Lauantailöhöilyä ja kokkiohjelmia

Viikonloppu on kyllä ihan parasta aikaa aina. Etenkin jos se ei ole täynnä kaikenlaisia ohjelmanumeroita ja voi vaan rauhassa olla ja leikkiä laiskiaista. Tosin ei nyt varmaan ole välttämätöntä roikkua jostain puusta pää alaspäin. Viikonloppuisin on kuitenkin hyvä siis avata ihan vaan TV ja ottaa rennosti.

Nykyäänhän näistä ruuanlaitto-ohjelmista ei taatusti ole pulaa. Jos ei joltain kanavalta tule hetkellä kuin hetkellä jonkinlaista ruokaohjelmaa niin ihme on. Tämähän ei ole siis välttämättä huono asia ja niitä tulee aika useinkin katsottua.

MasterChefit ja Top Chefit ovat tietysti hyvinkin takuuvarmoja ohjelmia, jotka viihdyttävät aina. Tällä hetkellä silti ehkä vähän yllättäenkin oma suosikkisarjani on tuo 24Kitchen: Sara Chafak suolasta sahramiin. Jotenkin se on vaan niin rento ja hauska ohjelma. Sara hurmaa omalla persoonallaan, eikä ohjelmasta ole otettu pois kaikkia "mokia". Jos siinä tapahtuu joku ajatuskatkos, niin se on jätetty ohjelmaan ja tämä tekee siitä varmasti jonkin verran lähestyttävämmän. Varmasti ohjelma on syntynyt osittain Saran missijulkisuuden ansiosta, mutta silti tämä ei ole mikään "turha julkkis leikkii kokkia" -tyylinen ohjelma, mikä on positiivinen juttu.

Nälkähän iskee aina näitä katsoessa, joten pitänee tutkia jääkaapin sisältöä. Tämä viikonloppu kun menee maalla, niin blogikokkailut jäävät viikolle. Kumpikin meistä varmaan taas kerää marjoja, sieniä ja kaikkea muuta mahdollista mukaansa. Kätevää tämä, että molemmat ovat kotoisin samoilta alueilta, niin saa helposti myös rahdattua kaikki sotasaaliit mukanaan takaisin omaan keittiöön. Kokki varmasti ainakin etsii taas niitä sieniä ja taisipa mainita myös mahdollisuudesta jauhaa omia jauhoja. Se olisi hienoa.

Nyt kun ruokaohjelmista kuitenkin tuli puhuttua, niin mitkä ohjelmat ovat (tai ovat olleet) teidän suosikkejanne?

Kaurakeksit kahdella tapaa; kauneus on katsojan silmässä

Joskus ajatukset ja ideat tulevat täysin puskista. Tai sitten ne tulevat Instagramista, jossa tuttava on tehnyt kaurakeksejä ja ne eivät aivan ole onnistuneet. Siinähän on siis hyvä lähtökohta koittaa kuinka hyvin sitä itse epäonnistuisi näissä. Kaurakeksejä nimittäin jotenkin pitää aina hyvin helppoina ja simppeleinä, mutta aina näin ei välttämättä silti ole. Epäonnistuminen kasvattaa luonnetta vai miten se nyt oli?

Tuo isomummun keittokirja tarjoaa taas muutamankin erilaisen ohjeen ja näitä kun katselee, niin ihmettelee kyllä miksi asiat on pitänyt tehdä niin monimutkaisesti. Tässä siis alla yksi esimerkki siitä kuinka näitä on tehty ennenvanhaan.  Alempana myös toinen resepti, joka on hieman nopeampi.

Erottele kahden kananmunan keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Keltuaiset vaahdotetaan sokerin kanssa ja niiden joukkoon vatkataan kevyesti 200 grammaa sulatettua voita. Seuraavaksi mitataan toiseen kulhoon 200 grammaa kauraryynejä. Meillä oli nyt noita Elovenan isoja kaurahiutaleita, joten näistä voi tulla jänniä. Kaurahiutaleiden sekaan jokatapauksessa lisätään ja sekoitetaan voi-keltuaisseos. Tämän annetaankin sitten olla omissa oloissaan jopa seuraavat kaksi tuntia, jotta kaurahiutaleet pehmiävät ja imaisevat tuon nesteen.

