoistakiloinen mukaan. Kauppahallin täti sen vielä suomusti ja perkasi siinä samalla, niin ei tarvinnut sitäkään enää tehdä kotona. Kala siis kassiin ja kotiin tekemään ruokaa.

Sekoita keskenään keitetty riisi, keitetyt ja pilkotut kananmunat, pilkottu tilli ja puolikkaan sitruunan mehu. Sekaan hulahti vielä puolisen teelusikallista suolaa ja ripaus valkopippuria. Loppusilauksena seokseen lisätään vielä 50 grammaa voisulaa. Kun tämä täyte on valmista, niin päästään hauen kimppuun taas. Laita hauen sisään suolaa ja valkopippuria oman maun mukaan. Täytteessähän on toki vähän suolaa, mutta ei tarpeeksi, että se korvaisi kokonaan suolaamisen.

Suolaamisen ja pippuroinnin jälkeen täytetään hauki täytteellä. Pinnalle ripotellaan kerros korppujauhoja ja tämän kerroksen päälle laitetaan vielä voinokareita tasaisin välimatkoin. Niitä saa oikeastaan laittaa niin paljon kuin itse haluaa. Hauki laitetaan 200-asteiseen uuniin lämmittelemään noin puoleksi tunniksi. Isompi kala vaatii tietysti enemmän aikaa ja pienempi ehkä vähemmän. Tämä fisu ehti loppujen lopuksi olla uunissa 35 minuuttia.

Kun hauki on kypsä ja otettu uunista ulos, on se valmis tarjoiltavaksi. Ruotojahan siinä on jonkin verran, mutta ne ovat melko suuria ja ainakin tässä hauessa ne pysyivät aika hyvin kiinni. Ei siis ole hirveän vaikeata niitä mukana tulevia sieltä noukkia. Kokkihan innostui hauesta niin, että meinasi koko kala mennä kerralla. Vähän piti jo toppuutella, että jättää muillekin.

Resepti:

1 hauki

4 dl keitettyä riisiä

2 keitettyä kananmunaa

1 dl silputtua tilliä

Suolaa

Valkopippuria

n. 50 g voita

Korppujauhoja 

Ota hauki ja laita se uunivuokaan tai syvälle uunipellille. Yhdistä keitetty riisi, keitetyt kanamunat, tilli, sulatettu voi ja mausteet seokseksi, jolla hauki täytetään. Lisää suolaa ja valkopippuria myös hauen pintaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja laita kalan päälle vielä voinokareita. Paista 200:ssa asteessa puolisen tuntia, kunnes hauki on kypsä.

Luukku 11: Suutarinlohi

Tämä on jälleen näitä pitkäaikaisempia projekteja, joten ihan hetkessä suutarinlohta ei siis tehdä. Ja myönnetään nyt heti tässä vaiheessa, että hetken löi tyhjää, kun tajusin, että suutarinlohi onkin jotain muuta kuin lohta. Oli tämä jossain päin aivoja tiedossa, mutta pölykerros tuon muistijäljen päällä oli hivenen paksuhko. Joten siis silakkaahan tämä ruoka sisältää, eikä suinkaan lohta. Nyt kun tämä nolo kömmähdys on ylitetty voidaankin taas keskittyä siihen olennaiseen eli ruuanlaittoon.

Suutarinlohen tekeminen aloitetaan joko heti aamusta tai edellisenä päivänä, sillä silakat täytyy suolata ja niiden pitää antaa olla ainakin tuollainen kuutisen tuntia. Asettele silakat siis nahkapuoli alaspäin ja ripottele päälle karkeata suolaa. Silakoita voi asetella kerroksittain, kunhan vaan suolaa on kaikkialla. Ja anna siis silakoiden suolaantua ainakin 6 tuntia, mutta ne voi jättää hyvin oleskelemaan seuraavaan päivään asti.

Silakoiden suolauksen jälkeen kiehauta desi vettä, desi sokearia ja desi etikkaa. Lisää pippurit ja kaksi laakerinlehtä, kun olet ottanut kattilan levyltä. Anna seoksen jäähtyä. Myöhemmässä vaiheessa kävi ilmi, että liemi ei riittänyt aivan tälle määrälle silakoita, joten sitä voi keittää kyllä vähän enemmän. Liemi voisi riittää, jos silakoita ei rullaa, vaan ne asettelee ihan vain lappeelleen.

