Muuttoilmoitus

Uudet tuulet alkoivat puhaltaa aika navakasti ja veivät tämän blogin kohti Maku.fi-yhteisöä. Blogi siis jatkaa edelleenkin toimintaansa, mutta uudessa osoitteessa. Muistakaahan seurata meitä myös Maku.fi:n puolella. Blogi löytyy täältä tai klikkaamalla kuvaa. Tämä sivu täällä säilyy, mutta ei päivity.


Blogin lisäksi suosittelemme kyllä Maku-lehteäkin. Sieltä löytyy myös hyviä inspiraation lähteitä. 

Tilliliha, tuo kouluaikaisten tunteiden herättäjä

Tillilihasta tuntuu lähes jokaisella ihmisellä tässä maassa olevan jonkinlaisia tuntemuksia. Useimmiten vaikuttaa siltä, että nuo tuntemukset ovat negatiivisia ja lähtöisin koulusta. Välillä kyllä mietityttää, että mistä tämä myytti on peräisin, koska en itse muista ainakaan hirveästi tillilihaa kammonneeni ja olen tosiaankin melkoisen valikoiva. Ei se nyt suosikkeihinkaan kuulunut, mutta oli niitä monta muuta inhokkia sitä ennen listalla.

Nyt kuitenkin käydään murtamaan tätä myyttiä, että tilliliha olisi kamalaa. Kauppareissulta mukaan tarttui vajaan kilon naudanpaisti, palsternakkaa, selleriä ja porkkanaa. Kaikki muu oli kai kaapeissa. Ja se mitä puuttuu, niin sen voi juosta nopeasti hakemaan lähi S-Marketista. Siihen kun on edelleenkin matkaa alle 500 metriä. Ja näitä blogeja tehdessä siellä tulee juostua usein.

Naudanpaisti vaan kattilaan kiehuvan lihaliemen sekaan ja sitten alennetaan lämpötilaa niin, että vesi on vain lähellä kiehumispistettä. Lihasta tulee sitkeää jos vesi kiehuu koko ajan. Tällaisen hienon asian oli kokki oppinut koulussa ja pitikin siitä melkein 15 minuutin esitelmän powerpointteineen. No, ei nyt aivan, mutta ei paljoa puuttunut. Niin siis, lihaa kypsymään sopivan kuumaan veteen. Kauho taas pinnalle muodostuva vaahto pois.

Vaahdon keräämisen jälkeen heitellään mausteet mukaan, eli 10 maustepippuria ja 3 laakerinlehteä. Reilun kokoinen tillipuskakin sinne humahti. Sitten lihan annetaan vielä hautua alhaisessa lämpötilassa parin tunnin ajan. Kun liha on tuon ajan hautunut, otetaan sen keitinnesteestä noin litran verran talteen.

Lihan hautuessa valmistetaan vaalea peruskastike eli veloutékastike. Se toimii hyvin pohjana moneenkin erilaiseen kastikkeeseen. Tätä varten tarvitaan 50 grammaa palsternakka, toinen samanmoinen selleriä ja kolmas porkkanaa sekä yksi keskikokoinen sipuli. Freesaa kasviksia kattilassa noin kymmenen minuutin ajan. Lisää 60 grammaa voita ja anna sen sulaa kasvisten joukkoon. Sitten vielä 60 grammaa vehnäjauhoja sekaan ja pyöritellään ne sinne hyvin joukkoon. Talteenotettua lämmintä keitinlientä sekoitetaan mukaan tasaisesti sekoittaen litran verran ja kastikepohjan annetaan hautua tunnin verran. Sen jälkeen se siivilöidään.

