Uuniomenat kotoa tuoduista omenista

Omenasatoa taitaa tällä hetkellä olla jo aika mukavasti tarjolla ympäri maata. Ainakin viikonloppuna kotona maalla käydessä tuli jo jokunen kypsä omena maistettua puusta ja lähtihän niitä siis korillinen tietysti mukaan kaupunkiinkin. Vähän kirpeämmät hillo-omenat olivat vielä kohtalaisen raakoja, joten nyt kokki pääsee tekemään uuniomenia hieman makeammista versioista.  Paras kuitenkin olisi, mikäli omenissa olisi jonkin verran tuota kirpeyttä.

Sitten otetaan omenat käsittelyyn. Ota omenien kodat pois omenaporalla. Näitä kotoa tuotuja omenia mahtuu pannuun 14, mutta ne ovatkin melko pieniä. Tähän hommaan siis käytännössä mikä vaan uuninkestävä astia tai vuoka. Siinä omenat pysyvät vähän paremmin kasassa, eikä ainakaan tarvitse pelätä, että joku niistä pyllähtäisi kyljelleen.

Sulata 50 grammaa voita ja sekoita se desiin kaurahiutaleita. Näiden lisäksi seokseen tulee puoli desiä siirappia, toinen puolikas sokeria ja teelusikallinen kanelia. Eli makeaa ja maukasta on luvassa. Mikäli omenat tosiaan ovat melko makeita, kannattaa seokseen lisätä vähän sitruunamehua happamuutta tuomaan. Jos nyt onnistut siinä, ettei seosta tule maisteltua ihan liikaa, niin täytä omenoiden keskustat tällä seoksella. Ei haittaa jos seosta valuu yli, mutta tietysti se enemmän siellä sisällä tuo makua.

Kun omenat on täytetty, paistetaan niitä 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä. Tämän jälkeen omenat ovat valmiita nautittaviksi. Kannattaa tietysti vähän aikaa varrota, ettei polta suutansa. Vaniljajäätelöä vaikka vähän kaveriksi vielä niin maistuu varmasti. Mitenkään älyttömän kauniita nämä eivät uunista tulon jälkeen ole, mutta jos keskitytään vaikka siihen makuun enemmän tällä kertaa.

Jos muuten kaurahiutaleet eivät oikein jostain syystä säväytä, niin ne voi korvata vaikkapa pähkinärouheella tai muulla vastaavalla. Mutta tuota... jos tätä tekee muille, niin kannattaa muistaa tarkistaa se, että onko kellään pähkinäallergiaa. Muuten voi tulla ikäviä yllätyksiä illan mittaan.

Jos mieli tekee muutakin hyvää omenasta, niin blogista löytyvät myös puolukkainen omenapiiras ja omenakiisseli.

Resepti:

1 dl kaurahiutaleita

50 g voita

0,5 dl siirappia

0,5 dl sokeria

1 tl kanelia

Poista omenien siemenkodat. Valmista täyte sulattamalla voi, sekoittamalla se kaurahiutaleiden kanssa ja lisäämällä loput ainekset samaan seokeen. Täytä omenat ja paista 200-asteisessa uunissa puolen tunnin ajan.

Erittäin helppo mustikkajäädyke virkistää lämpimänä päivänä

Kesä näyttää vihdoinkin näitä parhaita puoliaan. On lämmintä ja aurinkoista ja koko ajan tekisi mieli rannalle. Koko ajan on myös vähän lämmin, mutta siitä voi olla tyytyväinen, kun miettii, että pian taas tulee syksy ja talvi ja kylmä ja ääh... Eli kesä saa minun puolestani jatkua vielä pitkän aikaa tällaisena.

Ei käy kuitenkaan kieltäminen, etteikö joinain päivinä olisi vähän kuuma ja haluaisi viilentää oloaan jollain tavalla. Jos ei pääse uimaan, niin sitten voi yrittää viilentää oloaan vaikka ruualla. Kovin vaikeita asioita ei myöskään jaksa keittiössä puuhata tästä samasta syystä. Mustikkapiirakka oli alunperin suunnitelmissa, mutta jos tässä olisi vielä uunin laittanut päälle niin "sauna" tulee jotenkin etäisesti sanana mieleen.

Niin ja siis mustikka on nyt tuo raaka-aine, mikä on tällä kertaa parrasvaloissa. Niitä on jo saanut poimittua sieltä täältä, niin täytyyhän sitä ajatellen jotain tehdäkin. Nyt kun mustikkapiirakka on ainakin hetkellisesti poissa suunnitelmista, niin sen sijaan voisi tehdä mustikkajäädykkeen.

Erottele neljä kananmunankeltuaista valkuaisista. Lisää joukkoon 1,5 desiä hienoa sokeria ja vatkaa seos huolellisesti sähkövatkaimella tai yleiskoneella vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa kaksi desiä kuohukermaa vaahdoksi, mutta älä liian kiinteäksi. Vaahdot sekoitetaan keskenään ja mukaan pyöritellään mustikat. Loppusilauksena joukkoon voi puristaa vielä puolikkaan limen mehun raikkautta tuomaan.