Tässä odotteluajan loppupuolella vatkataan vielä kananmunanvalkuaiset vaahdoksi ja nostellaan sekin kaurahiutaleiden sekaan. Sen jälkeen voidaan kaurakeksiseosta alkaa lusikoiden avulla nostella leivinpaperilla päällystetylle pellille. Nostele siis tuollaisia ruokalusikan kokoisia nokareita, mutta älä levitä niitä hirveästi. Tarkoitus olisi, että ne leviävät siitä sitten itsellään uunissa.

Uunista puheenollen... Se lämmitetään 200:aan asteeseen ja kaurakeksejä paistetaan tuossa lämmössä 8 minuutin ajan. Tarkkaile, etteivät ne pääse palamaan. Hassustihan näille kävi muutoin. Eivät ne oikein levinneet ja niistä tuli vähän jännittävän mallisia. Itse pidän silti niiden mausta, joten samapa tuo miltä ne näyttävät.

Ne toiset keksit

Ja ihan vain siksi, kun näin voi tehdä, niin tehdään toinen erä eri ohjeella. Tämä on paljon nopeampi (ja pienempikin), joten jos on ajan kanssa vähän tiukkaa, niin tietääpä kumman valita. Tässä versiossa sekoitetaan kuivat aineet eli desi sokeria, kaksi desiä kaurahiutaleita, ruokalusikallinen vehnäjauhoja ja teelusikallinen leivinjauhetta keskenään. Joukkoon lisätään 50 grammaa sulatettua voita ja sekoitetaan hyvin. Sekoituksen jälkeen mukaan rikotaan vielä yksi kananmuna ja taas sekoitetaan lisää. Taikina kauhotaan suoraan leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja keksejä paistetaan 5-7 minuutin ajan 200:ssa asteessa.

Tämän jälkimmäisen erän kanssa iski ehkä jonkinlainen suuruudenhulluus ja kokki teki taikinasta vain kuusi keksiä pellille. Nuohan lähtivät tietysti kovasti lähentelemään toisiaan ja vaikutti jossain vaiheessa jo siltä, että tästä tulisi käytännössä vain yksi suuri keksi. Maku miellytti kokkia jo enemmän ja kunhan nuo nyt sai vähän irti toisistaan, niin eipä se ulkonäkökään nyt niin kauhea ollut.

Resepti:

Kaurakeksit 1

(n. 24 kpl)

200 g voita

200 g kaurahiutaleita

100 g sokeria

2 kananmunaa

Erottele kananmunankeltuaiset valkuaisista. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa ja lisää joukkoon sulatettu voi. Ota esiin kaurahiutaleet ja sekoita voi-keltuaisseos niiden joukkoon. Anna imeytyä jopa 2 tuntia. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja sekoita nekin hiutaleiden sekaan. Annostele pellille lusikalla ja paista 200:ssa asteessa n. 8 minuuttia.

Kaurakeksit 2

(n. 16 kpl)

50 g voita

1 dl sokeria

2 dl kaurahiutaleita

1 rkl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 kananmuna

Sekoita kuivat aineet ja kaada joukkoon sulatettu voi. Sekoita seos ja lisää vielä kananmuna. Annostele pellille ja paista 200-asteisessa uunissa 5-7 minuuttia.

Rapukeitto oli kokin mieleen

Nyt ollaan melkolailla taas oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tai siis omien makumieltymysten ulkopuolella itseasiassa. Rapukausihan on meneillään ja rapujuhliakin on varmaan siellä täällä, mutta itse jätän hyvin mielelläni nämä otukset muille. Silti, ruokaa niistäkin saa ja kokkihan on ihan innoissaan ravuista ja muista vedenelävistä, joten kestettäköön tämän kerran. Nämä ravut valitettavasti ovat kotoisin ihan vaan pakasteosastolta, mutta tosiaan tuoreempiakin olisi tarjolla. Se hidastaa prosessia toki vähän, kun rapujen pitää antaa sulaa vuorokauden verran. Rapupaketti siis vaan pois pakkasesta ja sulamaan.

