Suklaamousse, punaviinimarjasose ja blogin syntymäpäivä

Ohhoh, tiedättekös... Siitä on tänään kulunut tasan vuosi, kun tämä blogi tuli aloitettua. Vau! Ei sitä silloin tullut ajateltua, että tästä oikeasti tulisi tällainen ja että tämä olisi vielä näin voimissaan. Toiveena se toki oli, mutta koskaan ei osaa mitään kuitenkaan ottaa varman päälle. Täällä sitä jokatapauksessa ollaan ja paljon kaikkea kivaa ja jännittävää on suunnitteilla tulevaisuudellekin. Toivottavasti näitä syntymäpäiviä siis tulee vielä useita lisää.

Synttäreitä varten tarvitaan jotain herkkua, sillä eihän sitä nyt voi ihan täysin juhlimattakaan mennä. Lisäksi on vielä pari ystävääkin kylässä, joten onhan sitä jotain tarjottavaa oltava heillekin. Mikään kakku ei nyt juuri tule kysymykseen, sillä uuni on varattuna muutaman tunnin ajan. Joten pienen aanailun jälkeen lopputuloksena oli, että suklaamousse ja punaviinimarjamelba olisivat juuri sopiva vaihtoehto. Suklaa maistuu aina ja jääkaapissa on vielä maalta tuotuja punaviinimarjoja.

Moussea varten tarvitaan keltuaiset kuudesta kananmunasta sekä lisäksi yksi kananmuna kokonaisena. Ei siis tietystikään kuorineen, mutta tämä lienee itsestäänselvää. Keltuaiset vatkataan vaahdoksi tuon kokonaisen kananmunan kanssa ja siirrytään keittämään vesi-sokeriseosta. Siitä pitää saada 121-asteista.

Voi tätä jännitystä, ehtivätkö keltuaiset vatkaantua tarpeeksi ennen kuin sokerivesiseos kuumenee yli! Yhtä jännittäviä hetkiä ei ollakaan eletty hetkeen aikaan. 121-asteinen sokeriliemi valutetaan norona vielä vatkaantuvien keltuaisten sekaan. Eikä tässä vielä kaikki. Vielä kun on vähän aikaa vatkattu seosta niin joukkoon lisätään myös 300 grammaa vesihauteessa sulatettua suklaata ja sekoitetaan seos tasaiseksi.

Vatkaamisen makuun kun ollaan nyt päästy niin vatkataan 4 desiä kermaa vielä vaahdoksi. Kunhan tuo tätä ennen vatkattu suklaaseos on jäähtynyt, niin kermavaahto sekoitetaan käsivoimin lastan avulla suklaan kanssa.

Valmis mousseseos kaadetaan kelmulla vuorattuun astiaan ja tasoitetaan pinnasta. Siihen vielä kelmu päälle ja jääkaappiin hyytymään mielellään yön yli. Moussen hyydyttyä, se voidaan kumota tarjoiluastialle ja nauttia jonkin kivan marjasoseen kera.

Tällä kertaa marjasose tehtiin punaviinimarjoista (eli punaherukoista). Niitä jos on tuollainen 400 grammaa, niin se olisi sopiva määrä. Sen lisäksi tarvitaan vielä sata grammaa sokeria. Marjat ja sokeri laitetaan kattilaan ja kiehautetaan. Marjoja vähän kannattaa kyllä puserrella rikki myös. Kiehautuksen jälkeen marjat paseerataan, eli puristetaan siivilän läpi. Tästä läpi tuleva neste jäähdytetään ja sitten se onkin jo tarjoiluvalmis.

Viinimarjat ovat sellaisenaan niin kirpeitä, että oma silmä alkaa yleensä vinkkaamaan siitä syystä. Eli kyseessä ei ole mikään flirttailu vaan ihan fyysinen reaktio kirpeyteen. Mutta tämä sose etenkin suklaamoussen kanssa, ei aiheuta kyseistä reaktiota.

Nyt siis vaan herkuttelemaan ja suunnittelemaan seuraavaa blogivuotta. Kiitos kaikille jo tästä ensimmäisestä vuodesta.

 Resepti: 

100 g sokeria

0,5 dl vettä

6 keltuaista

1 kananmuna

300 g tummaa suklaata

4 dl kuohukermaa

Erottele keltuaiset, vatkaa ne ja kananmuna vaahdoksi. Keitä sokeri ja vesi 121-asteiseksi. Kaada sokerivesiseos vaahdotettujen keltuaisten joukkoon ohuena norona ja vatkaa reippaasti samalla. Lisää sulatettu suklaa ja sekoita. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja kääntele mukaan kermavaahto. Vuoraa sopiva vuoka kelmulla, kaada seos ja jäähdytä. Tarjoile marjasoseen kanssa. 

