Mansikkamehu, joka pyrki matolle

Mansikkateema jatkukoon. Mansikkahillo ja -kakku kun on jo tehty, niin yksi itsestäänselvyys on myös mansikkamehu. Tuskin löytyy kovinkaan montaa ihmistä tästä maasta, jotka eivät jossain vaiheessa lapsuuttaan ole mummon mansikkamehua juonut. Sitä on hyvä tehdä tässä vaiheessa varastoon talven varalle.

Tätä mehua varten tarvitaan mansikoita 2,5 kiloa. Litroina tuo on suunnilleen neljä litraa. Mansikat pitää tietysti perata, joten kannat vaan pois. Sen jälkeen voi punnita mansikat. Tämän jälkeen mansikat survotaan soseeksi. Sauvasekoittimesta on paljon apua tässä vaiheessa.

Seuraavaksi otetaan pussillinen viinihappoa (25 grammaa) ja sekoitetaan se puoleen litraan vettä. Tämä seos ja sen lisäksi puolitoista litraa vettä kaadetaan mansikkasurvoksen sekaan. Sekoita seosta huolellisesti. Sitten seos jätetäänkin mehustumaan vuorokaudeksi. Kannattaa laittaa päälle esimerkiksi kelmua, etteivät kaikki mahdolliset kärpäset ja muut pikkuötökät pääse sitä maustamaan.

Mehustumis ajan jälkeen mehu siivilöidään sideharsokankaan läpi. Tämä sujui kohtalaisen hyvin, kun laittoi harson tavallisen siivilän päälle ja kauhoi mansikkaseoksen siihen päälle. Siinä mehu saa rauhassa valua sideharson läpi astiaan. Seosta ei kannata turhaan sekoitella, ettei siitä kuitenkin pääse joitain mansikkaklönttejä läpi.

Siivilöityyn mehuun sekoitetaan seuraavaksi sokeria ja eikä ihan vähää määrää. Mehulitraa kohden tarvitaan puoli kiloa sokeria. Sen verran kapinallisia nyt oltiin, että laitettiin sitä tähän erään vain 400 grammaa litraa kohden. Ja täällähän tässä kävi niin, että lasikannu, jossa siivilöity mehu oli, tykkäsi vähän kyttyrää ja hajosi kesken lusikalla sekoittamisen. Siinä menikin sitten liki litran verran sokeroitua mansikkamehua matolle ja lattialle... Kukapa sitä nyt juoda olisikaan halunnut. Mutta toisaalta, tuleepahan mattokin pestyä taas. Ja pöytä ja lattia... Mutta näitähän sattuu ja tapahtuu.

Takaisin mehuun. Siis siihen, mitä vielä on jäljellä. Sehän on siis nyt tässä vaiheessa valmista mehutiivistettä ja valmista pullotettavaksi. Osan voi ottaa heti käyttöön ja loput pullottaa ja laittaa pakastimeen odottamaan niitä päiviä, kun haluaa nautiskella kesän sadosta vaikkapa talven keskellä. Tästä tiivisteestä mehun valmistaminen sujuukin sitten jokaisen oman maun mukaan. Itse en tykkää laimentaa liikaa mehua, koska sillon se ei maistu juuri miltään. Toisaalta taas se jää liian makeaksi jos sitä laimentaa liian vähän. Joten kokeilemalla selviää sinulle sopiva suhde.

Resepti: 

2,5 kg perattuja mansikoita

2 l vettä 

1 pussi viinihappoa 

n. 500 g sokeria mehulitraa kohden

Perkaa mansikat ja survo ne vaikka sauvasekoittimella. Sekoita viinihappo puoleen litraan vettä. Kaada seos ja lisäksi 1,5 litraa vettä mansikkasurvokseen. Anna seoksen mehustua vuorokausi tai kaksi. Siivilöi mehu sideharsokankaan läpi (tai kahdenkin kerroksen läpi). Sekoita siivilöityyn mehuun noin puoli kiloa sokeria mehulitraa kohden. Pullota ja säilytä viileässä.