Kuori ravut eli käännä pyrstö, avaa vatsa, poista liha, murskaa saksi, poista taas liha jne. Eli kuten ravuille on tapana kai tehdä. Niin ja suolet kannattaa poistaa tässä vaiheessa.  Vasara oli tässä keittiössä apuna ja rapunesteitä oli sen jäljiltä vähän ympäri keittiötä. Lihat siis otetaan talteen, mutta kuoriakaan ei heitetä pois. Niitä itseasiassa lähdetään käsittelemään seuraavaksi.

Laita kattilaan 100 grammaa voita ja rapujen kuoret ja rääppeet sinne mukaan. Tässä vaiheessa saa taas purkaa aggressioitaan, sillä ravunkuoria saa nuijia ihan kunnolla, että niistä saadaan kaikki mahdollinen maku irti voihin. Mukaan lisätään myös neljä salottisipulia pienennettynä kuorineen ja tilliä maun mukaan. Näiden annetaan hautua kymmenisen minuutin verran ja sen jälkeen laitetaan litra vettä kattilaan. Viiniä voi myös lorauttaa hieman joukkoon veden sijaan ja se tuo mukaan erilaista makumaailmaa. Nyt oli vaan viinihylly tyhjä valitettavasti. Seoksen annetaan hautua taas, tällä kertaa puolisen tuntia. Tämän jälkeen tarvitaan sideharsoa, sillä nesteet otetaan nyt talteen ja kaikki muut siivilöidään pois.

Laita kattilaan tai pataan 50 grammaa voita sulamaan. Tähän pyöritellään kolme ruokalusikallista jauhoja joukkoon ja annetaan kiehahtaa. Ruskistaa ei tarvitse. Tähän lisätään pikkuhiljaa aiemmin siivilöityä rapulientä ja sekoitetaan hyvin. Lisää loputkin liemestä. Vatkaa kaksi kananmunankeltuaista rikki ja lisää kerma sekaan. Tämä kananmuna-kermaseos kaadetaan keiton sekaan viimeiseksi. 

Maustetaan vielä ruokalusikallisella sokeria, ripauksella suolaa ja puolikkaan sitruunan mehulla. Sitruunan lisääminen ei ole mitenkään välttämätöntä etenkään, mikäli lisää viiniä aiemmassa vaiheessa. Niin ja paahdettua paprikajauhetta ripoteltiin sekaan kaksi teelusikallista. Pääosin visuaalisista syistä, sillä keiton väri ei kokkia erityisemmin miellyttänyt ennen tätä.

Pilko aiemmin eroteltu ravunliha pieneksi ja hienonna tilliä. Nämä ainekset lisätään keittopohjaan ja annetaan kokonaisuuden maustua ihan hetken vielä, jonka jälkeen keitto onkin valmista tarjoiltavaksi. Kokkihan sitä hörpsi ihan innolla ja oli ihan taivaissa. Maku oli kuulemma erittäin hyvä. Maistoin itsekin ja edelleenkän en ole ravun ystävä, mutta se johtuu täysin nyt omista makutottumuksista. Sen sijaan aiemmin tehdyt sämpylät maistuivat edelleen ja niitä kokkikin nautti keiton kera.

Resepti:

Paketillinen (eli noin 25 kpl)

100 g voita

4 salottisipulia

1 litra vettä

Tilliä

50 g voita

3 rkl jauhoja

2 munankeltuaista

2 dl kermaa

1 rkl sokeria

2 tl paahdettua paprikajauhetta

Suolaa

Puolikkaan sitruunan mehu

Porkkana-timjamisämpylät

Olipa kerran sämpylä; pehmeä ja maistuva. No, todellisuudessa sämpylöitä on varmasti ollut joka kodin ruokapöydässä useammin kuin kerran. Ne varmaan melko helposti tarttuvat mukaan tavallisen mallisen leivän korvikkeena kaupan leipähyllystä, mutta oikeastaan ne ovat kyllä sen verran helposti valmistettavia, että kannattaa harkita itse tekevänsä niitä joskus. Siitä saa mukavan säväyksen ateriaan kuin ateriaan, kun voi tarjota itsetehtyjä sämpylöitä. Ja parasta niissä on se, että erilaisia variaatioita saa vaikka kuinka helposti. Mukaan voi laittaa käytännössä katsoen mitä vaan... Tai no, ei nyt oteta aivan kirjaimellisesti sitten tuota lausetta, eihän? Mutta esimerkiksi porkkanat ja timjami sopivat varsin oivasti sämpylöihin makua tuomaan.