Valmis seos kaadetaan kelmulla vuorattuun kakkuvuokaan. Tätä kyseistä jäädykettä tulee noin litran verran, joten valitaan siihen sopivan kokoinen vuoka. Päälle on hyvä laittaa kelmu ja painella se melko ilmatiiviisti kiinni jäädykkeeseen. Näin vältytään kaikilta ihmeellisiltä mauilta, mitä muuten voisi pakastimesta tarttua. Jäädyke tarvitsisi tuollaiset kuutisen tuntia laatuaikaa pakastimessa, ennen kuin sen voi tarjoilla. Sen voi antaa ihan hyvin olla vaikka yön yli seuraavaan päivään.

Otettuasi jäädykkeen pakastimesta, kasta vuoka kuumaan veteen, jotta jäädyke irtoaa vuuasta paremmin. Kumoa jäädyke suoraan tarjoiluastialle, sillä vuuasta irrottuaan se ei välttämättä ole enää kovinkaan yhteistyöhaluinen. Se ehtii siinä jo vähän sulaa, joten kannattaa käydä heti vaan kimppuun. 

Tämän tiesi heti etukäteen, että mitään kovin pahaa tästä jäädykkeestä ei voi tulla, mutta en ollut itse varautunut siihen, kuinka hyvää se oikeasti oli. Mustikat olivat todellä hyviä jäätyneinä ja limen mehu toi tosiaan kivasti raikkautta muuten melko makeahkoon jäädykkeeseen. Todella hyvä kesäpäivän piristys tämä.

Resepti: 

200 g mustikkaa

4 keltuaista
2 dl kermaa

1,5 dl sokeria

0,5 limeä

Vatkaa sokeri ja keltuaiset vaahdoksi. Vaahdota myös kerma, mutta älä kuitenkaan liian kiinteäksi. Sekoita vaahdot keskenään ja kääntele mukaan myös mustikat. Sekoita joukkoon vielä limen mehu. Kaada kakkuvuokaan ja laita pakastimeen. Anna jäätyä n. 6 tuntia. Kumoa ja tarjoile.

Kantarellimuhennos

Kantarellikausi taitaa olla kutakuinkin parhaillaan tähän aikaan vuodesta. Ainakin niitä kovasti myydään toreilla. Tosin kaikki eivät taida olla kyllä paikallista kantarellia. Parhaita sieniä olisivat varmasti tietysti ne itsepoimitut, mutta kokilla ei juuri nyt ollut asiaa kotiseuduilleen, joten sienetkin jäivät täten poimimatta. Näitä paikallisia maastoja taas ei tunne tarpeeksi, jotta tietäisi, mistä sienikätköt löytyvät.

Tässä kohtaa on nyt hyvä pohtia hetki muuten sitäkin ihmeellistä asiaa, että pienenä varmaan moni meistä on oppinut sienestyksen kaksi perussääntöä, jotka ehkä jotenkin ajateltuna sotivat toisiaan vastaan. "Opettele tunnistamaan kaikki myrkkysienet" ja "poimi vain niitä sieniä, joita tunnet" ei jotenkin kuulosta kauheen tuotteliaalta yhdistelmältä sellaisenaan. Varmaan joitain syötäviäkin sieniä siis kannattaa opetella tunnistamaan.

Kantarellaja nyt jokatapauksessa pitää saada keittiöön tavalla tai toisella. Litran verran riittää jo aika hyvin muhennokseen, tosin jos sitä on useampikin kantarellien ystävä syömässä, sitten pitää hankkia enemmän sieniä. Puhdista kantarellit ja pilko ne pieneksi silpuksi. Yksi sipulikin kannattaa pilkkoa tässä vaiheessa. Kuumenna sienet kuumalla pannulla niin, että niistä lähtee ylimääräiset nesteet pois.

Kun sienet ovat luopuneet nesteistään, lisätään pannulle vähän voita tai öljyä ja kuullotetaan sienet ja myös sipulit. Kuullotuksen loppupuolella lisätään sienien ja sipulien sekaan vielä ruokalusikallinen vehnäjauhoja. Pyörittele tätä seosta pannulla hetken aikaa ja lisää lopuksi pari desiä kermaa seokseen. Mausta vielä suolalla, valkopippurilla ja tuoreella timjamilla makusi mukaan. Valkopippurin ja timjamin kanssa saa tosin olla aika varovainen, etteivät ne täysin dominoi makumaailmaa.

Sieniä ei yleensä ottaen kannata maustaa kovinkaan paljon, eikä niistä kannata ruveta väsäämään mitään ylihienoja kehitelmiä. Niiden maut ovat pääsääntöisesti hyvin hentoisia ja peittyvät helposti muiden makujen alle. Eli jos pidät sienien mausta, älä peitä sitä kaikella muulla, vaan pidä ruoka simppelinä. Muhennos on siinä mielessä yksi parhaista vaihtoehdoista. 