Kiehauta marjat ja sokeri kattilassa. Paseeraa, eli painele siivilän läpi. Jäähdytä seos. 

Keräkaali vs. kurttukaali: kaalikääryleet

Loppukesä ja syksy ovat kyllä sellaista aikaa, että pellot ja muukin luonto ovat täynnä kaikkea hyvää. Lähinnä tulee jo se ongelma vastaan, että mitä kaikkea sitä pystyy ottamaan käyttöönsä ja mitä pitää pakastaa. Yksi tällainen hittituote on varmastikin kaali. Sehän nyt on tavallaan aina hittituote ja kaalilaatikot, -keitot ja -kääryleet ovat kyllä suosittuja ympäri vuoden.

Tämänpäiväisellä kauppareissulla kaalit olivat kovin lähellä sydäntä, mikä ei ole kauhean yleinen reaktio. Tosin syynä tähän oli lähinnä se, että ne olivat listattuna kauppalistaan, jonka kirjoittaminen oli täysin kokin tekosia. Mukaan siis tarttui valkokaali (eli keräkaali) ja vaihtoehtona myös savoijinkaali (eli kurttukaali). Kaali on vaikka miten terveellistä ja hyvää, joten sitä kannattaisi kyllä käyttää enemmän.

Poista kaalista kanta ja laita kaali keittymään kattilaan suolavedessä. Päällimmäiset lehdet irrotetaan sitä mukaa, kun ne kypsyvät. Savoijinkaali oli tässä mielessä jonkin verran nopeampi, mutta toisaalta taas keräkaali joutui 7 litran kattilaan, joten tälläkin oli osuutensa asiaan. Paha mennä sanomaan nyt, että kuinka monta kertaa kokki poltti sormensa tänä aikana, mutta ärräpäät lentelivät kyllä siihen malliin keittiössä. Asiaa ei varmistakaan auttanut se, että kaalista ei tässä keittiössä kantaa tullut poistettua ja lehtien irrottaminen vaati vähän lähempää kontaktia.

Samaan aikaan on toinenkin kattila tulilla, sillä riisipuuroa tarvitaan kääryleisiin myös. Keitä siis puoli desiä puuroriisiä kolmessa maitodesissä. Puuron tulee jäädä aika veteläksi. Keittämisen loppuvaiheessa siihen lisätään 50 grammaa voita ja suolaa oman maun mukaan.

Nyt kun näitä täytemateriaaleja valmistellaan, niin kuullota yksi silputtu keskikokoinen sipuli paistinpannulla voin kera. Seuraavaksi odotellaankin rauhassa, että sipuli, riisipuuro ja keitetyt kaalinlehdet jäähtyvät. Kaalinlehtiä päästään pian jatkokäsittelemään, kun niiden lehtiruotia "fileroidaan" ohuemmaksi. Tämä helpottaa huomattavasti kääryleiden taittelua.

Ja taas porskutetaan eteenpäin. Valmistetaan täytemössö (mikä ihana sana, eikö vaan?) eli sekoitetaan riisipuuro ja 300 grammaa jauhelihaa. Kotoa tarttui pakkasesta mukaan hirvenlihaa, joten näistä tulee nyt siis hirvenlihakaalikääryleitä. Jauhelihana toimii ihan hyvin puolet ja puolet sikaa ja nautaa. Samaan seokseen pyöritellään vielä kuullotettu sipuli, sekä pari desiä silputtua ja keitettyä kaalia. Mausteista suola ja pippuri riittänevät hyvin tätä maustamaan. Paista vielä koepala nopsaan paistinpannulla, jolla testaat maun. Mikäli mausteita pitää tarkistaa, niin sen voi tehdä tässä vaiheessa.

Levitä kaalinlehdet pöydälle ja lapa niihin sopivat määrät täytettä. Kääri kääryleiksi ja asettele voideltuun uunivuokaan. Niille tehdään vielä seuraksi 2 desiä vasikkalientä. Sen saa joko fondista tai kuutioista, ellei nyt tee ihan alusta lähtien sitä itse. Kääryleiden päälle laitetaan voikuutioita ja siirappia ja koko komeus laitetaan 250-asteiseen uuniin 10-15 minuutin ajaksi, että pintaan tulee vähän väriä. Sen jälkeen lämpötila lasketaan 150:een asteeseen ja annetaan hautua puolentoista tuntia.

