Porkkana-timjamisämpylät

Olipa kerran sämpylä; pehmeä ja maistuva. No, todellisuudessa sämpylöitä on varmasti ollut joka kodin ruokapöydässä useammin kuin kerran. Ne varmaan melko helposti tarttuvat mukaan tavallisen mallisen leivän korvikkeena kaupan leipähyllystä, mutta oikeastaan ne ovat kyllä sen verran helposti valmistettavia, että kannattaa harkita itse tekevänsä niitä joskus. Siitä saa mukavan säväyksen ateriaan kuin ateriaan, kun voi tarjota itsetehtyjä sämpylöitä. Ja parasta niissä on se, että erilaisia variaatioita saa vaikka kuinka helposti. Mukaan voi laittaa käytännössä katsoen mitä vaan... Tai no, ei nyt oteta aivan kirjaimellisesti sitten tuota lausetta, eihän? Mutta esimerkiksi porkkanat ja timjami sopivat varsin oivasti sämpylöihin makua tuomaan.

Sekoita hiiva noin 42-asteiseen maitoon ja anna sen vaikka olla siinä hetki, että hiiva alkaa heräillä henkiin. Jos on yleiskone käytössä, niin sinne siis kannattaa maito ja hiiva kipata pohjalle. Tuon jälkeen lisätään sokeria kaksi ruokalusikallista ja suolaa kolme teelusikallista. Sokerin tilalla voi käyttää myös hunajaa.

Nämä mausteet kun on saatu mukaan, niin voidaan jauhoista laittaa suunnilleen puolet nesteen sekaan. Tämän jälkeen laitetaan joukkoon kolme porkkanaa raastettuna. Eli siis porkkanat tietysti raastetaan ja tämä olisi voinut olla hyvä mainita jo vähän aiemmin. Ja siinä samassa on hyvä hienontaa tuoretta timjamia sen verran mitä sitä taikinaan haluaa lisätä. Jos nyt jonkinlaista määrää haluaa valmiiksi, niin ota sellainen kourallinen timjamia ja hienonna ne.  Nämä kun ovat hienommassa muodossa, niin ne siis lisätään taikinan joukkoon. Loput jauhot lisätään tämän jälkeen pikkuhiljaa. Yhteensä niitä taikinaan uppoaa suunnilleen tuollainen 14 desiä, mutta koko ajan kannattaa tarkastella taikinan koostumusta ja lisätä sen mukaan loppuvaiheessa.  Lopuksi taikinaan lisätään vielä puolikas desi öljyä, jolla taikina siis alustetaan.

Vaivaa taikinaa kunnolla ja anna sen tämän jälkeen istuskella kelmun ja pyyheen alla lämpimässä puolisen tuntia. Taikina ehtii tuossa ajassa hyvin kohota. Kohotuksen jälkeen sen voi jakaa noin viiteentoista osaan ja pyöritellä sämpylät valmiiksi. Anna niiden tämän jälkeen taas kohota puolisen tuntia pyyheen alla. Uuni lämmitetään tällä välin 225-asteiseksi. Paista sämpylöitä 10-12 minuuttia ja tarkkaile taas niiden väriä.

Valmiit sämpylät olivat suorastaan taivaallisia voinokareen... no hyvä on... ihan kunnon voikimpaleen kanssa. Niistä tulee siis verotettua aika hyvä osa sellaisenaan. Jäi näistä nyt muutama seuraavillekin päiville, mutta jos on isompi määrä ihmisiä, niin sitä voi harkita jo, että tarvitseeko tehdä enemmän sämpylöitä.

Resepti:

5 dl maitoa

1 pss kuivahiivaa

2 rkl sokeria

3 tl suolaa

3 porkkanaa

12-14 dl jauhoja

0,5 dl öljyä

Tuoretta timjamia

Lämmitä maito ja sekoita hiiva siihen. Lisää sokeri ja suola ja noin puolet jauhoista. Pyörittele taikinaa jo vähäsen ja lisää raastettu porkkana ja hienonnetut timjamit. Tämän jälkeen lisätään vielä loput jauhot. Lopuksi taikina alustetaan öljyllä. Vaivaa taikinaa kunnolla ja tämän jälkeen anna sen nousta puolisen tuntia. Jaa taikina noin 15 osaan, pyörittele sämpylöiksi ja anna nousta taas puolisen tuntia. Paista 225:essä asteessa 10-12 minuuttia.

Perunalimppu täynnä haasteita

Perunalimppu... Ihan simppeli ja helposti tehtävä leipä. Tai niin sitä ainakin luulisi. Tämä kanssa oli vähän ongelmia, mutta aina ei kaikki voi mennä kuten Strömsössä. Toisaalta, olihan tässä pari sellaista kohtaa missä saatettiin mennä vikaan.