Sekoita hiiva noin 42-asteiseen maitoon ja anna sen vaikka olla siinä hetki, että hiiva alkaa heräillä henkiin. Jos on yleiskone käytössä, niin sinne siis kannattaa maito ja hiiva kipata pohjalle. Tuon jälkeen lisätään sokeria kaksi ruokalusikallista ja suolaa kolme teelusikallista. Sokerin tilalla voi käyttää myös hunajaa.

Nämä mausteet kun on saatu mukaan, niin voidaan jauhoista laittaa suunnilleen puolet nesteen sekaan. Tämän jälkeen laitetaan joukkoon kolme porkkanaa raastettuna. Eli siis porkkanat tietysti raastetaan ja tämä olisi voinut olla hyvä mainita jo vähän aiemmin. Ja siinä samassa on hyvä hienontaa tuoretta timjamia sen verran mitä sitä taikinaan haluaa lisätä. Jos nyt jonkinlaista määrää haluaa valmiiksi, niin ota sellainen kourallinen timjamia ja hienonna ne.  Nämä kun ovat hienommassa muodossa, niin ne siis lisätään taikinan joukkoon. Loput jauhot lisätään tämän jälkeen pikkuhiljaa. Yhteensä niitä taikinaan uppoaa suunnilleen tuollainen 14 desiä, mutta koko ajan kannattaa tarkastella taikinan koostumusta ja lisätä sen mukaan loppuvaiheessa.  Lopuksi taikinaan lisätään vielä puolikas desi öljyä, jolla taikina siis alustetaan.

Vaivaa taikinaa kunnolla ja anna sen tämän jälkeen istuskella kelmun ja pyyheen alla lämpimässä puolisen tuntia. Taikina ehtii tuossa ajassa hyvin kohota. Kohotuksen jälkeen sen voi jakaa noin viiteentoista osaan ja pyöritellä sämpylät valmiiksi. Anna niiden tämän jälkeen taas kohota puolisen tuntia pyyheen alla. Uuni lämmitetään tällä välin 225-asteiseksi. Paista sämpylöitä 10-12 minuuttia ja tarkkaile taas niiden väriä.

Valmiit sämpylät olivat suorastaan taivaallisia voinokareen... no hyvä on... ihan kunnon voikimpaleen kanssa. Niistä tulee siis verotettua aika hyvä osa sellaisenaan. Jäi näistä nyt muutama seuraavillekin päiville, mutta jos on isompi määrä ihmisiä, niin sitä voi harkita jo, että tarvitseeko tehdä enemmän sämpylöitä.

Resepti:

5 dl maitoa

1 pss kuivahiivaa

2 rkl sokeria

3 tl suolaa

3 porkkanaa

12-14 dl jauhoja

0,5 dl öljyä

Tuoretta timjamia

Lämmitä maito ja sekoita hiiva siihen. Lisää sokeri ja suola ja noin puolet jauhoista. Pyörittele taikinaa jo vähäsen ja lisää raastettu porkkana ja hienonnetut timjamit. Tämän jälkeen lisätään vielä loput jauhot. Lopuksi taikina alustetaan öljyllä. Vaivaa taikinaa kunnolla ja tämän jälkeen anna sen nousta puolisen tuntia. Jaa taikina noin 15 osaan, pyörittele sämpylöiksi ja anna nousta taas puolisen tuntia. Paista 225:essä asteessa 10-12 minuuttia.

Vanhanajan mustikkapiirakkaa

Taas kävi vieraita maalta ja tästä on jotenkin tullut jo vakio, että vieraat tuovat tullessaan jotain hyödyllistä. Tällä kertaa äiti ja serkut toivat mustikoita ja niistähän oli jo muutenkin suunnitelmia, niin tämä sopii mitä mainioimmin. Nyt saadaan vihdoinkin tehtyä se mustikkapiirakka.

