Perinteinen kinuski

Mansikkakausi jatkuu vauhdikkaasti ja noita herkullisia marjoja varmasti on moni jo maistellutkin. Joskus niiden seuraksi kaipaisi ehkä mahdollisesti kenties jotain muutakin kuin vain kermavaahtoa. Siis joskus. Kauhean usein ei tule tilanne vastaan, että kermavaahto ei riittäisi, sillä kermavaahtohan on hyvää. Tai sitten olet esimerkiksi tekemässä kakkua, johon haluat kinuskikuorrutetta.

Oli tilanne sitten mikä hyvänsä, oletuksena on nyt se, että siihen tarvitaan ja halutaan kinuskia. Eli kinuskia siis tehdään. Mummon keittokirjan kätköistä löytyi resepti, joka poikkeaa hieman perus kinuskiohjeista. Tätäkin kokki teki hieman säveltäen tosin. Suurin ero on se, että tässä ei käytetäkään fariinisokeria vaan ihan tavallista hienoa sokeria. Sitä tarvitaan kaksi desiä ja sama määrä tarvitaan kermaa. Tämän lisäksi tarvittaisiin vielä kaksi ruokalusikallista voita.

Sulata sokeri kattilassa. Ei saisi sekoittaa, mutta ei nyt ihan paikallansakaan voi antaa olla. Ja ei kannata pitää levyä täysillä. Sokeri palaa pohjaan todella helposti. Kun sokeri on suunnilleen kuparinväristä, voidaan se ottaa kuumalta levyltä pois. Sekoitetaan siihen joukkoon kuumennettua kermaa, jonka siis saa mikrossa nopeasti kuumennettua. Suunnilleen puolet on hyvä lisätä tässä vaiheessa. Tätä seosta kun hieman pyöräyttää lastalla, niin viimeistään siinä vaiheessa se kuohahtaa. Sekoittele rauhallisesti ja lisää loput kermat. Sulaneen sokerin ja kerman pitäisi sekoittua näin hienosti kinuskiksi. Lisää joukkoon vielä voi ja anna senkin sulaa sekoitellessa.


Kinuskin on hyvä antaa vähän jähmettyä ja jäähtyä, tekee sillä sitten mitä vaan. Erityisesti, jos se on menossa kermavaahdon lähelle, ei sitä kannata lisätä kuumana. Tästä saa kyllä mukavan lisän taas moniin jälkiruokiin, leivonnaisiin, marjojen ja hedelmien kerta tai voihan sitä syödä nyt ihan sellaisenaankin jos haluaa. Maultaan kinuski on mukavan paahteinen.

Resepti

2 dl sokeria

2 dl kermaa

2 rkl voita

Sulata/ruskista sokeri kattilassa kuparinruskeaksi. Lisää joukkoon puolet kermasta ja sekoittele rauhallisesti. Lisää loput kermasta ja tämän jälkeen voi. Anna vähän jäähtyä ja paksuuntua. 

Luukku 14: Tikkunekut

Tästä voisi taas tehdä oikein esimerkkijutun siitä, kuinka etukäteen asioiden ajattelu ja suunnittelu helpottaa elämää huomattavasti. Nekut sinänsä eivät varmasti ole mikään maailman vaikein asia, mutta niiden muottien aikaansaaminen voi osottautua yllättävänkin haastavaksi. Niiden muotoilu leivinpaperista ei ollut ongelma, mutta ne on hyvä saada pysymään myös koossa. Esimerkiksi teippihän ei ota sitten kiinni yhtään ja nuppineuloja ei ollut. Loppujen lopuksi muutaman McGyver-tyylisen kokeilun jälkeen liima osoittautui toimivimmaksi vaihtoehdoksi.

