Suklaamousse, punaviinimarjasose ja blogin syntymäpäivä

Ohhoh, tiedättekös... Siitä on tänään kulunut tasan vuosi, kun tämä blogi tuli aloitettua. Vau! Ei sitä silloin tullut ajateltua, että tästä oikeasti tulisi tällainen ja että tämä olisi vielä näin voimissaan. Toiveena se toki oli, mutta koskaan ei osaa mitään kuitenkaan ottaa varman päälle. Täällä sitä jokatapauksessa ollaan ja paljon kaikkea kivaa ja jännittävää on suunnitteilla tulevaisuudellekin. Toivottavasti näitä syntymäpäiviä siis tulee vielä useita lisää.

Synttäreitä varten tarvitaan jotain herkkua, sillä eihän sitä nyt voi ihan täysin juhlimattakaan mennä. Lisäksi on vielä pari ystävääkin kylässä, joten onhan sitä jotain tarjottavaa oltava heillekin. Mikään kakku ei nyt juuri tule kysymykseen, sillä uuni on varattuna muutaman tunnin ajan. Joten pienen aanailun jälkeen lopputuloksena oli, että suklaamousse ja punaviinimarjamelba olisivat juuri sopiva vaihtoehto. Suklaa maistuu aina ja jääkaapissa on vielä maalta tuotuja punaviinimarjoja.

Moussea varten tarvitaan keltuaiset kuudesta kananmunasta sekä lisäksi yksi kananmuna kokonaisena. Ei siis tietystikään kuorineen, mutta tämä lienee itsestäänselvää. Keltuaiset vatkataan vaahdoksi tuon kokonaisen kananmunan kanssa ja siirrytään keittämään vesi-sokeriseosta. Siitä pitää saada 121-asteista.

Voi tätä jännitystä, ehtivätkö keltuaiset vatkaantua tarpeeksi ennen kuin sokerivesiseos kuumenee yli! Yhtä jännittäviä hetkiä ei ollakaan eletty hetkeen aikaan. 121-asteinen sokeriliemi valutetaan norona vielä vatkaantuvien keltuaisten sekaan. Eikä tässä vielä kaikki. Vielä kun on vähän aikaa vatkattu seosta niin joukkoon lisätään myös 300 grammaa vesihauteessa sulatettua suklaata ja sekoitetaan seos tasaiseksi.

Vatkaamisen makuun kun ollaan nyt päästy niin vatkataan 4 desiä kermaa vielä vaahdoksi. Kunhan tuo tätä ennen vatkattu suklaaseos on jäähtynyt, niin kermavaahto sekoitetaan käsivoimin lastan avulla suklaan kanssa.

Valmis mousseseos kaadetaan kelmulla vuorattuun astiaan ja tasoitetaan pinnasta. Siihen vielä kelmu päälle ja jääkaappiin hyytymään mielellään yön yli. Moussen hyydyttyä, se voidaan kumota tarjoiluastialle ja nauttia jonkin kivan marjasoseen kera.

Tällä kertaa marjasose tehtiin punaviinimarjoista (eli punaherukoista). Niitä jos on tuollainen 400 grammaa, niin se olisi sopiva määrä. Sen lisäksi tarvitaan vielä sata grammaa sokeria. Marjat ja sokeri laitetaan kattilaan ja kiehautetaan. Marjoja vähän kannattaa kyllä puserrella rikki myös. Kiehautuksen jälkeen marjat paseerataan, eli puristetaan siivilän läpi. Tästä läpi tuleva neste jäähdytetään ja sitten se onkin jo tarjoiluvalmis.

Viinimarjat ovat sellaisenaan niin kirpeitä, että oma silmä alkaa yleensä vinkkaamaan siitä syystä. Eli kyseessä ei ole mikään flirttailu vaan ihan fyysinen reaktio kirpeyteen. Mutta tämä sose etenkin suklaamoussen kanssa, ei aiheuta kyseistä reaktiota.

Nyt siis vaan herkuttelemaan ja suunnittelemaan seuraavaa blogivuotta. Kiitos kaikille jo tästä ensimmäisestä vuodesta.

