Herkkutattirisotto "hurjasta" sienisaaliista

Nyt kun on uhmattu luonnonvoimia, villipetoja ja muita sientenpoimijoita, niin voi tehdä jotain sieniruokaa. Voisihan sitä vaikka pizzankin tilata, mutta kun näiden sienten eteen on nyt melkolailla nähty vaivaa, niin pakko niistä on jotain tehdä. Oli tosiaan jonkin verran ryysistä metsissä eikä sienisato ollut mikään kovin kattava, mutta jos maalta löytäisi vielä vähän myöhemmin lisää. Kokilla on nyt kyllä siihen malliin jo tatinkuvat silmissä ja kuola valuu suusta, että pakko tuon on päästä sitä herkkutattirisottoaan tekemään.

Viipaloi sienet suikaleiksi. Ei tarvitse liian ohuiksi suikaloida, sillä vähän pulskemmat viipaleet tuovat lisää tekstuuria risottoon. Samaan syssyyn voidaan salottisipulit kuoria ja hienontaa. Nämä salottisipulit olivat oikeasti tosi pieniä, joten jos käteesi osuu keskikokoisempia sipuleita, niin silloin määrää voi tietysti vähentää. Sitten vielä kaksi valkosipulinkynttä pieneksi silpuksi.

Molemmat sipulit nakataan kuumaan paistinpannuun, jossa on reilusti öljyä. Tämä siitä syystä, että nuo neljä desillistä riisiä heitetään myös pannulle, jossa niiden tulisi saada öljyn avulla läpikuultava olemus. Sienetkin haluavat mukaan ja ne saavat toki pannulle myös mennä. Seosta saa aika aktiivisesti pyöritellä, sekotella ja nostella, että mikään kohta ei pala ja kaikki puolet saavat kosketusta pannuun. Tämän jälkeen lisätään pannulle pari desiä kuivaa omenasiideriä. Crowmoorilta löytyi oikein extra kuivaa, joten sitä on nyt täällä pannulla. Kuiva valkoviini on se yleisempi vaihtoehto, mutta kokeiltiin nyt tällä.

Siiderin haihduttua suurimmilta osin aletaan seokseen lisätä pikkuhiljaa kuumaa kasvislientä. Eli tätä jos on ihan kasvisliemenä tai sitten kasvisliemikuutioista tehtynä, niin kumpi vaan käy. Lientä tarvitaan varalle puolisentoista litraa ja sitä lisätään aina sitä mukaa, kun sitä risotosta haihtuu pois ja imeytyy riisiin. Tämä tietysti lopetetaan, kun riisi on valmista. Riisin ei siis pidä olla täysin pehmeätä. Seos vaikuttaa siis silloin kutakuinkin löysältä puurolta. Tällä riisimäärällä sitä helposti kyllä uppoaa ainakin yli litra.

Valmis herkkutattirisotto otetaan levyltä pois ja sen joukkoon sekoitetaan kolme ruokalusikallista voita. Hetken päästä lisätään 1-2 desiä parmesan-raastetta ja pyöritellään sekin mukaan. Risotto tarjoillaan heti sen valmistumisen jälkeen, joten jos joku illallisseurueesta on myöhässä niin voi voi. Herkkutattirisotto ei odota ketään eikä soittele perään.

Kokki nyt sai kyllä jonkinlaisen kohtauksen tuosta risotosta ja väittää sen olevan parasta mitä on koskaan maistanut. Joskin vähän hapokkuutta olisi vielä kaivannut. Itse en nyt osaa sanoa, kun sienirisottoja ei hirveästi tule syötyä. Ihan jees tämä oli ja vielä voin väittää ihan maistaneeni kaiken vaikka flunssa kovasti onkin pukkaamassa päälle. Kyllä tätä voi toistekin syödä.