Vaniljaista mansikkahilloa ja pienet lettukestit

Ei kesää ilman mansikoita. Se on ainakin oma mielipide. Siinä tosin tulee jonkinlaisia ongelmia vastaan jos yrittää säilyttää mansikoita jääkaapissa pari päivää ennen kuin niistä tekee jotain. Melkoista katoa tapahtunut jo täältä löytyvässä erässä ainakin. Onneksi noita saa lisää ostettua torilta tai lähimmän kaupan parkkipaikalta löytyvältä kojulta.

Mansikoistahan saa kaikkea mahdollista aikaiseksi tai ne voi tosiaan syödä sellaisenaan. Nyt jos yrittäisi kuitenkin tehdä niistä taas jotain; vaikkapa mansikkahilloa. Sitä voi sitten käyttää taas monissa eri tilanteissa. Ja tämän hetkisen suunnitelman mukaan tuo tilanne olisi lettukestit.

Aloita perkaamalla mansikat, niin että tämän operaation jälkeen sinulla on kilon verran mansikkaa jossakin kulhossa. Hillon voi tehdä näistä melkolailla kokonaisista mansikoista, mutta tällä kertaa ne pienennetään. Tuo sujuu loistavasti kananmunaleikkurilla. Paitsi tietysti jos leikkuri menee rikki kesken kaiken... Silloin loput pienennetään ihan perinteisesti veitsellä.

Laita kattilaan puoli desiä vettä ja heitä sinne sekaan nuo vaniljatangon puolikkaat. Näin saadaan tuo vaniljan maku parhaiten mukaan. Kun vesi on kuumaa, lisätään sinne mansikat. Annetaan mansikoidenkin kunnolla kuumentua, jonka jälkeen perään lisätään puoli kiloa hillosokeria. Keitä seosta kymmenisen minuuttia välillä sekoittaen. Päälle muodostuu vaahtoa ja se on hyvä lusikoida pois. Tosin tässähän ilmeni se, että vaniljasiemenet viihtyvät kovin tuossa pinnassa ja pyrkivät pois kattilasta vaahdon mukana.

Kun hillon on sen kymmenisen minuuttia pulputellut, anna sen jäähtyä puolen tunnin ajan. Pari kertaa ehkä vähän voi pyöräyttää kauhalla. Siinä vaiheessa kun marjat eivät enää nouse hillon pintaa, alkaa hillo olla valmista. Nappaa tässä vaiheessa vaniljatangon puolikkaat pois hillosta. Hillo voidaan nyt purkittaa.

Nyt sitten vielä niitä lettuja. Eli viisi desiä maitoa, kaksi kananmunaa, ruokalusikallinen sokeria ja teelusikallinen suolaa sekä tietysti vehnäjauhoja 2,5 desiä. Sekoita kaikki nuo muut ainekset maidon sekaan kunnolla, anna seistä hetki ja paista pannulla voin kanssa.

Lettujen kanssa mansikkahillo on kyllä parhaimmillaan. Jäätelö, kermavaahto ja sokeri käyvät myös hyvin lisukkeiksi näille letuille. Nyt siis nauttimaan auringosta, mansikkahillosta ja letuista.

Resepti:

1 kg mansikoita

0,5 dl vettä

0,5 kg hillosokeria

1 vaniljatanko

Perkaa mansikat ja leikkaa pienemmiksi. Halkaise vaniljatanko ja riivi irti siemenet. Laita vesi kattilan pohjalle ja levy päälle. Lisää vaniljatangon siemenet ja puolikkaat. Tämän jälkeen lisätään mansikat ja kuumennetaan. Keittele hilloa noin 10 minuutin ajan. Poista päälle muodostuva vaahto. Ota pois levyltä, poista vaniljatangon puolikkaat ja anna jäähtyä puolen tunnin ajan. Sekoita pariin otteeseen. Purkita ja nauti.

Letut:

5 dl maitoa

2 kananmunaa

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

2,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita ainekset maitoon, anna olla hetki ja paista voin kanssa.