Tee pullataikina käytännössä laskiaispullien ohjeella, mutta tehdään siitä pienempi. 3/5 olisi sopiva suhdanne. Tai tietysti jos haluaa enemmän mustikkaista herkkua tehdä, niin sillon voi tuon tehdä kokonaisenakin. Jos haluaa tehdä vähän tavallisia pullia samalla, niin sehän passaa myös mainiosti.

Ota taikinasta noin puolet pohjaa varten. Kaulitse taikina alustalla noin uunipellin kokoiseksi. Jos siitä tulee vähän isomman kokoinen, se ei haittaa sillä yli menevät osat voidaan leikata pois. Kaulittu taikina pitäisi jotenkin onnistua heittämään leivinpaperin päälle, joten jos jostain löytyy ylimääräinen käsipari avuksi, tästä on hyötyä. Sitten vielä taikina ja leivinpaperi uunipellille ja leikataan ylimääräiset reunat pois. Taikinaa kannattaa painella vähän reunoillekin, ettei mustikkatäyte vaan pääse vilahtamaan karkuun.

Ja sitten itse mustikoihin. Sulata mustikat mikrossa ja sekoita niihin tämän jälkeen kaksi ruokalusikallista perunajauhoa. Desillinen sokeria vielä mukaan ja sekoitetaan ihan vaan lusikalla kaikki yhteen. Lusikoi mustikat taikinan päälle ja tasoita koko alueelle. Niin ja jos mustikat ovat tuoreita, silloin perunajauhoja ei välttämättä tarvita.

Tämän jälkeen kaulitaan jäljelle jäänyt taikina kohtalaisen ohueksi ja pitkäksi soiroksi. Leikkaa siitä reilun sentin levyisiä kaistaleita ja asettele ne piirakan päälle ristikoksi. Isosta viivottimesta on suunnattomasti apua, jos haluaa ristikon osista suoria. Voitele taikinan pinta kananmunalla ja jos siltä tuntuu niin voit ripotella päälle vielä raesokeriakin. Ja sitten pullapiirakka uuniin 200:aan asteeseen noin 20:ksi minuutiksi. Tarkkaile taas tilannetta, jottei taikina kärvähdä pinnalta. Anna valmiin piirakan jäähtyä vähän ja sitten se onkin valmis syötäväksi.

Mustikkapiirakka on kyllä aikamoinen klassikko eikä sen kanssa kovinkaan helposti mene pieleen, jos sitä valmistaa illanviettoon, piknikille tai muuhun tilaisuuteen. Mustikat itsessään vaan ovat jo niin hyviä ja ne kun yhdistää pullataikinan/piirakan kanssa, niin kokonaisuus todellakin toimii. Tässä tietysti on vähän enemmän askartelua, kun tekee tuon päälliristikon, mutta se on kyllä vaivan väärti. Harmi, että tätä loppua kirjoittaessa meidän mustikkapiirakka onkin jo loppu. Pitänee tehdä pian uusi!

Tällä reseptillä taikinaa tosiaan tulee sen verran, että siitä saa tehtyä muutaman pullan samalla. Jos haluaa aikalailla täsmäkokoisen taikinan tehdä, niin tuo aiemmin mainittu 3/5 taikinasta riittänee. Mutta miksi ei tekisi samalla jotain muutakin. Näistä pikkupullista ei nyt ehkä tullut varsinaisia muotovalioita, mutta eipä tuo haittaa.

Jos iskee samanlainen tilanne kuin täällä, että piirakka on saatava tarjolle vikkelään niin tuulettimen avulla sen saa nopeasti jäähdytettyä. Siihen vaan suoraan tuulettimen eteen ja alle vielä jotain, että ilma pääsee kunnolla kiertämään niin piirakka on hetkessä sopivissa lämpötiloissa syömistä ajatellen. 

Resepti:

5 dl maitoa

50 g hiivaa

2 tl suolaa

2 dl sokeria

1 rkl kardemummaa

1 kananmuna

14 dl vehnäjauhoja

150 g leivontamargariinia

Täyte:

1 l mustikoita pellillistä kohden

2 rkl perunajauhoja

1,5 dl sokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva. Lisää suola, sokeri ja kardemumma. Sekoita mukaan vehnäjauhoja vähän kerrallaan. Vaivaa ja alusta margariinilla. Anna kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä. Ota puolet taikinasta ja kaulitse leivinpaperiarkin/uunipellin kokoiseksi. Nosta paperille ja paperin kanssa pellille. Painele reunat korkeammiksi.