Resepti:

1,5 l kasvislientä

1 l tuoreita herkkutatteja

4 dl risottoriisiä

5 pientä salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

2 dl kuivaa omenasiideriä/valkoviiniä

3 rkl voita

Parmesan-juustoa raasteena

Viipaloi sienet, hienonna sipuli ja valkosipuli. Nakkaa sipuli ja valkosipuli kuumalle pannulle, jossa on reilusti öljyä. Lisää riisit ja lisää tarvittaessa öljyä. Riisien ollessa kuulaita lisätään pannulle myös sienet. Nostele ja pyörittele seosta. Lisää siideri. Sen haihduttua aletaan lisätä kasvislientä aina pari kauhallista kerrallaan. Anna taas imeytyä ja haihtua ja toista operaatio kunnes seos vaikuttaa löysältä puurolta. Ota pannu pois levyltä, sekoita joukkoon voita ja parmesanraastetta. Tarjoile heti.

Kesäkeittoa ja lumisadetta...

Sataa sataa ropisee ja sitä rataa. Ja tulee lunta. Tai ainakin tuli aiemmin ihan kunnon myrskynä Tämä kesä taas näyttää todellakin näitä parhaita puoliaan, joten kesäinen tunnelma on haettava nyt tänään taas jostain aivan muualta kuin säästä. Ja mikäpä sen kesäisempi asia varmaan onkaan kuin kesäkeitto. Onhan kesä jo osa sen nimeäkin.

Tämä kesäkeitto tehdään porkkanoista ja pavuista, kukkakaalista ja perunasta, porkkanoista ja maidosta. Eli vihannes- ja juureshylly tyhjäksi kaupassa. Uusia perunoita alkaakin jo saada kaupoista (tai jos on onnekas niin omalta tilalta). Tässä keitossa kasviksia on yhteensä parin litran verran, mutta niiden jakautuminen onkin sitten asia erikseen. Itse voi siis päättää, minkälaisen sekoituksen haluaa. Meidän keitossa perunat ja kukkakaalit vievät suurimman osan kasvisten määrästä, mutta eivät porkkanat, pavut ja herneet kovin kaukana perässä tule.

Keitä litra vettä ja ripoittele mukaan teelusikallinen suolaa. Porkkanat, perunat ja kukkakaalin palaset lisätään keitinveteen ensimmäisenä, sillä niillä menee pisin aika kypsyä. Herneet ja pavut lisätään vasta myöhemmin, kun nämä edellämainitut ovat jo lähes kypsiä. Kypsyysasteen saa tietysti parhaiten selville maistamalla aineksia.

Toisessa kattilassa tehdään pohja keitolle kuumentamalla 80 grammaa voita. Sulaneeseen voihin sekoitetaan kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja. Näitä ei kuitenkaan ruskisteta. Tämän jälkeen kaadetaan joukkoon maito osissa, välillä sekoittaen. Varo taas, ettei maito pala pohjaan sitä kiehauttaessa ja sekoita siis lähes taukoamatta.

Kun viereisen kattilan kasvikset ovat kypsiä, kaadetaan nämä liemineen tähän maitokattilaan ja keitto on tässä vaiheessa valmis maustettavaksi. Suolaa voi lisätä tässä vaiheessa tarvittaessa. Sokeriakin laitetaan maun mukaan, mutta tähän sitä tuli nyt kaksi ruokalusikallista. Muskottipähkinääkin lisättiin jokunen ripaus. Tarjoiltavan keiton pintaan voi vielä ripotella vähän persiljaa

Resepti:

2 l kasviksia ja juureksia (porkkanaa, perunaa, kukkakaalia, herneitä, papuja)

1 l vettä

1 l maitoa

80 g voita

2 rkl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

2 tl suolaa

Muskottipähkinää

Valmistele kasvikset; kuori ja pilko mikäli tarpeellista. Keitä vesi ja lisää suola. Lisää suurimmat ja pisimmän keittoajan vaativat kasvikset ensin ja loput vasta myöhemmässä vaiheessa. Kuumenna toisessa kattilassa voi ja sekoita siihen jauhot. Lisää maito, kiehauta ja sekoittele ahkeraan, ettei se pala pohjaan. Yhdistä kattilat kun vihannekset ovat kypsyneet. Mausta ja tarjoile.