Tuon jälkeen kaalikääryleet ovatkin valmiita. Eli jollei tässä välissä ole tullut jo hirveä nälkä ja käynyt jossain pikaruokapaikassa, niin nyt niistä voi nauttia vaikka puolukkohillon tai -survoksen kanssa. Kaaleissa huomasi kyllä eroja tässä prosessin aikana. Savoijinkaali esimerkiksi keittyi paljon nopeammin ja siitä sai paremmin muotoiltua kääryleitä.

Makuja jos mietitään, niin kokin mielestä ainakin savoijinkaali maistui paremmalta keittämisen jälkeen, mutta kun täyte tuli kuvioihin, niin silloin valkokaali puolestaan vei voiton. Omasta mielestäni taas valmiiden kaalikääryleiden kohdalla tilanne oli päinvastainen ja savoijinkaali vei voiton.  Joten ota tästä sitten selvää. Makuasiat ovat nimenomaan juuri ne mistä voidaan kiistellä, mutta ratkaisua niihin harvoin saa.

Resepti:

1 iso kaali

2 dl vasikanlientä

Siirappia

Voita

0,5 dl puuroriisiä

3 dl maitoa

50 g voita

Suolaa (noin kolmasosateelusikallinen)

300 g jauhelihaa (tässä hirvenlihaa, mutta myös sikanauta-kombinaatiot käyvät)

2 dl hienonnettua kaalia

50 g kuullotettua sipulia

Suolaa

Pippuria

Poista kaalin kanta ja keitä se suolavedessä. Poista lehtiä sitä mukaa kun ne ovat pehminneet. Keitä riisipuuro ja mausta lopuksi voilla ja suolalla. Anna jäähtyä. Sama myös kaalinlehdille. Tee täyte sekoittamalla jäähtynyt riisipuuro, jauheliha, kuullotettu sipuli ja hienonnettu kaali keskenään. Levitä kaalinlehdet pöydälle, täytä ja taittele. Paista 250-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia ja alenna asteet sen jälkeen 150:een. Anna hautua tässä lämpötilassa vielä n. 1,5 tuntia. Tarjoile puolukkasurvoksen tai -hillon kanssa.

Uuniomenat kotoa tuoduista omenista

Omenasatoa taitaa tällä hetkellä olla jo aika mukavasti tarjolla ympäri maata. Ainakin viikonloppuna kotona maalla käydessä tuli jo jokunen kypsä omena maistettua puusta ja lähtihän niitä siis korillinen tietysti mukaan kaupunkiinkin. Vähän kirpeämmät hillo-omenat olivat vielä kohtalaisen raakoja, joten nyt kokki pääsee tekemään uuniomenia hieman makeammista versioista.  Paras kuitenkin olisi, mikäli omenissa olisi jonkin verran tuota kirpeyttä.

Sitten otetaan omenat käsittelyyn. Ota omenien kodat pois omenaporalla. Näitä kotoa tuotuja omenia mahtuu pannuun 14, mutta ne ovatkin melko pieniä. Tähän hommaan siis käytännössä mikä vaan uuninkestävä astia tai vuoka. Siinä omenat pysyvät vähän paremmin kasassa, eikä ainakaan tarvitse pelätä, että joku niistä pyllähtäisi kyljelleen.

Sulata 50 grammaa voita ja sekoita se desiin kaurahiutaleita. Näiden lisäksi seokseen tulee puoli desiä siirappia, toinen puolikas sokeria ja teelusikallinen kanelia. Eli makeaa ja maukasta on luvassa. Mikäli omenat tosiaan ovat melko makeita, kannattaa seokseen lisätä vähän sitruunamehua happamuutta tuomaan. Jos nyt onnistut siinä, ettei seosta tule maisteltua ihan liikaa, niin täytä omenoiden keskustat tällä seoksella. Ei haittaa jos seosta valuu yli, mutta tietysti se enemmän siellä sisällä tuo makua.

Kun omenat on täytetty, paistetaan niitä 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä. Tämän jälkeen omenat ovat valmiita nautittaviksi. Kannattaa tietysti vähän aikaa varrota, ettei polta suutansa. Vaniljajäätelöä vaikka vähän kaveriksi vielä niin maistuu varmasti. Mitenkään älyttömän kauniita nämä eivät uunista tulon jälkeen ole, mutta jos keskitytään vaikka siihen makuun enemmän tällä kertaa.