Haudutettu liha pilkotaan kuutioiksi. Kastikepohja siirretään taas kattilaan ja lämpimät lihakuutiot lisätään kastikkeen sekaan. Lisää tilli ihan viimeiseksi ja vähän sitruunamehua, pyörittele ne joukkoon ja tilliliha on valmista tarjoiltavaksi. Tillilihan seuraksi sopivat hyvin lihaliemessä haudutetut perunat, jotka valmistuvat kätevästi uunissa. Perunat vaan vuokaan, lihalientä astian pohjalle ja uuniin 175:een asteeseen. Käännetään kerran ja se on siinä.

Hyvin herkullinen lopputulos. Liha oli oikein mureata, kastike maistuvaa ja perunat vielä kruunasivat kokonaisuuden. Eli jos jollakulla jotain traumoja on tillilihasta, niin tätä voimme suositella ihan huoletta.

Resepti: 

800 g naudanlihaa

2 l lihalientä

10 maustepippuria

3 laakerinlehteä

50 g palsternakkaa

50 g selleriä

50 g porkkanaa

60 g voita

60 g vehnäjauhoja

1 l lihalientä (keitinlientä)

Tilliä

Sitruunamehua

Keitä naudanlihaa miedolla lämmöllä lihaliemessä. Kauho vaahtoa pois pinnalta keittämisen ajan. Lisää vaahdon poistamisen jälkeen laakerinlehdet, maustepippurit ja tillipuska. Anna hautua vielä kaksi tuntia. Ota keitinlientä talteen litran verran. Kuutioi liha.

Freesaa kasvikset, lisää voi ja anna sen sulaa joukkoon. Lisää jauhot ja sekoita ne hyvin joukkoon. Lisää lihalientä vähän kerrallaan tehokkaasti sekoittaen. Anna seoksen pulputella kevyesti tunnin verran. Siivilöi kastike. 

Lisää kastikepohjaan lihakuutiot. Myös tillit ja sitruunamehu pääsevat mukaan ihan vähän ennen tarjoilua. Tarjoile tilliliha perunoiden kera ja nauti. Pääse yli traumoista.

Herkkutattirisotto "hurjasta" sienisaaliista

Nyt kun on uhmattu luonnonvoimia, villipetoja ja muita sientenpoimijoita, niin voi tehdä jotain sieniruokaa. Voisihan sitä vaikka pizzankin tilata, mutta kun näiden sienten eteen on nyt melkolailla nähty vaivaa, niin pakko niistä on jotain tehdä. Oli tosiaan jonkin verran ryysistä metsissä eikä sienisato ollut mikään kovin kattava, mutta jos maalta löytäisi vielä vähän myöhemmin lisää. Kokilla on nyt kyllä siihen malliin jo tatinkuvat silmissä ja kuola valuu suusta, että pakko tuon on päästä sitä herkkutattirisottoaan tekemään.

Viipaloi sienet suikaleiksi. Ei tarvitse liian ohuiksi suikaloida, sillä vähän pulskemmat viipaleet tuovat lisää tekstuuria risottoon. Samaan syssyyn voidaan salottisipulit kuoria ja hienontaa. Nämä salottisipulit olivat oikeasti tosi pieniä, joten jos käteesi osuu keskikokoisempia sipuleita, niin silloin määrää voi tietysti vähentää. Sitten vielä kaksi valkosipulinkynttä pieneksi silpuksi.

Molemmat sipulit nakataan kuumaan paistinpannuun, jossa on reilusti öljyä. Tämä siitä syystä, että nuo neljä desillistä riisiä heitetään myös pannulle, jossa niiden tulisi saada öljyn avulla läpikuultava olemus. Sienetkin haluavat mukaan ja ne saavat toki pannulle myös mennä. Seosta saa aika aktiivisesti pyöritellä, sekotella ja nostella, että mikään kohta ei pala ja kaikki puolet saavat kosketusta pannuun. Tämän jälkeen lisätään pannulle pari desiä kuivaa omenasiideriä. Crowmoorilta löytyi oikein extra kuivaa, joten sitä on nyt täällä pannulla. Kuiva valkoviini on se yleisempi vaihtoehto, mutta kokeiltiin nyt tällä.