 Resepti: 

100 g sokeria

0,5 dl vettä

6 keltuaista

1 kananmuna

300 g tummaa suklaata

4 dl kuohukermaa

Erottele keltuaiset, vatkaa ne ja kananmuna vaahdoksi. Keitä sokeri ja vesi 121-asteiseksi. Kaada sokerivesiseos vaahdotettujen keltuaisten joukkoon ohuena norona ja vatkaa reippaasti samalla. Lisää sulatettu suklaa ja sekoita. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja kääntele mukaan kermavaahto. Vuoraa sopiva vuoka kelmulla, kaada seos ja jäähdytä. Tarjoile marjasoseen kanssa. 

Kiehauta marjat ja sokeri kattilassa. Paseeraa, eli painele siivilän läpi. Jäähdytä seos. 

Uuniomenat kotoa tuoduista omenista

Omenasatoa taitaa tällä hetkellä olla jo aika mukavasti tarjolla ympäri maata. Ainakin viikonloppuna kotona maalla käydessä tuli jo jokunen kypsä omena maistettua puusta ja lähtihän niitä siis korillinen tietysti mukaan kaupunkiinkin. Vähän kirpeämmät hillo-omenat olivat vielä kohtalaisen raakoja, joten nyt kokki pääsee tekemään uuniomenia hieman makeammista versioista.  Paras kuitenkin olisi, mikäli omenissa olisi jonkin verran tuota kirpeyttä.

Sitten otetaan omenat käsittelyyn. Ota omenien kodat pois omenaporalla. Näitä kotoa tuotuja omenia mahtuu pannuun 14, mutta ne ovatkin melko pieniä. Tähän hommaan siis käytännössä mikä vaan uuninkestävä astia tai vuoka. Siinä omenat pysyvät vähän paremmin kasassa, eikä ainakaan tarvitse pelätä, että joku niistä pyllähtäisi kyljelleen.

Sulata 50 grammaa voita ja sekoita se desiin kaurahiutaleita. Näiden lisäksi seokseen tulee puoli desiä siirappia, toinen puolikas sokeria ja teelusikallinen kanelia. Eli makeaa ja maukasta on luvassa. Mikäli omenat tosiaan ovat melko makeita, kannattaa seokseen lisätä vähän sitruunamehua happamuutta tuomaan. Jos nyt onnistut siinä, ettei seosta tule maisteltua ihan liikaa, niin täytä omenoiden keskustat tällä seoksella. Ei haittaa jos seosta valuu yli, mutta tietysti se enemmän siellä sisällä tuo makua.

Kun omenat on täytetty, paistetaan niitä 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä. Tämän jälkeen omenat ovat valmiita nautittaviksi. Kannattaa tietysti vähän aikaa varrota, ettei polta suutansa. Vaniljajäätelöä vaikka vähän kaveriksi vielä niin maistuu varmasti. Mitenkään älyttömän kauniita nämä eivät uunista tulon jälkeen ole, mutta jos keskitytään vaikka siihen makuun enemmän tällä kertaa.

Jos muuten kaurahiutaleet eivät oikein jostain syystä säväytä, niin ne voi korvata vaikkapa pähkinärouheella tai muulla vastaavalla. Mutta tuota... jos tätä tekee muille, niin kannattaa muistaa tarkistaa se, että onko kellään pähkinäallergiaa. Muuten voi tulla ikäviä yllätyksiä illan mittaan.

Jos mieli tekee muutakin hyvää omenasta, niin blogista löytyvät myös puolukkainen omenapiiras ja omenakiisseli.

Resepti:

1 dl kaurahiutaleita

50 g voita

0,5 dl siirappia

0,5 dl sokeria

1 tl kanelia

Poista omenien siemenkodat. Valmista täyte sulattamalla voi, sekoittamalla se kaurahiutaleiden kanssa ja lisäämällä loput ainekset samaan seokeen. Täytä omenat ja paista 200-asteisessa uunissa puolen tunnin ajan.