Jos muuten kaurahiutaleet eivät oikein jostain syystä säväytä, niin ne voi korvata vaikkapa pähkinärouheella tai muulla vastaavalla. Mutta tuota... jos tätä tekee muille, niin kannattaa muistaa tarkistaa se, että onko kellään pähkinäallergiaa. Muuten voi tulla ikäviä yllätyksiä illan mittaan.

Jos mieli tekee muutakin hyvää omenasta, niin blogista löytyvät myös puolukkainen omenapiiras ja omenakiisseli.

Resepti:

1 dl kaurahiutaleita

50 g voita

0,5 dl siirappia

0,5 dl sokeria

1 tl kanelia

Poista omenien siemenkodat. Valmista täyte sulattamalla voi, sekoittamalla se kaurahiutaleiden kanssa ja lisäämällä loput ainekset samaan seokeen. Täytä omenat ja paista 200-asteisessa uunissa puolen tunnin ajan.

Lauantailöhöilyä ja kokkiohjelmia

Viikonloppu on kyllä ihan parasta aikaa aina. Etenkin jos se ei ole täynnä kaikenlaisia ohjelmanumeroita ja voi vaan rauhassa olla ja leikkiä laiskiaista. Tosin ei nyt varmaan ole välttämätöntä roikkua jostain puusta pää alaspäin. Viikonloppuisin on kuitenkin hyvä siis avata ihan vaan TV ja ottaa rennosti.

Nykyäänhän näistä ruuanlaitto-ohjelmista ei taatusti ole pulaa. Jos ei joltain kanavalta tule hetkellä kuin hetkellä jonkinlaista ruokaohjelmaa niin ihme on. Tämähän ei ole siis välttämättä huono asia ja niitä tulee aika useinkin katsottua.

MasterChefit ja Top Chefit ovat tietysti hyvinkin takuuvarmoja ohjelmia, jotka viihdyttävät aina. Tällä hetkellä silti ehkä vähän yllättäenkin oma suosikkisarjani on tuo 24Kitchen: Sara Chafak suolasta sahramiin. Jotenkin se on vaan niin rento ja hauska ohjelma. Sara hurmaa omalla persoonallaan, eikä ohjelmasta ole otettu pois kaikkia "mokia". Jos siinä tapahtuu joku ajatuskatkos, niin se on jätetty ohjelmaan ja tämä tekee siitä varmasti jonkin verran lähestyttävämmän. Varmasti ohjelma on syntynyt osittain Saran missijulkisuuden ansiosta, mutta silti tämä ei ole mikään "turha julkkis leikkii kokkia" -tyylinen ohjelma, mikä on positiivinen juttu.

Nälkähän iskee aina näitä katsoessa, joten pitänee tutkia jääkaapin sisältöä. Tämä viikonloppu kun menee maalla, niin blogikokkailut jäävät viikolle. Kumpikin meistä varmaan taas kerää marjoja, sieniä ja kaikkea muuta mahdollista mukaansa. Kätevää tämä, että molemmat ovat kotoisin samoilta alueilta, niin saa helposti myös rahdattua kaikki sotasaaliit mukanaan takaisin omaan keittiöön. Kokki varmasti ainakin etsii taas niitä sieniä ja taisipa mainita myös mahdollisuudesta jauhaa omia jauhoja. Se olisi hienoa.

Nyt kun ruokaohjelmista kuitenkin tuli puhuttua, niin mitkä ohjelmat ovat (tai ovat olleet) teidän suosikkejanne?

Kaurakeksit kahdella tapaa; kauneus on katsojan silmässä

Joskus ajatukset ja ideat tulevat täysin puskista. Tai sitten ne tulevat Instagramista, jossa tuttava on tehnyt kaurakeksejä ja ne eivät aivan ole onnistuneet. Siinähän on siis hyvä lähtökohta koittaa kuinka hyvin sitä itse epäonnistuisi näissä. Kaurakeksejä nimittäin jotenkin pitää aina hyvin helppoina ja simppeleinä, mutta aina näin ei välttämättä silti ole. Epäonnistuminen kasvattaa luonnetta vai miten se nyt oli?

Tuo isomummun keittokirja tarjoaa taas muutamankin erilaisen ohjeen ja näitä kun katselee, niin ihmettelee kyllä miksi asiat on pitänyt tehdä niin monimutkaisesti. Tässä siis alla yksi esimerkki siitä kuinka näitä on tehty ennenvanhaan.  Alempana myös toinen resepti, joka on hieman nopeampi.

