Ellen Svinhufvudin kakku, ellen nyt aivan väärässä ole

Nyt on tarjolla kyllä jotain niin makeaa, että mikäli tällä ei makeannälkä lähde, niin ei sitten millään. Jo klassikoksikin muodostunut Ellen Svinhufvudin kakku sai nyt siis kunnian koristaa tämän talon pöytää, vaikka jotain muuta kakkua piti alunperin tehdä. Kuivakakut jäivät tällä kertaa ruikuttamaan rannalle, kun ei ole sopivaa vuokaa. Ei sillä, tällainen reilu 5000 kalorin pommi on kyllä ihan hyvä valinta. Laihduttaa voi sitten ensiviikolla.

Aloita erottelemalla viisi kananmunaa; nyt tarvitaan siis valkuaisia. Keltuaisille ei tässä reseptissä valitettavasti ole tarvetta ja ne saavat jäädä odottamaan omaa vuoroaan. Sekoita sähkövatkaimella (saa ihan käsinkin vatkata, jos jaksaa) valkuaiset ja 200 grammaa tomusokeria. Vatkaa kunnes vaahto on kovaa, eikä yritä karata kiposta vaikka käännät sen ylösalaisin. Lisää vielä manteli- ja pähkinärouheet varovasti seokseen. Eli siis kädet irti siitä sähkövatkaimesta nyt!

Mmmh, miten hyvää tämä seos on. Kannattaa varoa, ettei syö kaikkea näin alkuvaiheessa. Levitä seos tasaisesti uunipellille leivinpaperin päälle ja laita uuniin 125:een asteeseen reiluksi tunniksi. Tarkkaile kuitenkin tilannetta, ettei marenki pääse palamaan.

Sillä välin kun marenki valmistuu uunissa omaan tahtiinsa, voitkin nauttia aamukahvin. Tai oli-sitten-kyseessä-mikä-vaan-vuorokaudenaika-kahvin. Samalla kun keität kupposen, niin keitäppä toinen kakkua varten. Mieluiten aika vahvaa kiitos. Sekoita 1,5 desiä kahvia, 1,5 desiä kermaa ja noin desi sokeria keskenään. Tähän versioon sekoitettiin vielä teelusikallinen suolaakin.

Tuota noin, tässä seuraavaksi tarvitaan 300 grammaa huoneenlämpöistä voita, että toivottavasti se on jo valmiiksi huoneenlämmössä. Mikroaaltouunilla voi ehkä ihan pikkaisen huijata tässä tilanteessa. Sähkövatkainta tarvitaan taas, sillä voi vatkataan ja siihen sekoitetaan kahvi-kermaseosta pikkuhiljaa. Seuraavaksi voit vielä paahtaa mantelitkin valmiiksi kauniin ruskeiksi, niin ei tarvitse tehdä sitten hätäisesti, kun kakku on jo melkein valmis. Varo kuitenkin, sillä ne palavat helposti mustiksi. Ja ei, ei siis koiraksi, jonka nimi on Musti.

Marengin valmistuttua, ota se uunista ulos ja laita viilenemään. Pihalla onkin jo sen verran viileä, että kauaa sen ei tarvinne olla parvekkeella, kunnes se on jo hyvin jäähtynyt. Tämän jälkeen pizzaleikkurista on erittäin paljon hyötyä. Marenki pitää nimittäin leikata neljäksi samankokoiseksi levyksi ja pizzaleikkurilla se sujuu kätevästi. Oma operaationsa onkin sitten saada marenkilevyt ehjänä irti leivinpaperista.

Jos olet koskaan rakentanut mitään tiilistä, niin tämä seuraava vaihe on varmaan aika tuttu. Lado siis marenkilevyt päällekkäin käyttäen kahvi-kerma-voikreemiä niiden välissä laastina. Kerroksia pitää aina vähän painaa, jos kakusta haluaa kohtuullisen tasaisen. Tai voihan sen tietysti päältä tasoittaa kreemilläkin. Itse en ainakaan valittaisi, jos näin kävisi. Tasoita kakku siis joka puolelta kreemin avulla ja heittele paahdetut mantelilastut kakun sivuille ja päälle.