Parsaa... eipäs kun maitohorsmaa

Kaunis alkukesän päivä kun oli, niin mitäpä sitä muuta tekisi, kuin lähtisi metsästämään maitohorsmia luonnosta. Ihan laillista toimintaa ja kuuluu jokamiehenoikeuksiin, kunhan ei lähde horsmailemaan viikatteen tai sirpin kanssa. Sama muuten pätee noihin aiempiin nokkosiin.

Eli siis luontoteema jatkuu, mutta mitäpä sitä voisi olettaa näin keväällä, kun kaikkialla kasvaa mitä mainioimpia raaka-aineita. Tai no, ehkei nyt ihan tuolla kaupungin keskustassa sentään ja jos kasvaakin, niin jättäisin silti ehkä ne horsmat rauhaan. Ns. "katulannoitus" kun taitaa olla kohtalaisen yleistä varsinkin viikonloppuisin illanviettopaikkojen sulkeutuessa. Mutta jos vähän pääsee kehä kolmosen ulkopuolelle, niin sieltähän löytyy vaikka mitä.

Maitohorsma, tai Irwinin mukaan rentunruusu, on yksi tällainen kasvi, jota ei hirveästi varmaan nykyään tajuta käyttää. Siitä saa muutamaakin erilaista asiaa aikaiseksi, mutta tänään pysytään ihan perusasioissa ja paistetaan sitä kuten parsaa. Parsakausihan taitaa myös vielä jatkua, mutta tämä maitohorsman paistaminen tulee varmasti halvemmaksi kuin parsa.

Horsmilla on melko lyhyt kausi, sillä parhaimmillaan ne ovat noin 15-20 cm pitkinä ja kun lehdet eivät ole vielä täysin esillä. Mitään metrin pituisia horsmia ei siis kannata koriin kerätä, mutta nämä löytämämme yksilöt ylittivät kyllä jo 30:n senttimetrin pituuden ja olivat silti ihan hyviä. Jokatapauksessa horsmat on kerättävä ennen niiden kukintaa.

Varsista poistetaan lehdet tuollaiselta parinkymmenen sentin matkalta. Yläpäähän saa jättää hienon tupsun tuomaan vähän visuaalista virikettä annokseen. Niin ja juuriosa leikataan pois, sillä se on kovaa ja kuivahkoa. Ei siis mitään parhainta herkkua. Kuoriminen ei ole horsmille ollenkaan välttämätöntä. Lisäksi ne säilyvät melko hyvin jääkaapissa, kun ne kastelee vedellä ja käärii leivinpaperiin. Täällä näitä on syöty vielä neljänkin päivän jälkeen.

Sitten jatkuu horsmailu. Kuumalle pannulle voita tai öljyä ja paistetaan horsmia 2-3 minuuttia. Niiden kuuluisi jäädä sisältä vielä vähän napsakaksi. Päälle ripotellaan hieman sormisuolaa (kyllä ihan tavallinenkin käy tietysti) ja se on siinä. Ellei sitten halua vähän vielä puristaa sitruunamehua päälle.

Maitohorsmat ovat näin valmiita syötäväksi. Lopputuloksesta voi sanoa, että on ihan syötävän hyvää. Myöhemmällä paistokerralla etenkin horsmien lehdet olivat käytännössä friteerattuja ja erittäin maukkaita. Kyllä tässä on ihan varteenotettava kilpailija parsalle. 

Nokkoslettuja paistamaan ja maistamaan

Tänään jatketaan nokkosteemalla. Niitä tuli kerättyä sen verran paljon, että niistä saa aikaiseksi jotain vielä tämänkin jälkeen. Joten tässä on kyseessä ihan kunnon teemaviikko. Nokkostahan voi käyttää toki paljon muuhunkin kuin vain ruokaan. Siitä voi tehdä esimerkiksi shampoota tai vaikka ihan kangasta. Kangasta nyt ei ehkä ihan kotikonstein heti lähdetä tekemään, mutta tämä on jokatapauksessa mahdollisuus.

Nyt kuitenkin keskitytään ruokapuoleen. Kerätystä nokkossadosta tehtiin jo nokkospestoa ja nyt siitä olisi luvassa jotain, minkä kanssa pestoa voi käyttää. Letut ovat hyvä valinta ja nokkosia lisäämällä saadaan vähän terveysaspektia tähän ruokaan.