Silakoista puristellaan tai valutetaan ylimääräiset suolat pois ja rullataan rullalle nahkapuoli ylöspäin. Meidän silakathan olivat jämähtäneet toisiinsa vähän enemmänkin ja näyttivät itseasiassa enemmän pannunaluselta. Siinäpä vasta joululahjaidea kalan ystäville. Asettele silakat, viipaloidut porkkanat ja sipulit vaikkapa lasiseen säilykepurkkiin ja kaada liemi sekaan. Anna silakoiden maustua vuorokauden ja tarjoile vaikkapa keitettyjen perunoiden kanssa.

Silakoiden rullaus ei välttämättä ole kovinkaan tarpeellista, sillä niistä on helpompi saada nahka pois, kun ne eivät ole rullalla. Joten tämä vielä näin loppukommenttina. Maku oli erittäin paljon kokin mieleen.

Resepti

1 dl vettä

1 dl sokeria

1 dl etikkaa

1 pieni sipuli

1 porkkana

10 maustepippuria

2 laakerinlehteä

Asettele silakat nahkapuoli alaspäin vuokaan ja sirottele karkeaa suolaa niiden päälle. Anna suolaantua 6 tuntia tai jopa seuraavaan päivään. Kiehauta vesi, sokeri sekä etikka ja lisää laakerinlehdet ja pippurit, kun olet ottanut keitoksen pois levyltä. Anna jäähtyä. Asettele silakat, viipaloidut porkkanat ja sipulirenkaat astiaan ja kaada liemi sekaan. Anna maustua seuraavaan päivään.

Kalakukko, joskaan ei lentävä sellainen

Kalakukko lienee kyllä perinneruokien aatelia ja on varmasti ensimmäisten vastausten joukossa, jos pitää jälleen miettiä, mitä perinteistä ruokaa täältä löytyy. Eikä sitä kyllä ole muistaakseni koskaan tullut maistettua. Joten kerta se on ensimmäinenkin. Ihan jännityksellä odotan, että mitä tästäkin tulee.

Isoisoäidin kirjan mukaan jos lähdetään kalakukkoa tekemään, niin tässä vaiheessa pitäisi lähteä kalaan. Siihen ei nyt kuitenkaan ole aikaa, joten kalan perkaaminen ja ruotiminen ynnä muut sellaiset operaatiot jäävät nyt väliin. Kumpikaan lähikauppa ei ollut erityisen auttavainen tällä kertaa, sillä ahven oli loppu molemmista. Joten suunnitelmat menivät jälleen uusiksi ja kalavalinnaksi tuli lopulta täysin uusi tuttavuus nimeltään pangasius eli haimonni. No kokeillaan.

Kalaa siis tarvitaan tällaiseen pienempään kalakukkoon puolisen kiloa. Lisäksi tarvitaan suurinpiirtein saman verran rasvaista sianlihaa (ne pekonia vahvemmat) ja teelusikallinen riisinjyviä. Taikinaa varten taas tarvitaan puolisen kiloa ruisjauhoja, noin 4 desiä vettä, puoli desiä öljyä ja pari teelusikallista suolaa.

Valmistele taikina sekoittamalla jauhot, suola ja vesi keskenään. Lisää öljy, kun jauhot ja vesi ovat jo hyvin sekoittuneet taikinaksi. Taputtele tai kaulitse taikinapallo jauhojen avulla noin sentin paksuiseksi levyksi. Reunoilta taikinalevyn tulee olla vieläkin ohuempi. Taikina saa mielellään olla aika pyöreähkö. Ripottele pari teelusikallista riisiä taikinan pohjalle ennen kalojen asettelua. Riisi imaisee ylimääräiset nesteet, jotta pohja ei "lillu" nesteessä.