Valmis kantarellimuhennos sopii erinomaisesti esimerkiksi paahdetun leivän kera. Kokki tuossa pohti, että varmasti toimisi hyvin myös vohveleiden kanssa, kunhan niistä ei tee makeita. Tämä muhennos tehtiin nyt tällä kertaa kevyestä ja paksusta ruokakermasta, jonka rasvapitoisuus oli vain 4%. Lopputulos oli silti oikein toimiva. Pakko sanoa, että itsekin näin sieniä hieman karttavana tyyppinä tuo lopputulos oli kyllä melkoisen maukas. Sienien koostumus nyt ei vieläkään oikein ole mieleen, mutta kantarellit nyt ovat ihan ok.

Resepti

1 l kantarelleja

1 sipuli

2 dl ruokakermaa

1 rkl vehnäjauhoja

Timjamia

Suolaa

Köyhät ritarit

Jämäpäivä on hyvä päivä. Olo on kuin TV-kokki Nigella Lawsonilla, kun kaikki tarpeelliset ainesosat ruokaan löytyvät kaapeista. Tuota ohjelmaa, kun on katsonut, niin tuntuu siltä, että hänen ruokavarastonsa ovat laajemmat, kuin valikoima jossain Prismassa tai Citymarketissa. No mutta toisaalta, tämän illan jälkiruuassa eli köyhissä ritareissa nyt sen verran vähän ainesoasia, että näiden löytyminen on jopa ihan mahdollista.

Pakkasesta kaivettiin esiin pullapitkon puolikas, maitoa löytyy jääkaapista kaksi desiä ja kananmunakin siellä on. Sitten vielä teelusikallinen vaniljasokeria ja siinä on kaikki tarvittava. Voita jos löytyy vielä vähän paistamiseen, niin asiat ovat erittäin hyvin. Niin ja jotain marjoja, kermaa tai muuta vastaavaa, minkä kanssa niitä syödä.

Pistetään pyörät pyörimään sekoittamalla kananmunan rakenne rikki. Valitse tätä varten tarpeekse laakea ja leveä kippo, että siinä mahtuvat pullasiivut pyörähtämään. Lisää maito ja sekoita kananmunan kanssa yhteen. Vaniljasokeri vielä nesteen joukkoon myös ja ei muuta kuin pullasiivuja leikkaamaan.

Liota pullasiivuja hetki maito-kananmunaseoksessa ja paista pannulla voin kera. Paista pullasiivut molemmilta puolin, kunnes niissä on kivan kullanruskea pinta. Kermavaahtoa voi nopeasti vatkata tosiaan köyhien ritareiden seuraksi. Tällä kertaa jääkaapissa oli myös kirsikoita, joten kokki viipaloi niitä myös lautaselle. Jälleen voi toimia ihan sen mukaan, mitä varastosta löytyy tai mitä tekee mieli. Jos jaksaisi, niin itse olisin hakenut mansikoita. Hyviähän nämä tosin ovat näinkin. Joten siis omnomnom ja syömään.

Resepti:

Pullanviipaleita

2 dl maitoa

1 kananmuna

1 tl vaniljasokeria

Kermaa ja marjoja/hedelmiä

Raikkaita mummon kurkkuja

Kesä on raikkaan kasvisadon aikaa ja miksipä ei rupeaisi nauttimaan siitä heti samantien. Kaupoissa onkin jo jonkin aikaa vilahdellut esimerkiksi avomaan kurkkuja ja niistähän saa aikaiseksi hyvinkin kesäisen ja raikkaan herkun. Mummon kurkut olisivat nyt melko hyvä vaihtoehto tähän väliin. Ainakin kokin teki nyt niitä kovasti mieli.

Nämä ovat ainakin taas helppoja tehdä, sillä mitään ei tarvitse keittää eikä valmistaa pitkää aikaa uunissa. Kaupasta tarvitaan vain muutama avomaan kurkku, etikkaa, sokeria ja tilliä. Suolaa ja vettä varmaan jokaiselta löytyykin jo kotoa. No, todennäköisesti sitä sokeriakin itseasiassa. Oli miten oli, näitä ainesosia tarvitaan.

Sekoita siis yksi osa etikkaa, kaksi osaa sokeria ja kolme osaa vettä keskenään. Jos siis etikkaa on 0,5 desiä, sokeria on tällöin 1 desi ja vettä 1,5 desiä. Lisää joukkoon vielä hyppysellinen suolaa. Kuori ja viipaloi kurkut ja lisää ne nesteeseen. Silppua mukaan vielä jonkin verran tilliä ja anna maustua hetkinen. Tarjoile melko pian, sillä nämä eivät kovinkaan montaa päivää säily hyvinä. Ainakin koostumus lössähtää tosi nopeasti.