Sitten lettujen tekoon. Sekoita kaksi kananmunaa, viisi desiä maitoa ja kolme desiä vehnäjauhoja. Puoli desiä öljyä ja puolitoista teelusikallista suolaa vielä sekaan ja sekoitetaan. Nokkosten vuoro koittaa seuraavaksi. Keitetyistä ja huuhdelluista nokkosista otetaan käyttöön kaksi desiä lettuja varten. Hienonna nokkoset pieneksi silpuksi ja sekoittele lettutaikinan joukkoon. Anna olla puolen tunnin ajan.

Paistamiseen tarvitaan lettupannu sekä tietysti voita tai öljyä. Paista letut kypsiksi kummaltakin puolelta ja nauti ne esimerkiksi nokkospeston kanssa. Peston kanssa varsinkin ruuasta tulee kunnon rauta-annos.

Oikein maukkaita lettuja näistä tuli ja taas kerran, jos ei pinaatti ole mieluinen maku, niin kannattaa kokeilla nokkosta. Jos se sopisi vaikka paremmin. Itse en ainakaan pitänyt pahana. Ja kokki nyt oli ihan hulluna pestoon ja lettuihin.

Resepti:

2 munaa

5 dl maitoa

3 dl jauhoja

0,5 dl öljyä

1,5 tl suolaa

2 dl nokkosta

Sekoita kananmunat, maito, vehnäjauhot, öljy ja suola keskenään. Hienonna nokkonen pieneksi silpuksi ja sekoita joukkoon. Anna lettutaikinan olla puolisen tuntia ja paista letut lettupannulla. 

Luukku 15: Lanttulaatikko

Joulunaika on myös laatikkoruokien aikaa, eikä joulupöytä ole monien mielestä täydellinen, ellei sieltä löydy lanttulaatikkoa. Myönnettäköön, se ei lapsena kuulunut omiin suosikkeihini, mutta nykyään sitäkin on oltava. Se on jännä, että edelleenkään sitä ei kyllä hirveän paljoa lautaselle
koskaan ilmesty, mutta jotain silti puuttuu, jos lanttu ei lautasella maistu.

Lanttulaatikko ei sinänsä taas ole mikään vaikea tehtävä, mutta aikaa siihenkin menee, jos isomman annoksen tekee. Tai jos on valtava uuni, niin ei silloin. Aloitetaanpa siis kuorimalla ja pilkkomalla lantut. Tämän jälkeen niitä keitetään, kunnes ne ovat kypsiä ja mukavasti pehmentyneet, jotta ne voidaan soseuttaa. Jos haluaa käyttää ohituskaistaa, niin kaupasta saa valmista lanttusosetta.

Lanttujen soseutuksen jälkeen yhdistetään kaikki ainekset keskenään, eli muskottipähkinä, neilikka, inkivääri, suola, siirappi ja kananmunat. Tarkista tässä vaiheessa millainen maku soseessa on ja lisää mausteita oman maun mukaan, jos siltä tuntuu. Monessa netissä löytyvässä ohjeessa varoitettiin liikamaustamasta, sillä tietyt maut, kuten muskottipähkinä, voimistuu kypsentämisen aikana. Ainakaan näissä meidän laatikoissa mikään mauste ei ollut liian voimakkaana esillä.

Kaada lanttulaatikkoseos voideltuihin paistovuokiin ja ripottele pinnalle vielä korppujauhoja. Voinokareetkin sopivat laatikon päälle. Pintaan voit tehdä lusikalla tai veitsellä kuvioita, niin se on sitten visuaalisestikin miellyttävä. Kypsennä laatikoita 175:ssä asteessa kahden tunnin ajan.

Resepti:

2,5 kg kuorittuja lanttuja

8 dl kermaa

5 kananmunaa

1 tl muskottipähkinää

1,5 tl neilikkaa

2 tl inkivääriä

2 tl suolaa

2,5 dl siirappia

 

Luukku 13: Imelletty perunalaatikko

Perunalaatikko löytyy joulun aikaan varmasti useimmista ruokapöydistä, eikä ihme, sillä se on varsin mainio ruokalaji ja sopii hyvin kinkun kanssa. Perunalaatikkoa löytyy usein sekä imellettynä, että sellaisenaan, mutta noista kahdesta imelletty perunalaatikko on ainakin oma suosikki. Alunperin se on käsittääkseni hämäläinen ruoka, jota on nautittu ihan arkenakin, mutta muualla Suomessa se löytyy pääosin joulupöydästä.