Käsitelläänpä nyt pikaisesti tätä epäonnistunutta kertaa, niin tietää sitten miten ei kannata ainakaan tehdä. Tai ainakaan siis kaikkia näitä yhdessä. Perunat raastettiin ja paistettiin pikaisesti pannulla voin kanssa, mikä periaatteessa ei välttämättä ollut huono juttu. Taikinan sekoittamisen jälkeen se sai nousta ja oleskella vähän turhankin kauan lämpimässä, useamman tunnin itseasiassa. Ei siis kannata tehdä taikinaa ennen töihiin tai kouluun lähtemistä. Todennäköisesti tästä syystä leipä maistui turhan happamalta. Ja viimeisenä kohtana, leipä jäi osittain raa'aksi, mikä ei sekään parantanut makuelämystä.

Ei-niin-onnistunut perunalimppu

Uusi erä vaan kehiin. Josko tällä kertaa onnistuisi paremmin. Aloitetaan perunalla. Kaapissa oli vielä yksi iso Rosamunda-peruna ja sen voi keittää kuorineen, jonka jälkeen se kuoritaan ja murskataan haarukalla. Pikaversiona voi perunan valmistaa mikrossa. Murskaamisen jälkeen päälle kaadetaan puolen litraa piimää. Seos lämmitetään vielä 42-asteiseksi kuivahiivaa varten. 

Pussillinen kuivahiivaa sekoitettiin kahdeksaan desiin vehnäjauhoja ja viiteen desiin ruisjauhoja. Sekoita jauho-hiivaseos lämpimään piimään ja vaivaa jonkin aikaa. Alusta taikina vielä voilla; 60 grammaa riittänee. Taikinan vaivaannuttua annetaan sen nousta kulhossa liinan alla noin tunnin verran.

Kohottamisen jälkeen taikinasta muotoillaan kaksi leipää ja anna niiden vielä kohota puolisen tuntia. Laita leipien kohotessa uuni lämpiämään 200:aan asteeseen ja paista leipiä kyseisessä lämpötilassa noin 40:en minuutin ajan. Valele leivät vielä uunista tultuaan siirappivesiseoksella. Tässä seoksessa oli vielä lisäksi ripaus suolaa.

Voitelun jälkeen leivät kannattaa jättää ilman liinaa jäähtymään. Näihin tuli kohtalaisen tumma pinta, mutta palaneelta leipä ei missään nimessä maistu. Perunaa olisi kenties voinut vähän lisätä, sillä se ei hirveän vahvasti tule esiin. Mutta toisaalta, maku voi vielä tulla paremmin esiin, jos malttaisi antaa leivän jäähtyä. Kaiken kaikkiaan tämä toinen "vedos" onnistui nyt ensimmäistä yritelmää paremmin.

Resepti: 

(2 leipää)

5 dl piimää 

1 pss kuivahiivaa

1 iso jauhoinen peruna (2-3 pienempää)

8 dl vehnäjauhoja

5 dl ruisjauhoja

60 g voita

Siirappia ja vettä voiteluun

Keitä peruna kuorineen. Kuori ja murskaa se haarukalla. Kaada piimä kuuman perunamurskan päälle ja laita mikroon. Lämmitä 42-asteiseksi. Sekoita jauhot ja hiiva perunan ja piimän kanssa. Vaivaa taikina ja alusta se voilla. Anna kohota tunnin verran liinan alla lämpimässä. Tee leivät ja anna niiden kohota vielä puolisen tuntia. Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Voitele siirappivesiseoksella, jossa on vielä ripaus suolaa.

Vuokaleipä on yksinkertaista ja helposti muokattavaa leipää

Jälleen tekee leipää mieli. Nyt voisi tehdä jotain yksinkertaista ja sellaista, josta jokainen voi tehdä taas omanlaisensa version helposti. Vuokaleipä sopii tähän tarkoitukseen varsin mainiosti. Voit hyvinkin vapaasti lisätä siihen erilaisia siemeniä ja jyviä. Jauhojenkin kanssa on helppo kokeilla erilaisia yhdistelmiä.

Kaada kädenlämpöistä vettä taikinakulhoon ja lisää hiiva. Anna sen seota veteen, jonka jälkeen voit lisätä jauhoja ja hiutaleita. Älä tosin lisää vehnäjauhoja vielä tässä vaiheessa, ne pistetään vasta viimeisenä. Samaan syssyyn voidaan laittaa suola, siirappi ja öljykin. Sekoita jo vähäsen seosta tässä vaiheessa ja lisää sitten vasta vehnäjauhot. Nyt on hyvä aika viskellä sekaan myös kaikenlaisia siemeniä, jos niitä haluaa lisätä.

Sekoita taikinaa, kunnes ainekset ovat sekoittuneet hyvin. Tästä taikinasta ei kuitenkaan tule perinteisen jämäkkää taikinaa vaan se jää hyvinkin notkeaksi, lähes juoksevaksi. Anna taikinan kohota tunnin verran liinan alla.

Voitele vuuat valmiiksi ja kaada taikina vuokiin. Muista jättää hyvin tilaa, sillä leivät saavat kohota vielä hetken ennen uuniin menemistä. Uunissa ne myös kohoavat vielä aika hyvin. Ripottele päälle erilaisia siemeniä ennen leipien uuniin laittamista. Paista leipiä 175-asteisessa uunissa tuollainen 45 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet vähän väriä pintaan. Ota leivät pois uunista ja tarjoile.