Hyvänä vinkkinä voimme sanoa, että mikäli syöt tämän kakun kahdestaan jonkun kanssa, on se jo lähestulkoon kevyttuote, koska silloinhan siinä on puolet vähemmän kaloreita.

Resepti:

5 munanvalkuaista 

200 g tomusokeria 

100 g mantelirouhetta 

50 g hasselpähkinärouhetta 

300 g voita 

1,5 dl vahvaa kahvia 

1,5 dl kuohukermaa 

1 dl sokeria 

1 tl suolaa 

1,5 dl paahdettuja mantelilastuja 

Vatkaa valkuaiset ja tomusokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää manteli- ja pähkinärouheet varovasti vaahtoon. Levitä taikina levyksi uunipellille voipaperin päälle. Kypsennä 125 asteessa noin tunti. Anna levyn jäähtyä hieman ja leikkaa se 4 osaan. Sulata sokeri kahviseokseen ja lisää kerma. Lisää kahviseos huoneenlämpöiseen voihin ja vatkaa voimakkaasti. Lado jäähtyneet marenkilevyt päällekkäin ja laita väliin kreemiä. Voitele kakun pinta ja reunat kreemillä. Koristele paahdetuilla mantelilastuilla.

Uuniperunat; helppoa ja hyvää

Nälkähän se taas iski, vaikka jääkaappi on täynnä karjalanpiirakoita edellisen blogipäivityksen jäljiltä. Tällä kertaa teki mieli jotain vähän kevyempää, mutta pikainen vilkaisu isoisoäidin keittokirjaan ei tarjonnut juurikaan apua. Sana "kevyt" ei löytynyt ainakaan K-kirjaimen kohdalta ja lähimpänä kirjainten perusteella olivat kermavaahto ja keuhkomuhennos. Ainakaan jälkimmäistä ei nyt tänään tehnyt mieli sitten yhtään, joten piti kehitellä jotain aivan muuta. Eli siis uuniperunoita. Täytteiksi tulee pippurinautaa ja katkarapuja, erikseen siis tietysti.

Tätä varten tarvitset isoja Rosamunda-perunoita. Täytteitä kun on kaksi erilaista niin molemmat tarvitsevat vähän eri asioita. Pippurinautaleikkeiden kanssa tulee paprikaa ja persiljaa, kun taas katkaravut saavat seurakseen punasipulia ja tilliä. Yhteinen tekijä molemmilla täytteillä tulee olemaan kermaviili. Katkarapuja on noin 180 grammaa ja punasipuli on pienen puoleinen. Pippurinautaa on rasiassa 130 grammaa ja paprikasta riittää puolikas. Tilliä ja persiljaa voi laittaa oman maun mukaan. Kermaviiliä tuli kumpaankin noin 100 grammaa, mutta sitä saisi mielellään olla enemmänkin.

Laita uuni joutessasi lämpenemään 225:een asteeseen. Perunoille voit jo pukea niiden avaruuspuvut päälle, eli siis foliota vaan ympärille. Uunin lämmetessä ehdit hyvin pilkkoa muut ainekset pieneksi silpuksi. Katkarapuja kannattaa vähän puristella, jotta niistä lähtee ylimääräiset nesteet. Sekoita katkaravut, punasipuli ja tilli kermaviilin kanssa ja toista sama operaatio pippurinaudan, paprikan ja persiljan kanssa. Mausteeksi tarvitsee lisätä vain suolaa. Kaupasta löytyi tällä kertaa aivan mainioita Maldonin merisuolahiutaleita, joissa on savustettu maku. Se siis toimii vallan hyvin kummassakin täytteessä. 

Uunikin on varmaan jo lämminnyt tässä välissä, niin heitä avaruusperunat sinne ritilälle noin puoleksi tunniksi. Täytteet saavat maustua keskenään jääkaapissa hetken aikaa. Kun perunat ovat lämmitelleet 225:ssä asteessa sen puolisen tuntia, laske lämpötila 200:aan asteeseen ja anna perunoiden olla vielä reilu puolen tuntia, ehkä jopa 45 minuuttia.