Kuusenkerkkäsiirappia metsän antimista

Luonto tarjoaa kyllä näin keväisin niin monenlaisia mahdollisuuksia, että ei ehdi kaikista edes hyötymään. Puut, pensaat ja muut kasvit... kaikenlaista hyvää on tarjolla. Ja kaikesta ei välttämättä tule edes ajatelleeksi, että tästä saisi jotain hyvää aikaiseksi. Tuskin kauhean moni nykynuori (miten tämäkin sitten määritellään? Luulisin itsekin olevani nykynuori, mutta ehkä tässä kolmenkympin lähestyessä tuosta voidaan olla montaa mieltä.) katselee kuusenkerkkiä ja miettii, että "hmm, näistäpä tulisi kiva siirappi.

Kokkihan on pari vuotta sitten ollut oikein jonkinlaisessa kuusenkerkkäsiirappitapahtumassa. Kyllä, tällaisiakin on. Saisi olla ehkä enemmänkin, sillä asuessani Luxemburgissa, joka kylällä oli jossain vaiheessa jonkinlaiset ruokaan tai juomaan liittyvät festivaalit. Joten siis kuusenkerkkäkyläjuhlat käyntiin täälläkin laajemmalti. Niissä juhlissa, missä kokki oli mukana, oli porukkaa noin kolmisenkymmentä henkilöä ja kerkkiä kerättiin yhdessä. Sanomattakin lienee selvää, että yhteistyön lopputuloksena oli litroittain siirappia. 

No, kuusenkerkistä saa kuitenkin siirappia ja enpä ole itsekään ennen ollut todistamassa sen tekemistä, vaikka valmis lopputuote onkin tuttu. Kotona ollessa oli mahdollista käydä nyppimässä kuusenkerkkiä metsänreunasta, niin näin myös tein. Käsittääkseni kerkkiä ei saakaan mennä nyppimään kuusista ilman maanomistajan lupaa, joten se pitää muistaa hoitaa.

Nyt alkaa olla viimeiset hetket oikeastaan kerätä kerkkiä, sillä ne ovat parhaimmillaan tuoreina ja väriltään hyvin vaaleanvihreinä. Siinä vaiheessa, kun niitä ei meinaa enää erottaa kuusesta, ei kannata niitä enää kerätä. Hyvä siirappiannos saadaan aikaiseksi noin litrasta kuusenkerkkiä.

Keittele siis litra kuusenkerkkiä puolentoista vesilitran kanssa. Puolentoista tuntia riittää tähän aika hyvin. Kun kerkät ovat kiehuneet tuon ajan, siivilöidään ne pois keitinvedestä.

Kerkkien keitinveteen lisätään tässä vaiheessa kilo sokeria ja sen jälkeen siirapin annetaan pulputtaa nelisen tuntia kattilassa. Sitä pitää välillä tietysti sekoitella, sillä kyllä tämänkin nyt voinee onnistua keittämään pohjaan.

Siirappi saa siis rauhassa pulputella kattilassa. Valmista se alkaa olla siinä vaiheessa kun se ei ole enää juoksevaa, vaan vähän venyvää. Parhaiten sen voi testata ottamalla siirappia vähän jäähtymään ja pyörittelemällä sitä sormenpäillä. Liikaakaan tätä ei saa keittää tai siitä tulee turhankin kiinteää, eikä sitä varmasti saa pullosta ulos. Jos sitä nyt ensin edes saa sinne pulloon asti. Tilanteen voi toki korjata lisäämällä vettä kattilaan ja keittämällä.

Valmiin kuusenkerkkäsiirapin voi pullottaa vaikkapa lasipulloon. Sitä voi käyttää esimerkiksi vaahterasiirapin tavoin ja se sopii todella hyvin marjojen kanssa. Ja nyt kun tätä herkullista siirappia on vähän enemmänkin, voi siitä nauttia pitkälle kesään. Sillä saa hienon loppusilauksen moniin kesän aikana tehtäviin jälkiruokiin. Tässä kävi mietityttämään, että mahtaisikohan tämä sopia myös makusiirapiksi drinkkeihin ja kahveihin. Tätä pitää tutkia ja raportoida.