Olisi hienoa ajatella, että tästä ottaa opikseen ja seuraavilla kerroilla taas ajattelee asioita etukäteen, mutta näin tuskin käy. Joten siis nekkujen tekoon. Aloitetaan keittämällä kerma, sokeri ja siirappi keskenään. Lisää mukaan vielä 1/4 teelusikallista suolaa tasapainottamaan kokonaisuutta. Muista hämmentää koko ajan, ettei seos vaan pääse palamaan pohjaan. Jossain taidettiin mainita, että seos saisi kuumentua jopa 120 asteiseksi, mutta mikäli ei ole lämpömittaria käytettävissä, on tuota hankalahko tarkkailla ihan asteelleen.

Nekkuseoksen pitäisi olla valmista siinä vaiheessa, kun tipautat testitipan kylmään veteen ja pystyt hyvin pyörittelemään siitä pallon ja se myös pysyy pallona. Kun tämä hetki tulee vastaan, keskeytä silloin keittäminen, lisää voi ja mantelirouhe ja sekoita huolellisesti.

Ota jokin sopiva astia, johon nekut voidaan asettaa jäähtymään. Tai siis nekkumuotit ensin. Kaada astiaan sokeria, jotta nekkumuotit saadaan pysymään pystyssä. Ja jotta tämä ei käy liian helpoksi, niin niiden mielellään tulisi pysyä pystyssä myös sen jälkeen, kun niihin on saatu täytettä. Lusikoi siis nekkuseos muotteihin ja anna jäähtyä. Muista kuitenkin lisätä tikut, jotta nekkuja on helpompi syödä myöhemmin. Nekut voi toki myös valmistaa konvehtimuotteihin, jolloin annoksista tulee sopivan pieniä.

Resepti:

2 dl kermaa

2 dl sokeria

2 dl siirappia

1,5 dl mantelirouhetta

1 rkl voita

1/4 tl suolaa

Keitä kerma, sokeri, siirappi ja suola ja hämmennä keittämisen ajan. Seoksen pitäis lämmitä 120-asteseksi. Kun keitos on valmis, lisää vielä voi ja mantelirouhe ja sekoita. Lusikoi nekkuseos muotteihin ja anna jäähtyä. Muista lisätä tikut ennen kuin seos jämähtää.

Luukku 8: Tryffelit

Kaikenlaiset suklaakonvehdit, tryffelit ja muut vastaavat ovat joulun aikaan suuressa suosiossa, joten pakkohan niitäkin on nyt edes jokunen tehdä itse. Aiemmin tehtiin jo suklaakonvehteja, joten nyt on tryffeleiden vuoro.

Sulata ensimmäiseksi 250 grammaa kookosrasvaa kattilassa. Sulamisen jälkeen sen annetaan jäähtyä vähäsen; niin ettei sormet pala, kun kokeilet lämpöä. Rasvan jäähtyessä vatkaa kaksi kananmunaa ja kolme desiä tomusokeria keskenään vaahdoksi. Siivilöi vaahtoon sekaan kaakaojauhe ja vanilliinisokeri. Lisää myös piparminttuaromia itsellesi sopiva määrä.

Vatkaa seokseen mukaan jäähtynyt kookosrasva. Tässä ei sitten tarvitse olla turhan hellävarainen vaan sähkövatkaajan tehot väännetään kakkoon ja rasvaa valutetaan joukkoon norona. Valmiista massasta voidaan sitten tehdä itse tryffeleitä. Niitä voit tehdä kahdellakin eri tapaa; joko sellaisia kaakaopäällysteisiä palleroita tai sitten konvehtivuokiin pursotettavia.

Jos pursotat tryffelit konvehtivuokiin, anna seoksen jäähtyä ihan pieni tovi, jotta pursotusjälki näkyy paremmin. Lapa seosta pursotinpussiin ja pursota vuokiin. Aseta tryffelit jääkaappiin tai muuhun viileään paikkaan.

Kaakaopäällysteisiä palleroita varten suklaamassan pitää antaa jäähtyä kunnolla, joten laita se jäähylle jääkaappin joksikin aikaa. Ota lusikalla halutunkokoinen määrä suklaamassaa ja pyörittele siitä pallero, jonka kierität kaakaojauheessa.

