Kaurakeksit kahdella tapaa; kauneus on katsojan silmässä

Joskus ajatukset ja ideat tulevat täysin puskista. Tai sitten ne tulevat Instagramista, jossa tuttava on tehnyt kaurakeksejä ja ne eivät aivan ole onnistuneet. Siinähän on siis hyvä lähtökohta koittaa kuinka hyvin sitä itse epäonnistuisi näissä. Kaurakeksejä nimittäin jotenkin pitää aina hyvin helppoina ja simppeleinä, mutta aina näin ei välttämättä silti ole. Epäonnistuminen kasvattaa luonnetta vai miten se nyt oli?

Tuo isomummun keittokirja tarjoaa taas muutamankin erilaisen ohjeen ja näitä kun katselee, niin ihmettelee kyllä miksi asiat on pitänyt tehdä niin monimutkaisesti. Tässä siis alla yksi esimerkki siitä kuinka näitä on tehty ennenvanhaan.  Alempana myös toinen resepti, joka on hieman nopeampi.

Erottele kahden kananmunan keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Keltuaiset vaahdotetaan sokerin kanssa ja niiden joukkoon vatkataan kevyesti 200 grammaa sulatettua voita. Seuraavaksi mitataan toiseen kulhoon 200 grammaa kauraryynejä. Meillä oli nyt noita Elovenan isoja kaurahiutaleita, joten näistä voi tulla jänniä. Kaurahiutaleiden sekaan jokatapauksessa lisätään ja sekoitetaan voi-keltuaisseos. Tämän annetaankin sitten olla omissa oloissaan jopa seuraavat kaksi tuntia, jotta kaurahiutaleet pehmiävät ja imaisevat tuon nesteen.

Tässä odotteluajan loppupuolella vatkataan vielä kananmunanvalkuaiset vaahdoksi ja nostellaan sekin kaurahiutaleiden sekaan. Sen jälkeen voidaan kaurakeksiseosta alkaa lusikoiden avulla nostella leivinpaperilla päällystetylle pellille. Nostele siis tuollaisia ruokalusikan kokoisia nokareita, mutta älä levitä niitä hirveästi. Tarkoitus olisi, että ne leviävät siitä sitten itsellään uunissa.

Uunista puheenollen... Se lämmitetään 200:aan asteeseen ja kaurakeksejä paistetaan tuossa lämmössä 8 minuutin ajan. Tarkkaile, etteivät ne pääse palamaan. Hassustihan näille kävi muutoin. Eivät ne oikein levinneet ja niistä tuli vähän jännittävän mallisia. Itse pidän silti niiden mausta, joten samapa tuo miltä ne näyttävät.

Ne toiset keksit

Ja ihan vain siksi, kun näin voi tehdä, niin tehdään toinen erä eri ohjeella. Tämä on paljon nopeampi (ja pienempikin), joten jos on ajan kanssa vähän tiukkaa, niin tietääpä kumman valita. Tässä versiossa sekoitetaan kuivat aineet eli desi sokeria, kaksi desiä kaurahiutaleita, ruokalusikallinen vehnäjauhoja ja teelusikallinen leivinjauhetta keskenään. Joukkoon lisätään 50 grammaa sulatettua voita ja sekoitetaan hyvin. Sekoituksen jälkeen mukaan rikotaan vielä yksi kananmuna ja taas sekoitetaan lisää. Taikina kauhotaan suoraan leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja keksejä paistetaan 5-7 minuutin ajan 200:ssa asteessa.

Tämän jälkimmäisen erän kanssa iski ehkä jonkinlainen suuruudenhulluus ja kokki teki taikinasta vain kuusi keksiä pellille. Nuohan lähtivät tietysti kovasti lähentelemään toisiaan ja vaikutti jossain vaiheessa jo siltä, että tästä tulisi käytännössä vain yksi suuri keksi. Maku miellytti kokkia jo enemmän ja kunhan nuo nyt sai vähän irti toisistaan, niin eipä se ulkonäkökään nyt niin kauhea ollut.

Resepti:

Kaurakeksit 1

(n. 24 kpl)

200 g voita

200 g kaurahiutaleita

100 g sokeria

2 kananmunaa

Erottele kananmunankeltuaiset valkuaisista. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa ja lisää joukkoon sulatettu voi. Ota esiin kaurahiutaleet ja sekoita voi-keltuaisseos niiden joukkoon. Anna imeytyä jopa 2 tuntia. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja sekoita nekin hiutaleiden sekaan. Annostele pellille lusikalla ja paista 200:ssa asteessa n. 8 minuuttia.

Kaurakeksit 2

(n. 16 kpl)

50 g voita

1 dl sokeria

2 dl kaurahiutaleita

1 rkl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 kananmuna

Sekoita kuivat aineet ja kaada joukkoon sulatettu voi. Sekoita seos ja lisää vielä kananmuna. Annostele pellille ja paista 200-asteisessa uunissa 5-7 minuuttia.

Äidin raparperipiirakka

Pikainen visiitti maalla vanhempien luona ja sieltähän tarttui mukaan taas kivasti kaikkea. Kotosalla oli raparperipenkki jo täynnä satoa ja siitä tietysti olisi hyvä tehdä jotain. Kokki puolestaan oli napannut äidiltään ohjeen raparperipiirakkaan, joten nämä kaksi asiaahan sopivat täydellisesti yhteen. Raparperista saisi aikaan mehua, kiisseliä ja vaikka mitä, mutta piirakka on nyt se mitä tekee mieli. Seuraavalla kotivisiitillä voi ehkä ottaa lisää raparperia matkaan mukaan.