Resepti:

4 avomaan kurkkua

0,5 dl etikkaa (10%)

1 dl sokeria

1,5 dl vettä

Suolaa 

Tilliä

Kesäinen viili

Kesä se vaan ei nyt oikein osaa päättää, että tuleeko vai eikö. Tai no, onhan sekin kai kesä vaikka vettä sataa ja on kylmä. Ainakin nimellisesti siis. Jotta nyt saisi vähän tätä tunnelmaa tasapainottumaan, niin ammennetaan kokin perheen kesäperinteistä apua. Siellä kuulemma valmistetaan kesäisin aina viiliä itse. Tietysti maatilalla kun on tätä on tehty, niin plussana on se, että voi käyttää raakamaitoa. Näin tulee viilistäkin tietysti maukkaampaa.

Kun nyt miettii tätä viilin tekoa, niin eipä se kovin vaikeata ole. Viilin valmistukseen nimitäin tarvitaan viiliä ja maitoa. Kuulostaa jollakin tapaa ehkä tyhmältä, että toinen raaka-aineista on se, mitä ollaan itseasiassa valmistamassa. Mutta näillä mennään jokatapauksessa. Saisihan sitä siis maidosta suoraankin, mutta kuulemma bakteereista, mikrobeista tai muista vastaavista ja muista ei voi olla varma siinä tapauksessa. Joten se voi onnistua tai sitten ei onnistu.

Nyt kaupasta napattiin kuitenkin yksi purkillinen viiliä ja purkillinen vanhanajan luomumaitoa.Viili otetaan purkistaan esiin ja sekoitetaan koko maitopurkillinen sen kanssa. Vähän sekoitellaan lusikalla tai vastaavalla ja sen jälkeen annostellaan viili astioihin. Toinen vaihtoehto on se, että nappaat lusikallisen viiliä kipon pohjalle ja kaadat maitoa päälle ja sekoitat.

Viiliastiat jätetään yön yli huoneenlämpöön, jolloin pinnalle muodostuu lähestulkoon kermainen kerros. Kannattaa laittaa toki viili jääkaappiin ennen sen tarjoilemista. Valmiin viilin pintaan kannattaa ripotella vähän sokeria ja nauttia kokonaisuus marjojen kanssa. Tai talkkunajauhojen. Hyvää ja helppoa.

Resepti:

1 prk viiliä

1 prk maitoa

Sekoita maito ja viili. Annostele kulhoihin ja anna olla yön yli. Viilennä jääkaapissa ja viili on valmista tarjoiltavaksi.

Rautainen nokkoskeitto valmistuu kädenkäänteessä

Nokkosviikko sen kun jatkuu. Nyt aletaan kyllä jo vedellä viimeisiä nokkosia, että ellei niitä lähde metsästämään lisää, niin  tämä taitaa olla nyt tähän putkeen viimeinen nokkosruoka. Nokkonenhan taipuu kätevästi myös keitoksi ja jos ei satu olemaan pinaatin hyvä ystävä, niin nokkosella voi korvata sen. Joten siis edetään nokkoskeiton tekemiseen.

Kuumenna 50 grammaa voita kattilassa ja lisää hienonnettua nokkosta pari desiä sekaan. Sekoittele ja anna pulputtaa parin minuutin ajan. Ripottele päälle vajaa desi (3/4 dl) vehnäjauhoja ja sekoittele jälleen seosta. Sitten lisätään puoli litraa vettä pikkuhiljaa samalla sekoittaen. Anna keiton vielä kiehua parisen minuuttia, jonka jälkeen lisätään puoli litraa maitoa. Hetken pulputtelun jälkeen lisättiin vielä puolitoista teelusikallista suolaa ja kaksi teelusikallista sokeria.

Keiton kaveriksi kannattanee keittää vähän kananmunaa, samalla tavalla kuin pinaattikeiton seuraksikin sitä keitetään. Koulussa ainakin itse yleensä söin kyllä vain ne kananmunat. Tällä kertaa meni kyllä keittoakin. Päivän rauta-annos taisi tulla siinä kätevästi. Keitto itsessään oli mukavan kermaista, vaikka kermaa siihen ei laitettu tippaakaan.

Resepti:

50 g voita

2 dl käsiteltyä nokkosta

5 dl vettä

5 dl maitoa

1,5 tl suolaa

2 tl sokeria

Ripaus muskottipähkinää

Pistetään nokkosesta pesto tulemaan

Kyllä se vaan kesä alkaa antaa merkkejä saapumisestaan. Linnut laulaa ja sirkat soittaa ja sitä rataa. Se tarkoittaa sitä, että luonnostakin löytyy kaikkea kivaa syötävää. Nokkoset lienevät varmaan jokaiselle tuttuja kasveja, joko hyvässä tai pahassa. En uskoakseni tunne ketään, kuka ei joskus olisi joutunut nokkosten polttamaksi. Nyt niille voi kostaa ja tehdä niistä ruokaa.