Erottele kahden kananmunan keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Keltuaiset vaahdotetaan sokerin kanssa ja niiden joukkoon vatkataan kevyesti 200 grammaa sulatettua voita. Seuraavaksi mitataan toiseen kulhoon 200 grammaa kauraryynejä. Meillä oli nyt noita Elovenan isoja kaurahiutaleita, joten näistä voi tulla jänniä. Kaurahiutaleiden sekaan jokatapauksessa lisätään ja sekoitetaan voi-keltuaisseos. Tämän annetaankin sitten olla omissa oloissaan jopa seuraavat kaksi tuntia, jotta kaurahiutaleet pehmiävät ja imaisevat tuon nesteen.

Tässä odotteluajan loppupuolella vatkataan vielä kananmunanvalkuaiset vaahdoksi ja nostellaan sekin kaurahiutaleiden sekaan. Sen jälkeen voidaan kaurakeksiseosta alkaa lusikoiden avulla nostella leivinpaperilla päällystetylle pellille. Nostele siis tuollaisia ruokalusikan kokoisia nokareita, mutta älä levitä niitä hirveästi. Tarkoitus olisi, että ne leviävät siitä sitten itsellään uunissa.

Uunista puheenollen... Se lämmitetään 200:aan asteeseen ja kaurakeksejä paistetaan tuossa lämmössä 8 minuutin ajan. Tarkkaile, etteivät ne pääse palamaan. Hassustihan näille kävi muutoin. Eivät ne oikein levinneet ja niistä tuli vähän jännittävän mallisia. Itse pidän silti niiden mausta, joten samapa tuo miltä ne näyttävät.

Ne toiset keksit

Ja ihan vain siksi, kun näin voi tehdä, niin tehdään toinen erä eri ohjeella. Tämä on paljon nopeampi (ja pienempikin), joten jos on ajan kanssa vähän tiukkaa, niin tietääpä kumman valita. Tässä versiossa sekoitetaan kuivat aineet eli desi sokeria, kaksi desiä kaurahiutaleita, ruokalusikallinen vehnäjauhoja ja teelusikallinen leivinjauhetta keskenään. Joukkoon lisätään 50 grammaa sulatettua voita ja sekoitetaan hyvin. Sekoituksen jälkeen mukaan rikotaan vielä yksi kananmuna ja taas sekoitetaan lisää. Taikina kauhotaan suoraan leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja keksejä paistetaan 5-7 minuutin ajan 200:ssa asteessa.

Tämän jälkimmäisen erän kanssa iski ehkä jonkinlainen suuruudenhulluus ja kokki teki taikinasta vain kuusi keksiä pellille. Nuohan lähtivät tietysti kovasti lähentelemään toisiaan ja vaikutti jossain vaiheessa jo siltä, että tästä tulisi käytännössä vain yksi suuri keksi. Maku miellytti kokkia jo enemmän ja kunhan nuo nyt sai vähän irti toisistaan, niin eipä se ulkonäkökään nyt niin kauhea ollut.

Resepti:

Kaurakeksit 1

(n. 24 kpl)

200 g voita

200 g kaurahiutaleita

100 g sokeria

2 kananmunaa

Erottele kananmunankeltuaiset valkuaisista. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa ja lisää joukkoon sulatettu voi. Ota esiin kaurahiutaleet ja sekoita voi-keltuaisseos niiden joukkoon. Anna imeytyä jopa 2 tuntia. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja sekoita nekin hiutaleiden sekaan. Annostele pellille lusikalla ja paista 200:ssa asteessa n. 8 minuuttia.

Kaurakeksit 2

(n. 16 kpl)

50 g voita

1 dl sokeria

2 dl kaurahiutaleita

1 rkl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 kananmuna

Sekoita kuivat aineet ja kaada joukkoon sulatettu voi. Sekoita seos ja lisää vielä kananmuna. Annostele pellille ja paista 200-asteisessa uunissa 5-7 minuuttia.

Rapukeitto oli kokin mieleen

Nyt ollaan melkolailla taas oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tai siis omien makumieltymysten ulkopuolella itseasiassa. Rapukausihan on meneillään ja rapujuhliakin on varmaan siellä täällä, mutta itse jätän hyvin mielelläni nämä otukset muille. Silti, ruokaa niistäkin saa ja kokkihan on ihan innoissaan ravuista ja muista vedenelävistä, joten kestettäköön tämän kerran. Nämä ravut valitettavasti ovat kotoisin ihan vaan pakasteosastolta, mutta tosiaan tuoreempiakin olisi tarjolla. Se hidastaa prosessia toki vähän, kun rapujen pitää antaa sulaa vuorokauden verran. Rapupaketti siis vaan pois pakkasesta ja sulamaan.