Sekoita keskenään 150 grammaa voita, 1,5 desiä sokeria ja ruokalusikallinen vaniljasokeria. Ne voivat rauhassa sekoittua yleiskoneessa ja sillä aikaa voit erotella toisistaan kolme kananmunankeltuaista ja -valkuaista. Kumpiakin tullaan vielä tarvitsemaan. Taikinan joukkoon lisätään nuo kolme keltuaista ja sen lisäksi vielä kaksi kokonaista kananmunaa yksitellen. Siis ei kuorineen. Ihan vain nyt varmuuden vuoksi mainitaan tämäkin.

Taikinan taas surratessa koneessa voi uunin pistää lämpiämään 175:een asteeseen. Tämän äärimmäisen rasittavan operaation jälkeen sekoitetaan keskenään 2,5 desiä vehnäjauhoja, desi perunajauhoja ja kaksi teelusikallista leivinjauhetta. Tämä jauhoseos lisätään taikinaan siivilän läpi ja pistetään kone pyörimään jälleen hetkeksi. Taikina on näin valmista.

Sitten otetaan esiin irtopohjavuoka (tai uunipeltikin käy, mutta lopputulos on toki erilainen) ja voidellaan sen pohja ja reunat voilla. Pinnoitetaan vielä korppujauhoilla ja vuoka on valmis. Valmis taikina levitetään tasaiseksi kerrokseksi vuuan pohjalle. Se tulee siitä vielä jonkin verran kohoamaan.

Tämän jälkeen käydään käsiksi raparperiin. Sitä tarvitaan noin puoli kiloa. Tämä puoli kiloa raparperia kuoritaan ja kuorimisen voi hoitaa ihan käsin, että sen kummempia apuvälineitä ei tarvita. Kuorittu raparperi hienonnetaan pieniksi palasiksi ja palaset ripotellaan vuokaan taikinan päälle. Piirakka laitetaan 175-asteiseen uuniin, jossa se saa paistua 40 minuuttia. 

Piirakan ollessa uunissa päästään seuraavan vaiheen kimppuun. Kokki otti esiin kaksi desiä sokeria,  aiemmin erotellut kananmunanvalkuaiset, 50 grammaa mantelilastuja ja sitruunamehua. Näistä aineksista tulee nyt ensihätään marenkia. Valmistelut kannattaa siis aloittaa noin kymmenisen minuuttia ennen, kun piirakka tulee uunista.

Vatkaa kananmunan valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi ja lisää sokeria vähän kerrallaan mukaan. Loppuvaiheessa seokseen vatkataan mukaan mantelilastut ja ruokalusikallinen sitruunamehua. Valmis marenki lapataan uunista otetun piirakan päälle ja tasoitetaan lastalla. Tämän jälkeen piirakka lähtee vielä uuniin 20 minuutiksi. Marenki saa tässä ajassa pintaansa kauniin ruskahtavan värin. Uunista tullessaan piirakka onkin valmis.

Piirakasta tuli varsin onnistunut ja maukas, eikä sitä ihan hirveän kauaa tarvinnut jääkaapissakaan säilyttää. Etenkin kun oli vielä vieraitakin sitä nauttimassa. Kokkia hieman mietitytti se, että raparperien päälle ei ripoteltu sokeria, mutta toisaalta sitä tuli ihan tarpeeksi pohjassa sekä marengissa, joten se tasapainotti kyllä raparperien kirpeyttä ihan riittävästi. Perunajauho tekee taikinasta mukavan kuohkean ja raparperit hilloutuivat hienosti marengin ja pohjan välissä.

Resepti

150 g voita

1,5 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

3 kananmunan keltuaista

2 kananmunaa

2,5 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

400 grammaa raparperia

Marenki:

3 kananmunan valkuaista

2 dl hienoa sokeria

50 g mantelilastuja

1 rkl sitruunamehua

Vaahdota voi, sokeri ja vaniljasokeri keskenään. Erottele kolme kananmunan keltuaista ja säästä valkuaiset. Lisää keltuaiset yksi kerrallaan voi-sokeriseokseen. Lisää tämän lisäksi kaksi kokonaista kananmunaa myös yksi kerrallaan. Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään ja seos lisätään taikinaan. Taikina kaadetaan ja levitetään voideltuun ja korppujauhoilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Raparperin palaset ripotellaan päälle. Paistetaan 175-asteisessa uunissa 40 minuuttia.

Piirakan ollessa uunissa jonkin aikaa valmistetaan marenki. Vaahdota kananmunan valkuaiset ja sokeri kiinteäksi massaksi. Sekoita mukaan mantelilastut ja sitruunamehu. Lusikoi marenki uunista tulleen piirakan päälle, tasoita ja laita takaisin uuniin 20:n minuutin ajaksi, kunnes marenki on kauniin ruskettunutta.

Sacherkakkua suklaan ystäville

Äitienpäivä toimii tällä kertaa hyvänä syynä tehdä kakkua. Ei sillä, että siihen erityisesti tarvitsisi jonkun hyvän syyn. Aina voi tehdä kakkua. Mutta tosiaan, nyt voi kokeilla vaikka Sacherkakkua. Tämä Wienistä lähtöisin oleva kakku on varmasti mieluinen melkein kaikille.