Ota perunat pois uunista, tee niihin viilto ja purista päistä, jolloin se aukeaa. Halutessasi voit laittaa halkeamaan pienen nokareen voita. Ja nyt poistamaan nälkää. Lopputuloksen kuvaus taas vei ikävän paljon aikaa, joten perunat tuli hotkaistua aika nopeasti, kun niiden kimppuun viimeinkin pääsi.   Molemmat täytteet onnistuivat mielestämme erittäin hyvin, joten näitä tehdään varmasti uudestaankin.

Täytteet:

Pippurinauta-paprika:

130 g pippurinautaleikkeleitä

1/2  paprika

100 g kermaviiliä (200 g)

Katkarapu-punasipuli:

180 g katkarapuja

1 pieni punasipuli

100 g kermaviiliä (200 g)

Karjalanpiirakkaa, munavoita ja kunnon ähky

Tämä on taas näitä vähän pidemmän ajan projekteja, ainakin ideaalitilanteessa, joten varaa aikaa reilusti. Kaikkein paras on jos teet riisipuuron jo edellisenä päivänä. Ja hankit piirakkapulikan (siis sen vähän erilaiselta näyttävän kaulimen) jo etukäteen, ettei sitä taas tarvitse lähteä metsästämään juuri ennen projektia.

Eli ei muuta kuin riisit kiehumaan. Lisää kattilaan vettä nelisen desiä ja sen alkaessa kiehua, lisää riisiä myös nelisen desiä. Toivottavasti kaikkien kattilat eivät rupea ääntelemään samallalailla kuin meidän. Hämmensi hetken aikaa, kun jostain kuuluu tunnistamaton ääni, mutta kauhahan se pohjaa pitkin liukuessaan äänteli. Hämmentämisestä puheenollen, sekoita riisiä, ettei se pala pohjaan. Kun vesi on imeytynyt riiseihin, lorauta sekaan 1,7 litraa maitoa. Kiehauta seos jatkuvasti hämmentäen, kunnes se kiehuu kunnolla, jonka jälkeen levyä tulee säätää pienemmälle, jotta seos hautuu hyvin. Muista sekoittaa tasaisin väliajoin, ettei puuro edelleenkään tartu pohjaan. Kun puuro on valmista, anna sen jäähtyä.

Sitten piirakoiden pariin. Mittaa kylmää vettä kaksi desiä, vehnäjauhoja 2,5 desiä ja ruisjauhoja toiset 2,5 desiä. Suolaa vielä teelusikallinen ja voita 25 grammaa. Sekoita vesi, jauhot ja suola keskenään. Siitä sitten vaan vaivaamaan taikinaa. Kun kaikki on kivasti sekaisin, sulata vielä voi ja vaivaa sekin sekaan. Jälleen kerran saa käyttää kevyttä väkivaltaa taikinan kanssa.

Taikinan ollessa tarpeeksi sitkeää voitkin sirotella ruisjauhoja alustalle ja alkaa muodostaa siitä tankoa. Sen jälkeen vaan tanko keskeltä halki, sen puolikas keskeltä halki ja niin edelleen. Toista kunnes sinulla on reilu kolmekymmentä pikkupalasta. Pyörittele palaset pikkupalloiksi ja litistä. Pian sinulla on monta pikkuruista "ameebaa" pöydälläsi; tosi virallinen termi taitaa olla kakkara. Ota pala kelmua, jonka alle voit laittaa nämä kakkarat, etteivät ne kuivahda liikaa.

Nyt päästäänkin sitten piirakkapuikulan kanssa leikkimään. Kaulitse jokainen piirakkakakkara hyvin ohueksi ja melko laajaksi kuoreksi. Tämä operaatio vaatii vielä hyvän määrän jauhoja, jotta taikina ei tartu alustaan tai piirakkapuikulaan. Nämä kuoret jälleen vaan kelmun alle suojaan, sillä ne kuivuvat varmasti hyvin helposti, niin ohuita kun ovat. Noin äkkiseltään noista tulevat mieleen meksikolaiset tacot.