Imellyttämisen tarkka määritelmä ei ollut itselle täysin tuttu, mutta ystäväni internet avasi tätä käsitettä hieman enemmän. Perunasosetta pitää siis seisottaa lämpöisessä, jopa noin 50 asteessa useamman tunnin ajan, jolloin sose makeutuu ja tummuukin hieman. Jännittävää suorastaan.

Mutta aloitetaanpa, niin saadaan joulupöytä taas askeleen lähemmäksi valmista. Täällä kaikkia laatikkoruokia on tulossa hieman enemmänkin, joten näitä määriä voi toki suhteuttaa omiin tarpeisiin. Perunoita laitetaan keittymään kolmisen kiloa kuorineen. Rosamunda sai kunnian toimia tämän laatikon pääaineena.

Keitetyt perunat kuoritaan kuumina ja nuijitaan rikki. Sekaan lisätään viitisen ruokalusikallista vehnäjauhoja ja nuijitaan vielä vähän lisää, että jauhot sekoittuvat kohtalaisesti perunoiden kanssa. Nuijitut perunat saavat seuraavaksi viettää laatuaikaa itsekseen lämpimässä, mieluusti vielä pyyhkeen alla. Täällä perunat saivat itseasiassa olla ihan yön yli, mutta se tuskin haitannee.

Seuraavana päivänä sitten jatketaan laatikon tekemistä. Perunoiden pitäisi yön aikana imeltyä kyllä riittävästi. Imellytyksen jälkeen lisätään n. 150 grammaa voita, 12 desiä maitoa sekä reilu 4 teelusikallista suolaa, ehkä viisikin. Sekoita vielä kunnolla. Ja jos perunat eivät ole niin makeita kuin pitäisi, niin tilannetta voi korjata siirapilla. Tähän laatikkoon sitä meni kutakuinkin desin verran, mutta maistele, mikä vaikuttaa itsestäsi sopivalta. On myös ihan mahdollista, että sekaan jää joitakin perunaklönttejä, mutta ne eivät haittaa.

Voitele vaikkapa kaupasta saatavia kertakäyttöisiä foliovuokia ja kaada perunasosetta niihin niin, että vuuan yläreunaan jää ainakin sentin verran matkaa. Perunasose nimittäin kiehahtaa helposti yli. Niin ja tästä määrästä sosetta tulee suunnilleen viiden 0,85 litran foliovuuallisen verran valmista laatikkoa. Paista laatikkoa 150-asteisessa uunissa 2-3 tuntia. Se näyttää juuri uunista tulleena melko liemevältä, mutta tiivistyy ja asettuu kyllä vielä. Mikäli imellettyä perunalaatikkoa halutaan pakastaa, niin se kannattaa ainakin parin eri ohjeen mukaan tehdä ennen paistamista. Itse nyt uhmasimme tätä sääntöä ja pakastimessa on parikin laatikollista imellettyä perunalaatikkoa joulua odottamassa. Nähtäväksi jää, miltä ne näyttävät sitten aattona ja joulupäivänä.

Resepti:

3 kg kuorimattomia jauhoisia perunoita

5 rkl vehnäjauhoja

150 g voita

12 dl maitoa

4 tl suolaa

1 dl siirappia

Keitä perunat kuorineen kypsiksi, kuori ne kuumina ja nuiji rikki. Lisää jauhoja ja nuiji lisää, minkä jälkeen soseen annetaan olla muutaman tunnin ajan. Imellytyksen jälkeen lisätään voi, maito, suola sekä siirappi. Sekoita ja kaada voideltuihin vuokiin paistamista varten. Paista 2-3 tuntia 150:ssä asteessa.

Kurpitsakeitto. Ei taida Tuhkimo päästä enää tanssiaisiin.