Siiderin haihduttua suurimmilta osin aletaan seokseen lisätä pikkuhiljaa kuumaa kasvislientä. Eli tätä jos on ihan kasvisliemenä tai sitten kasvisliemikuutioista tehtynä, niin kumpi vaan käy. Lientä tarvitaan varalle puolisentoista litraa ja sitä lisätään aina sitä mukaa, kun sitä risotosta haihtuu pois ja imeytyy riisiin. Tämä tietysti lopetetaan, kun riisi on valmista. Riisin ei siis pidä olla täysin pehmeätä. Seos vaikuttaa siis silloin kutakuinkin löysältä puurolta. Tällä riisimäärällä sitä helposti kyllä uppoaa ainakin yli litra.

Valmis herkkutattirisotto otetaan levyltä pois ja sen joukkoon sekoitetaan kolme ruokalusikallista voita. Hetken päästä lisätään 1-2 desiä parmesan-raastetta ja pyöritellään sekin mukaan. Risotto tarjoillaan heti sen valmistumisen jälkeen, joten jos joku illallisseurueesta on myöhässä niin voi voi. Herkkutattirisotto ei odota ketään eikä soittele perään.

Kokki nyt sai kyllä jonkinlaisen kohtauksen tuosta risotosta ja väittää sen olevan parasta mitä on koskaan maistanut. Joskin vähän hapokkuutta olisi vielä kaivannut. Itse en nyt osaa sanoa, kun sienirisottoja ei hirveästi tule syötyä. Ihan jees tämä oli ja vielä voin väittää ihan maistaneeni kaiken vaikka flunssa kovasti onkin pukkaamassa päälle. Kyllä tätä voi toistekin syödä.

Resepti:

1,5 l kasvislientä

1 l tuoreita herkkutatteja

4 dl risottoriisiä

5 pientä salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

2 dl kuivaa omenasiideriä/valkoviiniä

3 rkl voita

Parmesan-juustoa raasteena

Viipaloi sienet, hienonna sipuli ja valkosipuli. Nakkaa sipuli ja valkosipuli kuumalle pannulle, jossa on reilusti öljyä. Lisää riisit ja lisää tarvittaessa öljyä. Riisien ollessa kuulaita lisätään pannulle myös sienet. Nostele ja pyörittele seosta. Lisää siideri. Sen haihduttua aletaan lisätä kasvislientä aina pari kauhallista kerrallaan. Anna taas imeytyä ja haihtua ja toista operaatio kunnes seos vaikuttaa löysältä puurolta. Ota pannu pois levyltä, sekoita joukkoon voita ja parmesanraastetta. Tarjoile heti.

Jos metsään haluat mennä nyt...

Niin et ole siellä varmastikaan yksin. Sen verran paljon on sienestäjiä näihin aikoihin liikkeellä, joten herkkutateista varsinkin saa olla erittäin tarkkana. Niitä on tällä hetkellä kuulemma hyvinkin paljon tarjolla, joten sienikorin täyttymisen ei luulisi olevan niin hankalaa. Mutta tietysti jos siellä samalla metsäalueella on kymmeniä muitakin ja itse on vähän myöhässä, niin suurimmat herkkutattihavainnot tekee niillä kohdillä, missä tatteja on siistitty ja leikelty.

Sipoonkorven kansallispuistossa kun kävi pyörähtämässä niin autoja oli aika tiuhaan tahtiin tienvierustoilla. Sitten tässä sienestämisessähän on vielä se pienoinen ongelma, että itse tunnistan lähinnä vain kärpässienet, korvasienen ja kantarellin. Niin ja nyt tietysti tunnistan myös herkkutatin. Siinäkin meni jonkin aikaa ja kokki sai koko ajan tunnistaa jos jonkinlaista sientä, mitä hänen luokseen raahattiin. Eipä osunut itseasiassa yhtäkään tattia oman reitin eteen, mutta kokki ja toinen kaveri saivat sentään liki kymmenen sientä kasaan. Kaikkea muuta sangen jännittävää kansallispuistosta kyllä löytyikin. Autonromuja, renkaita, jotain kodinkoneiden palasia. Nämä eivät mielestäni kyllä kansallispuistoon kuulu.