Sitten onkin aika ottaa jäähtynyt riisipuuro esiin. Levitä riisipuuroa taikinakuoreen ja rypytä kuori molemmin puolin tasaisesti. Valmiit piirakat laitetaan puhtaalle uunipellille, jolle on ripoteltu vähän ruisjauhoja tarttumisen estämiseksi. Leivinpaperia ei auta käyttää, sillä se ei pahemmin välitä niin korkeista lämpötiloista, mitä karjalanpiirakoiden paistaminen vaatii. Lämmitä uuni 275 asteeseen ja paista piirakoita noin 12 minuuttia. Sivele uunista tulleet piirakat välittömästi molemmilta puolilta voi-maitoseoksella.

Nyt kun karjalanpiirakat ovat valmiina, kaipaavat ne lisukkeekseen enää munavoita. Keitä siis muutama muna kypsäksi, anna niiden jäähtyä ja murskaa ne haarukalla, sekoittaen samalla sekaan huoneenlämpöistä voita. Ripaus suolaa riittää tuomaan munavoin maun hyvin esille. Tästä munavoin tekemisestä toki nyt tuntuu löytyvän kahta eri koulukuntaa ja kokki tekikin oman munavoinsa eri tavalla. Munat otettiin käyttöön lämpimänä ja keltuaiset laitettiin muusiksi ja valkuaiset hienonnettiin erikseen. Lopuksi voi vielä sekaan ja suolaa tietysti tässäkin versiossa. Munavoi kruunaa karjalanpiirakat täydellisesti, joten ei muuta kuin nauttimaan.

Resepti:

Taikina:

2 dl kylmää vettä

1 tl suolaa

2,5 dl ruisjauhoja

2,5 dl vehnäjauhoja

25 g voita

Puuro:

4 dl vettä

4 dl puuroriisiä

17 dl maitoa

Voiteluun:

75 g voita

2 dl maitoa

Keitä puuro. Lisää riisit kiehuvaan veteen ja anna veden imeytyä. Lisää maito, kiehauta, alenna lämpöä ja anna hautua. Muista sekoittaa tasaisin väliajoin.

Valmista taikina sekoittamalla kuivat aineet veteen. Lisää lopuksi sulatettu voi ja vaivaa sekaan. Taikinan tulisi olla kiinteää ja sitkeää.

Pyöräytä taikinasta tanko, jonka leikkaat halki puolivälistä. Jatka puolittamista, kunnes sinulla on reilu 30 palasta. Pyörittele ne palloiksi ja litistä ne kakkaroiksi. Laita kelmun alle, jotta ne eivät kuivu. Kaulitse kakkarat piirakkapulikalla ohuiksi, pyöreiksi kuoriksi. Levitä noin 2 ruokalusikallista riisipuuroa kuorta kohti, taita reunat kahdelta puolelta puuron päälle ja rypytä. Nosta suoraan pellille, jolle on ripoteltu ruisjauhoja. Paista 275 asteessa 10-12 minuuttia. Sivele uunista tulleet piirakat voi-maitoseoksella.

Omenaviinietikkasuppilovahverot; siinä vasta sanahirviö

Sienimetsälle taas mars. Tai jos sieniä jäi sienipiirakasta yli, niin loput on hyvä säilöä. Ja tämän pitäisi olla melko simppeliä, näin ainakin minulle sanottiin hetki sitten. Saa nähdä mikä on todellisuus. Nämä aiemmatkin reseptit ovat osoittautuneet joka kerta hieman mielenkiintoisemmiksi, kuin mitä aluksi olisi olettanut.

Sitten itse asiaan. Punnitse suppilovahveroita noin 500 grammaa tätä tarkoitusta varten ja sokeria 2,5 desiä. Suolaa tarvitaan yksi teelusikallinen ja huvin vuoksi voit heittää mukaan vielä laakerinlehden tai pari. Kaiken kruunaa 2,5 desiä omenaviinietikkaa ja 2 desiä vettä.

Sienet tulee halkaista puoliksi ja puhdistaa, jottei mitään havunneulasia tai muuta sellaista pääse valmiiseen tuotteeseen mukaan. Tulipahan puolitettua sieniä varmaan ensimmäisen kerran yli 15 vuoteen. Kokin kuvailu valmiista lopputuotteesta ei nyt aivan osunut kohteeseensa minun kohdalla sillä "ihanan limainen" ja "vähän niin kuin suolakurkku" eivät kummatkaan ole niitä asioita, mitä herkuilta haen. Mutta varmasti näistä tulee hyviä, jos sienistä siis pitää. 