Sekoita mustikat, perunjauho ja sokeri keskenään lusikalla. Lusikoi täyte piirakan päälle ja levitä tasaisesti. Kaulitse loppu taikina ja leikkaa siitä kapeita kaistaleita ja asettele ne piirakan päälle. Voitele kananmunalla ja ripottele vaikka päälle raesokeria. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja syö.

Erittäin helppo mustikkajäädyke virkistää lämpimänä päivänä

Kesä näyttää vihdoinkin näitä parhaita puoliaan. On lämmintä ja aurinkoista ja koko ajan tekisi mieli rannalle. Koko ajan on myös vähän lämmin, mutta siitä voi olla tyytyväinen, kun miettii, että pian taas tulee syksy ja talvi ja kylmä ja ääh... Eli kesä saa minun puolestani jatkua vielä pitkän aikaa tällaisena.

Ei käy kuitenkaan kieltäminen, etteikö joinain päivinä olisi vähän kuuma ja haluaisi viilentää oloaan jollain tavalla. Jos ei pääse uimaan, niin sitten voi yrittää viilentää oloaan vaikka ruualla. Kovin vaikeita asioita ei myöskään jaksa keittiössä puuhata tästä samasta syystä. Mustikkapiirakka oli alunperin suunnitelmissa, mutta jos tässä olisi vielä uunin laittanut päälle niin "sauna" tulee jotenkin etäisesti sanana mieleen.

Niin ja siis mustikka on nyt tuo raaka-aine, mikä on tällä kertaa parrasvaloissa. Niitä on jo saanut poimittua sieltä täältä, niin täytyyhän sitä ajatellen jotain tehdäkin. Nyt kun mustikkapiirakka on ainakin hetkellisesti poissa suunnitelmista, niin sen sijaan voisi tehdä mustikkajäädykkeen.

Erottele neljä kananmunankeltuaista valkuaisista. Lisää joukkoon 1,5 desiä hienoa sokeria ja vatkaa seos huolellisesti sähkövatkaimella tai yleiskoneella vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa kaksi desiä kuohukermaa vaahdoksi, mutta älä liian kiinteäksi. Vaahdot sekoitetaan keskenään ja mukaan pyöritellään mustikat. Loppusilauksena joukkoon voi puristaa vielä puolikkaan limen mehun raikkautta tuomaan.

Valmis seos kaadetaan kelmulla vuorattuun kakkuvuokaan. Tätä kyseistä jäädykettä tulee noin litran verran, joten valitaan siihen sopivan kokoinen vuoka. Päälle on hyvä laittaa kelmu ja painella se melko ilmatiiviisti kiinni jäädykkeeseen. Näin vältytään kaikilta ihmeellisiltä mauilta, mitä muuten voisi pakastimesta tarttua. Jäädyke tarvitsisi tuollaiset kuutisen tuntia laatuaikaa pakastimessa, ennen kuin sen voi tarjoilla. Sen voi antaa ihan hyvin olla vaikka yön yli seuraavaan päivään.

Otettuasi jäädykkeen pakastimesta, kasta vuoka kuumaan veteen, jotta jäädyke irtoaa vuuasta paremmin. Kumoa jäädyke suoraan tarjoiluastialle, sillä vuuasta irrottuaan se ei välttämättä ole enää kovinkaan yhteistyöhaluinen. Se ehtii siinä jo vähän sulaa, joten kannattaa käydä heti vaan kimppuun. 

Tämän tiesi heti etukäteen, että mitään kovin pahaa tästä jäädykkeestä ei voi tulla, mutta en ollut itse varautunut siihen, kuinka hyvää se oikeasti oli. Mustikat olivat todellä hyviä jäätyneinä ja limen mehu toi tosiaan kivasti raikkautta muuten melko makeahkoon jäädykkeeseen. Todella hyvä kesäpäivän piristys tämä.