Erittäin helppo mustikkajäädyke virkistää lämpimänä päivänä

Kesä näyttää vihdoinkin näitä parhaita puoliaan. On lämmintä ja aurinkoista ja koko ajan tekisi mieli rannalle. Koko ajan on myös vähän lämmin, mutta siitä voi olla tyytyväinen, kun miettii, että pian taas tulee syksy ja talvi ja kylmä ja ääh... Eli kesä saa minun puolestani jatkua vielä pitkän aikaa tällaisena.

Ei käy kuitenkaan kieltäminen, etteikö joinain päivinä olisi vähän kuuma ja haluaisi viilentää oloaan jollain tavalla. Jos ei pääse uimaan, niin sitten voi yrittää viilentää oloaan vaikka ruualla. Kovin vaikeita asioita ei myöskään jaksa keittiössä puuhata tästä samasta syystä. Mustikkapiirakka oli alunperin suunnitelmissa, mutta jos tässä olisi vielä uunin laittanut päälle niin "sauna" tulee jotenkin etäisesti sanana mieleen.

Niin ja siis mustikka on nyt tuo raaka-aine, mikä on tällä kertaa parrasvaloissa. Niitä on jo saanut poimittua sieltä täältä, niin täytyyhän sitä ajatellen jotain tehdäkin. Nyt kun mustikkapiirakka on ainakin hetkellisesti poissa suunnitelmista, niin sen sijaan voisi tehdä mustikkajäädykkeen.

Erottele neljä kananmunankeltuaista valkuaisista. Lisää joukkoon 1,5 desiä hienoa sokeria ja vatkaa seos huolellisesti sähkövatkaimella tai yleiskoneella vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa kaksi desiä kuohukermaa vaahdoksi, mutta älä liian kiinteäksi. Vaahdot sekoitetaan keskenään ja mukaan pyöritellään mustikat. Loppusilauksena joukkoon voi puristaa vielä puolikkaan limen mehun raikkautta tuomaan.

Valmis seos kaadetaan kelmulla vuorattuun kakkuvuokaan. Tätä kyseistä jäädykettä tulee noin litran verran, joten valitaan siihen sopivan kokoinen vuoka. Päälle on hyvä laittaa kelmu ja painella se melko ilmatiiviisti kiinni jäädykkeeseen. Näin vältytään kaikilta ihmeellisiltä mauilta, mitä muuten voisi pakastimesta tarttua. Jäädyke tarvitsisi tuollaiset kuutisen tuntia laatuaikaa pakastimessa, ennen kuin sen voi tarjoilla. Sen voi antaa ihan hyvin olla vaikka yön yli seuraavaan päivään.

Otettuasi jäädykkeen pakastimesta, kasta vuoka kuumaan veteen, jotta jäädyke irtoaa vuuasta paremmin. Kumoa jäädyke suoraan tarjoiluastialle, sillä vuuasta irrottuaan se ei välttämättä ole enää kovinkaan yhteistyöhaluinen. Se ehtii siinä jo vähän sulaa, joten kannattaa käydä heti vaan kimppuun. 

Tämän tiesi heti etukäteen, että mitään kovin pahaa tästä jäädykkeestä ei voi tulla, mutta en ollut itse varautunut siihen, kuinka hyvää se oikeasti oli. Mustikat olivat todellä hyviä jäätyneinä ja limen mehu toi tosiaan kivasti raikkautta muuten melko makeahkoon jäädykkeeseen. Todella hyvä kesäpäivän piristys tämä.

Resepti: 

200 g mustikkaa

4 keltuaista
2 dl kermaa

1,5 dl sokeria

0,5 limeä

Vatkaa sokeri ja keltuaiset vaahdoksi. Vaahdota myös kerma, mutta älä kuitenkaan liian kiinteäksi. Sekoita vaahdot keskenään ja kääntele mukaan myös mustikat. Sekoita joukkoon vielä limen mehu. Kaada kakkuvuokaan ja laita pakastimeen. Anna jäätyä n. 6 tuntia. Kumoa ja tarjoile.

Mämmiä prkl.