Kuori ravut eli käännä pyrstö, avaa vatsa, poista liha, murskaa saksi, poista taas liha jne. Eli kuten ravuille on tapana kai tehdä. Niin ja suolet kannattaa poistaa tässä vaiheessa.  Vasara oli tässä keittiössä apuna ja rapunesteitä oli sen jäljiltä vähän ympäri keittiötä. Lihat siis otetaan talteen, mutta kuoriakaan ei heitetä pois. Niitä itseasiassa lähdetään käsittelemään seuraavaksi.

Laita kattilaan 100 grammaa voita ja rapujen kuoret ja rääppeet sinne mukaan. Tässä vaiheessa saa taas purkaa aggressioitaan, sillä ravunkuoria saa nuijia ihan kunnolla, että niistä saadaan kaikki mahdollinen maku irti voihin. Mukaan lisätään myös neljä salottisipulia pienennettynä kuorineen ja tilliä maun mukaan. Näiden annetaan hautua kymmenisen minuutin verran ja sen jälkeen laitetaan litra vettä kattilaan. Viiniä voi myös lorauttaa hieman joukkoon veden sijaan ja se tuo mukaan erilaista makumaailmaa. Nyt oli vaan viinihylly tyhjä valitettavasti. Seoksen annetaan hautua taas, tällä kertaa puolisen tuntia. Tämän jälkeen tarvitaan sideharsoa, sillä nesteet otetaan nyt talteen ja kaikki muut siivilöidään pois.

Laita kattilaan tai pataan 50 grammaa voita sulamaan. Tähän pyöritellään kolme ruokalusikallista jauhoja joukkoon ja annetaan kiehahtaa. Ruskistaa ei tarvitse. Tähän lisätään pikkuhiljaa aiemmin siivilöityä rapulientä ja sekoitetaan hyvin. Lisää loputkin liemestä. Vatkaa kaksi kananmunankeltuaista rikki ja lisää kerma sekaan. Tämä kananmuna-kermaseos kaadetaan keiton sekaan viimeiseksi. 

Maustetaan vielä ruokalusikallisella sokeria, ripauksella suolaa ja puolikkaan sitruunan mehulla. Sitruunan lisääminen ei ole mitenkään välttämätöntä etenkään, mikäli lisää viiniä aiemmassa vaiheessa. Niin ja paahdettua paprikajauhetta ripoteltiin sekaan kaksi teelusikallista. Pääosin visuaalisista syistä, sillä keiton väri ei kokkia erityisemmin miellyttänyt ennen tätä.

Pilko aiemmin eroteltu ravunliha pieneksi ja hienonna tilliä. Nämä ainekset lisätään keittopohjaan ja annetaan kokonaisuuden maustua ihan hetken vielä, jonka jälkeen keitto onkin valmista tarjoiltavaksi. Kokkihan sitä hörpsi ihan innolla ja oli ihan taivaissa. Maku oli kuulemma erittäin hyvä. Maistoin itsekin ja edelleenkän en ole ravun ystävä, mutta se johtuu täysin nyt omista makutottumuksista. Sen sijaan aiemmin tehdyt sämpylät maistuivat edelleen ja niitä kokkikin nautti keiton kera.

Resepti:

Paketillinen (eli noin 25 kpl)

100 g voita

4 salottisipulia

1 litra vettä

Tilliä

50 g voita

3 rkl jauhoja

2 munankeltuaista

2 dl kermaa

1 rkl sokeria

2 tl paahdettua paprikajauhetta

Suolaa

Puolikkaan sitruunan mehu

Porkkana-timjamisämpylät

Olipa kerran sämpylä; pehmeä ja maistuva. No, todellisuudessa sämpylöitä on varmasti ollut joka kodin ruokapöydässä useammin kuin kerran. Ne varmaan melko helposti tarttuvat mukaan tavallisen mallisen leivän korvikkeena kaupan leipähyllystä, mutta oikeastaan ne ovat kyllä sen verran helposti valmistettavia, että kannattaa harkita itse tekevänsä niitä joskus. Siitä saa mukavan säväyksen ateriaan kuin ateriaan, kun voi tarjota itsetehtyjä sämpylöitä. Ja parasta niissä on se, että erilaisia variaatioita saa vaikka kuinka helposti. Mukaan voi laittaa käytännössä katsoen mitä vaan... Tai no, ei nyt oteta aivan kirjaimellisesti sitten tuota lausetta, eihän? Mutta esimerkiksi porkkanat ja timjami sopivat varsin oivasti sämpylöihin makua tuomaan.