Asettele pohjan päälle kalapaloja (mielellään niitä pieniä ahvenia, joita nyt ei ollut saatavilla) ja sianlihaa vuorotellen kerroksiksi. Ripottele suolaa joka kerroksen väliin. Käännä taikinakuori lihojen ja kalojen päälle ja poista ylimääräiset taikinasuikaleet. "Muuraa" saumakohdat umpinaiseksi veden ja veitsen avulla. On oltava erittäin huolellinen, ettei missään ole reikiä, sillä silloin sisältö kyllä kuivahtaa täysin uunissa. Ylimääräisiä paloja kannattaa käyttää taikinakuoren tilkitsemiseen ja tasoittamiseen. Ennen uuniin menoa kalakukon tulee siis näyttää mukavan sileältä ja saumattomalta.

Lämmitä uuni 250:een asteeseen ja paista kalakukkoa tässä lämmössä puolen tunnin ajan. Tämän jälkeen kukko otetaan uunista ja lämpötila lasketaan 150:een asteeseen. Kääri kalakukko folioon ja laita takaisin 150-asteiseen uuniin hautumaan viideksi tunniksi. Sen jälkeen kalakukko onkin valmis nautittavaksi.

Lopputuloksesta on pakko sanoa, että maistuu paljon paremmalta kuin olisin osannut kuvitellakaan. Jotenkin tuo kala siinä taas vähän jännitti, koska en tosiaan ole kalan ystävä noin yleensä. Mutta kalakukon kokonaisuus vaan toimii tosi hyvin. Ruiskuori, pekoni ja kala kaikki pääsevät sopivasti esille. 

Resepti:

500 g ruisjauhoja

2 tl suolaa

3,5 dl vettä

500 g ahvenia

500 g pekonia/silavaa

suolaa

Sekoita veteen jauho ja suolat. Lisää öljy, kun taikina on jo hyvin sekoittunut. Kaulitse taikinapallo jauhojen avulla sentin paksuiseksi levyksi, joka on reunoilta vielä vähän ohuempi. Ripottele levyn keskelle hieman riisinjyviä. Asettele kala- ja sianlihapalat vuorotellen kerroksiksi, ripottele väliin suolaa ja taittele taikina siististi päälle. "Liimaa" kuori kiinni ja huolehdi, että siinä ei ole reikiä. Tasoita ja tilkitse veden, veitsen ja yli jääneiden taikinapalasten avulla.

Lämmitä uuni 250:een asteeseen ja paista puoli tuntia. Laske lämpö 150:een asteeseen ja kääri kalakukko folioon, jonka jälkeen sitä paistetaan vielä n. 5 tuntia.

Silakkaviikonloppu: silakkaa kolmella tavalla

Silakkarullat

Nyt on luvassa oikein kunnon teemanumero. Helsingin Sataman silakkamarkkinat jotenkin kummasti vaikuttivat tähän viikonlopun menuun, joten silakkaostoksille siis. Tässä illan mittaan tullaan tekemään silakkarullia uunissa, silakkapihvejä ja savustettuja silakoita. Eli käytännössä tällaisen kalaskeptikon unelmaviikonloppu. Toisaalta, jos kouluaikoina on saanut traumoja silakkapihveistä, niin tässä on nyt tilanne korjata tuo asia. Näistä toivottavasti tulee jotain paljon parempaa.

Ensimmäisenä vuoronsa saavat siis silakkarullat. Tätä varten kannattaa hankkia noin 400 grammaa silakoita. Muita tarvittavia ainesosia ovat väkiviinietikka, mustapippuri, suola, sokeri, tilli ja vettä. Eli helppoa kuin heinänteko.

Kääri silakat rullalle ja asettele uuninkestävään pannuun tai vuokaan. Sirottele tilli ja pippurit joukkoon sillälailla sopivasti ja kaada päälle väkiviinietikkavesiseosta. Väkiviinietikkaa siis 0,5 desiä ja vettä puolentoista desin verran. Siihen sekaan siis vielä sokeria yksi ruokalusikalline ja suolaa saman verran. Laita pannu uuniin 200:aan asteeseen ja anna paistua puolisen tuntia.

Savustetut silakat

Silakoiden lisäksi tätä varten tarvitaan savustuspussi, ellet sitten satu omistamaan kunnon savustuslaatikkoa. Savustuspussista ainakin pelmahti kunnon savunhaju heti samantien, kun sen otti pois paketistaan, joten eiköhän tämän pitäisi onnistua.

