Hyvää munkkia kaikille!!

Työväen juhlaa pukkaa, sillä sehän on nyt vappu. Ja näin ylioppilaana pitää kaivaa ylioppilaslakki kaapin perukoilta ja valmistautua vappupäivän rientoihin. Vappua tavalla tai toisella juhlitaan myös monissa muissa Euroopan maissa, mutta ainakaan käsittääkseni samanlaisia perinteitä ei ole muualla kuin täällä.

Vappuun kuitenkin kuuluvat ruokapuolelta tietyt asiat kuten sima, tippaleivät ja tietysti ne munkit. Niitä lähdetään tekemään tällä kertaa. Kun nyt ensin on selviytynyt jo melkoisesta vappuruuhkasta kaupassa. Se on jännä miten sinne aina vaan änkeää pahimpaan aikaan, jolloin kaikki muutkin ovat siellä. Ennakointi olisi hyvä asia, mutta ehkä sitten ensivuonna. Kokki alkaa väsyneenä kuitenkin vääntää munkkeja vappuista illanviettoa varten. Ystäville on saatava murua rinnan alle.

Kaikki alkaa tietysti taikinalla. Viisi desiä maitoa lämmitetään kädenlämpöiseksi 0 gramman tuorehiivaa varten. Samalla vatkataan kaksi kananmunaa ja puolentoista desiä sokeria kevyesti keskenään. Tähän vatkattuun kananmunaan ja kaadetaan mukaan lämmitetty maito ja murennettu hiiva sekä tietysti mausteet. Mausteina mukaan menee kaksi teelusikallista suolaa, ruokalusikallinen vaniljasokeria, puolikas putkilollinen kardemummaa sekä yhden appelsiinin raastettu kuori. Jos on todella tehokas raastin, pitää olla tarkka, ettei raasta sormiaan mukaan.

Kunhan edellä mainitut ainekset ovat saaneet rauhassa seota keskenään, lisätään joukkoon pikkuhiljaa suunnilleen kilon verran vehnäjauhoja, eli toisin sanoen 14 desiä. Tässä vaiheessa tämän keittiön yleiskoneen kapasiteetti alkoi tulla äärirajoilleen, eikä jauhoja olisi mahtunut kyllä enää yhtään mukaan. Eikä koneen moottorikaan sitä olisi kestänyt. Jauhojen lisäksi mukaan lisätään myös 150 grammaa pehmeää rasvaa ja sitten taikina alustetaan. Anna valmiin taikinan kohota puolisen tuntia vedottomassa paikassa.

Kohonneesta taikinasta pyöritellään pyöreitä pullia leivinpaperin päälle kohottumaan taas joksikin aikaa. Myöhemmässä vaiheessa ehtii vielä päättää, että tekeekö niistä rinkeleitä vai antaako olla pyöreinä. Anna kohota noin varttin verran. Pullien kohotessa voi laittaa paistorasvan kuumenemaan. Vuosi sitten juuri tähän tarkoitukseen ostettu rasvakeitinkin voidaan nyt kaivaa kaapista. Rypsiöljy käy, mutta täällä napattiin kaupasta mukaan paisto- ja friteerausöljyä.

Munkkien paistamiseen menee tässä operaatiossa se suurin aika, joten ei kannata turhaan hötkyillä. Rasvakeittimellä lämpötilan kun nostaa tuonne 175:n asteen kieppeille, niin munkkirinkilät saa hyvin paistettua. Tee munkkeihin reiät juuri kun olet laittamassa ne rasvaan. Paista molemmilta puolilta kypsiksi asti. Parhaiten sen näkee väristä, kun munkit ovat kauniin ruskeita. Nosta ne talouspaperin päälle lautasella, jotta ylimääräinen rasva jää pois kyydistä. Pienen hetken viilennyksen jälkeen, pyörittele munkit hienossa sokerissa.

Munkit ovat kyllä aika pitkälti parhaimmillaan heti paistamisen ja sokeroimisen jälkeen lämpiminä, mutta kyllä niitä sen jälkeenkin vielä voi syödä. Nyt kun tupa on tulossa täyteen ystäviä vappua viettämään, niin taikina tehtiin täällä talossa tuplana. Jos ihan vain omalle perheelle tekee, niin silloin ei kannata tuplata taikinaa. Niin ja mausta vielä pari sanaa, tähän kun laitettiin tosiaan tuota appelsiinin kuorta, niin se tuo kyllä hienon vivahteen munkkiin. Jotenkin sellaisen raikkaan maun. Eli suosittelen näitä jo muutaman syöneenä tätä ihan täysin.

Resepti: 

5 dl maitoa

2 munaa

1,5 dl hienoa sokeria

50 g tuoretta hiivaa

2 tl suolaa

1 rkl vaniljasokeria

2 tl kardemummaa

1 appelsiinin raastettu kuori

n. 14 dl vehnäjauhoja

150 g pehmeää tai juoksevaa rasvaa

Viekö tämä ruoka kielen mennessään? Keitetty naudankieli.