Sekoita hiiva noin 42-asteiseen maitoon ja anna sen vaikka olla siinä hetki, että hiiva alkaa heräillä henkiin. Jos on yleiskone käytössä, niin sinne siis kannattaa maito ja hiiva kipata pohjalle. Tuon jälkeen lisätään sokeria kaksi ruokalusikallista ja suolaa kolme teelusikallista. Sokerin tilalla voi käyttää myös hunajaa.

Nämä mausteet kun on saatu mukaan, niin voidaan jauhoista laittaa suunnilleen puolet nesteen sekaan. Tämän jälkeen laitetaan joukkoon kolme porkkanaa raastettuna. Eli siis porkkanat tietysti raastetaan ja tämä olisi voinut olla hyvä mainita jo vähän aiemmin. Ja siinä samassa on hyvä hienontaa tuoretta timjamia sen verran mitä sitä taikinaan haluaa lisätä. Jos nyt jonkinlaista määrää haluaa valmiiksi, niin ota sellainen kourallinen timjamia ja hienonna ne.  Nämä kun ovat hienommassa muodossa, niin ne siis lisätään taikinan joukkoon. Loput jauhot lisätään tämän jälkeen pikkuhiljaa. Yhteensä niitä taikinaan uppoaa suunnilleen tuollainen 14 desiä, mutta koko ajan kannattaa tarkastella taikinan koostumusta ja lisätä sen mukaan loppuvaiheessa.  Lopuksi taikinaan lisätään vielä puolikas desi öljyä, jolla taikina siis alustetaan.

Vaivaa taikinaa kunnolla ja anna sen tämän jälkeen istuskella kelmun ja pyyheen alla lämpimässä puolisen tuntia. Taikina ehtii tuossa ajassa hyvin kohota. Kohotuksen jälkeen sen voi jakaa noin viiteentoista osaan ja pyöritellä sämpylät valmiiksi. Anna niiden tämän jälkeen taas kohota puolisen tuntia pyyheen alla. Uuni lämmitetään tällä välin 225-asteiseksi. Paista sämpylöitä 10-12 minuuttia ja tarkkaile taas niiden väriä.

Valmiit sämpylät olivat suorastaan taivaallisia voinokareen... no hyvä on... ihan kunnon voikimpaleen kanssa. Niistä tulee siis verotettua aika hyvä osa sellaisenaan. Jäi näistä nyt muutama seuraavillekin päiville, mutta jos on isompi määrä ihmisiä, niin sitä voi harkita jo, että tarvitseeko tehdä enemmän sämpylöitä.

Resepti:

5 dl maitoa

1 pss kuivahiivaa

2 rkl sokeria

3 tl suolaa

3 porkkanaa

12-14 dl jauhoja

0,5 dl öljyä

Tuoretta timjamia

Lämmitä maito ja sekoita hiiva siihen. Lisää sokeri ja suola ja noin puolet jauhoista. Pyörittele taikinaa jo vähäsen ja lisää raastettu porkkana ja hienonnetut timjamit. Tämän jälkeen lisätään vielä loput jauhot. Lopuksi taikina alustetaan öljyllä. Vaivaa taikinaa kunnolla ja tämän jälkeen anna sen nousta puolisen tuntia. Jaa taikina noin 15 osaan, pyörittele sämpylöiksi ja anna nousta taas puolisen tuntia. Paista 225:essä asteessa 10-12 minuuttia.

Vanhanajan mustikkapiirakkaa

Taas kävi vieraita maalta ja tästä on jotenkin tullut jo vakio, että vieraat tuovat tullessaan jotain hyödyllistä. Tällä kertaa äiti ja serkut toivat mustikoita ja niistähän oli jo muutenkin suunnitelmia, niin tämä sopii mitä mainioimmin. Nyt saadaan vihdoinkin tehtyä se mustikkapiirakka.

Tee pullataikina käytännössä laskiaispullien ohjeella, mutta tehdään siitä pienempi. 3/5 olisi sopiva suhdanne. Tai tietysti jos haluaa enemmän mustikkaista herkkua tehdä, niin sillon voi tuon tehdä kokonaisenakin. Jos haluaa tehdä vähän tavallisia pullia samalla, niin sehän passaa myös mainiosti.