Makuhan tässä on hyvällä tavalla erilainen. Siinä maistuu hunaja ja siirappi ja metsä. Näillä sanoin kokki sitä kuvaili ja itse allekirjoitan tämän täysin.

Resepti:

1 l kuusenkerkkiä

1,5 l vettä

1 kg sokeria.

Keitä kuusenkerkkiä vedessä noin 1,5 tuntia, jonka jälkeen kerkät siivilöidään pois. Lisää kerkkien keitinveteen sokeri ja keittele siirappia noin 4 tuntia aina välillä siirappia sekoittaen. Testaa koostumus ja kun se on mieluinen, lopeta keittäminen. Pullota siirappi ja nauti.

Aprikoosihillo

Edellisestä hillon teosta taitaakin olla jo sen verran aikaa, että nyt tarvitsee tehdä taas. Luumuhillo, appelsiinihillo ja mitä näitä nyt on jääkaapissa ollutkaan. Tällä kertaa vuoron saisi aprikoosihillo. Sille nimittäin on suunnitelmia jatkokäytön osalta.

Hillon tekemisessä noudatetaan aika pitkälti samoja sääntöjä aina. Hedelmiä, sokeria ja vettä. Tällä kertaa kokeillaan kuitenkin uutta niksiä; käytetään kuivatettuja pehmeitä aprikooseja. Ei heti ensimmäisenä tulisi mieleen, että niistä saa hilloa, mutta näin kuitenkin kävi.

Kuivatut aprikoosit, ja mieluiten pehmeät sellaiset, jätetään yön yli veteen lillumaan. Siinä ne kivasti turpoavat ja aamulla näyttävät jo aikalailla normaaleilta aprikooseilta, joskin märiltä sellaisilta.

Aprikoosit pistetään kattilaan keittymään niiden liotusveden ja sokerin kanssa. Vettä oli suunnilleen viisi desiä ja sokeria kaksi. Tunnin verran tässä meni aikaa noin suunnilleen, kunnes hillo oli mallillaan. Lopuksi hilloontuneet aprikoosit survottiin vielä sauvasekoittimella. Kaada valmis hillo hillopurkkiin ja hillo on valmis säilytettäväksi ja käytettäväksi.

Kuuleman mukaan aprikoosihillo sopii hyvin esimerkiksi valkohomejuuston kanssa. Itse en tästä osaa sanoa, sillä valkohomejuusto pysyy pääsääntöisesti poissa omasta elimistöstä. Hillo kuitenkin on hyvää, joten sitä voin nauttia ihan sen kummempia miettimättä.

Resepti:

2 pussia (400 grammaa) kuivattuja pehmeitä aprikooseja

n. 5 dl vettä

2 dl sokeria

Liota kuivatut aprikoosit yön yli. Keitä ne hilloksi käyttämällä niiden omaa liotusvettä ja sokeria. Noin tunnin keittämisen jälkeen hillo alkaa olla valmista. Sauvasekoittimella sen saa vielä tasaiseksi.

Appelsiinihilloa aamupalalle tai mihin vaan tarkoitukseen

Tässä on jonkin aikaa mennytkin taas niin, ettei ole tehty säilykkeitä tai hilloja, joten korjataanpa tämä samantien. Nyt voisi tehdä vaikka appelsiinihilloa, koska sitä voisi käyttää mahdollisesti johonkin muuhunkin reseptiin tässä lähiaikoina. Eikä se muutenkaan varmasti huono asia ole, jos sitä löytyy jääkaapista. Se sopii esimerkiksi paahtoleivän päälle, jos haluaa vaikka aamiaista vähän muuttaa.

Kyseessä on jälleen kerran hyvin helppo, mutta ainakin ohjeen mukaan melko pitkä operaatio. Valitse hilloa varten neljä mieleistäsi appelsiinia. Kaksi niistä viipaloidaan ja kahdesta tyhjennetään sisältö, mutta kuoret jätetään pois. Poista myös siemenet tässä vaiheessa.