Resepti: 

200 g mustikkaa

4 keltuaista
2 dl kermaa

1,5 dl sokeria

0,5 limeä

Vatkaa sokeri ja keltuaiset vaahdoksi. Vaahdota myös kerma, mutta älä kuitenkaan liian kiinteäksi. Sekoita vaahdot keskenään ja kääntele mukaan myös mustikat. Sekoita joukkoon vielä limen mehu. Kaada kakkuvuokaan ja laita pakastimeen. Anna jäätyä n. 6 tuntia. Kumoa ja tarjoile.

Kantarellimuhennos

Kantarellikausi taitaa olla kutakuinkin parhaillaan tähän aikaan vuodesta. Ainakin niitä kovasti myydään toreilla. Tosin kaikki eivät taida olla kyllä paikallista kantarellia. Parhaita sieniä olisivat varmasti tietysti ne itsepoimitut, mutta kokilla ei juuri nyt ollut asiaa kotiseuduilleen, joten sienetkin jäivät täten poimimatta. Näitä paikallisia maastoja taas ei tunne tarpeeksi, jotta tietäisi, mistä sienikätköt löytyvät.

Tässä kohtaa on nyt hyvä pohtia hetki muuten sitäkin ihmeellistä asiaa, että pienenä varmaan moni meistä on oppinut sienestyksen kaksi perussääntöä, jotka ehkä jotenkin ajateltuna sotivat toisiaan vastaan. "Opettele tunnistamaan kaikki myrkkysienet" ja "poimi vain niitä sieniä, joita tunnet" ei jotenkin kuulosta kauheen tuotteliaalta yhdistelmältä sellaisenaan. Varmaan joitain syötäviäkin sieniä siis kannattaa opetella tunnistamaan.

Kantarellaja nyt jokatapauksessa pitää saada keittiöön tavalla tai toisella. Litran verran riittää jo aika hyvin muhennokseen, tosin jos sitä on useampikin kantarellien ystävä syömässä, sitten pitää hankkia enemmän sieniä. Puhdista kantarellit ja pilko ne pieneksi silpuksi. Yksi sipulikin kannattaa pilkkoa tässä vaiheessa. Kuumenna sienet kuumalla pannulla niin, että niistä lähtee ylimääräiset nesteet pois.

Kun sienet ovat luopuneet nesteistään, lisätään pannulle vähän voita tai öljyä ja kuullotetaan sienet ja myös sipulit. Kuullotuksen loppupuolella lisätään sienien ja sipulien sekaan vielä ruokalusikallinen vehnäjauhoja. Pyörittele tätä seosta pannulla hetken aikaa ja lisää lopuksi pari desiä kermaa seokseen. Mausta vielä suolalla, valkopippurilla ja tuoreella timjamilla makusi mukaan. Valkopippurin ja timjamin kanssa saa tosin olla aika varovainen, etteivät ne täysin dominoi makumaailmaa.

Sieniä ei yleensä ottaen kannata maustaa kovinkaan paljon, eikä niistä kannata ruveta väsäämään mitään ylihienoja kehitelmiä. Niiden maut ovat pääsääntöisesti hyvin hentoisia ja peittyvät helposti muiden makujen alle. Eli jos pidät sienien mausta, älä peitä sitä kaikella muulla, vaan pidä ruoka simppelinä. Muhennos on siinä mielessä yksi parhaista vaihtoehdoista. 

Valmis kantarellimuhennos sopii erinomaisesti esimerkiksi paahdetun leivän kera. Kokki tuossa pohti, että varmasti toimisi hyvin myös vohveleiden kanssa, kunhan niistä ei tee makeita. Tämä muhennos tehtiin nyt tällä kertaa kevyestä ja paksusta ruokakermasta, jonka rasvapitoisuus oli vain 4%. Lopputulos oli silti oikein toimiva. Pakko sanoa, että itsekin näin sieniä hieman karttavana tyyppinä tuo lopputulos oli kyllä melkoisen maukas. Sienien koostumus nyt ei vieläkään oikein ole mieleen, mutta kantarellit nyt ovat ihan ok.

Resepti

1 l kantarelleja

1 sipuli

2 dl ruokakermaa

1 rkl vehnäjauhoja

Timjamia

Suolaa