Kokin vanhemmilta onneksi kantautui villiä huhua, että maaseudulla sieniä olisi kuin... noh... sateella. Eli niinkin paljon, ettei tarvitse montaakaan metriä liikkua, kun kopan saa jo täyteen. Joten voipi olla, että kokki ainakin tekee pikavisiitin kotiseuduilleen ja tulee takaisin auto täynnä sieniä. Mitäköhän niistäkin sitten tekee? Se tuskin on ainakaan kokin mielestä ongelma, sillä sienet näkyvät maistuvan aika hyvin. Reseptejä odotellessa siis... Ennen kuin vauhtiin päästään, niin osa sienistä menee jo sellaisenaan tryffeliöljyn, suolan ja pippurin kera. 

Suklaamousse, punaviinimarjasose ja blogin syntymäpäivä

Ohhoh, tiedättekös... Siitä on tänään kulunut tasan vuosi, kun tämä blogi tuli aloitettua. Vau! Ei sitä silloin tullut ajateltua, että tästä oikeasti tulisi tällainen ja että tämä olisi vielä näin voimissaan. Toiveena se toki oli, mutta koskaan ei osaa mitään kuitenkaan ottaa varman päälle. Täällä sitä jokatapauksessa ollaan ja paljon kaikkea kivaa ja jännittävää on suunnitteilla tulevaisuudellekin. Toivottavasti näitä syntymäpäiviä siis tulee vielä useita lisää.

Synttäreitä varten tarvitaan jotain herkkua, sillä eihän sitä nyt voi ihan täysin juhlimattakaan mennä. Lisäksi on vielä pari ystävääkin kylässä, joten onhan sitä jotain tarjottavaa oltava heillekin. Mikään kakku ei nyt juuri tule kysymykseen, sillä uuni on varattuna muutaman tunnin ajan. Joten pienen aanailun jälkeen lopputuloksena oli, että suklaamousse ja punaviinimarjamelba olisivat juuri sopiva vaihtoehto. Suklaa maistuu aina ja jääkaapissa on vielä maalta tuotuja punaviinimarjoja.

Moussea varten tarvitaan keltuaiset kuudesta kananmunasta sekä lisäksi yksi kananmuna kokonaisena. Ei siis tietystikään kuorineen, mutta tämä lienee itsestäänselvää. Keltuaiset vatkataan vaahdoksi tuon kokonaisen kananmunan kanssa ja siirrytään keittämään vesi-sokeriseosta. Siitä pitää saada 121-asteista.

Voi tätä jännitystä, ehtivätkö keltuaiset vatkaantua tarpeeksi ennen kuin sokerivesiseos kuumenee yli! Yhtä jännittäviä hetkiä ei ollakaan eletty hetkeen aikaan. 121-asteinen sokeriliemi valutetaan norona vielä vatkaantuvien keltuaisten sekaan. Eikä tässä vielä kaikki. Vielä kun on vähän aikaa vatkattu seosta niin joukkoon lisätään myös 300 grammaa vesihauteessa sulatettua suklaata ja sekoitetaan seos tasaiseksi.

Vatkaamisen makuun kun ollaan nyt päästy niin vatkataan 4 desiä kermaa vielä vaahdoksi. Kunhan tuo tätä ennen vatkattu suklaaseos on jäähtynyt, niin kermavaahto sekoitetaan käsivoimin lastan avulla suklaan kanssa.