Mämmiä mämmiä mämmiä. Tuota (lähes) kaikkien ulkomaalaisten kyseenalaistamaa perinneruokaa. Onhan se nyt myönnettävä, että ei se välttämättä kovin houkuttelevan näköistä ole. Silti sitä on kokeiltava tehdä ihan alusta asti. Tässä vaiheessa voi vähän konsultoida Marttojen nettisivuja ja heidän ohjeen pohjalta tähän haasteeseen lähdetään. Ja heti alkuun voi sanoa, että tämä ei kuulu kategoriaan "nopeat ja helpot".

Mämmin on ilmeisesti aikoinaan keksinyt joku pääsiäistä edeltävään paastonaikaan helpotusta haluava henkilö. Paaston aikana kun ei saa(nut) syödä mitään makeaa. Muutenkin vanhoina aikoina tämä alkukevät ei ole ollut sitä monipuolisinta aikaa, kun ruoka-aineita mietitään. Edellisen kesän ja syksyn varannot varmasti ovat olleet aika vähissä ja maa ei ole vielä uutta satoa alkanut kasvattaa. Eli sillä oli mentävä mitä oli. Joku siis keksi imellyttää ja mallastaa jyviä ja loppu onkin historiaa.

Kuten jo tuossa pari lausetta sitten tuli mainittua, mämmintekoon menee aikaa. Ja toinen varoituksen sana; tällä ohjeella tulee paaaaaljon mämmiä. Kannattaa siis viedä osa naapureille tai sukulaisille, ellei nyt satu olemaan ihan hulluna mämmiin. Missä tietystikään ei ole mitään väärää jos on hulluna mämmiin.

Mämmin teko aloitetaan jokatapauksessa sillä, että laitetaan puolentoista litraa vettä keittymään. Vesi otetaan levyltä sen alkaessa poreilla. Tähän veteen sekoitetaan 250 grammaa mämmimaltaita ja 400 grammaa ruisjauhoja. Puuhaarukka ei ollut hyvä valinta sekoittamiseen, joten vispilä tai muu vastaava on suositeltavampi. Ripottele sekoitetun mämminalun päälle vielä hieman ruisjauhoja.

Peitä kattila kannella. Niin ja nyt on ehkä myöhäistä jo, mutta kattilan kannattaa olla heti alusta tarpeeksi iso. Kokki teki tätä 10 litran kattilalla ja vaikka siihen nyt jäi vielä reippaasti tilaa, niin ei se huono ratkaisu ollut. Anna mämmin nyt imeltyä kahden tunnin ajan lämpimässä paikassa. Uunissa 50-70 asteen lämpötila on toimiva, mutta ainakin oma uunimme oli hyvin yhteistyöhaluton ja oli aina menossa liian kylmäksi tai kuumaksi. Lämpömittari ja jatkuva tarkkailu auttaa asiaa.

Seuraava vaihe alkaa ensimmäisen imellyttämisen jälkeen. Kuumenna kaksi litraa vettä taas poreilevaksi ja lisää se mämmiseoksen joukkoon. Sekoita joukkoon vielä 250 grammaa mämmimaltaita ja 400 grammaa ruisjauhoja. Taas sekoitetaan kaikki tasaiseksi, ripotellaan jauhoja päälle ja annetaan imeltyä jälleen kahden tunnin ajan ainakin. Kolmekin tuntia voi antaa imeltyä jos vaan jaksaa odotella. Maista, että onko seoksessa mielestäsi tarpeeksi makeutta. Jos ei, niin anna imeltyä lisää.

Imellyttämisen aikana enstyymit pilkkovat tärkkelystä maltoosiksi ja näinollen lopputulos maistuu makealta. Kaiken tämän imellyttämisen jälkeen päästään kolmanteen vaiheeseen, jossa mämmin tulisi olla löysän puuron vahvuista. Jos tarvetta on, niin ruisjauhoja voi lisätä vielä tässä vaiheessa. Nyt hoidetaan myös maustaminen, eli sekaan laitetaan kaksi desiä siirappia, kolme ruokalusikallista pomeranssinkuorta ja kaksi teelusikallista suolaa.