Kaada kattilaan litra vettä ja lisää appelsiinin viipaleet ja mehut mukaan. Keittele siivuja tunnin verran, jonka jälkeen lisätään 7 desiä sokeria ja annetaan hillon kuplia vielä toinen tunti. Hillo ottaa melko helposti sitten pohjaan kiinni, että sitä kannatta sekoitella välillä. Ja ei pidä muutenkaan liian kuumalla levyllä keitellä hilloa. Kuoret eivät välttämättä sula hilloon täydellisesti, joten sauvasekoittimelle tulee tarvetta myöhemmin. Ei siis turhaan tarvitse hätääntyä, jos kuoret eivät sula.

Hilloa kannattaa maistella keittelyn aikana. Kuulostaa varmasti todella ikävältä tehtävältä, mutta jonkun siihenkin on uhrauduttava. Jos tuntuu siltä, että appelsiinin kuori maistuu liikaa, niin lisää sokeria ja keittele hilloa vähän pidempään. Tässä saa jälleen kerran muutenkin tehdä asioita oman maun mukaan. Hilloa siis voi maustaa esimerkiksi vaniljalla, mutta vain omat makunystyrät taitavat olla tässä rajana.

Appelsiinihillon alkaessa olla valmista makunsa ja koostumuksensa puolesta, voidaan se tosiaan vielä survoa sauvasekoittimella tasaiseksi. Sen jälkeen hillo onkin valmis purkitettavaksi. Lasipurkit voi pikaisesti esimerkiksi keittää ennen purkittamista, niin ovatpa sitten varmasti puhtaita, eikä kuuman hillon purkittaminen myöskään ole ongelma. Hillo siis purkkiin ja annetaan jäähtyä. Jäähtynyt hillo voidaan laittaa jääkaappiin ja säilyttää siellä.

Resepti: 

4 appelsiinia

1 l vettä

7dl sokeria

Karpalomarmeladi; lisäkkeeksi melkein mihin vain

Vielä ehtii hyvin marjasuolle karpaloita poimimaan, mutta jos lähellä ei ole soveltuvaa suomaastoa tai joku ryökäle on käynyt tyhjentämässä vakioapajat, niin kaupasta saa pakastekarpaloita.

Tämän valmistus on taas aika simppeliä, joten kuka tahansa voi tehdä omaa marmeladia. Hilloa varten tarvitset nelisensataa grammaa marjoja, 300 grammaa hillosokeria, desin vettä ja erinäisiä mausteaineita. Tämä marmeladi maustetaan nyt kanelitangolla, vaniljatangolla, tähtianiksella ja appelsiininkuorella.

Laita desi vettä ja marjat kattilaan ja kiehauta hetki, niin että marjat hieman hilloutuvat ja niiden rakenne pehmenee. Mausteet laitetaan appelsiininkuorta lukuunottamatta heti samaan syssyyn, eli kokonainen kanelitanko, vaniljatanko, josta siemenet on eroteltu ja tähtianis vain marjojen perässä kattilaan. Kun marjat ovat jo vähän hilloontuneet, lisää hillosokeri. Muista mausteista poiketen raastettu appelsiininkuori laitetaan mukaan vasta tässä vaiheessa. Anna kuplia noin viisitoista minuuttia. Marjoja saa vähän painellakin, jos haluaa rikkoa niiden rakennetta enemmän ja tehdä marmeladista tasaisempaa.

Kauho valmis marmeladi säilytyspurkkiin. Oman maun mukaan voit joko jättää maustetangot ja tähtianiksen purkkiin mukaan tai noukkia ne pois. Marmeladia tästä tulee sellainen pieni, sievä purkki täyteen, mutta jos sitä tekee suuremmalle porukalle käyttöön, kannattaa tehdä heti isompi annos.

Resepti: 

400 g karpaloita

300 g hillosokeria

1 dl vettä

kanelitanko

vaniljatanko

tähtianis

appelsiininkuorta

Marjat ja vesi kattilaan mausteiden kera. Anna kiehua hetki ja lisää sokeri marjojen hieman pehmennyttyä. Sekoita ja anna kuplia noin 15 minuuttia. 