Kiehauta omenaviinietikka, laakerinlehdet, suola ja vesi. Keitetty etikka ei myöskään hivele omia makuhermoja. Sienet kuitenkin sekaan ja keitä niitä liemessä vajaa kymmenisen minuuttia. Johtunee aika pitkälti siitä, että nämä sienet ehtivät jo vähän kuivahtaa, joten sen takia niitä ei tarvitse keittää hirveän kauaa. Aivan tuoreita ja mehukkaita sieniä joutuu keittämään vähän kauemmin.

Kun sienet ovat keittyneet, voit kauhoa ne lasipurkkiin ja kaataa nestettä perään, kunnes purkki on lähes täynnä. Tämän seurauksena sinulla pitäisi olla noin litra säilöttyjä suppilovahveroita etikassa. Nam nam.

Resepti

500 g sieniä

2,5 dl sokeria

2,5 dl omenaviinietikka

2 dl vettä

1 tl suolaa

2-3 laakerinlehteä

Kuhakeitto lämmittää niin sisäisesti, kuin ulkoisestikin

Ensimmäinen askel kalakeiton teossa on kalan hankkiminen. Jos ei ole järveä lähettyvillä eikä kalastusluvat kunnossa, kannattaa suunnata kalatiskille. Kuhaa ei välttämättä ole pakko valita, mutta viikonlopun vierailu maalla näyttää sellaisen tuoneen jääkaappiin, joten me käytämme nyt siis kuhaa. Jos ostat kokonaisen kalan, tulee se fileroida.

Kaikki "ylimääräiset" osat voitkin käyttää kalaliemeen. Kattilaan vaan nokare voita, rääppeet perään ja freesataan niitä hetki. Lisää sen jälkeen vettä niin, että kalanrääppeet peittyvät veteen ja anna kiehua noin tunnin verran. Ai niin, ja pistä veteen vielä pari laakerinlehteä. Kaavi liemen päälle kertyvä vaahto pois (tai kiehauta hellalle, niin kuin eräät tekivät... TAAS).

Liemen keittyessä on hyvää aikaa valmistella kaikki muut ainekset valmiiksi. Tai ainakin käännellä ja väännellä niitä erilailla, jotta saat niistä hyvän kuvan blogiin. Varmaan 15 minuuttia meni ainakin siinä operaatiossa. Tämän jos voit skipata, niin kuori ja pilko perunat sekä sipuli, niin sillä pääsee jo pitkälle. Kalankin voi laittaa vähän pienempään muotoon kuin kahteen isoon fileepalaan. Muista pitää ruotoja silmällä.

Liemi onkin jo ehtinyt kiehua, joten ota kattila pois hellalta ja siivilöi liemi. Kalansilmät ja muut vastaavat ovat vähän turhan eksoottinen osa ainakin omasta mielestäni, joten on parempi, ettei niitä lisää keittoon. Lientä voi kai keittää kasaan, mutta lientä takaisin kattilaan kaataessa kävi vähän hassusti:

  "Mitä sä nyt teet?" kysyin, odottaen ohjeita, jotka voisi muuttaa tekstiksi blogiin.

  "Kaadan tätä lattialle" kuului kokin vastaus kärsivästi huudahtaen, kun muutama desi lähestulkoon kiehuvaa lientä päätti haluta lattialle. Käyhän se kalaliemen redusointi näinkin. Oho. Palovammat jaloissa voivat hyvinkin olla uusi tuleva trendi.

Kokonaisuudessaan tuo pieni tapaturma varjosti koko loppuiltaa, eikä pieniltä mokilta enää vältytty. Kokkia saattoi ehkä väsyttää vähäsen. Pistetään siis tämän piikkiin sekin, että puhelin meinasi päätyä osaksi keittoa.

Jos liemestä muuten haluaa tehdä asteen tai pari fiinimmän, niin siihen voisi lisätä vähän valkoviiniä. Tässä taloudessa viinit eivät ole perinteisesti säästyneet ruuanlaittoon asti, joten tässä liemessä ei ole viiniä.  