Nämä leivät ainakin maistuivat todella hyviltä, eikä niistä meinannut jäädä mitään edes kuvattavaksi. Joten tätä voin kyllä suositella kokeiltavaksi. Kokki heitteli jos jonkinlaista ideaa, mitä tuohon voisi lisätä ja varmasti näitä tulee kokeiltua jossain vaiheessa. Tarvitsee vaan käydä siemenostoksilla ensin jossain. Periaatteessa voit siis laittaa sekaan lähes mitä vain siemeniä, yrttejä, juustoja, rusinoita ja vaikka mitä muuta. Vain mielikuvitus on (pääosin) rajana. 

Lisää bloggauksia löydät osoitteesta www.maku.fi/perinneruokaa-prkl.

Resepti:

(2 leipää)

6 dl vettä

6 dl vehnäjauhoja

3 dl ruisjauhoja

2 dl kaurahiutale

50g hiivaa

loraus siirappia

2 tl suolaa

0,5 dl öljyä

0,5 dl seesaminsiemeniä

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva. Lisää muut jauhot ja hiutaleet paitsi vehnäjauhot. Kaada sekaan myös suola, siirappi ja öljy ja sekoita keskenään. Lisää vehnäjauhot ja sekoita taikinaa, kunnes kaikki ainekset ovat sekoittuneet. Anna kohota tunnin verran. Voitele leipävuuat ja kaada taikina niihin. Anna vielä kohota puolisen tuntia ja ripottele päälle siemeniä. Paista 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Hiivaleipä; perusleipää parhaimmillaan

Nyt olisi vuorossa yksi ihan perusleivistä, nimittäin hiivaleipä. Se on ehkäpä jopa niin perusleipä, että sen ottaa täysin itsestäänselvyytenä ja siksi sitä ei aina tulekaan tehtynä. Sen valmistaminen on kuitenkin hyvin simppeliä ja paljon nopeampaa, kuin esimerkiksi ruisleipien.

Murenna ja sekoita 50 grammaa hiivaa kahdeksaan desiin kädenlämpöistä maitoa. Kun hiiva on seonnut, lisää suolaa 25 grammaa (eli noin 1,5 ruokalusikallista), sokeria kaksi ruokalusikallista sekä ruisjauhot, joita on 250 grammaa. Mukaan laitetaan vielä lisäksi fenkolia ja anista, kumpaakin teelusikallinen. Sekoita kaikki nämä ainekset yhteen. Ja tässähän nyt saattoi käydä niin, että sokeri unohtui, joten muistakaa siis lisätä se.

Kun edellä mainitut aineet on sekoitettu keskenään, lisätään seokseen noin 800 grammaa vehnäjauhoja ja vaivaa hyvin. Alusta vielä taikinan vaivaannuttua voilla ja vaivaa vielä hieman lisää. Tämän jälkeen taikina saa kohota liinan alla noin tunnin verran, kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi.

Kohonnut taikina jaetaan neljään osaan ja siitä voi sitten muotoilla sen mallisen leivän, kuin haluaa. Kiva pyöreä limppumainen muoto toimii aina, mutta voi siitä tehdä soikionmallisiakin leipiä. Soikionmallisista leivistä saa helpommin suuhun sopivia palasia. Kun leivät on muotoiltu, viillä vielä päälle muutama viilto ja kohota puolen tunnin ajan. Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin puolen tunnin ajan ja leivät ovat kauniin ruskeita. 

Hiivaleipä on todella hyvää vielä lämpimänä ja pelkän voin kanssa. Hyvin simppeliä, mutta niin maukasta. Fenkoli ja anis tuovat siihen mukavia makuvivahteita. Ja kuten tuli tuossa aikaisemminkin mainittua, niin tästä erästä pääsi unohtumaan tuo sokeri, mutta ei se mitenkään hirveätä vahinkoa maun osalta tehnyt. Silti, olisi sen sinne voinut lisätäkin. Tätä voikin taas tarjota vaikka erilaisten keittojen kanssa, mutta oikeastaan se sopii kyllä melkein minkä vain ruuan kanssa.

Resepti: 

(4 leipää)

8 dl maitoo

50 g hiiva

250 g ruisjauhoja

800 g vehnäjauhoja

25 g suolaa

50 g voi

1 tl anista

1 tl fenkolia

2 rkl sokeria/siirappia 

Murenna tuorehiiva kädenlämpöiseen maitoon ja sekoita mukaan suola, sokeri ja ruisjauhot. Lisää vehnäjauhoja ja vaivaa taikinaksi. Alusta voilla. Anna kohota liinan alla tunnin verran. Jaa taikina neljään osaa, muotoile leiväksi ja vedä veitsellä muutama viilto päälle. Anna nousta vielä 30 minuuttia, jonka jälkeen paista leipiä 200-asteisessa uunissa alatasolla 30 minuutin ajan. 

Näkkileipä vie nälän tunteen

Nyt kun nautitaan keittoa enemmänkin, niin näkkileipähän on kätevä yleisleipä, joka sopii keiton kuin keiton kanssa hyvin yhteen. Se on lisäksi jonkin verran terveellistä, joten mikäpä sen parempi näin joulumässäilyjen jälkeen. Vaikka ei tarvitsisikaan päästä "joulukiloista eroon", kuten iltapäivälehdissä otsikoidaan, niin tämä on siltikin hyvä vaihtoehto. Se sisältää hyvin kuituja ainakin.