Kakkua varten pitää verottaa omaa suklaavarastoaan jos sellainen on. Tai sitten vaan astella kauppaan ostamaan suklaata. Sekään ei koskaan voi olla väärin. Taloussuklaata siis tarvitaan yhteensä tuollainen 350 grammaa. Muita ainesosia ovat voi, sokeri, kananmunat, vehnäjauhot, leivinjauhe, kerma sekä tietysti aprikoosihillo tai -marmeladi.

Taikina aloitetaan sulattamalla kattilassa 200 grammaa suklaata ja 200 grammaa voita. Käytä alhaista lämpötilaa sulattamiseen. Samalla voikin vaahdottaa neljä kananmunaa kahden sokeridesin kanssa kovaksi vaahdoksi. Yleiskone on tässä taas hyödyllinen. Valmiiseen sokerimunavaahtoon lisätään siivilän kautta kaksi ja puoli desiä vehnäjauhoja, joiden sekaan on lisätty teelusikallinen leivinjauhetta. Älä kuitenkaan sekoita enää tässä vaiheessa seosta koneella, vaan kääntele jauhot sekaan. Hieman jäähtynyt voi-suklaaseos lusikoidaan myös sekaan ja sekoitetaan hyvin.

Valmis taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhoilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Muista valita sopivankokoinen vuoka, n. 24 senttinen halkaisijaltaan toimii esimerkiksi hyvin, jotta taikina mahtuu hyvin sinne, mutta ei jää liian ohueksi kerrokseksi. Kakku vaan 175-asteiseen uuniin, jossa se saa oleskella noin 30 minuuttia. Sen jälkeen lasketaan lämpötilaa 150:een asteeseen ja annetaan kakun olla siellä vielä toiset puoli tuntia.

Kakun tultua uunista ulos, annetaan sen jäähtyä hetkinen. Tämän jälkeen se kumotaan esimerkiksi leivinpaperille, jonka päälle on ripoteltu sokeria. Anna sen jälkeen kakun jäähtyä kunnolla, jonka jälkeen se leikataan kolmeen osaan. Mieluiten mahdollisimman tasakokoisiksi kerroksiksi.

Jos muistaa vielä näitä aikaisempia reseptejä, missä on tehty viimehetken ryntäyksiä kauppaan etsimään jotakin ainesosaa tai apuvälinettä, niin tämä oli taas yksi niistä kerroista. Kakku kun tuli uunista ulos ja meni parvekkeelle jäähtymään, niin siinä välissä tuli mieleen, että mihinköhän sen sitten laittaa, kun se piti saada ehjänä mukaan, kun kokki oli ottamassa sen mukaan vanhempiensa luokse. Prisma oli vielä auki siinä vaiheessa ja samalla tuli mitattua se, että sinne pääsee kahdeksassa minuutissa. Kakkukupu ja jalallinen kakkualusta mukaan ja kassan kautta takaisin kakun pariin.

Valele alimman kakkukerroksen päälle kerros aprikoosihilloa tai -marmeladia. Asettele seuraava kakkukerros sen päälle tarkasti ja toista hillon valelu myös toisen kerroksen päälle. Päällimmäinen kerros asetellaan jälleen tarkasti päälle ja annetaan asettua hetki. Pieni paino voi olla myös hyvä laittaa kakun päälle, jotta se painautuu tiiviiksi ja tasaiseksi. Alkuperäisessä Sacherkakussa kerroksia on vain kaksi ja aprikoosihilloa tulee keskelle sekä suklaakuorrutteen alle pintaan.

Hetken päästä voidaankin aloittaa kakun kuorruttaminen. Kuorrutetta varten sulatetaan 150 grammaa taloussuklaata ja 30 grammaa voita keskenään. Mikrossahan nuo sulavat ihan sutjakasti (10 sekuntiaa kerrallaan ja sekoitetaan välissä) tai sitten kattilassa. Lisää sulaneen suklaan ja voin sekaan puoli desiä kermaa. Sekoita vielä nämä yhteen ja anna jäähtyä hieman. Kaada kuorrutetta kakun päälle, levitä se tasaisesti ympäri kakkua, niin että myös reunat tulevat kuorrutetuiksi. Laita kakku jääkaappiin, että kuorrute myös jähmettyy paikalleen ja maku paranee. Jos ei ehdi antaa kakun olla yön yli, voi sen syödä hetikin.

Niin taiteellista tunnelmaa ei nyt ollut, että kokki olisi yrittänyt kirjailla päälle Sacher-tekstin suklaalla. Ehkä joku toinen kerta. Kaupasta löytyi myös mansikoita, joten niitä voi myös kakun kanssa nautiskella. Niin ja kermavaahtoa. Siinä on ihan hyvä kokonaisuus äitienpäiväksi ja mihin muuhunkin tilaisuuteen.

Resepti:

200 g voita

200 g taloussuklaata

4 kananmunaa

2 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Aprikoosimarmeladia

Sulata suklaa ja voi kattilassa miedolla lämmöllä. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Kääntele vaahtoon mukaan vehnäjauho-leivinjauheseos ja lisää mukaan vähän jäähtynyt suklaa-voiseos. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhoilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa ensin puoli tuntia ja sen jälkeen 150-asteiseksi jäähtyneessä uunissa toiset puoli tuntia.