Ota taikinasta noin puolet pohjaa varten. Kaulitse taikina alustalla noin uunipellin kokoiseksi. Jos siitä tulee vähän isomman kokoinen, se ei haittaa sillä yli menevät osat voidaan leikata pois. Kaulittu taikina pitäisi jotenkin onnistua heittämään leivinpaperin päälle, joten jos jostain löytyy ylimääräinen käsipari avuksi, tästä on hyötyä. Sitten vielä taikina ja leivinpaperi uunipellille ja leikataan ylimääräiset reunat pois. Taikinaa kannattaa painella vähän reunoillekin, ettei mustikkatäyte vaan pääse vilahtamaan karkuun.

Ja sitten itse mustikoihin. Sulata mustikat mikrossa ja sekoita niihin tämän jälkeen kaksi ruokalusikallista perunajauhoa. Desillinen sokeria vielä mukaan ja sekoitetaan ihan vaan lusikalla kaikki yhteen. Lusikoi mustikat taikinan päälle ja tasoita koko alueelle. Niin ja jos mustikat ovat tuoreita, silloin perunajauhoja ei välttämättä tarvita.

Tämän jälkeen kaulitaan jäljelle jäänyt taikina kohtalaisen ohueksi ja pitkäksi soiroksi. Leikkaa siitä reilun sentin levyisiä kaistaleita ja asettele ne piirakan päälle ristikoksi. Isosta viivottimesta on suunnattomasti apua, jos haluaa ristikon osista suoria. Voitele taikinan pinta kananmunalla ja jos siltä tuntuu niin voit ripotella päälle vielä raesokeriakin. Ja sitten pullapiirakka uuniin 200:aan asteeseen noin 20:ksi minuutiksi. Tarkkaile taas tilannetta, jottei taikina kärvähdä pinnalta. Anna valmiin piirakan jäähtyä vähän ja sitten se onkin valmis syötäväksi.

Mustikkapiirakka on kyllä aikamoinen klassikko eikä sen kanssa kovinkaan helposti mene pieleen, jos sitä valmistaa illanviettoon, piknikille tai muuhun tilaisuuteen. Mustikat itsessään vaan ovat jo niin hyviä ja ne kun yhdistää pullataikinan/piirakan kanssa, niin kokonaisuus todellakin toimii. Tässä tietysti on vähän enemmän askartelua, kun tekee tuon päälliristikon, mutta se on kyllä vaivan väärti. Harmi, että tätä loppua kirjoittaessa meidän mustikkapiirakka onkin jo loppu. Pitänee tehdä pian uusi!

Tällä reseptillä taikinaa tosiaan tulee sen verran, että siitä saa tehtyä muutaman pullan samalla. Jos haluaa aikalailla täsmäkokoisen taikinan tehdä, niin tuo aiemmin mainittu 3/5 taikinasta riittänee. Mutta miksi ei tekisi samalla jotain muutakin. Näistä pikkupullista ei nyt ehkä tullut varsinaisia muotovalioita, mutta eipä tuo haittaa.

Jos iskee samanlainen tilanne kuin täällä, että piirakka on saatava tarjolle vikkelään niin tuulettimen avulla sen saa nopeasti jäähdytettyä. Siihen vaan suoraan tuulettimen eteen ja alle vielä jotain, että ilma pääsee kunnolla kiertämään niin piirakka on hetkessä sopivissa lämpötiloissa syömistä ajatellen. 

Resepti:

5 dl maitoa

50 g hiivaa

2 tl suolaa

2 dl sokeria

1 rkl kardemummaa

1 kananmuna

14 dl vehnäjauhoja

150 g leivontamargariinia

Täyte:

1 l mustikoita pellillistä kohden

2 rkl perunajauhoja

1,5 dl sokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva. Lisää suola, sokeri ja kardemumma. Sekoita mukaan vehnäjauhoja vähän kerrallaan. Vaivaa ja alusta margariinilla. Anna kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä. Ota puolet taikinasta ja kaulitse leivinpaperiarkin/uunipellin kokoiseksi. Nosta paperille ja paperin kanssa pellille. Painele reunat korkeammiksi.

Sekoita mustikat, perunjauho ja sokeri keskenään lusikalla. Lusikoi täyte piirakan päälle ja levitä tasaisesti. Kaulitse loppu taikina ja leikkaa siitä kapeita kaistaleita ja asettele ne piirakan päälle. Voitele kananmunalla ja ripottele vaikka päälle raesokeria. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja syö.