Jännittävät hetket on muutenkin käsillä, sillä nyt päästään kokeilemaan ensimmäistä kertaa joululahjaksi saatua yleiskonetta. Ihan täyttä varmuutta ei ole, että onko se kuinka sopiva nyt tähän näkkileivän tekemiseen, mutta eiköhän sekin pian selviä.

Sekoita ruisrouhe, ruisjauhot, vehnäjauhot ja kuivahiiva keskenään, jonka jälkeen lisätään 42-asteinen vesi (saa olla lämpimämpääkin) ja sekoitetaan. Taikinaa vaivataan, kunnes se on melko raskas ja tiivis. Kun taikina on tarpeeksi vaivaantunut (heh heh...), pyörittele siitä pötkä ja jaa neljään osaan. Tästä siis tulee noin neljä pellillistä näkkäriä.

Kaulitse näkkäritaikina muutaman millin paksuiseksi. Nyt tässä vaiheessa se on hyvä voidella vedellä ja päälle voi heitellä erilaisia siemeniä, esimerkiksi seesaminsiemeniä, jotka tuovat lisää makua ja koostumusta. Rei'itä leipä lopuksi vaikka haarukalla ja leikkaa sen jälkeen pizzaleikkurilla neliöiksi. Anna näkkileipien kohota liinan alla tunnin verran. Paista näkkileivät 225-asteisessa uunissa noin 15 minuutin ajan. Jotkin ohjeet höpisivät jotain seitsemästä minuutista, mutta eivät näkkileivät ehtineet siinä ajassa yhtään kuivahtaa. Mitä ohuempaa, sen parempaa oikeastaan.

Leivistä tuli kyllä maultaan tosi hyviä. Juuri näkkileivän makuisia. Alkuun ne olivat hieman sitkeähköjä, mutta kun ne ehtivät kunnolla kuivumaan, niin näkkileipämäinen rapsakkuuskin löytyi samalla. Anna siis niiden kuivua parin tunnin ajan tai jopa yön yli. Näkkileivät säilyvät sen jälkeen kuivassa purkissa tai paperipussissa.

Näkkäri toimii tosi hyvin eri keittojen kanssa ja kyllä tätä syö ihan tällaisenakin, voin kanssa. Kohtalaisen helppoa se on valmistaakin, joten voisi hyvinkin ajatella tekevänsä tätä vaikkapa kerran kuukaudessa. Näkkileivät säilyvät paremmin, kuin muut leivät, joten siitäkään ei tarvitse huolehtia, että kaikki leivät olisi syötävä saman tien tai pakastettava. Erilaisilla siemenillä ja leseillä siitä saa taas muokattua omanlaisensa.

Resepti:

(n. 36 näkkileipää)

450 g ruisrouhetta

150 g vehnäjauhoja

100 g ruisjauhoja

1 pss kuivahiivaa

1/2 l vettä

2 tl suolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä veden kanssa. Sekoita ja vaivaa, kunnes taikina on tiivis ja raskas. Tee taikinasta pötkö ja leikkaa siitä neljä yhtä suurta osaa. Kaulitse taikina parin millin paksuiseksi, voitele vedellä ja ripottele päälle siemeniä. Tee pintaan reikiä haarukalla ja paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Anna kuivua muutaman tunnin ajan. 

Luukku 18: Satakuntalainen kakko

Kakko tuli jo kerran aiemminkin vastaan yhdessä blogikirjoituksessa ja näin entisenä satakuntalaisena se on ollut ihan perussanastoa aina. On kuitenkin käynyt ilmi, että kaikki eivät kakkoa tunne, joten käydäänpä pikaisesti läpi se. Kyseessä on siis ihan simppeli vaaleista jauhoista tehty leipä, joka on ainakin epävirallisesti Satakunnan maakuntaleipä. "Hienostopiireissä" käytetään ihan vaan hiivaleipä-nimitystä.

Lämmitä litra maitoa kädenlämpöiseksi ja sekoita 50 grammaa hiivaa, 2 teelusikallista sokeria ja 2 teelusikallista suolaa siihen. Pienen osan maidosta voisi korvata vedellä, mutta tällä kertaa nyt tehdään pelkällä maidolla koko resepti. Sekoita tässä vaiheessa joukkoon 4 desiä vehnäjauhoja ja 8 desiä ohrajauhoja ja anna nousta lämpimässä pyyhkeen alla puolen tunnin verran.

Lisää loput jauhot taikinaan ja vaivaa taikinaa viitisen minuuttia. Ja kokilta kajahtaa tässä vaiheessa terveisiä: "Yleiskone on hyvä lahjaidea, jos vielä ei ole lahjaa keksinyt. Vaivaaminen on kyllä yhtä *sensuroitu*" Havaitsen tässä jonkinlaista vihjailua. Jokatapauksessa... vaivaamisen jälkeen puhdistetaan kädet ja kulhon reunat taikinasta, muotoillaan siitä kekomainen rakennelma, ripotellaan päälle vähän jauhoja ja painetaan risti taikinan päälle. Onpa uskonnollinen leipä. Anna taikinan nousta taas lämpimässä tunnin verran.