Valitse noin 300 grammaa silakoita, pese ja suolaa ne. Silakat ladotaan siis nahkapuoli alaspäin ja ripotellaan suolaa päälle. Tilliäkin voit silputa pinnalle lisämakua tuomaan. Taittele silakat takaisin "kalan muotoiseksi". Parasta lienee asetella ne folion päälle, koska se helpottaa niiden saamista savustuspussiin. Sekä tietysti niiden poisottamista. Kalat vain pussiin ja savustamaan.

Savustuspussin kanssa savustaminen uunissa onkin sitten omanlaisensa prosessi. Ohjeet löytynevät varmaan jokaisesta savustuspussin paketista, mutta käydään ne läpi tässä silti pikakelauksella. Aseta uunipelti uunin alimmalle tasolle ja esilämmitä uuni maksimilämpöön. Älä täytä pussia kokonaan, sillä se kohoaa savustuksen aikana n. 10 senttiä. Sulje pussi taittamalla se kaksinkertaisella, noin sentin levyisellä taitoksella.

Aseta pussi kuumalle pellille, niin että pussin "tämä puoli alaspäin" -puoli tulee loogisestikin alaspäin. Jos omistat liesituulettimen, se on suositeltavaa laittaa päälle ainakin aluksi. Tässä asunnossa sitä ei ole ja tuoksu ja "savutilanne" on sen mukainen. Ihme kyllä palovaroitin ei alkanut huutaa. Uunin luukkua ei savustuksen aikana saisi avata, ettei lämpötila muutu dramaattisesti.

Savusta ensin uunin maksimiteholla, jotta savustutoiminto käynnistyy kunnolla. Sen jälkeen laske lämpötila 200:aan asteeseen ja jatka kypsentämistä. Uunista otettua, anna ruuan vetäytyä vielä kymmenisen minuuttia ennen kuin leikkaat pussin auki vaikka saksilla.

Silakkapihvit

Vielä hetki silakoita ja sitten pääsee lepäämään. Levitä silakat leivinpaperille nahkapuoli alaspäin ja mausta suolalla, valkopippurilla ja tillillä. Sen jälkeen pääset pelaamaan eräänlaista "etsi parit" -peliä, joskin tässä vaikeustaso on vähän helpompi kuin normaalisti. Tässä kun ei tarvitse muistaa niin paljoa kuin normaalissa muistipelissä. Joten siis ei muuta kuin parittamaan silakoita.



Leivitä silakkapihvit ruisjauhoissa ja paista voissa  kuumalla paistinpannulla, kunnes silakat ovat rapsakoita. Hyvin yksinkertaista. Kaikkien näiden silakoiden kanssa sopii hyvin yhteen keitetyt perunat tai perunamuusi. Kermaviilikastike menee myös loistavasti kyytipoikana. Sen kun vielä maustaa vähän suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Tilliähän voi tunkea kans vähän joka väliin, jos siltä tuntuu.

 

Kuhakeitto lämmittää niin sisäisesti, kuin ulkoisestikin

Ensimmäinen askel kalakeiton teossa on kalan hankkiminen. Jos ei ole järveä lähettyvillä eikä kalastusluvat kunnossa, kannattaa suunnata kalatiskille. Kuhaa ei välttämättä ole pakko valita, mutta viikonlopun vierailu maalla näyttää sellaisen tuoneen jääkaappiin, joten me käytämme nyt siis kuhaa. Jos ostat kokonaisen kalan, tulee se fileroida.

Kaikki "ylimääräiset" osat voitkin käyttää kalaliemeen. Kattilaan vaan nokare voita, rääppeet perään ja freesataan niitä hetki. Lisää sen jälkeen vettä niin, että kalanrääppeet peittyvät veteen ja anna kiehua noin tunnin verran. Ai niin, ja pistä veteen vielä pari laakerinlehteä. Kaavi liemen päälle kertyvä vaahto pois (tai kiehauta hellalle, niin kuin eräät tekivät... TAAS).