Nokkoset ovat parhaimmillaan ollessaan vielä kohtalaisen pieniä. Tuollaiset alle 20 senttiä olevat kasvustot kannattaa ottaa talteen. Myöhemminkin nokkosia voi vielä kerätä tietysti, mutta silloin otetaan vain latvat käyttöön. Nokkosissahan on enemmän esimerkiksi rautaa ja erilaisia vitamiineja kuin vaikkapa pinaatissa, joka on sekin jo melkoinen terveyspommi.

Leikkaa nokkosista varret pois ja kerää lehdet talteen. Ne huuhdellaan vedessä, sillä vaikka ne olisi hankittu puhtailta mailta ja mannuilta, niissä voi silti olla asioita ja elukoita, joita et ruokaasi halua. Huuhtelun jälkeen kiehautetaan vettä, jossa nokkosten annetaan kiehua reilu 5 minuuttia. Keittämisen jälkeen lehdet saavat hienon, mutta kohtalaisen kirkkaan tummanvihreän sävyn. Huuhdo keitetyt lehdet vielä kylmän veden alla.

Ensimmäisenä tästä jalosta raaka-aineesta tehdään pestokastiketta. Sehän käy monen eri asian kanssa, joten tuskin se kauhean kauan jääkaapissa pyörii. Tämä on taas hyvin simppeli tehdä, kun mitään ei tarvitse enää keitellä tai paistaa. Laitetaan vaan ainekset tehosekoittimeen ja annetaan sen laulaa.

Niin ja ne ainekset tietysti... Tarvitaan desi auringonkukan siemeniä, kolme valkosipulinkynttä, kaksi desiä käsiteltyä nokkosta, 2,5 desiä rypsiöljyä ja teelusikallinen suolaa. Nämä kaikki vaan hyvin sekaisin tehosekoittimessa ja pesto on valmista. Se sopii hyvin vaikkapa paahdetun leivän kanssa. 

Kokin ilme syttyi kuin hehkulamppu konsanaan, kun maistoi ensimmäisen lusikallisen valmista pestoa. Oli kuulemma taivaallista. Itse en siinä vaiheessa vielä ollut ehtinyt maistaa, mutta olen kyllä samaa mieltä nyt tätä kirjoittaessa, että maku on hyvä. Tykkään tästä enemmän kuin normaalista pestosta.

Resepti:

1 dl auringonkukansiemeniä

3 valkosipulinkynttä 

2 dl nokkosta

2,5 dl rypsiöljyä

1 tl suolaa

Ryöppää nokkosenlehdet. Sekoita tehosekottimessa nokkoset, auringonkukansiemenet, valkosipulinkynnet, rypsiöljy ja suola. Pesto on valmis nautittavaksi.

Makaronivelli

Nyt irrotellaan kunnolla ja tehdään jotain tajunnanräjäyttävää... Ei kun ei sittenkään. Nyt tehdään makaronivelliä. Se näyttää nopean googlettelun perusteella varsin... öh... hurmaavalta ruokalajilta. Kokki tässä yritti lieventää epäilyksiä lupailemalla, että se maistuu aikalailla riisipuurolta. Koostumus kuulemma onkin sitten jo jotain aivan muuta. Miksi en nyt ole ihan vakuuttunut tästä? Toisaalta, miten olen onnistunut välttymään makaronivelliltä tähän asti? Se on ehkä se tärkeämpi kysymys.

Tässä saattoi olla ensin ideana tehdä makaronilaatikkoa, mutta jotenkin se, että jauheliha ja makaronit olivat kaikki siinä valmiina ja kaupasta ostettuna ei vaikuttanut oikealta vaihtoehdolta. Joten suunnitelmat menivät lennossa uusiksi. Makaronilaatikko tulee sitten jossain myöhemmässä vaiheessa.

Makaronivelli ei hirveästi vaadi aineksia. 50 grammaa makaroneja riittää, samoin kuin litra maitoa. Lisäksi vielä suolaa puolikas teelusikallinen, kokonainen ruokalusikallinen sokeria ja vehnä- ja perunajauhoja myös ruokalusikallinen kumpaakin. Loppuhuipennuksena tarvitaan kananmunan keltuainen. Eli todennäköisesti nämä löytyvät kaikki keittiön kaapeista jo valmiiksi.

Keitä makaronit kypsäksi maidossa. Pitäkää maitoa sitten hyvin silmällä. Hetkeksi jos selkänsä kääntää niin sehän kiehuu yli aivan samantien. Ja palaa pohjaan. Eli monien käyttämää termistöä lainaten "ei mennyt aivan kuten Strömsössa".

Kun makaronit ovat jokatapauksessa kypsyneet, niin kaada kattilaan mukaan vehnäjauho, jotka on liuotettu pieneen määrään vettä. Lisää suola ja sokeri ja anna hautua vielä hetken, jonka jälkeen lisätään kananmunan keltuainen pieneen vesitilkkaan sekoitettuna. Sekoita ja makaronivelli onkin sitten jo valmista nautittavaksi.