Anna kakun jäähtyä hetki ja kumoa se sokeroidulle leivinpaperille. Jäähdytä kunnolla ja leikkaa kolmeksi kakkukerrokseksi. Levitä aprikoosihilloa alimman palan päälle ja asettele sen päälle seuraava kerros. Toista aprikoosin lisäys tämän kerroksen lisäys ja asettele päälle päällimmäinen kerros.

Kuorrute:

150 grammaa suklaata

0,5 desiä kermaa

30 grammaa voita

Sulata suklaa ja voi. Lisää kerma sulaneeseen massaan. Kuorruta kakku päältä ja sivuilta tasaiseksi.

Hyvää munkkia kaikille!!

Työväen juhlaa pukkaa, sillä sehän on nyt vappu. Ja näin ylioppilaana pitää kaivaa ylioppilaslakki kaapin perukoilta ja valmistautua vappupäivän rientoihin. Vappua tavalla tai toisella juhlitaan myös monissa muissa Euroopan maissa, mutta ainakaan käsittääkseni samanlaisia perinteitä ei ole muualla kuin täällä.

Vappuun kuitenkin kuuluvat ruokapuolelta tietyt asiat kuten sima, tippaleivät ja tietysti ne munkit. Niitä lähdetään tekemään tällä kertaa. Kun nyt ensin on selviytynyt jo melkoisesta vappuruuhkasta kaupassa. Se on jännä miten sinne aina vaan änkeää pahimpaan aikaan, jolloin kaikki muutkin ovat siellä. Ennakointi olisi hyvä asia, mutta ehkä sitten ensivuonna. Kokki alkaa väsyneenä kuitenkin vääntää munkkeja vappuista illanviettoa varten. Ystäville on saatava murua rinnan alle.

Kaikki alkaa tietysti taikinalla. Viisi desiä maitoa lämmitetään kädenlämpöiseksi 0 gramman tuorehiivaa varten. Samalla vatkataan kaksi kananmunaa ja puolentoista desiä sokeria kevyesti keskenään. Tähän vatkattuun kananmunaan ja kaadetaan mukaan lämmitetty maito ja murennettu hiiva sekä tietysti mausteet. Mausteina mukaan menee kaksi teelusikallista suolaa, ruokalusikallinen vaniljasokeria, puolikas putkilollinen kardemummaa sekä yhden appelsiinin raastettu kuori. Jos on todella tehokas raastin, pitää olla tarkka, ettei raasta sormiaan mukaan.

Kunhan edellä mainitut ainekset ovat saaneet rauhassa seota keskenään, lisätään joukkoon pikkuhiljaa suunnilleen kilon verran vehnäjauhoja, eli toisin sanoen 14 desiä. Tässä vaiheessa tämän keittiön yleiskoneen kapasiteetti alkoi tulla äärirajoilleen, eikä jauhoja olisi mahtunut kyllä enää yhtään mukaan. Eikä koneen moottorikaan sitä olisi kestänyt. Jauhojen lisäksi mukaan lisätään myös 150 grammaa pehmeää rasvaa ja sitten taikina alustetaan. Anna valmiin taikinan kohota puolisen tuntia vedottomassa paikassa.

Kohonneesta taikinasta pyöritellään pyöreitä pullia leivinpaperin päälle kohottumaan taas joksikin aikaa. Myöhemmässä vaiheessa ehtii vielä päättää, että tekeekö niistä rinkeleitä vai antaako olla pyöreinä. Anna kohota noin varttin verran. Pullien kohotessa voi laittaa paistorasvan kuumenemaan. Vuosi sitten juuri tähän tarkoitukseen ostettu rasvakeitinkin voidaan nyt kaivaa kaapista. Rypsiöljy käy, mutta täällä napattiin kaupasta mukaan paisto- ja friteerausöljyä.

Munkkien paistamiseen menee tässä operaatiossa se suurin aika, joten ei kannata turhaan hötkyillä. Rasvakeittimellä lämpötilan kun nostaa tuonne 175:n asteen kieppeille, niin munkkirinkilät saa hyvin paistettua. Tee munkkeihin reiät juuri kun olet laittamassa ne rasvaan. Paista molemmilta puolilta kypsiksi asti. Parhaiten sen näkee väristä, kun munkit ovat kauniin ruskeita. Nosta ne talouspaperin päälle lautasella, jotta ylimääräinen rasva jää pois kyydistä. Pienen hetken viilennyksen jälkeen, pyörittele munkit hienossa sokerissa.

Munkit ovat kyllä aika pitkälti parhaimmillaan heti paistamisen ja sokeroimisen jälkeen lämpiminä, mutta kyllä niitä sen jälkeenkin vielä voi syödä. Nyt kun tupa on tulossa täyteen ystäviä vappua viettämään, niin taikina tehtiin täällä talossa tuplana. Jos ihan vain omalle perheelle tekee, niin silloin ei kannata tuplata taikinaa. Niin ja mausta vielä pari sanaa, tähän kun laitettiin tosiaan tuota appelsiinin kuorta, niin se tuo kyllä hienon vivahteen munkkiin. Jotenkin sellaisen raikkaan maun. Eli suosittelen näitä jo muutaman syöneenä tätä ihan täysin.