Keitä seosta 10 minuutin ajan ja hämmennä sitä koko ajan, ettei se vaan pala pohjaan. Eli ei vessataukoja tässä välissä. Jäähdytä valmis seos haaleaksi. Kylmäksi asti ei tarvitse siis mennä. Jaa mämmi uunin kestäviin astioihin, jos ei nyt perinteisiä tuohituokkosia satu olemaan käsillä. Kaupasta saatavat kertakäyttöiset foliovuuat toimivat myös. Jätä noin kolmannes kuohumisvaraa kuhunkin vuokaan. Päälle lisätään vielä pari ruokalusikallista kylmää sokerivettä, jotta mämmi ei kuorettuisi kovin vakavasti paiston aikana. Sokeriveteen tulee desi vettä ja puoli desiä sokeria.

Paista mämmiä 170-asteisessa uunissa noin kaksi tuntia. Valmis mämmi vain uunista ulos ja annetaan jäähtyä. Jos hirveästi mämmihammasta kolottaa, niin voihan sitä mennä maistelemaan jo tässä vaiheessa, mutta parhaimmillaan mämmi olisi vasta parin päivän kuluttua. Ja perinteisesti mämmin kanssa käytetään vain maitoa tai kermaa ja sokeria. Siitä sitten vaan nauttimaan tästä pääsiäisherkusta.

 Resepti:

Ensimmäinen vaihe: 

1,5 l vettä

250 g mämmimaltaita

400 g ruisjauhoja

Kuumenna vesi poreilevaksi ja ota pois levyltä. Sekoita joukkoon mämmimaltaat ja jauhot. Ripottele valmiin seoksen päälle vielä vähän jauhoja. Anna imeltyä lämpimässä (n. 50 astetta) kaksi tuntia. 

Toinen vaihe:

2 l vettä

250 g mämmimaltaita

400 g ruisjauhoja

Kuumenna lisää vettä poreilevaksi ja lisää se seokseen. Sekoita mukaan mämmimaltaat ja vehnäjauhot ja anna imeltyä pari-kolme tuntia lämpimässä. 

Kolmas vaihe:
2 dl siirappia

3 rkl jauhettua pomeranssinkuorta

2 tl suolaa

Lisää löysän puuromaiseen mämmiin mausteet, eli siirappi, pomeranssinkuori ja suola. Keitä 10 minuuttia koko ajan hämmentäen. Anna jäähtyä haaleaksi ja annostele vuokiin. Jätä 1/3 pinnasta vajaaksi kuohumisen varalta. Lisää pinnalle vähän sokerivettä ja paista 170-asteisessa uunissa noin 2 tuntia.

Pannukakkua, luumuhilloa ja sokerihumala

Luumuhillo

Tänään ei alkuperäisen suunnitelman mukaan pitänyt kyllä tehdä yhtään mitään, mutta himo iski ja pannaria oli saatava. Sen kera teki mieli karviaismarjahilloa, mutta karviaisia ei löytynyt lähimarketista, joten sen korvaa nyt luumuhillo. Jiihaa, ruuansulatus kuntoon...

Ensimmäiseksi siis luumuostoksille. Tässä on kyllä kauppalaskut vähän kasvanut sitten blogin perustamisen jälkeen, mutta tuleepa ainakin syötyä (toistaiseksi) hyviä ruokia. Mutta takaisin itse asiaan... Valitse ihan oman valinnan mukaan, mitä luumuja haluat käyttää. Kokki käytti kotimaisia, mutta jos niitä ei ole saatavilla, niin toki muutkin käy.

Tässä välissä on muuten aika aiheellista pestä hillopurkki kiehuvalla vedellä, jos se on ihan vastaostettu. Tuollainen kaunnin perinteinen lasipurkki löysi tiensä tähän keittiöön, joten se sai kunnian toimia kotina tälle hillolle. Ei sitä silti kannata niin innoissaan olla, että saa osat vedet käsivarsilleen, niin kuin eräälle nimeltä mainitsemattomalle blogikokille kävi. On se toki hienoa olla innoissan, mutta jos jännitystä kaipaa, niin kannattaa ennemmin ostaa lottokuponki.