Kun asiat taas ovat edes jotenkuten hallinnassa, niin kiehauta voi ja jauhot keskenään. Lisää sekaan kuuma kalaliemi vähän kerrallaan. Kalalientä oli ehkä noin puolitoista litraa jäljellä lattiatapaturman jälkeen, mutta se taitaa olla itseasiassa juuri haluttu määrä. Tarkkaile taas kattilaa sillä ylikiehumisvaara on suuri. Mausta suolalla; noin puolitoista teelusikallista riittänee, ja muskottipähkinällä. Lisää perunat, sipuli ja pippurit ja keitä kypsäksi. Kala lisätään vasta kun perunat ovat lähes kypsiä. Niin ja kerma tietysti mukaan myös melko loppuvaiheessa, sekä tillit ja sitruunamehu.

Kokin maistaessa keittopohjaa, kommentti "jännän makuista" ei hirveästi luonut turvallisuuden tunnetta, mutta kyllä se ihan hyvää oli, kun itse maistoin. Ja tämän sanoo siis henkilö, joka ei varsinaisesti ole kalankaan suurin ystävä. Kun valmis keitto viimein päätyy lautaselle, kannattaa sen antaa vähän viilentyä, koska täällä vietettiin jälleen tuskaisia hetkiä suun palaessa. Maku kuitenkin oli omasta mielestäni aivan kohdillaan.

Resepti:

nokare voita

 kalan rääppeet (ei kiduksia ja sisälmyksiä)

3 laakerinlehteä

n. 700 g puhdistettua kuhaa

1 l perunaa

2 dl kermaa 38%

2 rkl vehnäjauhoja

1 sipuli

50g voita

sitruunamehua

suolaa

valko- tai viherpippuria

muskottipähkinää

tilliä

Fileroi kala ja käytä rääppeet (nahka, evät, pyrstö, pää) kuullottumassa voissa kattilassa. Lisää vettä noin kaksi litraa ja laakerinlehtiä. Keitä noin tunti jonka jälkeen siivilöi liemi. 

Laita tyhjään kattilaan voi ja jauhot ja kypsytä vähän aikaa. Lisää kuumaa kalalientä vähän kerrallaan. Lisää sekaan mausteet, perunat ja sipuli. Keitä kunnes perunat ovat lähes kypsiä ja lisää kala. Kun keitto on jo lähes valmista, lisää kerma, sitruunamehu ja tilli.

Suppilovahveropiirakka; ei niin suppea iltapala.

Nythän on aikalailla hyvä aika lähteä sienimetsään ja sinnehän kokki sukelsikin aiemmin päivällä. Saaliiksi tarttui suppilovahveroita muutaman litran verran, joten niistä on luvassa jotain "herkkua". Saaliin määrä ei ollut kai mikään erityinen ilon aihe, kun samasta metsästä on aiemmin saanut kantaa sieniä saavikaupalla. Niin ja sana "herkku" on sitaateissa siksi, että kirjoittaja ei itse juurikaan sienistä välitä. Mutta kai tätäkin maistaa täytyy.

Nypi 2,5 desiä vehnäjauhoja pehmeän voin sekaan ja voitahan oli se 100 grammaa. Lisää vielä pari ruokalusikallista vettä ja varmista, että sekin imeytyy taikinaan. Anna taikinan asettua vähän aikaa. Sillä välin voit vaikka puhdistaa sienet kaikesta ylimääräisestä roinasta. Kaksi litraa suppilovahveroita riittänee tähän piirakkaan. Ja siis tähän väliin huomautus; tuoreita sieniä on tuo kaksi litraa. Jos sienet on jo valmiiksi käsiteltyjä, niin silloin oikea määrä on noin kolme desiä. Halkaise sienet myös, jotta selviää löytyykö niistä matoyllätyksiä, havuneulasia tai muuta mukavaa.. Pesua ei suositella, sillä ne imevät vettä kuin... niin... sienet.