Maku on kyllä taas kohdallaan ja viittaus riisipuuroon ei ole kovinkaan kaukana. Maitohan se taitaa kyllä riisipuurossakin enemmän maistua kuin mitä itse riisi. Sama käy makaronien kanssa. Kokonaisuus on lisäksi kohtalaisen makea, että tämä kävisi melkeinpä jo jonkinasteisesta jälkiruoasta.

Resepti:

50 g makaroneja

1 l maitoa

0,5 tl suolaa

1 rkl sokeria

2 rkl vehnäjauhoja

1 kananmunan keltuainen

 Keitä makaronit maidossa. Lisää sekaan pieneen veismäärään liuotetut vehnäjauhot. Lisää suola ja sokeri ja anna hautua vielä hetki. Lisää lopuksi keltuainen ja sekoita se velliin.

Perunasalaatilla ja nakkipiilolla uusi vuosi perinteisesti käyntiin

Se alkaa sitten 2013 olla aika lopuillaan ja uusi vuosi tuloillaan. Kyllä aika lentää. Vastahan sitä koko bloggaaminen aloitettiin ja nyt jo vuosi vaihtuu. Ei auta nurinat, vaan viimeiset murkinat on pistettävä aluilleen, sillä pian on taas tupa täynnä uutta vuotta juhlistavia vieraita. Perunasalaatti ja nakkipiilot ovat listalla nyt. Perunasaaatista ja nakeista on jossain välissä ehtinyt tulla perinteinen uuden vuoden ruoka ja internet vihjaa, että tämä on tapahtunut vuosikymmeniä sitten. Silloin ne ovat olleet vähän hienompaakin tarjottavaa, kun taas nykyään ne ovat melko peruseineksiä. Ruokana perunasalaatti on alunperin rantautunut Suomeen jo joskus 1800-luvulla.

Perunasalaatti

Perunasalaatti aloitetaan luonnollisesti sillä, että keitetään perunat kypsiksi (mutta ei ylikypsiksi) kuorineen. Valitse tätä varten kiinteitä perunoita, sillä jauhoisista perunoista ei tule kovinkaan mahtavia onnistumisen hetkiä. Näitä oli tällä kertaa seitsemän keskikokoista pottua. Laita keitinveteen vielä pari teelusikallista suolaa. Keittämisen jälkeen niiden on annettava jäähtyä kunnolla. Nopeiten ne jäähtyvät kylmässä vedessä, mutta jos aikaa on, niin anna jäähtyä seuraavaan päivään asti.

Kuori viilentyneet perunat ja omenat ja pilko molemmat kuutioiksi. Perunakuutiot saa jättää isommiksi kuutioiksi, mutta muut saavat mielellään olla tasakokoisia. Pilko vielä kevätsipuli ja kuutioi suolakurkku, niin loppu alkaa häämöttää. Heittele vielä kapriksia sekaan ja sekoita kaikki edellä mainitut ainekset keskenään. Jos kapriksista haluaa enemmän makua salaattin, niin nekin voi pilkkoa, mutta niiden maku ei nyt ollut allekirjoittaneen toivelistalla.

Sekoita creme fraicheen sinappi, suola, sokeri ja mustapippuri ja lisää vielä noin teelusikallinen sitruunamehua. Lusikoi seos muiden aineiden joukkoon ja sekoita. Oman maun mukaan salaattiin voi lisätä vaikka valkosipulia ja vaikka mitä muuta. Salaatti on näin valmista.

Resepti: 

8 keskikokoista perunaa

2 omenaa

1 maustekurkku 

2 rkl kapriksia

muutama kevätsipuli

200 g creme fraichea

1,5 rkl sinappia

1 tl suolaa

2 tl sokeria

Mustapippuria

Nakkipiilot

Nakkipiiloja varten tarvitaan tietysti nakkeja, sekä niitä piiloja. Piiloina toimivat lehtitaikinan palaset, jotka rullataan nakkien ympärille. Muita esille otettavia aineksia ovat sweet chili kastike (tai ketsuppi, joka olisi se perinteisempi vaihtoehto. Tässä nyt otetaan vähän erilainen lähestymistapa.), juusto ja sesaminsiemenet. Lisäksi tarvitaan kananmunaa voiteluun.

Nyt tyydytään ihan vain valmiisiin lehtitaikinalevyihin sillä usko ei riitä siihen, että alkaisi itse tehdä. Leikkaa levyt keskeltä puoliksi ja levitä päälle vähän sweet chili kastiketta. Jätä parin sentin kaistale toisesta päästä ilman kastiketta, jotta piilot saa paremmin kiinni. Laita vielä juustoviipale ennen nakin asettamista ja rullaa piilo kiinni. Asettele piilot saumapuoli alaspäin pellille, voitele kananmunalla, koristele sesaminsiemenillä ja paista 225:ssä asteessa noin 15 minuuttia. Tämän jälkeen sinulla onkin sitten 16 nakkia piilossa.