Muotoile taikinasta jauhoja apuna käyttäen pötkö, joka jaetaan neljään yhtä suureen osaan. Kaikki varmasti jo hoksasivatkin, että kakkoja tulee näin ollen neljä kappaletta. Taputtele taikinaklöntit noin sentin paksuisiksi pyöreiksi levyiksi, tasoita pinta, leikkaa keskeltä pois pyöreä reikä ja painele pintaan reikiä haarukalla tai vastaavalla.

Paista kakkoja 225:ssä asteessa noin 20 minuutin ajan kunnes leivät ovat kauniin vaaleanruskeita. Tällä vanhalla ohjeella ei välttämättä tule ihan parasta kakkoa, mitä ikinä olen maistanut, joten ohra- ja vehnäjauhojen suhdetta voinee hieman tasoittaa kun seuraavan kerran tekee. Ja suolaa ja sokeria voinee lisätä vähäsen enemmän.

1 l maitoa

2 tl suolaa

50 g hiivaa

2 tl sokeria

14 dl ohrajauhoja

4 dl vehnäjauhoja

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva, sokeri ja suola. Lisää osa jauhoista ja sekoita. Laita lämpimään tilaan pyyhkeen alle nousemaan noin puoleksi tunniksi. Lisää loput jauhot taikinaan ja vaivaa viitisen minuuttia. Muokkaa taikinasta kulhoon kekomainen rakennelma, ripottele päälle jauhoja ja paina siihen ristinmerkki. Anna leivän nousta tunnin verran lämpimässä. Tee taikinasta pötkö, joka jaetaan neljään osaan. Taputtele noin sentin paksuisiksi pyöreiksi levyiksi, tasoita pinta ja leikkaa keskelle reikä. Painele pintaan reikiä haarukalla ja paista 225-asteisessa uunissa noin 20 minuutti.

Luukku 12: Joululimppu

Joululimppu on nyt jo nimensäkin puolesta selkeä joulunajan ruoka, joten sen kuuluminen joulupöytään on itsestäänselvyys. Nyt tehdään neljä limppua ja toivotaan, että niistä on vielä jotain jäljellä joulunakin. Joululimppu on yleensä kyllä sen verran hyvää, että se ei turhan kauaa säily.

Liuota sata grammaa hiivaa viiteen desilitraan kädenlämpöistä vettä, jonka jälkeen sekaan lisätään vielä 200 grammaa lämmitettyä rahkaa. Kolme teelusikallista suolaa, desi siirappia ja neljä teelusikallista kuminaa seuraa vielä perässä.

Lisää ruisleseet ja 200 grammaa jauhoja ja anna taikinan turvota tovi. Tuollainen viisi minuuttia on riittävä aika. Alusta tämän jälkeen loputkin vehnäjauhot, eli kilon verran. Lopuksi sekaan vielä huoneenlämpöinen voi. Tämän jälkeen taikina saakin taas olla omassa rauhassaan lämpimässä ja liinan alla. Noin 30 minuutin kohoamisen jälkeen sitä voidaan taas työstää.

Jaa taikina neljään osaan ja leivo taikinapaloista pyöreitä leipiä. Laita uunipellille leivinpaperi ja nosta leivät pellille. Taas kerran niiden annetaan kohota, jälleen 30 minuuttia. Tee leipien pintaan ristiviillot ja paista 175:ssä asteessa noin puolen tunnin ajan. Voitele leivät siirappivesiseoksella heti, kun ne tulevat uunista ulos.  

Resepti: 

2 prk maitorahkaa

5 dl vettä

100 g hiivaa

3 tl suolaa

1 dl mallassiirappia

4 tl kuminaa

3 tl ruisleseitä

1200 g vehnäjauhoja

100 g voita

50 g rusinoita

30 g hasselpähkinärouhetta

Voiteluun:

1 dl siirappia

1 dl vettä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää sen jälkeen lämmitetty rahka. Lisää suola, siirappi ja kumina. Sekaan laitetaan vielä ruisleseet ja 200 grammaa jauhoja ennen kun taikinan annetaan nousta 5 minuuttia. Alusta taikinaan loput jauhot ja huoneenlämpöinen voi. Kohota lämpimässä liinan alla puoli tuntia, jonka jälkeen leivotaan taikinasta 4 pyöreää leipää. Anna leipien kohota uunipellillä taas puoli tuntia ennen paistamista. Viillä pintaan ristiviillot ja paista 175:ssä asteessa puoli tuntia. Voitele uunista otetut leivät siirappivesiseoksella.