Kun sienet on puhdistettu, niin palasiksi vaan kaikki. Siis sienet. Tee sellaista silppua kuin itse haluat, mutta oma näkökulma on se, että mitä pienempänä silppuna ne ovat, niin sen parempi. Niiden koostumus kun on mielestäni melko nihkeä, niin näin se ei tule niin paljoa esille. Ehkä. Jokatapauksessa sienet vaan seuraavaksi paistinpannulle paistumaan, jotta niistä lähtee ylimääräinen neste. Ja sitähän siis on etenkin mikäli sienet on pesty.

Sienten hytkyessä (ne oikeasti näyttää hytkyvän... en tuota osaa paremminkaan kuvailla) voikin valmistella muut piirakan ainekset eli sipulin ja paprikan. Sipuli kivasti vaan kuutioiksi ja paprikaa pienentämään vähän samalla mentaliteetilla. Ja taikinankin voit painella jo valmiiksi vuokaan.

Siinä vaiheessa, kun sienet ovat vapauttaneet suurimman osan niiden varastoimasta vedestä, voit lisätä paprika- ja sipulikuutiot paistinpannulle. Lisää sekaan vielä nokare voita paistamiseen ja mausta suolalla ja vaikkapa valkopippurilla. Tässä vaiheessa voi taas tietysti maustaa ihan oman mielensä mukaan. Kuullota parin minuutin ajan ja ota seos jäähtymään. Persilja sopinee mainiosti myös sekaan.

Valmistele munamaito (tai -kerma), eli sekoita kaksi kananmunaa ja maito. Kaada täytteet vuokaan ja perään vielä munamaito, jonka jälkeen piirakka on lähestulkoon valmis uuniin. Päälle on hyvä raastaa vähän juustoa, joka tuo piirakkaan mukavan pinnan. Piirakka siis uuniin noin 40 minuutiksi 200:aan asteeseen.

Ota valmis piirakka uunista, anna vähän jäähtyä ja nauti hyvässä seurassa.

Resepti

pohja:

100 g voita

2,5 dl vehnäjauhoja

2 rkl vettä

täyte:

2 litraa puhdistettuja sieniä

1 keskikokoinen sipuli

1 paprika

1,5 tl suolaa

valkopippuria

2 kananmunaa

2,5 dl maitoa tai ruokakermaa

Tuhansittain tuulihattuja.

Tällä kertaa ollaankin jännän äärellä vierailevan perinnekokin kanssa. Ystävämme on vierailulla, joten hän pääsee osallistumaan hauskanpitoon. Jos normaalistikin on jo naurussa ollut pitelemistä, niin tällä kertaa päästiin ihan uusiin sfääreihin. Naurukohtauksen vuoksi lattialle purskahtaneet vedet olivat yksi näistä kohokohdista. Iltaa varten piti siis kuitenkin saada vähän jotain naposteltavaa, koska talo tuli täyteen väkeä. Blogiin sopivaa tarjottavaa tehtiin nyt siis tuulihattujen muodossa.

Aloita kiehauttamalla vesi ja voi, jonka jälkeen lisätään jauhot ja sekoitetaan niin maan perkuleesti. Näyttää kovasti perunamuusilta muuten. Sekoita kunnes taikina on nujerrettu, eikä se enää jaksa tarttua reunoihin kiinni sen kummemmin. Tässä saa kyllä käyttää kunnon voimakeinoja jälleen kerran. Ilmeisesti pienimuotoinen kattilan paiskominen kuuluu myös asiaan. Seuraavaksi annetaan taikinan viilentyä rauhassa, joten parveke toimii hyvin tähän tarkoitukseen.

Vatkaa yhteensä 5 kananmunaa jäähtyneen taikinan sekaan yksi kerrallaan ja siis ihan tarpeeksi kauan, että kaikki varmasti vatkaantuu kunnolla. Taikinasta tulee kuohkeahko, kun apuna on vielä sähkösekoitin. Taikinan valmistuttua kannattaa ottaa käyttöön pursotin, jolla taikina on helppo pursottaa leivinpaperin päälle uunipellille kohtalaisen samankokoisiksi "klönteiksi". Pursottimen suhteen on pakko todeta, että IKEA:sta ostettu pursotin tuotti pienoisen pettymyksen ja alkoi vuotaa heti alkumetreillä... Kyllä sillä silti saatiin asiat hoidettua loppuun asti.