Liemen keittyessä on hyvää aikaa valmistella kaikki muut ainekset valmiiksi. Tai ainakin käännellä ja väännellä niitä erilailla, jotta saat niistä hyvän kuvan blogiin. Varmaan 15 minuuttia meni ainakin siinä operaatiossa. Tämän jos voit skipata, niin kuori ja pilko perunat sekä sipuli, niin sillä pääsee jo pitkälle. Kalankin voi laittaa vähän pienempään muotoon kuin kahteen isoon fileepalaan. Muista pitää ruotoja silmällä.

Liemi onkin jo ehtinyt kiehua, joten ota kattila pois hellalta ja siivilöi liemi. Kalansilmät ja muut vastaavat ovat vähän turhan eksoottinen osa ainakin omasta mielestäni, joten on parempi, ettei niitä lisää keittoon. Lientä voi kai keittää kasaan, mutta lientä takaisin kattilaan kaataessa kävi vähän hassusti:

  "Mitä sä nyt teet?" kysyin, odottaen ohjeita, jotka voisi muuttaa tekstiksi blogiin.

  "Kaadan tätä lattialle" kuului kokin vastaus kärsivästi huudahtaen, kun muutama desi lähestulkoon kiehuvaa lientä päätti haluta lattialle. Käyhän se kalaliemen redusointi näinkin. Oho. Palovammat jaloissa voivat hyvinkin olla uusi tuleva trendi.

Kokonaisuudessaan tuo pieni tapaturma varjosti koko loppuiltaa, eikä pieniltä mokilta enää vältytty. Kokkia saattoi ehkä väsyttää vähäsen. Pistetään siis tämän piikkiin sekin, että puhelin meinasi päätyä osaksi keittoa.

Jos liemestä muuten haluaa tehdä asteen tai pari fiinimmän, niin siihen voisi lisätä vähän valkoviiniä. Tässä taloudessa viinit eivät ole perinteisesti säästyneet ruuanlaittoon asti, joten tässä liemessä ei ole viiniä.  

Kun asiat taas ovat edes jotenkuten hallinnassa, niin kiehauta voi ja jauhot keskenään. Lisää sekaan kuuma kalaliemi vähän kerrallaan. Kalalientä oli ehkä noin puolitoista litraa jäljellä lattiatapaturman jälkeen, mutta se taitaa olla itseasiassa juuri haluttu määrä. Tarkkaile taas kattilaa sillä ylikiehumisvaara on suuri. Mausta suolalla; noin puolitoista teelusikallista riittänee, ja muskottipähkinällä. Lisää perunat, sipuli ja pippurit ja keitä kypsäksi. Kala lisätään vasta kun perunat ovat lähes kypsiä. Niin ja kerma tietysti mukaan myös melko loppuvaiheessa, sekä tillit ja sitruunamehu.

Kokin maistaessa keittopohjaa, kommentti "jännän makuista" ei hirveästi luonut turvallisuuden tunnetta, mutta kyllä se ihan hyvää oli, kun itse maistoin. Ja tämän sanoo siis henkilö, joka ei varsinaisesti ole kalankaan suurin ystävä. Kun valmis keitto viimein päätyy lautaselle, kannattaa sen antaa vähän viilentyä, koska täällä vietettiin jälleen tuskaisia hetkiä suun palaessa. Maku kuitenkin oli omasta mielestäni aivan kohdillaan.

Resepti:

nokare voita

 kalan rääppeet (ei kiduksia ja sisälmyksiä)

3 laakerinlehteä

n. 700 g puhdistettua kuhaa

1 l perunaa

2 dl kermaa 38%

2 rkl vehnäjauhoja

1 sipuli

50g voita

sitruunamehua

suolaa

valko- tai viherpippuria

muskottipähkinää

tilliä

Fileroi kala ja käytä rääppeet (nahka, evät, pyrstö, pää) kuullottumassa voissa kattilassa. Lisää vettä noin kaksi litraa ja laakerinlehtiä. Keitä noin tunti jonka jälkeen siivilöi liemi. 

Laita tyhjään kattilaan voi ja jauhot ja kypsytä vähän aikaa. Lisää kuumaa kalalientä vähän kerrallaan. Lisää sekaan mausteet, perunat ja sipuli. Keitä kunnes perunat ovat lähes kypsiä ja lisää kala. Kun keitto on jo lähes valmista, lisää kerma, sitruunamehu ja tilli.