Resepti: 

5 dl maitoa

2 munaa

1,5 dl hienoa sokeria

50 g tuoretta hiivaa

2 tl suolaa

1 rkl vaniljasokeria

2 tl kardemummaa

1 appelsiinin raastettu kuori

n. 14 dl vehnäjauhoja

150 g pehmeää tai juoksevaa rasvaa

Raikasta rahkapullaa pääsiäisen iloksi

Pääsiäisteema jatkuu edelleen. Tai no, miksi ei jatkuisi, sillä nythän on pääsiäinen. Valittavana olisi pashaa, pääsiäiskakkua ja vaikka mitä muuta, mutta rahkapulla oli nyt lähinnä sydäntä tällä hetkellä. Sitä siis. Ja en voi väittää, etteikö pieni herkuttelu sopisi mukavasti pääsiäiseenkin. Tuossa aiemmin tuli juteltua kokin kanssa pääsiäisen ruokaperinteistä ja en ainakaan itse tunnista, että omassa perheessäni olisi sellaisia pahemmin ollut. Kokin perheessä puolestaan on aina ollut jotain erityisesti pääsiäiseen liittyviä perinteita. No, ehkä voisin itse yrittää leipoa vaikka näitä tästä eteenpäin pääsiäiseksi joka vuosi. Katsotaan.

Rahkapullissa on se hyvä puoli, että rahkan ansiosta niistä saa hyvinkin monenlaisia versioita aikaiseksi jos haluaa. Jos ei itse innostu tekemään omien suosikkimakujen mukaista rahkaa, niin kaupasta löytyy jos jonkinlaista leivontarahkaakin ja vaikka minkä makuisena. On aivan pakko myöntää, että joskus tulee syötyä niitä ihan sellaisenaankin. Oho.

Pullataikinoita on tässä jo pari erilaista tehtykin ja mikäli laskiaispullat miellyttivät, niin taikinan voi tehdä sillä ohjeella. Tai sitten tällä alla olevalla, joka taas eroaa piirun verran niistä edellisistä. Lämmitä viisi desiä maitoa kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen 50 grammaa kuivahiivaa. Sen jälkeen sekoitetaan mukaan yksi kananmuna ja kaksi desiä sokeria. Kardemummaa tulee ruokalusikallinen ja suolaa teelusikallinen. Koko taikinaan tulee vehnäjauhoja puolentoista litraa, mutta tässä vaiheessa siihen laitetaan noin puolet.

Kun olet sekoittanut edellä mainitut ainekset tasaiseksi, alustetaan loput jauhot taikinaan. Käsin, yleiskoneella, kumpi sitten onkaan mieluisampi tapa. Täällä yleiskone saapui apuun. 200 grammaa pehmeätä voita lisätään myös loppujen jauhojen kanssa ennen kuin taikinaa vaivataan. Vaivaamisen jälkeen taikinan tulisi olla mukavan kimmoisaa. Jätä taikinakulho puoleksi tunniksi lämpimään vesihauteeseen ja liinan alle kohoamaan.

Kohonnut taikina kaadetaan leivonta-alustalle, jolle on ripoteltu jauhoja. Pyörittele taikinasta suurimmat ilmakuplat pois ja ota siitä noin 100 gramman kokoisia paloja pullia varten. Näistä tulee kohtalaisen isoja pullia, mutta jos haluaa pieniä, niin sitten ottaa vaan pienempia paloja. Pyörittele palat pyöreiksi pulliksi ja paina lasilla (isojen pullien kanssa myös ISO lasi) keskelle kuoppa, johon rahkatäyte laitetaan. Ennen täytteen laittamista pullat kuitenkin voidellaan kananmunalla ja niiden päälle ripotellaan raesokeria (ei ole pakko jos ei halua).


Rahkatäytteen tekeminen onkin simppeliä. Tarvitaan vain 250 grammaa rahkaa, yksi kananmuna, kaksi teelusikallista sitruunamehua, kolme ruokalusikallista aprikoosimehua tai -lientä, 0,75 desiä sokeria ja teelusikallinen vaniljasokeria. Sekoita kaikki sievästi keskenään ja täyte on valmis. Lisää se pulliin tehtyihin painaumiin tasaisesti ja lisää päälle vielä pari aprikoosin viipaletta. Paista 220-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia. Tämä taas riippuu uunista ja pullien koosta.


Valmiit pullat olivat todella herkullisia. Ja sana "olivat" viittaa siihen, että niitä ei kauhean kauaa ollut jäljellä. Tämä itsetehty makurahka toimi varsin hyvin täytteenä ja aprikoosi tuo mukavasti keväistä ilmettä pullalle. Itse kun (/jos) rupean pullia leipomaan, niin aion tosiaan kokeilla paljon erilaisia rahkatäytevaihtoehtoja. Mutta nyt taitaa olla aika nauttia pääsiäisestä ja kutakuinkin viimeisestä rahkapullasta.

Resepti:

5 dl maitoa

50 g tuorehiivaa

1 kananmuna

2 dl sokeria

1 rkl kardemummaa

1 tl suolaa

n. 1,5 l vehnäjauhoja

200 g pehmeää voita

kananmunaa voiteluun

raesokeria koristeluun

Rahka:

250 g rahkaa

1 kananmuna

2 tl sitruunan mehua

3 rkl aprikoosin lientä tai mehua

0,75 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen tuorehiiva. Lisää kananmuna, sokeri, kardemumma ja suola. Mukaan laitetaan noin puolet jauhoista. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja pehmeä voi ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Anna kohota liinan alla lämpimässä vesihauteessa puoli tuntia. Käsittele kohonnutta taikinaa jauhoisella alustalla. Ota tasakokoisia paloja ja pyörittele pulliksi. Paina keskelle kolo lasinpohjalla. Voitele pullat kananmunalla ja ripottele raesokeria koristeeksi. Valmista rahkatäyte sekoittamalla sen aineet yhteen ja täytä pullien painaumat sillä. Paista 220-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia.