Valmis mousseseos kaadetaan kelmulla vuorattuun astiaan ja tasoitetaan pinnasta. Siihen vielä kelmu päälle ja jääkaappiin hyytymään mielellään yön yli. Moussen hyydyttyä, se voidaan kumota tarjoiluastialle ja nauttia jonkin kivan marjasoseen kera.

Tällä kertaa marjasose tehtiin punaviinimarjoista (eli punaherukoista). Niitä jos on tuollainen 400 grammaa, niin se olisi sopiva määrä. Sen lisäksi tarvitaan vielä sata grammaa sokeria. Marjat ja sokeri laitetaan kattilaan ja kiehautetaan. Marjoja vähän kannattaa kyllä puserrella rikki myös. Kiehautuksen jälkeen marjat paseerataan, eli puristetaan siivilän läpi. Tästä läpi tuleva neste jäähdytetään ja sitten se onkin jo tarjoiluvalmis.

Viinimarjat ovat sellaisenaan niin kirpeitä, että oma silmä alkaa yleensä vinkkaamaan siitä syystä. Eli kyseessä ei ole mikään flirttailu vaan ihan fyysinen reaktio kirpeyteen. Mutta tämä sose etenkin suklaamoussen kanssa, ei aiheuta kyseistä reaktiota.

Nyt siis vaan herkuttelemaan ja suunnittelemaan seuraavaa blogivuotta. Kiitos kaikille jo tästä ensimmäisestä vuodesta.

 Resepti: 

100 g sokeria

0,5 dl vettä

6 keltuaista

1 kananmuna

300 g tummaa suklaata

4 dl kuohukermaa

Erottele keltuaiset, vatkaa ne ja kananmuna vaahdoksi. Keitä sokeri ja vesi 121-asteiseksi. Kaada sokerivesiseos vaahdotettujen keltuaisten joukkoon ohuena norona ja vatkaa reippaasti samalla. Lisää sulatettu suklaa ja sekoita. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja kääntele mukaan kermavaahto. Vuoraa sopiva vuoka kelmulla, kaada seos ja jäähdytä. Tarjoile marjasoseen kanssa. 

Kiehauta marjat ja sokeri kattilassa. Paseeraa, eli painele siivilän läpi. Jäähdytä seos. 

Keräkaali vs. kurttukaali: kaalikääryleet

Loppukesä ja syksy ovat kyllä sellaista aikaa, että pellot ja muukin luonto ovat täynnä kaikkea hyvää. Lähinnä tulee jo se ongelma vastaan, että mitä kaikkea sitä pystyy ottamaan käyttöönsä ja mitä pitää pakastaa. Yksi tällainen hittituote on varmastikin kaali. Sehän nyt on tavallaan aina hittituote ja kaalilaatikot, -keitot ja -kääryleet ovat kyllä suosittuja ympäri vuoden.

Tämänpäiväisellä kauppareissulla kaalit olivat kovin lähellä sydäntä, mikä ei ole kauhean yleinen reaktio. Tosin syynä tähän oli lähinnä se, että ne olivat listattuna kauppalistaan, jonka kirjoittaminen oli täysin kokin tekosia. Mukaan siis tarttui valkokaali (eli keräkaali) ja vaihtoehtona myös savoijinkaali (eli kurttukaali). Kaali on vaikka miten terveellistä ja hyvää, joten sitä kannattaisi kyllä käyttää enemmän.

Poista kaalista kanta ja laita kaali keittymään kattilaan suolavedessä. Päällimmäiset lehdet irrotetaan sitä mukaa, kun ne kypsyvät. Savoijinkaali oli tässä mielessä jonkin verran nopeampi, mutta toisaalta taas keräkaali joutui 7 litran kattilaan, joten tälläkin oli osuutensa asiaan. Paha mennä sanomaan nyt, että kuinka monta kertaa kokki poltti sormensa tänä aikana, mutta ärräpäät lentelivät kyllä siihen malliin keittiössä. Asiaa ei varmistakaan auttanut se, että kaalista ei tässä keittiössä kantaa tullut poistettua ja lehtien irrottaminen vaati vähän lähempää kontaktia.