Nakkipiilot ovat aika takuuvarmoja ja niiden makua ei juuri voi pilata, mutta perunasalaatissa voi olla jo muutama momentti, jolloin saatetaan mennä pieleen. Näin hieman valikoivana ruokalijana näitä ongelmakohtia ovat maustekurkut ja kaprikset, mutta nehän voi sitten sieltä noukkia pois, jos viitsii. Tai jättää vallan pois jos tekee pari eri annosta. Silti on sanottava, että perunasalaatissakin on maku aika kohdillaan.

Nauti nakkipiilot perunasalaatin kanssa ja hyvässä seurassa, uuden vuoden raketteja ihastellen.

Vispipuuro; samettinen marjapommi

Vispipuuroon on voinut monellakin tulla traumoja kouluaikoina, sillä sitä on muutamaankin otteeseen siellä tarjottu, eikä se omalle suosikkilistalle ainakaan silloin päässyt. Aikuisiällä se on saanut parikin mahdollisuutta paikata tilanteen, eikä vispipuuron lätkäiseminen lautaselle enää aiheuta läheskään samanlaisia antipatioita, kuin aiemmin. Kyseessä on sitäpaitsi melkoisen helppo ruokalaji, joten tähän pystyy kyllä jokainen.

Vispipuuroa varten tarvitset vettä, puolukoita, sokeria, mannaryynejä sekä hyppysellisen suolaa. Ainesosalistakaan ei siis ole erityisen vaativa. Se on lisäksi melkoisen mukautuva, sillä voit tehdä sen lähes mistä tahansa marjoista. Puolukat ovat se perinteisin vaihtoehto, mutta jos esimerkiksi mustikat ovat lempimarjojasi, niin mikään ei estä käyttämästä niitä.

Aloitetaan vispipuuron teko keittämällä 7 desiä vettä ja 2 desiä puolukoita vähän reilun viiden minuutin ajan. Tässä ajassa niiden pitäisi jo hyvin mehustua. Siivilöi kuoret pois ja kiehauta mehu vielä kertaalleen. Lisää desi sokeria, hyppysellinen suolaa ja näiden jälkeen vielä desi mannaryynejä koko ajan sekoittaen. Keitä puuroa kymmenisen minuuttia ja sekoita sitä välillä, jottei se pala pohjaan. Tämä onnistuu siis paremmin, jos keittäminen tapahtuu miedolla lämmöllä, eikä täydellä teholla.

Anna keitetyn puuron jäähtyä, jonka jälkeen se vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Sähkövatkaimen käyttö on täysin sallittua, mutta jos haluaa treenata käsin vispaamista, niin siitä vaan. Väri muuttuu kauniin vaaleanpunaiseksi. Parhaimmillaan vispipuuro on ihan vain kylmän maidon kanssa.

 

Resepti:

7 dl vettä

2 dl puolukoita

1 dl sokeria

1 dl mannasuurimoita

Suolaa

Keitä puolukoita 5-10 minuuttia ja siivilöi pois kuoret. Kiehauta mehu uudestaan ja lisää sokeri, suola sekä mannasuurimot samalla sekoittaen. Keitä puuroa vielä kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Jäähdytä puuro ja vatkaa kuohkeaksi.

Perunankuorisipsit; kaikki käytetään

Hävikkiviikko taisi toki mennä jo, joten tämä ei ole osa sitä. Tämä on vain taloudellisesti järkevää toimintaa. Perunaruokien kanssa monesti käy niin, että perunat tarvitsee kuoria ja silloinhan kuorille voi kehitellä jotain muuta tekemistä, kuin vain roskikseen heitto. Aivan heti ei myöskään tule mieleen ketään, joka ei tykkäisi sipseistä, joten mitä jos yhdistäisi nämä kaksi ajatusta ja tekisi perunakuorista sipsejä. Perunankuoret sisältävät sitäpaitsi hyvin kuitua, joten eiväthän nämä voi olla pahasta.

Kuoret tulee pestä hyvin, sillä kukaan ei varmaan arvosta multayllätyksiä sipseissään. Kuivaa kuoret keittiöliinalla, jonka jälkeen ne on hyvä laittaa kulhoon. Lisää perään rypsiöljyä ja suolaa ja sekoita kuoret hyvin rikkomatta niitä. Sipsien maustaminen oman maun mukaan ei varmaan koskaan ole ollut helpompaa, joten kokeile rauhassa eri makuja.


Levitä öljytyt ja maustetut kuoret uunipellille leivinpaperin päälle laita ne 180-asteiseen uuniin noin kymmeneksi minuutiksi. Kääntele sipsejä välillä ja nosta lämpötila 250:een asteeseen, jossa sipsit saavat paistua kunnes ovat rapeita ja kullanvärisiä.