Perunalepuskat; rieska siinä missä muutkin

Tämä on taas näitä kohtalaisen simppeleitä ja melko nopeita ohjeita, mutta se on ihan positiivinen asia jos sattuu olemaan vähän nälkä. Tai siis... Perunoiden paistamisessa uunissa menee kyllä aikaa, mutta siinä välissä pitää vaan kiinnittää huomio johonkin muuhun kuin siihen nälän tunteeseen. Itse kokeilin löytää internetin ihmeellisestä maailmasta lisätietoja lepuskoista, mutta muuta ei oikein irronnut, kuin se, että ne ovat ilmeisesti lähtöisin Suomen itäosista, ehkä jopa Savosta. Rieskojen sukua nämäkin, mutta nimi on maakunnallista alkuperää.

Aloitetaan hankkimalla kilon verran Rosamunda-perunoita. Kypsennä perunoita uunissa vajaan tunnin verran. Paistoaika riippuu täysin koosta ja nämä kyseiset potut olivat vähän suuremmanpuoleisia.

Kun perunat ovat kypsyneet, leikkaa ne halki ja koverra sisältö astiaan. Laita joukkoon 90 grammaa voita ja sekoita sähkövatkaimella. Lisää 1,5 desiä lämmintä maitoa pikkuhiljaa, niin että seoksesta tulee sileä ja aikalailla perunamuusimainen sose. Mausta suolalla ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Pikaversioon käy hyvin tähteeksi jäänyt perunamuusi.

Sekoita perunasoseeseen puolet vehnäjauhoista, joita on 300-350 grammaa. Loput levitetään leivonta-alustalle ja perunasosetaikina kaadetaan niiden päälle. Pyörittele ja vaivaa loputkin jauhot sekaan, kunnes taikina on kiinteähkö. Rullaa taikinasta... öh... rulla ja leikkaa siitä viitisentoista ohutta, noin puoli senttiä paksua leipää. Pistele niitä pinnasta ja laita kevyesti jauhotetulle uunipellille.

Ensimmäisestä erästä tehtiin vähän paksumpia ja ne vielä pullistuivat hieman lisää uunissa. Paista noin 275:ssä asteessa liki kymmenen minuuttia. Tarkkaile taas tilannetta, etteivät ne kärvähdä. Ota uunista, anna hetken jäähtyä, ettei suu pala. Kannattaa sutia ylimääräiset jauhot pohjasta pois. Nauti sellaisenaan voin kanssa.

Resepti:

1 kg Rosamunda-perunoita

90 g voita

1,5 dl maitoa

1,5 tl suolaa

350 g vehnäjauhoja

Kypsennä perunoita uunissa n. 50 minuuttia. Halkaise perunat ja koverra sisältö kulhoon. Lisää voi ja vatkaa soseeksi. Lisää maito vähän kerrallaan. Mausta suolalla ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi.

Lisää puolet jauhoista ja alusta taikina. Kaada loput jauhot työpöydälle, taikina päälle ja työstä taikinasta kiinteä vaivaamalla ja pyörittelemällä.

Rullaa taikinasta tanko ja tee siitä tasakokoisia paloja. Painele vehnäjauhoja apuna käyttäen paloista ohuita leipiä. Aseta jauhotetulle uunipellille ja pistele pintoihin reikiä haarukalla. Paista 275:ssä asteessa n. 10 minuuttia. Sudi ylimääräiset jauhot pois valmiiden leipien pohjista.

Alku aina hankalaa... Ruisleipä taikinajuuresta

Kovin on nyt leipäpainotteinen alku, mutta ei voi mitään. Ruisleipää lähdettiin suunnittelemaan samaan aikaan kuin saaristolaisleipää ja omenapiirakkaa, mutta sen toteutuksessa nyt vaan kului enemmän aikaa, syystä jos toisestakin. Tylsä projekti tämä ei siis ainakaan ollut.

Aloitetaan perinteisellä vankilamuonalla, vedellä ja leivällä ja otetaan lisukkeeksi jauhoa. Jos et satu omistamaan vanhaa leipäkaukaloa, josta löytyy satavuotiasta juurta, niin "huijata" voi ostamalla kaupasta taikinajuuresta tehtyä leipää ja riipimällä siitä pehmeän sisustan haalean veden joukkoon. Sekoita joukkoon vielä jauhot ja ensimmäisen päivän rankka urakka on valmis. Taikinajuuren annetaan olla seuraavaan päivään, jotta se alkaa käymään.

Näköjään juuri ei kuitenkaan halunnut lähteä käymään ihan noin vaan ja ensimmäinen päivä meni pipariksi. Seuraavana päivänä olikin hyvä aloittaa optimistinen ajattelu ja raapia vähän lisää pehmeää ruisleipää taikinajuuriyritelmään. Siitähän se sitten lähti liikkeelle, kuin talkkari jäiseltä peltikatolta ja juuri pulputteli iloisesti oman aikansa. Sana "pulputtaa" voi tosin antaa käsityksen jostain erittäin mahtipontisesta toiminnasta, mikä on vähän liioittelua. Pinnalle muodostui vähän vaahdon tapaista ainesta, kun juuri verkkaisesti muodosti kuplia. Näin. Olisikohan tuo realistisempi ilmaisu. Tiedä sitten, miksi se lähti paremmin käyntiin toisella kertaa... Ehkä sauna oli vain sille mieleinen paikka.