Omenaviinietikkasuppilovahverot; siinä vasta sanahirviö

Sienimetsälle taas mars. Tai jos sieniä jäi sienipiirakasta yli, niin loput on hyvä säilöä. Ja tämän pitäisi olla melko simppeliä, näin ainakin minulle sanottiin hetki sitten. Saa nähdä mikä on todellisuus. Nämä aiemmatkin reseptit ovat osoittautuneet joka kerta hieman mielenkiintoisemmiksi, kuin mitä aluksi olisi olettanut.

Sitten itse asiaan. Punnitse suppilovahveroita noin 500 grammaa tätä tarkoitusta varten ja sokeria 2,5 desiä. Suolaa tarvitaan yksi teelusikallinen ja huvin vuoksi voit heittää mukaan vielä laakerinlehden tai pari. Kaiken kruunaa 2,5 desiä omenaviinietikkaa ja 2 desiä vettä.

Sienet tulee halkaista puoliksi ja puhdistaa, jottei mitään havunneulasia tai muuta sellaista pääse valmiiseen tuotteeseen mukaan. Tulipahan puolitettua sieniä varmaan ensimmäisen kerran yli 15 vuoteen. Kokin kuvailu valmiista lopputuotteesta ei nyt aivan osunut kohteeseensa minun kohdalla sillä "ihanan limainen" ja "vähän niin kuin suolakurkku" eivät kummatkaan ole niitä asioita, mitä herkuilta haen. Mutta varmasti näistä tulee hyviä, jos sienistä siis pitää. 

Kiehauta omenaviinietikka, laakerinlehdet, suola ja vesi. Keitetty etikka ei myöskään hivele omia makuhermoja. Sienet kuitenkin sekaan ja keitä niitä liemessä vajaa kymmenisen minuuttia. Johtunee aika pitkälti siitä, että nämä sienet ehtivät jo vähän kuivahtaa, joten sen takia niitä ei tarvitse keittää hirveän kauaa. Aivan tuoreita ja mehukkaita sieniä joutuu keittämään vähän kauemmin.

Kun sienet ovat keittyneet, voit kauhoa ne lasipurkkiin ja kaataa nestettä perään, kunnes purkki on lähes täynnä. Tämän seurauksena sinulla pitäisi olla noin litra säilöttyjä suppilovahveroita etikassa. Nam nam.

Resepti

500 g sieniä

2,5 dl sokeria

2,5 dl omenaviinietikka

2 dl vettä

1 tl suolaa

2-3 laakerinlehteä

Pannukakkua, luumuhilloa ja sokerihumala

Luumuhillo

Tänään ei alkuperäisen suunnitelman mukaan pitänyt kyllä tehdä yhtään mitään, mutta himo iski ja pannaria oli saatava. Sen kera teki mieli karviaismarjahilloa, mutta karviaisia ei löytynyt lähimarketista, joten sen korvaa nyt luumuhillo. Jiihaa, ruuansulatus kuntoon...

Ensimmäiseksi siis luumuostoksille. Tässä on kyllä kauppalaskut vähän kasvanut sitten blogin perustamisen jälkeen, mutta tuleepa ainakin syötyä (toistaiseksi) hyviä ruokia. Mutta takaisin itse asiaan... Valitse ihan oman valinnan mukaan, mitä luumuja haluat käyttää. Kokki käytti kotimaisia, mutta jos niitä ei ole saatavilla, niin toki muutkin käy.

Tässä välissä on muuten aika aiheellista pestä hillopurkki kiehuvalla vedellä, jos se on ihan vastaostettu. Tuollainen kaunnin perinteinen lasipurkki löysi tiensä tähän keittiöön, joten se sai kunnian toimia kotina tälle hillolle. Ei sitä silti kannata niin innoissaan olla, että saa osat vedet käsivarsilleen, niin kuin eräälle nimeltä mainitsemattomalle blogikokille kävi. On se toki hienoa olla innoissan, mutta jos jännitystä kaipaa, niin kannattaa ennemmin ostaa lottokuponki.