Maidoton pullapitko kylmään veteen tehtynä

Oi hienoa, kunnon pullapitko, jonka siivuja voi kastaa kahvikuppiin. Nyt tulee mummolan muistoja mieleen. Yksi niistä muistoista on se, että "lopetin" kahvinjuonnin ollessani viisivuotias. Hirveän moni ei varmaan voi sanoa samaa. Kunnon pannukahvi mummolassa maistui siis pienenä, mutta kotona oleva kahvinkeitin ei saanut aikaan läheskään yhtä houkuttelevaa juomaa. Sittemmin kahvi on taas maistunut aina välillä, mutta kunnon pannukahvia ei ole tullut paljon juotua sitten lapsuusaikojen.

Itse pullataikina tehdään kutakuinkin laskiaispullien ohjeen aineksilla. Ainesosissa ainoa ero tulee oikeastaan siinä, että maito korvataan tässä nyt vedellä. Ihan vaan siksi, koska voimme niin tehdä. Sen suurempaa filosofiaa ei taustalta löydy.

Viiteen desiin kylmää vettä sekoitetaan 50 grammaa tuorehiivaa, kaksi desiä sokeria ja ruokalusikallinen kardemummaa (suola lisätään vasta myöhemmin). Yksi kananmuna ja noin 14 desiä (1 kilo) puolikarkeita vehnäjauhoja lisätään samaan syssyyn. Seos yleiskoneeseen ja vaivaamaan. Tätä taikinaa ei nyt voi tehdä käsin, joten jos ei ole yleiskonetta lähettyvillä, niin taikina pitää tehdä laskiaispullien ohjeen mukaan.

Kun taikinaa on vaivattu vähän aikaa, lisätään mukaan pehmeä margariini tai voi. Jos haluaa pitkoista täysin maidottomia, niin esimerkiksi Sunnuntain laktoositon leivontamargariini käy tähän tarkoitukseen. Kaksi teelusikallista suolaa voidaan heittää mukaan samalla kertaa. Sitten taas vaivataan lisää. Jauhoja lisätään tarpeen vaatiessa ja kun taikina alkaa irrota kulhon reunoilta hyvin, on koostomus hyvä. Tässä vaiheessa olisi hyvä tarkistaa taikinan lämpötila esimerkiksi kinkkumittarilla. Sopiva lämpötila olisi siinä 25-28:n asteen hujakoilla. Jos lämpötila on alempi, niin sitä saa nostettua vaivaamalla hieman lisää.

Kaada valmis taikina leivonta-alustalle tai pöydälle ja peitä se kelmulla. Muovipussikin käy, mutta kelmua varmaan löytyy jokaisen keittiöstä. Levitä kelmutetun taikinan päälle vielä liina ja anna taikinan levätä rauhassa puolen tunnin ajan.

Taikina turpoaa kelmun ja liinan alla hieman. Puolen tunnin jälkeen otetaan siitä noin 400 gramman kokoisia paloja. Loput voidaan jakaa tasan näihin 400 gramman paloihin. Pyörittele palat yhtenäisiksi ja muotoile "puikulan" mallisiksi. Tämän jälkeen palaset saavat vielä viettää vartin verran omaa aikaa muovin ja liinan alla.

Tuon vartin aikana ehtii hyvin keittää vaikka kupillisen kahvia tai valmistella leivonta-alustan valmiiksi. Teit sitten mitä tahansa, nyt voit käydä taas taikinan kimppuun. Ota yksi taikinapala kerrallaan käsittelyyn ja anna muiden seurata vierestä muovin alta. Jos palat ottaa esille muovin alta, ehtivät ne kuivua odotellessaan.

Pyörittele taikinapalasta pitkän madon kaltainen tuotos. Siitä olisi tarkoitus tulla kutakuinkin sormen paksuinen. Sormien paksuudet tietysti vaihtelevat paljon, mutta joku sellainen perussormi. Itse ehdotin kokille, että olisin voinut kokeilla taikinanarua hyppynaruna, mutta se ei saanut kovinkaan paljoa kannatusta osakseen. Ihmeellistä nipottamista. Taittele valmis taikinanaru, kuten alla olevassa kuvassa se on taiteltu. Leikkaa se poikki narun keskikohdasta, joka löytyy kuvan alalaidasta. Näin sinulla pitäisi olla edessäsi kaksi samanpituista "matoa". 

Käännä sisempi mato niin, että se kulkee suorana taitetun narun päällä. Kuten siis ylempänä olevassa kuvassa näkyy. Ota kiinni sekä vasemman- että oikeanpuoleisesta naruista eri käsillä. Käännä oikeanpuoleinen naru vaakasuoraan vasemmalle. Ota oikealla kädellä ote ylänarusta, mutta älä irrota otetta vasemman käden narusta. Vaihda ylä- ja alanarun paikkoja ilman, että kierrät niitä toistensa kanssa. Älä siis tee mitään, missä joutuisit irrottamaan kätesi narunpäistä. Ja sitten aloitetaan taas alusta. Kun pullapitko on valmis, paina päät yhteen tiukasti ja muotoile siistiksi.