Taikinan tekeminen alkakoon. Ensin laitetaan kulhoon 0,9 litraa vettä ja siihen sekoitetaan taikinan juuri, jota on noin 1,5 desiä. Juurta ei muuten kannata maistaa, oli nimittäin jännittävä ilme kokilla, kun näin teki. Mieleen tuli se sanonta ketusta ja pihlajanmarjoista.


Seuraavana toimenpiteenä lisätään jauhot. Lähdetään liikkeelle kilolla jauhoja. 

Tai ei lähdetäkään, sillä taikinasta tulee nyt tuplakokoinen. Suurkeittiön iloja. Ruisleipää koko kansalle. (Kirjoittajan huomautus: kun lähdet puolittamaan alkuperäistä ohjetta, kirjoita kaikki kohdat paperille, jotta et muuta yhtäkkiä aineiden määriä kesken ohjeen takaisin alkuperäiseen). Nyt tehdään siis 6 annosta ruisleipää.

Taikina sisältää siis tällä hetkellä 3 desiä taikinajuurta, 1,8 litraa vettä, 1 kilo ruisjauhoja. Ja taas ollaan takaisin oikeilla raiteilla (suuremmilla raiteilla kuin aiemmin, mutta raiteilla jokatapauksessa). Taikinan pitäisi tässä vaiheessa muistuttaa aika pitkälti velliä. Kun se näyttää epämääräiseltä mutalätäköltä, niin olet aika lähellä toivottua lopputulosta. Varaa vielä noin 1,4 kiloa ruisjauhoja lisättäväksi seuraavana päivänä. 

Anna käydä liinan alla 1-2 päivää ja muista sekoittaa taikinaa muutaman kerran tuona aikana. Tämä taikina kiikutettiin saunaan niin tulee sillekin huoneelle kunnolla käyttöä.

Kun mutalammikko taikina on saanut rauhassa nauttia saunasta reilun päivän (tai kaksi), voit lisätä loput jauhot taikinaan. Älä kuitenkaan ryntää heittämään kaikkia jauhoja kerralla riemusta kiljuen, sillä nämä määrät ovat aina suuntaa antavia. Taikinan koostumus se on, mikä ratkaisee. (Muista muuten tässä vaiheessa lisätä suolaa noin viitisen teelusikallista tai leivistä voi tulla aavistuksen mauttomia. Ei sillä, että näin olisi käynyt, joten tämä on siis täysin teoreettinen huomio.) Siinä vaiheessa, kun se muistuttaa hyvää muovailuvahaa, eikä enää tartu käsiin sitä vaivatessa (niin eli siis sorkat vaan taikinaan ja vaivaamaan, tässä ei tarvitse hienostella millään taikinasekoittimilla) on taikina lähellä paistovalmiutta. 

Piirrä pintaan kuvio (perinteinen risti toimii) ja anna nousta vielä jonkin aikaa, kunnes tuo kuvio on käytännössä katsoen kadonnut. Sen jälkeen voit tehdä näköisiäsi leipiä (emmekä tarkoita, että alat tekemään leipäkopioita naamastasi, mutta ei se kiellettyäkään ole), olivat ne sitten reikäleipiä tai enemmän limpun kaltaisia. Anna vielä näidenkin nousta noin tunnin verran (joskin nämä leivät vaikuttivat vähän laiskoilta nousemaan). Pistele niitä haarukalla huvin vuoksi (kuvittele ne vaikka voodoo-nukeiksi), koska se näyttää hyvältä ja on sillä kai joku funktiokin ja leivät uuniin. 

Lämmitä uuni 250:een asteeseen ja anna leiville shokkihoitoa noin kymmenen minuuttia. Sen jälkeen laske lämpötilaa 200:aan asteeseen ja pidä lämpö siinä noin 30 minuuttia. Siinä pitäisi olla tarpeeksi aikaa näille leiville, mutta jos ne eivät ole vielä täysin kypsiä, tässä vaiheessa on hyvä tarkistaa tilanne.
  

Vaihtoehtoinen loppu

 

Taikinajuurella leipien teko ei ollut mitään ruusuilla tanssimista ja muutama kömmähdys kävi matkan varrella, joten keskivaiheilla päätettiin kokeilla myös vaihtoehtoista tapaa. Kuravelliä kun oli niin paljon, olisi se muutenkin ollut jaettava kahteen paistopäivään aikataulujen vuoksi. Tässä tehtiin vähän sellainen "identtiset kaksoset" -koe, eli mitä käy kaksosille, jotka kasvatetaan eri tavoin.

Tähän jälkimmäiseen erään lisättiin vähän hiivaa, kun lopullinen taikina alkoi saada muotonsa. Ero oli aikamoinen ja leipä kohosi paljon paremmin. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, etten kyllä tiedä pitäisikökään sen hirveästi nousta taikinajuuren voimin, mutta nämä eivät ainakaan niin tehneet. Toki jonkinlaista muutosta tapahtui, mutta ei samalla tavalla kuin hiivan kanssa. Kuva lopputuloksesta hiivan kanssa alapuolella.