Sitten hilloilemaan. Hillon tekeminen on oikeasti niin helppoa, että kenelläkään ei ole tekosyytä olla kokeilematta edes kerran. Kaada kattilaan pari desiä vettä, noin 500 grammaa sokeria (taattu sokerihumala kun tätä syö...) ja puristele joukkoon puolikkaan sitruunan mehu ja sitruunan kuori. Pistä vielä vaniljatanko halki ja heitä sekin joukkoon ja keitä kunnes lopputulos on jokseenkin siirappimaista. Tässäkin vaiheessa kannattaa muistaa, että sokeriliuos on kuumaa... Taas. Sormet pois sieltä nyt. Mutta siis, kerää vaniljatangon palaset pois, ne kun eivät sellaisenaan hilloon sovi. Ehkä voit jopa siivilöidä hillon jos siltä tuntuu. Kuorethan myös voi poistaa hillosta, mutta tässä versiossa ne jätettiin mukaan makua tuomaan.

Kaikki hilloainekset voi siis laittaa kyllä kerrallakin kattilaan, muttä näin tämä tehdään mummon ohjeella, perinteisesti.

Paloittele luumut sellaiseksi kuin haluat (jos rupeatte oikein taiteellisiksi, niin ottakaa kuvia ja laittakaa kommentteihin) ja viskaa ne kattilaan. Sen jälkeen keittele hilloa kokoon kunnes sen koostumus miellyttää. Mutta muista, että jäähtyessään se vielä paksunee... Toisaalta, jos pitää "marmeladista" niin mikäs siinä. Loppuhuipennus koittaa kun kauhot kauniiseen hillopurkkiin. Siinä sitä kelpaa ihailla, niin kauan kun sitä on jäljellä.

Resepti

1 kg kotimaisia luumuja
500 g sokeria
Vaniljatanko
Sitruuna
2 dl vettä

Pannukakku

Sitten erittäin hyvän ja simppelin jälkkärin (tai miksei vaikka välipalan) kimppuun. Tässä ei oikeasti tarvitse tehdä muuta kuin rikkoa kananmunan rakenne, sekoittaa se maidon kanssa lisätä kaikki kuivat ainekset eli jauhot, suola ja sokeri, ja vielä lopuksi sulatettu voi. Tätä tehtiin jo joskus aikaisemmin, ennen blogiaikaa ja silloin se tuli tehtyä ternimaidosta ja voin kertoa, että maku oli aivan loistava. Jos siis saat sitä käsiisi, niin anna palaa.

Ja taas harhauduin sivupoluille... Vatkaa niin kuin viimeistä päivää jonkin aikaa ja anna taikinan sen jälkeen rauhoittua puolisen tuntia. On se sen ansainnutkin tuon höykytyksen jälkeen. Sen jälkeen vain syvempi uunipelli esiin ja leivinpaperia pohjalle. Pirskota vielä vähän vettä leivinpaperin päälle, niin pannukakku pysyy hyvin paikoillaan. Seos perässä pellille ja 225 asteiseen uuniin.

Pannukakkujen tunnusmerkkinä on se, että ne viihtyvät uunissa yleensä puolisen tuntia. Siinä jossain vaiheessa se alkaa muistuttamaan jännittävällä tavalla epämuodostunutta ja väritöntä pomppulinnaa. Tarkkaile siis pomppulinnan tilannetta ja kun väri alkaa vaihtua kivan ruskeaan, pannukakkukin alkaa olla pikkuhiljaa valmiina.

Valmis pannukakku on tosi hyvää ihan uunituoreena, mutta voi se hetken aikaa antaa vielä vetäytyä, niin ei suutansa polta. Lapa sopiva annos lautaselle ja hilloa kans. Tämä ei kyllä muuta enää tarvitsekaan, sillä hillossa on sitä sokeria ihan riittävästi. Toki, jos haluat, niin voit tarjoilla tätä myös kermavaahdon tai jäätelön tms. kera. Maito vielä ruokajuomaksi, niin se on siinä.

Ja nyt vaan kaverit kylään ja syömään. 

Pannukakku

1 l maitoa

4 munaa

5 dl jauhoja

100 g voita

2 tl suolaa

1 rkl sokeria