Ensin vähän epäilytti, että miltä pelkät kuoret maistuvat. On kuitenkin myönnettävä, että perunankuorisipsit toimivat ihan mainiosti, eikä tämä todellakaan jää ainoaksi kerraksi, kun niitä tässä keittiössä valmistetaan. Eri perunaruokia tulee kuitenkin tehtyä aina välillä, joten kuorista ei varmasti ole pulaa. 

Resepti: 

300 g perunankuoria

1/4 dl rypsiöljyä

Suolaa ja muita mausteita

Reseptikilpailun satoa

Tässä taannoin osallistuimme Raision Kausiruoka-reseptikilpailuun ja kiitos kaikkien äänestäjien nappasimme myös voiton kotiin. Palkintona oli osallistuminen vapaavalinnaiselle kokkauskurssille ja tuotepaketti, sekä Hannele Kojon kirjoittama "Kausiherkkuja omasta pihasta" -kirja. Tämä paketti haettiin postista eilen ja sen avulla saadaan varmasti kehiteltyä jos jonkinlaista ruokaa pöytään. Kenties näitä voi hyödyntää blogissakin. Oikein paljon kiitoksia siis vielä kaikille äänestäneille ja tietysti Raisiolle tästä hienosta palkinnosta.

Uuniperunat; helppoa ja hyvää

Nälkähän se taas iski, vaikka jääkaappi on täynnä karjalanpiirakoita edellisen blogipäivityksen jäljiltä. Tällä kertaa teki mieli jotain vähän kevyempää, mutta pikainen vilkaisu isoisoäidin keittokirjaan ei tarjonnut juurikaan apua. Sana "kevyt" ei löytynyt ainakaan K-kirjaimen kohdalta ja lähimpänä kirjainten perusteella olivat kermavaahto ja keuhkomuhennos. Ainakaan jälkimmäistä ei nyt tänään tehnyt mieli sitten yhtään, joten piti kehitellä jotain aivan muuta. Eli siis uuniperunoita. Täytteiksi tulee pippurinautaa ja katkarapuja, erikseen siis tietysti.

Tätä varten tarvitset isoja Rosamunda-perunoita. Täytteitä kun on kaksi erilaista niin molemmat tarvitsevat vähän eri asioita. Pippurinautaleikkeiden kanssa tulee paprikaa ja persiljaa, kun taas katkaravut saavat seurakseen punasipulia ja tilliä. Yhteinen tekijä molemmilla täytteillä tulee olemaan kermaviili. Katkarapuja on noin 180 grammaa ja punasipuli on pienen puoleinen. Pippurinautaa on rasiassa 130 grammaa ja paprikasta riittää puolikas. Tilliä ja persiljaa voi laittaa oman maun mukaan. Kermaviiliä tuli kumpaankin noin 100 grammaa, mutta sitä saisi mielellään olla enemmänkin.

Laita uuni joutessasi lämpenemään 225:een asteeseen. Perunoille voit jo pukea niiden avaruuspuvut päälle, eli siis foliota vaan ympärille. Uunin lämmetessä ehdit hyvin pilkkoa muut ainekset pieneksi silpuksi. Katkarapuja kannattaa vähän puristella, jotta niistä lähtee ylimääräiset nesteet. Sekoita katkaravut, punasipuli ja tilli kermaviilin kanssa ja toista sama operaatio pippurinaudan, paprikan ja persiljan kanssa. Mausteeksi tarvitsee lisätä vain suolaa. Kaupasta löytyi tällä kertaa aivan mainioita Maldonin merisuolahiutaleita, joissa on savustettu maku. Se siis toimii vallan hyvin kummassakin täytteessä. 

Uunikin on varmaan jo lämminnyt tässä välissä, niin heitä avaruusperunat sinne ritilälle noin puoleksi tunniksi. Täytteet saavat maustua keskenään jääkaapissa hetken aikaa. Kun perunat ovat lämmitelleet 225:ssä asteessa sen puolisen tuntia, laske lämpötila 200:aan asteeseen ja anna perunoiden olla vielä reilu puolen tuntia, ehkä jopa 45 minuuttia.

Ota perunat pois uunista, tee niihin viilto ja purista päistä, jolloin se aukeaa. Halutessasi voit laittaa halkeamaan pienen nokareen voita. Ja nyt poistamaan nälkää. Lopputuloksen kuvaus taas vei ikävän paljon aikaa, joten perunat tuli hotkaistua aika nopeasti, kun niiden kimppuun viimeinkin pääsi.   Molemmat täytteet onnistuivat mielestämme erittäin hyvin, joten näitä tehdään varmasti uudestaankin.

Täytteet:

Pippurinauta-paprika:

130 g pippurinautaleikkeleitä

1/2  paprika

100 g kermaviiliä (200 g)

Katkarapu-punasipuli:

180 g katkarapuja

1 pieni punasipuli

100 g kermaviiliä (200 g)