Resepti:

250 g kookosrasvaa
2 kananmunaa
3 dl tomusokeria
1 dl kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria
Piparminttuaromia

Sulata kookosrasva ja anna sen jäähtyä vähäsen. Vatkaa kananmunat ja tomusokeri vaahdoksi. Siivilöi sekaan kaakaojauhe, vanilliinisokeri ja aromi. Vatkaa sähkövatkaimella sekaan jäähtynyt kookosrasva. Pursota tryffelit joko konvehtivuokiin tai anna massan jäähtyä ja pyörittele siitä palloja, jotka pyöritellään kaakaojauheessa.

Luukku 6: Suklaakonvehdit

Suklaakonvehtien tekeminen itse kuulostaa hyvin hauskalta ja kivalta idealta, mutta se on vähän sellaista taiteilua, että Pandan Juhlapöydän konvehdit saattaa kuitenkin olla se helpompi vaihtoehto. Saahan omatekemistä tietysti parempia ja juuri sellaisella täytteellä kuin itse haluaa. Silloin ei tarvitse "taistella" siitä, että kuka ottaa sen viimeiseksi jääneen konvehdin, jota kukaan ei oikeastaan halua, mutta syödä se pitää siltikin.

Valitse konvehteja varten laadukasta suklaata. Ei mitään Fazeria vastaan, mutta se perussininen suklaalevy ei valitettavasti tähän sovellu. Sitä nimittäin testattiin. Tumma suklaa tietysti toimisi hyvin konvehdeissa, etenkin valkosuklaakoristeiden kanssa, mutta oma mieltymys nyt vaikutti valintaan tällä kertaa. Seuraavalla kerralla kyllä kokeillaan jo jotain muuta, niin josko sitten kaikki menisi sujuvammin.

Suklaa sulatetaan vesihauteessa ja temperoidaan. Temperoinnilla tarkoitetaan sulatetun suklaan käyttämistä eri lämpötiloissa, jolloin suklaan koostumus muuttuu, eikä se enää (ainakaan toivon mukaan) sula sormiin heti, kun kosket siihen. Maitosuklaan tapauksessa ensimmäinen lämpötila on 45 astetta, jonka jälkeen sen annetaan laskea 26-27:ään asteeseen ja lopuksi nostetaan taas 30:een asteeseen.

Suklaan temperoinnin jälkeen voidaan se kaataa konvehtimuotteihin. Varsinaisia konvehtimuotteja ei nyt ollut käytössä vaan nämä tehtiin jääpalamuotteihin. Kyllä ne niistäkin irtosivat, mutta oikeat konvehtimuotit olisivat silti parempia. Valuta ylimääräinen suklaa pois, niin että muotteihin jää vain konvehtien "pinta" jäljelle. Täytä konvehdit valitsemallasi täytteellä. Näihin pursotettiin aiemmin tehtyä karpalomarmeladia.

Täyttämisen jälkeen muotit täytetään taas suklaalla, jolloin niihin tulee myös pohja. Kaavi yli jäävä suklaa takaisin astiaan ja toista sama operaatio muiden konvehtimuottien kanssa. Laita konvehdit jääkaappiin muutamaksi minuutiksi, jonka aikana ne jähmettyvät.


Jäähtyneet konvehdit voidaan koristella temperoidulla valkosuklaalla, esimerkiksi tekemällä niihin raitoja. Valkosuklaan temperoinnissa sulatettu suklaa lämmitetään ensin 40:een asteeseen, annetaan jäähtyä 26-27:ään asteeseen ja lopuksi nostetaan taas 25:en ja 29:än asteen välille. Näin myöskään valkosuklaaraidat eivät sula niin helposti sormiin ja konvehdeista voi oikeasti nauttia ilman, että ne pitää ahtaa suuhun aina kokonaan.