Sitten hilloilemaan. Hillon tekeminen on oikeasti niin helppoa, että kenelläkään ei ole tekosyytä olla kokeilematta edes kerran. Kaada kattilaan pari desiä vettä, noin 500 grammaa sokeria (taattu sokerihumala kun tätä syö...) ja puristele joukkoon puolikkaan sitruunan mehu ja sitruunan kuori. Pistä vielä vaniljatanko halki ja heitä sekin joukkoon ja keitä kunnes lopputulos on jokseenkin siirappimaista. Tässäkin vaiheessa kannattaa muistaa, että sokeriliuos on kuumaa... Taas. Sormet pois sieltä nyt. Mutta siis, kerää vaniljatangon palaset pois, ne kun eivät sellaisenaan hilloon sovi. Ehkä voit jopa siivilöidä hillon jos siltä tuntuu. Kuorethan myös voi poistaa hillosta, mutta tässä versiossa ne jätettiin mukaan makua tuomaan.

Kaikki hilloainekset voi siis laittaa kyllä kerrallakin kattilaan, muttä näin tämä tehdään mummon ohjeella, perinteisesti.

Paloittele luumut sellaiseksi kuin haluat (jos rupeatte oikein taiteellisiksi, niin ottakaa kuvia ja laittakaa kommentteihin) ja viskaa ne kattilaan. Sen jälkeen keittele hilloa kokoon kunnes sen koostumus miellyttää. Mutta muista, että jäähtyessään se vielä paksunee... Toisaalta, jos pitää "marmeladista" niin mikäs siinä. Loppuhuipennus koittaa kun kauhot kauniiseen hillopurkkiin. Siinä sitä kelpaa ihailla, niin kauan kun sitä on jäljellä.

Resepti

1 kg kotimaisia luumuja
500 g sokeria
Vaniljatanko
Sitruuna
2 dl vettä

Pannukakku

Sitten erittäin hyvän ja simppelin jälkkärin (tai miksei vaikka välipalan) kimppuun. Tässä ei oikeasti tarvitse tehdä muuta kuin rikkoa kananmunan rakenne, sekoittaa se maidon kanssa lisätä kaikki kuivat ainekset eli jauhot, suola ja sokeri, ja vielä lopuksi sulatettu voi. Tätä tehtiin jo joskus aikaisemmin, ennen blogiaikaa ja silloin se tuli tehtyä ternimaidosta ja voin kertoa, että maku oli aivan loistava. Jos siis saat sitä käsiisi, niin anna palaa.

Ja taas harhauduin sivupoluille... Vatkaa niin kuin viimeistä päivää jonkin aikaa ja anna taikinan sen jälkeen rauhoittua puolisen tuntia. On se sen ansainnutkin tuon höykytyksen jälkeen. Sen jälkeen vain syvempi uunipelli esiin ja leivinpaperia pohjalle. Pirskota vielä vähän vettä leivinpaperin päälle, niin pannukakku pysyy hyvin paikoillaan. Seos perässä pellille ja 225 asteiseen uuniin.

Pannukakkujen tunnusmerkkinä on se, että ne viihtyvät uunissa yleensä puolisen tuntia. Siinä jossain vaiheessa se alkaa muistuttamaan jännittävällä tavalla epämuodostunutta ja väritöntä pomppulinnaa. Tarkkaile siis pomppulinnan tilannetta ja kun väri alkaa vaihtua kivan ruskeaan, pannukakkukin alkaa olla pikkuhiljaa valmiina.

Valmis pannukakku on tosi hyvää ihan uunituoreena, mutta voi se hetken aikaa antaa vielä vetäytyä, niin ei suutansa polta. Lapa sopiva annos lautaselle ja hilloa kans. Tämä ei kyllä muuta enää tarvitsekaan, sillä hillossa on sitä sokeria ihan riittävästi. Toki, jos haluat, niin voit tarjoilla tätä myös kermavaahdon tai jäätelön tms. kera. Maito vielä ruokajuomaksi, niin se on siinä.

Ja nyt vaan kaverit kylään ja syömään. 

Pannukakku

1 l maitoa

4 munaa

5 dl jauhoja

100 g voita

2 tl suolaa

1 rkl sokeria

Omenapuusta hyvää päivää! Puolukkainen omenapiiras

Omenapiiraan ei pitänyt välttämättä päästä avajaistohinoihin mukaan, mutta menköön tämän kerran, sillä omenoistahan tämä kaikki lähti.