Resepti: 

Taikinajuuri:

1-2 taikinajuurella leivottua leipäviipaletta
3 dl vettä
3 dl ruisjauhoja

Taikina:

1,8 l vettä
2,4 dl taikinajuurta
2,4 kg ruisjauhoja (ei kaikkia kerralla, kts. ohje ylhäällä)
5 tl suolaa

Ja leipä leviää - Saaristolaisleipä

Tämä perinteinen herkkuleipä on joidenkin ohjeiden mukaan "helpoin leipä ikinä", mutta kyllä se joskus vaan tarjoaa haastetta tekijälleen. Niin kävi tällä kertaa.

Aloita murentamalla ja sekoittamalla 50g tuorehiivaa kädenlämpöiseen piimään. (Tässä vaiheessa kokin suusta kajahtaa "kädenlämpöseen piimään?! Millä v**ulla mä nyt piimän lämmitän?") Piimä siis mikroon prkl. IKEA:n valtava metallikulho toimii hyvin sekoituskulhona, jos muut astiat ovat jo käytössä/tiskissä.

Lisää tämän jälkeen muut aineet, eli 3 desiä siirappia (mikä matemaattisten haasteiden ansiosta voi olla jännittävää annostella), 2 desiä sokeroimatonta puolukkasurvosta (puolukatkin voi toki poimia itse jos ei meidän tavoin keksi toteuttaa ideaa tunnin varoitusajalla), 3 desiä vehnäleseitä, 3 desiä mämmi- ja leipämaltaita, 4 desiä ruisjauhoja , 3 teelusikallista suolaa ja loppusilauksena noin litra vehnäjauhoja (ohje sanoo karkeita vehnäjauhoja, mutta niitä ei nyt juuri sattunut olemaan [ja sen huomaa ensimmäisen erän lopputuloksesta]). Älä vaivaa liikaa (toimii hyvin myös yleisenä elämänohjeena).

Maisteluvaiheessa mämmi puskee kyllä vähän liikaa läpi, joten kannattaa kenties kokeilla kaljamaltaita. Loppumakustelu voi vielä muuttaa tilannetta. Ja tekijöiden huomautuksena: kaloreita tästä taikinasta löytyy, joten ei kannata olla dieetillä, kun näitä tekee.

Lappaa valmis taikinaseos voideltuihin leipävuokiin ja anna nousta n. 1,5 tuntia. Sen jälkeen leivät vaan uuniin 175 asteeseen ja anna olla noin puolitoista tuntia (mahdollisesti kaksikin, riippuen siitä kuinka täyteen ahdat vuuan). Jos omistat paistomittarin, niin sillä voit kätevästi testata leivän valmiuden. Yleensä se on valmista siinä vaiheessa, kun leivän sisälämpötila nousee noin. 96:een asteeseen. Tällä kertaa se tosin hujahti jo 98:aan asteeseen ja silti leipä oli mehevää ja maukasta. Kun leipien pinta on tummunut, laita päälle folio, etteivät leivät kärvähdä.

Allekirjoittaneet totesivat myös, että taikina kannattaa jakaa kolmeen leipävuokaan kahden sijasta, sillä taikinaa on sen verran paljon, että se lainehti yli hyvin "kauniisti" eivätkä leivät meinanneet kypsyä keskeltä. Toisaalta syynä saattoi myös olla se, että erehdyimme käyttämään hienoja vehnäjauhoja karkeiden sijasta. Noh, aina ei kaikki mene niin kuin Strömsössä ja alla on siitä todistusaineistoa.

Toisella tekokerralla jauhot vaihdettiin siis suosiolla karkeampiin lajitovereihinsa ja lopputulos oli paljon parempi. Toki koko prosessi sai muutenkin vähän uusia käänteitä, joten kerrataanpa ne seuraavaksi. Leipien oltua uunissa n. 45 minuuttia ne siveltiin siirappi-vesiseoksella. Siirappia ja vettä oli molempia yhtä paljon seoksessa. Toinen sively tapahtui, kun leivät olivat lämmitelleet yhteensä puolentoista tuntia uunissa. Tämä leipien sively saa aikaan myös mukavan rapsakan kuoren aikaan, mikä ainakin meidän mielestämme toimii. Ja ne aiemmin kyseenalaistetut mämmimaltaat itseasiassa sopivatkin hyvin leiväntekoon.

Kun leivät ovat olleet uunissa sen 1,5 - 2 tuntia (nämä leivät olivat siis uunissa puolentoista tuntia) niin jäähdytä ne oikeasti hyvin, vaikka kuinka nälkä olisi. Leivän maku paranee vanhetessaan (ei nyt aivan samalla tavalla kuin vuosikertaviinien), joten jos mahdollista, niin anna sen olla pari-kolme päivää ja nautiskele sitten vasta.

Resepti:

1 l piimää
50 g hiivaa
3 dl siirappia
2 dl sokeroimatonta puolukkasurvosta
3 dl vehnäleseitä
3 dl mämmi- ja leipämaltaita
4 dl ruisjauhoja
3 tl suolaa
n. 1 l vehnäjauhoja

Leipä ei välttämättä muuta tarvi seurakseen kuin nokareen voita. Omia tarjoiluehdotuksia voi laittaa kommentteihin.

Perinteisesti.