Tätä prosessia on asiaan vihkiytymättömän hankala selittää, mutta se ei haittaa, jos pari kertaa testailee jollain muulla. Ja jos pullapitkon letittäminen ei innosta, niin tee vaikka pyöreitä pullia. Kukaan ei ole tuomitsemassa.

Pitkojen valmistuttua päästään kohottamaan niitä. Tästä tulikin jännä operaatio, kun kokki rupesi tehtailemaan kohotuskaappia tiskikoneesta. Uunistakin tällaisen saisi aikaan. Pitkot siis uunipellille vartoamaan jatkotoimenpitetä. Sillä aikaa voit kiehauttaa kunnolla vettä ja asettaa sitä astioihin, jotka sijoitetaan tiskikoneeseen. Pidä huoli, että saat sovitettua uunipellit jotenkin koneeseen niin, että kuuma vesihöyry pääsee ulos astioista. Sulje tiskikone, mutta älä missään nimessä laita sitä päälle. Tämä kun voi olla aika automaattinen toiminto, jota ei edes ajattele.

Kuten mainittu, uunissa tämän saman prosessin voi myös tehdä. Kosteudun avulla pulla ei kuivu kohotuksen aikana. Vaihtoehtoisesti pullan voi kohottaa uunissa myös pienen, noin 50:n asteen lämmön voimin. Kohotukseen riittää ajaksi hyvin puolisen tuntia.

Pullien kohottua tarpeeksi ne voidellaan kananmunalla. Vatkaa rakenne hyvin ja voitele pitkot huolellisesti. Aloita reunoilta ja vasta sitten päältä. Voitelemattomat kohdat harmaantuvat ikävästi paiston aikana, eikä pitkosta siten tule täysin mallikelpoinen. Ripottele voideltujen pitkojen päälle raesokeria niin paljon kuin vain haluat.

Paista pullapitkoja 200:ssa asteessa noin 20-25 minuuttia. Kuten aina, tarkkaile taas tilannetta ja pullien ulkonäköä. Paistoikaan vaikuttaa se, että montako pullapitkoa änkeää samalle pellille. Näitä pitkoja kun oli yhteensä viisi, niin kolmen pitkon erä oli uunissa 22 minuuttia ja kahden pitkon erä 19 minuuttia. Riippuuhan tämä varmasti uunistakin.

Ota paistuneet pullapitkot uunista ja anna niiden jäähtyä. Kutsu ystäviä kylään ja tarjoa kahvikupposen kera.

Resepti: 

(5 pullapitkoa)

5 dl kylmää vettä

50 g hiivaa

2 tl suolaa

2 dl sokeria

1 rkl kardemummaa

1 kananmuna

14 dl vehnäjauhoja

150 g leivontamargariinia

Kananmuna voiteluun ja raesokeria koristeluun.

Sekoita kylmään veteen hiiva, sokeri ja kardemumma. Lisää jauhot ja kanamuna ja vaivaa yleiskoneella. Lisää pehmennyt margariini/voi ja suola ja vaivaa vielä lisää. Lisää jauhoja tarpeen vaatiessa, kunnes taikina irtoaa hyvin reunoista. Kaada taikina leivonta-alustalle ja peittele muovikelmulla tai -pussilla ja liinalla. Anna levätä puolen tunnin ajan.

Leikkaa taikina n. 400 gramman palasiksi ja muotoile ne "puikuloiksi". Laita jälleen kelmun alle ja anna levätä 15 minuuttia. Pyörittele taikinapaloista sormenpaksuisia naruja yksi kerrallaan, muiden odottaessa kelmun alla. Asettele naru kuvien mukaan, leikkaa puoliksi ja taittele siitä pullapitko.

Nostata kuuman vesihöyryn avulla tiskikoneessa tai uunissa puolen tunnin ajan. Voitele huolellisesti kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti hyvässä seurassa.

Kentin kakkua kevään iloksi

Nyt on vuorossa yhtä omaa lempparia, Kentin kakkua. Tai alunperin se kai taitaa olla Kentuckyn kakkua, mutta nimi on jossain välissä ainakin meidän suvussa muotoutunut tällaiseksi. Jälleen näitä kakkuja, joita ei todennäköisesti suositella keventäjien tai painonvartijoiden keskuudessa. Voita, sokeria, kermaa... vähän lisää voita ja sokeria... ja kermaa. Hyväähän tämä siis tietysti on.

Eipä siinä sitten muu auta, kun käydä leipomaan. Vaahdota siis 200 grammaa voita ja neljä desiä sokeria. Tähän seokseen lisätään kananmunia kolme kappaletta vielä yksi kerrallaan. Kun tämä seos on valmis, niin siihen lisätään kaikki kuivat aineet eli siis teelusikallinen vanilliinisokeria, kaksi teelusikallista leivinjauhetta, teelusikallinen suolaa, 6,5 desiä vehnäjauhoja ja puolitoista desiä mantelirouhetta. Näitä kun on sekoiteltu taikinaan, niin lopuksi lisätään vielä puolitoista desiä maitoa seokseen.