Samaan aikaan on toinenkin kattila tulilla, sillä riisipuuroa tarvitaan kääryleisiin myös. Keitä siis puoli desiä puuroriisiä kolmessa maitodesissä. Puuron tulee jäädä aika veteläksi. Keittämisen loppuvaiheessa siihen lisätään 50 grammaa voita ja suolaa oman maun mukaan.

Nyt kun näitä täytemateriaaleja valmistellaan, niin kuullota yksi silputtu keskikokoinen sipuli paistinpannulla voin kera. Seuraavaksi odotellaankin rauhassa, että sipuli, riisipuuro ja keitetyt kaalinlehdet jäähtyvät. Kaalinlehtiä päästään pian jatkokäsittelemään, kun niiden lehtiruotia "fileroidaan" ohuemmaksi. Tämä helpottaa huomattavasti kääryleiden taittelua.

Ja taas porskutetaan eteenpäin. Valmistetaan täytemössö (mikä ihana sana, eikö vaan?) eli sekoitetaan riisipuuro ja 300 grammaa jauhelihaa. Kotoa tarttui pakkasesta mukaan hirvenlihaa, joten näistä tulee nyt siis hirvenlihakaalikääryleitä. Jauhelihana toimii ihan hyvin puolet ja puolet sikaa ja nautaa. Samaan seokseen pyöritellään vielä kuullotettu sipuli, sekä pari desiä silputtua ja keitettyä kaalia. Mausteista suola ja pippuri riittänevät hyvin tätä maustamaan. Paista vielä koepala nopsaan paistinpannulla, jolla testaat maun. Mikäli mausteita pitää tarkistaa, niin sen voi tehdä tässä vaiheessa.

Levitä kaalinlehdet pöydälle ja lapa niihin sopivat määrät täytettä. Kääri kääryleiksi ja asettele voideltuun uunivuokaan. Niille tehdään vielä seuraksi 2 desiä vasikkalientä. Sen saa joko fondista tai kuutioista, ellei nyt tee ihan alusta lähtien sitä itse. Kääryleiden päälle laitetaan voikuutioita ja siirappia ja koko komeus laitetaan 250-asteiseen uuniin 10-15 minuutin ajaksi, että pintaan tulee vähän väriä. Sen jälkeen lämpötila lasketaan 150:een asteeseen ja annetaan hautua puolentoista tuntia.

Tuon jälkeen kaalikääryleet ovatkin valmiita. Eli jollei tässä välissä ole tullut jo hirveä nälkä ja käynyt jossain pikaruokapaikassa, niin nyt niistä voi nauttia vaikka puolukkohillon tai -survoksen kanssa. Kaaleissa huomasi kyllä eroja tässä prosessin aikana. Savoijinkaali esimerkiksi keittyi paljon nopeammin ja siitä sai paremmin muotoiltua kääryleitä.

Makuja jos mietitään, niin kokin mielestä ainakin savoijinkaali maistui paremmalta keittämisen jälkeen, mutta kun täyte tuli kuvioihin, niin silloin valkokaali puolestaan vei voiton. Omasta mielestäni taas valmiiden kaalikääryleiden kohdalla tilanne oli päinvastainen ja savoijinkaali vei voiton.  Joten ota tästä sitten selvää. Makuasiat ovat nimenomaan juuri ne mistä voidaan kiistellä, mutta ratkaisua niihin harvoin saa.