Tämä herkku sopii loistavasti ajankohtaan, vaikka kurpitsa ehkä onkin maailmanlaajuisesti mielletty Halloweeniin liittyväksi. Tai vaihtoehtoisesti Tuhkimoon. Mikä onkaan kätevämpi tapa liikkua paikasta toiseen, kuin taikoa kurpitsasta itselleen vaunut. Tiedä sitten, mitä niistä nykypäivänä tulisi; urheilu- vaiko pakettiauto. Nyt ei kuitenkaan taiota vaunuja vaan tehdään kurpitsakeittoa.

Alku kyllä muistuttaa omalla tavallaan Halloween-kauhuleffaa, sillä tässä tarvitaan veistä kurpitsan palotteluun. Nyt ei päästä kuitenkaan leikkelemään veikeitä naamoja kurpitsaan, vaan se pistetään tylysti neljään osaan; puoliksi ja puolikkaat puoliksi. Tietynlaista varovaisuutta on silti hyvä noudattaa, sillä kurpitsan puolittaminen ei ole ehkä aivan niin helppoa, mitä sen uskoisi olevan. Kaavi siemenet pois (mutta älä heitä pois), jonka jälkeen voit paloitella kurpitsan vielä pienempiin palasiin. Levitä palaset uunivuokaan ja paahda 250:ssä asteessa 20-30 minuuttia. Anna kurpitsanpalojen jäähtyä.

Sillä aikaa kun kurpitsan palaset ovat viilentymässä voidaan siemenet puhdistaa. Se onnistuu ihan hyvin hinkkaamalla niitä vaikkapa keittiöpyyhkeellä, niin että ylimääräiset rääppeet irtoavat niistä. Kaada siemenet pellille tai valurautapannuun, jos sellainen kaapista löytyy, mausta rypsiöljyllä, suolalla ja chilillä ja paahda kymmenisen minuuttia 200:ssa asteessa. Paahdetut siemenet toimivat hyvin valmiin keiton kanssa tai ihan vain naposteltaviksi sellaisenaan. 

Keitto ei kuitenkaan synny ihan pelkästä kurpitsasta vaan sitä varten paloitellaan varsiselleriä, sipulia ja omenaa. Palaset vaan margariinin kanssa pannulle, jossa niitä kuullotetaan hetken aikaa. Ripottele pari ruokalusikallista vehnäjauhoja kuullotettujen kasvisten päälle ja kaada vielä vettä kuutisen desiä. Tässä keitossa vesi on vanhin voitehista, kasvisliemi kun saattaa olla jopa liian voimakas maultaan kurpitsan kanssa.

Nyt päästään jälleen kurpitsojen kimppuun. Niistä leikataan kuori pois ja heitellään kuorettomat palaset tehosekoittimeen. Yksin niiden ei suinkaan siellä tarvitse pyöriä vaan seuraksi laitetaan kuullotetut varsisellerit, sipulit ja omenat. Kuullottamisen jälkeen lisätty neste mukaan ja perään vielä pari desiä kermaa, jonka jälkeen voi keittoa alkaa muussata. Maustamiseen tarvitset suolaa, muskottipähkinää, paprikajauhetta sekä hyppysellisen kanelia. Mausteitahan tietysti saa aina laittaa ihan oman maun mukaan. Nestettä voi myös lisätä oman mieltymyksen mukaan. Jos tykkää ohuemmasta keitosta niin lupa on tehdä ohuempaa ja sama toisinpäin.

Resepti: 

n. 1 kg kurpitsa

6 dl vettä
2 dl ruokakermaa
2 rkl vehnäjauhoja

2 varsisellerin vartta

1 keskikokoinen sipuli

1 omena
3 rkl margariinia kuullottamiseen

Suolaa

Muskottipähkinää

Paprikajauhetta
Kanelia

Pilko kurpitsa neljään osaan, kaavi pois siemenet ja paloittele kurpitsan palaset vielä vähän pienemmiksi. Laita palaset uunivuokaan ja paahda 250:ssä asteessa 20-30 minuuttia. Poista kuori.