Valmiilla seoksella saa täytettyä kivasti noin kahden litran kakkuvuuan tai sitten useamman pienen vuuan. Voitele vuoka (tai vuuat) voilla ja vuoraa korppujauhoilla ympäriinsä. Kaada taikinaa vuokaan niin, että se ei ole aivan täynnä. Pidä huoli, että sitä tulee kaadettua ja levitettyä tasaisesti kaikkialle. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Kuorrutus

Kuorrutusta varten tarvitaan vielä vähän lisää sokeria, kermaa ja voita. Tuollainen 0,8 desiä kermaa riittänee ja sokeria menee kahden desin verran. Nämä kiehautetaan yhdessä ja annetaan jäähtyä. Seokseen siivilöidään paketillinen tomusokeria. Voitakin lisätään vielä kuutisen ruokalusikallista, joskin sulatettuna. Lopullinen seos on herkullista ja jos sitä maistelulta jää yli, niin kakkuakin olisi kiva koristella. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle ja koristele vielä vaikka nonparelleilla tai mantelirouheella.

 

 Resepti:

200 g voita
4 dl sokeria
3 munaa
1 tl vaniliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
6,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl maitoa
1,5 dl mantelirouhetta

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksi kerrallaan. Lisää kuivat aineet ja vasta lopuksi maito. Kaada hyvin sekoitettu taikina voideltuun ja korputettuun kakkuvuokaan tasaisesti. Paista 175-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia.

Kuorrutus

0,8 dl kermaa

2 dl sokeria

1 pkt tomusokeria

6 rkl voita

Kiehauta kerma ja sokeri keskenään ja jäähdytä. Siivilöi seokseen paketillinen tomusokeria sihdin läpi. Lisää lopuksi sulatettu voi. Koristele kakku valmiilla kuorrutuksella. 

Charlotte russessa yhdistyy monta herkullista asiaa

Tässä viimeaikoina kun on valmistunut appelsiinihilloa ja sitä hyväksikäyttäen kääretorttua, niin kohtalaisen looginen jatkumo löytyy charlotte russesta. Sillä on jo pitkät perinteet, sillä sehän kehitelty 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Ranskalainen hovikeittiömestari Marie-Antoine Carême loi herkun suosikkityönantajiensa kunniaksi. Toki tämä Suomessa tunnettu kakku on matkan varrella hieman muuttunut alkuperäisestä.

Charlotte Russea varten tarvitaan kääretorttua, kermaa, (maustamatonta jogurttia), liivatelehtiä, vaniljatanko ja vanilliinisokeria. Kääretortun voi ostaa kaupasta tai tehdä itse, kuten täällä tehtiin. Jos alkaa tehdä kääretottua alusta tässä vaiheessa, niin charlotte russen tekemiseen saattaa mennä vähän kauemminkin.

Laita heti aluksi kuusi liivatelehteä kylmään veteen pehmentymään. Sen jälkeen voidaankin käydä vatkaamaan kerma vaahdoksi. Vatkaamisen jälkeen kermaan sekoitetaan 200 grammaa rahkaa. Tietysti voit vatkata suoraan neljä desiä kermaakin, mutta rahka tuo vähän erilaista makua seokseen. Lisää mukaan vielä neljä teelusikallista sokeria ja pyörittele sekaan.

Leikkaa kääretorttu siivuiksi ja asettele palat tiiviisti kelmulla vuoratun pyöreähkön kulhon pohjalle ja reunoille. Kelmun laittaminen kulhoon etukäteen on huomattavasti helpompaa, kuin kaiken purkaminen ja uudelleen asetteleminen. Ihan vaan näin pikkuisena vinkkinä. Mutta olisihan se nyt ollut liikaa vaadittu, jos kaikki olisi mennyt putkeen.

Asettele kääretortun palaset tosiaan niin tiiviiksi kuin mahdollista, aina reunoihin asti. Kauhean isoa kulhoa ei tätä varten kannata ottaa. Sitten vaniljatangon kimppuun. Riivi ja raavi tangosta siemenet erilleen ja kaada kattilaan, jossa on puoli desiä vettä ja kiehauta.

Lisää pehmenneet liivatelehdet kuuman veden sekaan ja anna niiden nopeasti sulaa. Kaada tämä seos puolestaan kermanvaahtoseokseen ja sekoita hyvin. Näin maku alkaa olla kohdallaan. Kaada valmis seos kulhoon kääretorttupalojen päälle ja laita jääkaappiin jäähtymään ja asettumaan.

Ota jähmettynyt kakku ulos jääkaapista, leikkaa mahdolliset reunat ja kumoa se tarjottimelle. Riippuen kulhon koosta, makeannälästä ja muutamasta muusta muuttavasta tekijästä, täytettä kannattaa ehkä tehdä tuplamäärä. Tai ainakin puolitoistakertainen.

Lopputulos oli varsin mukavan makuinen. Rahka, kerma ja kääretortut vaan ovat hyvä yhdistelmä. Tietysti jos haluaa, niin täytteeseenhän voi lisätä makua vaikka sitruunamehulla tai muulla vastaavalla.

Resepti: 

Kääretorttuviipaleita

2 dl kermaa

200 g rahkaa

4 tl sokeria

1 vaniljatanko

6 liivatelehteä

0,5 dl vettä

Aloita liottamalla liivatelehdet kylmässä vedessä. Vatkaa kermavaahto ja sekoita sekaan rahka. Lisää sokeri. Vuoraa pienehkö ja pyöreä kulho kelmulla. Leikkaa kääretorttu noin sentin levyisiksi siivuiksi ja vuoraa kulho tiiviisti siivuilla. Riivi vaniljatangosta siemenet ja kiehauta ne vedessä. Ota pois levyltä ja sulata sekaan pehmenneet liivatelehdet. Sekoita kermarahkaseoksen kanssa ja kaada vuokaan. Anna jähmettyä jääkaapissa.