Resepti:

400 g maitosuklaata

100 g valkosuklaata

marmeladia

Sulata suklaa vesihauteessa ja temperoi se. Kaada temperoitu suklaa konvehtimuotteihin ja valuta ylimääräinen osa pois. Täytä suklaapintaiset muotit marmeladilla, kaada päälle suklaa ja kaavi pois yli menevä osa. Viilennä jääkaapissa muutaman minuutin ajan. Koristele temperoidulla valkosuklaalla.

Luukku 3: Glögimarmeladit

Kukapa ei tekisi ainakin jonkinlaista tuttavuutta joka joulu Fazerin vihreiden kuulien kanssa. Niihin tulee sellainen viha-rakkaussuhde, koska ovathan ne aivan ällöttävän makeita, mutta silti niitä on kuitenkin saatava. Kahden kuulan jälkeen on jo hyvin vahva sokerihumalan mahdollisuus. Marmeladeja voit kuitenkin tehdä myös itse, joten pelkästään kaupan vaihtoehtoihin ei tarvitse tyytyä.

Näiden tekeminen oli kyllä sellaista "epäonnistumisten kautta voittoon" tyylistä toimintaa. Ensimmäisellä kerralla ei löytynyt agar-agaria, vaan ostettiin liivatejauhetta ja sen kanssa meni annostus vähän pieleen, eikä marmeladi ollenkaan meinannut hyytyä. Joten uusi yritys. Silloin liivatteen määrää lisättiin, mutta ei siitä siltikään tullut juuri mitään. Agar-agaria oli siis saatava. Käväisin apteekissa kysymästä, mutta sieltäkään ei löytynyt. Lopulta sitä löytyi kuitenkin paikallisen marketin hyllyiltä ja kolmas kerta toden sanoi.

Eli tuumasta toimeen taas. Kattila esiin kaapista ja kolme ruokalusikallista agar-agar-hiutaleita kattilaan veden ja sokerin kanssa. Keittele seosta kolme varttia ja sekoita säännöllisesti, että mikään ei jämähdä pohjaan kiinni. Nosta kattila pois levyltä ja lisää glögi sekaan. Lisää vielä puolikkaan sitruunan mehu. Sekoita ja kaada kelmulla vuorattuun vuokaan. Ihan hirveän paksua kerrosta ei kannata laittaa eli noin sentin paksuinen marmeladi on jo ihan tarpeeksi paksu.

Anna marmeladin jähmettyä jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään. Jähmettymisen jälkeen marmeladilevy kumotaan sokerilla peitetylle leivinpaperille. Eri ohjeet kehottivat jättämään marmeladin noin tunniksi kuivumaan ja tottakai sitä kehotusta oli taas pakko uhmata. Mutta ihan noin varmuuden vuoksi, antakaa sen kuivua jonkin aikaa. Kuivumisen jälkeen voit leikata vaikkapa pienillä piparimuoteilla marmeladista paloja ja kieritellä ne sokerissa. Sokeri kyllä vähän suli marmeladien pintaan, joten tässä vaiheessa kävi todellakin ilmi, että marmeladilevyn kuivumaan jättäminen on hyvä ajatus.

Tarjoile sellaisenaan ja valmistaudu sokerihumalaan.

Resepti:

3 rkl agar-agar-hiutaleita

5 dl vettä

2 dl sokeria

2 dl glögiä

1/2 sitruunan mehu

Laita agar-agar-hiutaleet kattilaan ja kaada vesi ja sokeri mukaan. Keitä n. 45 minuuttia, ota kattila pois levyltä ja lisää joukkoon glögi ja sitruunamehu. Kaada seos kelmulla vuorattuun vuokaan ja anna jäähtyä seuraavaan päivään vaikka jääkaapissa. Kumoa sokeroidulle leivinpaperille ja anna kuivua tunnin verran. Leikkaa haluamasi kaltaisia paloja ja kieritä sokerissa.