Kotipuutarhan omenasatoa

Taikinan kimppuun siis...Sekoita 2 desiä puolikarkeita vehnäjauhoja, 1 teelusikallinen leivinjauhetta ja 2 ruokalusikallista sokeria keskenään. Lisää margariini ja nypi sormenpäillä ryynimäiseksi massaksi. 

Hyvänä niksinä kannattaa ottaa irtopohjavuoka käyttöön perinteisen piirasvuuan sijasta. Sen pohjalle on helppo asettaa leivinpaperia (huom. valkaisematon leivinpaperi, se perinteinen vaihtoehto) ja leikata vain ylitse tulevat reunat. Voitele reunat, paperi kun ei voitelua kaipaa. Painele taikina pohjaan ja reunoille ja esipaista noin 10 minuuttia.

Irrota vaniljatangosta siemenet veitsen hamarapuolella ja sekoita pieneen määrään sokeria.Tai isoon, jos sokerihammasta kolottaa. Viipaloi omenat ja laita veden ja sokerin kanssa kattilaan.Laita vaniljatangon puolikkaat myös mukaan, ettei ne tunne oloaan hylätyksi. Hauduta miedolla lämmöllä viitisen minuuttia ja muista noukkia vaniljatangon puolikkaat pois seoksesta. (Ne voit vaikka laittaa sokeripurkkiin ja tadaa... sinulla on itsetehtyä "vaniljasokeria"). Mausta seos parilla hyppysellisellä kanelia ja levitä se taikinapohjalle.

Kuutioi tai viipaloi noin 300 grammaa omenoita piiraan päällistä ajatellen. Heitä mukaan shottilasillinen sitruunamehua omenoiden tummumisen estämiseksi.Ripottele omenakuutiot ja puolukat vielä pinnalle ja mausta makusi mukaan sokerilla (tähän upeaan teokseen lisäsimme 4 ruokalusikallista sokeria). Ja ei muuta kuin uuniin. 200 astetta ja 30 minuuttia ja piiraan pitäisi olla valmista. Jäähdytä vaikka parvekkeen kukkahyllyllä. Koristele piiras tomusokerilla.

Resepti

taikina:
2 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl sokeria
75 g margariinia

seos/täyte:
400 g omenaa
1/2 dl vettä
1 dl sokeria
1 vaniljatanko

päälle:
300 g omenaa
4 cl sitruunamehua
1 dl puolukoita
4 rkl sokeria

Omenakiisseli (koska vielä on omenoita jäljellä)

Ylijäämäomenista valmistuu vielä herkullinen kiisseli. Laita kattilaan noin litra vettä ja puolen litraa omenaa sekä 1,5 desiä sokeria ja tilkka kanelia (tai kanelitanko). Anna kiehua, kunnes omenoiden rakenne rikkoutuu ja kattilassa on hurmaava mössö. Maistessasi seosta, muista että se on kuumaa. Tämä pieni fakta unohtui kokilta tällä kertaa. Omenat voit soseuttaa tai jättää palasiksi, mutta tässä versiossa ne soseutetaan, sillä allekirjoittanut ei välitä klimpeistä. Siivilöintiä kannattaa myös harkita.

Lorauta sitruunamehua reilu loraus kattilassa valmistuvan kiisselin sekaan ja anna kiehua. Sekoita 5 ruokalusikallista perunajauhoja pieneen määrään vettä, niin että seos on kuitenkin hyvin juoksevaa. Kaada perunajauhovesi tasaisena lorona kiisselin sekaan sen mukaan kuinka paksua kiisseliä haluat. Muista sekoittaa kiisseliä hyvin kun lisäät jauhoseosta tai muuten tulee paakkuja. Nosta kattila, kaada tarjoiluastiaan, kaada päälle sokeria tai laita kelmu kulhon päälle kuorettumisen estämiseksi ja anna jäähtyä.

Kiisselin voit tarjoilla vaikkapa lasista maitovaahdon kera tai ihan vain miten itse haluat.