Pilko varsisellerin varret, sipuli ja omena ja kuullota margariinin kanssa paistinpannulla. Kaada päälle vettä. Laita kuoritut kurpitsan palaset ja kuullotetut ainesosat veden kera tehosekoittimeen ja muussaa. Lisää kerma loppuvaiheessa ja mausta keitto.

Puhdista ja mausta kurpitsansiemenet. Paahda niitä uunissa 200:ssa asteessa n. 10 minuuttia.

Suppilovahveropiirakka; ei niin suppea iltapala.

Nythän on aikalailla hyvä aika lähteä sienimetsään ja sinnehän kokki sukelsikin aiemmin päivällä. Saaliiksi tarttui suppilovahveroita muutaman litran verran, joten niistä on luvassa jotain "herkkua". Saaliin määrä ei ollut kai mikään erityinen ilon aihe, kun samasta metsästä on aiemmin saanut kantaa sieniä saavikaupalla. Niin ja sana "herkku" on sitaateissa siksi, että kirjoittaja ei itse juurikaan sienistä välitä. Mutta kai tätäkin maistaa täytyy.

Nypi 2,5 desiä vehnäjauhoja pehmeän voin sekaan ja voitahan oli se 100 grammaa. Lisää vielä pari ruokalusikallista vettä ja varmista, että sekin imeytyy taikinaan. Anna taikinan asettua vähän aikaa. Sillä välin voit vaikka puhdistaa sienet kaikesta ylimääräisestä roinasta. Kaksi litraa suppilovahveroita riittänee tähän piirakkaan. Ja siis tähän väliin huomautus; tuoreita sieniä on tuo kaksi litraa. Jos sienet on jo valmiiksi käsiteltyjä, niin silloin oikea määrä on noin kolme desiä. Halkaise sienet myös, jotta selviää löytyykö niistä matoyllätyksiä, havuneulasia tai muuta mukavaa.. Pesua ei suositella, sillä ne imevät vettä kuin... niin... sienet.

Kun sienet on puhdistettu, niin palasiksi vaan kaikki. Siis sienet. Tee sellaista silppua kuin itse haluat, mutta oma näkökulma on se, että mitä pienempänä silppuna ne ovat, niin sen parempi. Niiden koostumus kun on mielestäni melko nihkeä, niin näin se ei tule niin paljoa esille. Ehkä. Jokatapauksessa sienet vaan seuraavaksi paistinpannulle paistumaan, jotta niistä lähtee ylimääräinen neste. Ja sitähän siis on etenkin mikäli sienet on pesty.

Sienten hytkyessä (ne oikeasti näyttää hytkyvän... en tuota osaa paremminkaan kuvailla) voikin valmistella muut piirakan ainekset eli sipulin ja paprikan. Sipuli kivasti vaan kuutioiksi ja paprikaa pienentämään vähän samalla mentaliteetilla. Ja taikinankin voit painella jo valmiiksi vuokaan.

Siinä vaiheessa, kun sienet ovat vapauttaneet suurimman osan niiden varastoimasta vedestä, voit lisätä paprika- ja sipulikuutiot paistinpannulle. Lisää sekaan vielä nokare voita paistamiseen ja mausta suolalla ja vaikkapa valkopippurilla. Tässä vaiheessa voi taas tietysti maustaa ihan oman mielensä mukaan. Kuullota parin minuutin ajan ja ota seos jäähtymään. Persilja sopinee mainiosti myös sekaan.

Valmistele munamaito (tai -kerma), eli sekoita kaksi kananmunaa ja maito. Kaada täytteet vuokaan ja perään vielä munamaito, jonka jälkeen piirakka on lähestulkoon valmis uuniin. Päälle on hyvä raastaa vähän juustoa, joka tuo piirakkaan mukavan pinnan. Piirakka siis uuniin noin 40 minuutiksi 200:aan asteeseen.

Ota valmis piirakka uunista, anna vähän jäähtyä ja nauti hyvässä seurassa.

Resepti

pohja:

100 g voita

2,5 dl vehnäjauhoja

2 rkl vettä

täyte:

2 litraa puhdistettuja sieniä

1 keskikokoinen sipuli

1 paprika

1,5 tl suolaa

valkopippuria

2 kananmunaa

2,5 dl maitoa tai ruokakermaa