Mutta siis, klönttejä pellille. Saahan klöntit aikaiseksi ihan lusikkamenetelminkin, mutta ei ole mitään takeita, että ainakaan itse saisin niistä samankokoisia. Toisaalta, en ole kokki, joten ei ole minun huoleni nyt tällä kertaa. Ensimmäisen pellillisen hatuista näytti aluksi tulevan liiankin pieniä, joten niihin pursotettiin hieman lisää taikinaa. Lopputuloksen odottaminen oli melkein jännittävämpää kuin Kauniissa ja Rohkeissa Brooken lapsen isän selvittäminen. Tuulihatut jokatapauksessa uuniin noin 20-25 minuutiksi, mutta jälleen kerran kannattaa tarkkailla tilannetta.

Ihan hyvänkokoisia noista tyhjäpäistä kuitenkin lopulta tuli. Joskin myönnettävä on, että niissä näkyi tuon kaksikerroksisuus vähäsen. Joten seuraava pellillinen tehtiinkin suosiolla isompana. Tämä koski vain ensimmäistä pelliä onneksi ja loput näyttivät vähemmän pääsiäistipuilta. Kaikki kuitenkin kohosivat mukavasti ja olivat hyvinkin ilmavia. Hyvä puoli näissä on se, että ne viilenevät nopeasti, joten ne voi täyttää melko nopsaan.

Vaniljakreemi

Riivi vaniljatangosta siemenet ja sekoita sokerin kanssa. Sokeria piisaa sellainen ruokalusikallinen. Sekoita 2 kananmunan keltuaista 4:ään desiin kermaa kattilassa ja kaada sokeri-vaniljaseos mukaan. Perään vielä kaksi ruokalusikallista maissitärkkelystä hyvin sekoittaen ja sitten kiehauta miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Tässä tapauksessa myös koko ajan sekoillen... Ja kun tuo seos on viilentynyt, voit alkaa tuulihattujen täyttämisen. Lapa kreemi pursottimeen, tökkää pursottimen pää tuulihatun sisään ja pursota. Voit vielä lisäksi sulattaa suklaata ja tehdä siitä ohuita raitoja tuulihattujen päälle.


Tällä kertaa fiksuina ajateltiin tehdä taikinaa tuplana, sillä isoisoäidin keittokirjahan ei määritellyt, että montako tuulihattua tästä suunnilleen tulisi. Noh, lopputuloshan oli sitten se, että nyt on kaapit täynnä tuulihattuja, sillä niitä tuli varmasti ainakin 200 yhteensä. Sinänsähän tuo ei ole huono juttu, mutta vähempikin olisi riittänyt. Joten älkää tuplatko taikinaa, ellei ole isommat kekkerit luvassa. Tuulihatuistahan saa kätevästi myös pikkusuolaista naposteltavaa, jos vaniljakreemin sijasta tekee vaikka jonkin kivan kasvisseoksen sulatejuuston kanssa. Jokainen voi itse kehitellä mieleisensä täytteen.

Resepti

6 dl vettä

230 g puolikarkeita vehnäjauhoja

230 grammaa voita tai margariinia

5 munaa

Kiehauta vesi ja voi. Vatkaa vehnäjauhot sekaan ja anna kiehua, kunnes taikina irtoaa helposti kattilan reunoista (ei siis mitenkään pysyvä ilmiö). Kun seos on jäähtynyt, vatkataan yksi muna kerrallaan joukkoon. Pursota taikina klönteiksi uunipellille leivinpaperin päälle. Paista tuulihattuja 20-25 minuuttia 200 asteessa. Jäähtyneet tuulihatut täytetään valitsemallasi täytteellä pursottimen avulla.

Vaniljakreemi:

1 rkl sokeria

1 vaniljatanko

2 kananmunan keltuaista

4 dl kermaa

2 rkl maissitärkkelystä

Sekoita sokeri ja vaniljatangosta riivityt siemenet. Sekoita kerman ja kanamunien kanssa kattilassa ja lisää maissitärkkelys. Kiehauta miedolla lämmöllä ja anna jäähtyä.