Resepti:

1 iso kaali

2 dl vasikanlientä

Siirappia

Voita

0,5 dl puuroriisiä

3 dl maitoa

50 g voita

Suolaa (noin kolmasosateelusikallinen)

300 g jauhelihaa (tässä hirvenlihaa, mutta myös sikanauta-kombinaatiot käyvät)

2 dl hienonnettua kaalia

50 g kuullotettua sipulia

Suolaa

Pippuria

Poista kaalin kanta ja keitä se suolavedessä. Poista lehtiä sitä mukaa kun ne ovat pehminneet. Keitä riisipuuro ja mausta lopuksi voilla ja suolalla. Anna jäähtyä. Sama myös kaalinlehdille. Tee täyte sekoittamalla jäähtynyt riisipuuro, jauheliha, kuullotettu sipuli ja hienonnettu kaali keskenään. Levitä kaalinlehdet pöydälle, täytä ja taittele. Paista 250-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia ja alenna asteet sen jälkeen 150:een. Anna hautua tässä lämpötilassa vielä n. 1,5 tuntia. Tarjoile puolukkasurvoksen tai -hillon kanssa.

Uuniomenat kotoa tuoduista omenista

Omenasatoa taitaa tällä hetkellä olla jo aika mukavasti tarjolla ympäri maata. Ainakin viikonloppuna kotona maalla käydessä tuli jo jokunen kypsä omena maistettua puusta ja lähtihän niitä siis korillinen tietysti mukaan kaupunkiinkin. Vähän kirpeämmät hillo-omenat olivat vielä kohtalaisen raakoja, joten nyt kokki pääsee tekemään uuniomenia hieman makeammista versioista.  Paras kuitenkin olisi, mikäli omenissa olisi jonkin verran tuota kirpeyttä.

Sitten otetaan omenat käsittelyyn. Ota omenien kodat pois omenaporalla. Näitä kotoa tuotuja omenia mahtuu pannuun 14, mutta ne ovatkin melko pieniä. Tähän hommaan siis käytännössä mikä vaan uuninkestävä astia tai vuoka. Siinä omenat pysyvät vähän paremmin kasassa, eikä ainakaan tarvitse pelätä, että joku niistä pyllähtäisi kyljelleen.

Sulata 50 grammaa voita ja sekoita se desiin kaurahiutaleita. Näiden lisäksi seokseen tulee puoli desiä siirappia, toinen puolikas sokeria ja teelusikallinen kanelia. Eli makeaa ja maukasta on luvassa. Mikäli omenat tosiaan ovat melko makeita, kannattaa seokseen lisätä vähän sitruunamehua happamuutta tuomaan. Jos nyt onnistut siinä, ettei seosta tule maisteltua ihan liikaa, niin täytä omenoiden keskustat tällä seoksella. Ei haittaa jos seosta valuu yli, mutta tietysti se enemmän siellä sisällä tuo makua.

Kun omenat on täytetty, paistetaan niitä 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä. Tämän jälkeen omenat ovat valmiita nautittaviksi. Kannattaa tietysti vähän aikaa varrota, ettei polta suutansa. Vaniljajäätelöä vaikka vähän kaveriksi vielä niin maistuu varmasti. Mitenkään älyttömän kauniita nämä eivät uunista tulon jälkeen ole, mutta jos keskitytään vaikka siihen makuun enemmän tällä kertaa.

Jos muuten kaurahiutaleet eivät oikein jostain syystä säväytä, niin ne voi korvata vaikkapa pähkinärouheella tai muulla vastaavalla. Mutta tuota... jos tätä tekee muille, niin kannattaa muistaa tarkistaa se, että onko kellään pähkinäallergiaa. Muuten voi tulla ikäviä yllätyksiä illan mittaan.

Jos mieli tekee muutakin hyvää omenasta, niin blogista löytyvät myös puolukkainen omenapiiras ja omenakiisseli.

Resepti:

1 dl kaurahiutaleita

50 g voita

0,5 dl siirappia

0,5 dl sokeria

1 tl kanelia

Poista omenien siemenkodat. Valmista täyte sulattamalla voi, sekoittamalla se kaurahiutaleiden kanssa ja lisäämällä loput ainekset samaan seokeen. Täytä omenat ja paista 200-asteisessa uunissa puolen tunnin ajan.