Tästä alkaa nyt muodostua erittäin toimiva perinne. Aina, kun eräs ystävämme saapuu kaupunkiin ja viipyy luonamme, hän tuo jotain mukanaan. Edellisellä kerralla kyseessä oli sian pään puolikas ja tällä kerralla mukana tuli kokonainen naudan kieli. Voisikohan tätä alkaa odottaa muiltakin vierailta? Vapuksi ainakin on ystäviä tulossa, joten ehkäpä tästä voisi vihjata. No ehkä sitä ilmankin pärjätään.

Tämä kyseinen kieli saapui Kullaalta asti, Tenhon Maatilalta, joka tuottaa kunnon luomulihaa. Sieltä taisi aikaisemmin tulla sian pääkin. Varmasti näitä lähempääkin olisi saanut, jos olisi kauppahalleissa pyörähtänyt, mutta kun ystävämme ehdotti, että voisi tuoda näitä mukanaan, niin mikäs siinä sitten. Ei tullut mieleenkään kieltäytyä siinä vaiheessa.

Yksi tuore kieli siis ilmestyi pöydälle. Sitä onkin tuossa hauska ihmetellä. Toisaalta, kun on kotoisin maatilalta, jossa aikoinaan oli myös lihakarjaa, niin naudan kieli ei nyt ole ihan niin eksoottinen asia. Karhea se jokatapauksessa on.

Esivalmisteluna kieltä harjataan juoksevan veden alla. Harjattu kieli laitetaan kattilaan ja kylmää vettä perään. Laita vettä niin, että kieli peittyy kunnolla. Tässä kymmenen litran kattilassa se tarkoittaa aika isoa vesimäärää. Keittämisen aikana sitä saa muutamaan otteeseen taas lisätäkin. Suolaa tarvitaan tietysti ja sitä holahti kattilaan nelisen ruokalusikallista. Maustepippureita mukaan lisättiin 10 kappaletta ja laakerinlehtiä neljä. Sitten kielen annetaankin kiehua rauhassa kolmen tunnin ajan. Kuori pinnalta taas siihen muodostuvaa vaahtoa.

Kun kieli on keittynyt tarpeeksi, otetaan se kattilasta ja sen pinta viilennetään mahdollisimman nopeasti sellaiseksi, että siihen pystyy käsin koskemaan. Parhaiten tämä onnistuu juoksevan kylmän veden alla. Kielestä kuoritaan valkoinen kalvo, jonka pitäisi tässä vaiheessa lähteä hyvin irti.

Tästähän tuli loppujen lopuksi vähän tällainen "soitellen sotaan" -tyylinen juttu, sillä kielen keittymisen aikana selaillut internet-lähteet paljastivat muutamiakin asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin. Yksi näistä tärkeimmistä asioista oli suolan lisääminen. Naudan kielen kanssa suola ei ilmeisesti olekaan ollenkaan välttämätöntä ja itseasiassa vain sitkeyttää kieltä. Näin ainakin muualla sanotaan. Lopputuloksen mausta ei kyllä silti ole valittamista. Eikä se nyt mielestäni mitenkään hirveän sitkeätäkään ollut. Suurin ongelma on vain sen ajatuksen kanssa, että siinä on naudan kieli edessä. Tästä kun pääsee yli, niin voi käydä herkuttelemaan.

Resepti:

n. 1,7 kg kieli

10 maustepippuria

vettä niin että kieli peittyy

n. 3 rkl suolaa

4 laakerinlehteä

Piparjuurikastike kielen kaveriksi

Otetaan 50 grammaa margariinia ja kiehautetaan kattilassa ja sitten lisätään sekaan kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja. Jahka nämä ovat keskenään sekoittuneet, lisätään joukkoon kaksi desiä kielen keitinlientä sekä noin desin verran vettä. Nesteiden suhteet voi itse katsoa sopivaksi, riippuen keitinveden suolaisuudesta. Kaksi ruokalusikallista raastettua piparjuurta ja kaksi teelusikallista sitruunamehua vielä sekaan ja kastike alkaa olla valmista.  .

Resepti:

50 g margariini

2 rkl vehnäjauhoja

2 dl keitinvettä

1 dl vettä

2 rkl raastettua piparjuurta

2 tl sitruunamehua

Vanhan ajan makaronilaatikkoa

Hetkonen, näkeekö tässä nyt ihan kahtena? Ei sentään ihan näin ole kuitenkaan käynyt, vaan keittiön pöydällä oikeasti ON makaronilaatikkoaineet tuplana. Sillä erotuksella, että pöydän toisella puolella on myös jauhelijaa ja toisella ei. Tuplasti siis tekemistä ja tuplasti syötävää, mutta kirjoittamista ei tarvitse harrastaa tuplana.

Makaronilaatikko ei todellakaan ole ihan yhtä vanha perinneruoka, mitä vaikkapa Lemin särä, mutta on se melkolailla vakiintunut kotiruoka. Itselle se ainakin tulee lähestulkoon aina ensimmäisenä mieleen, kun joku kysyy jotain tyypillisistä suomalaisista ruuista. Itselle se ainakin on läheisempi ruoka, kuin esimerkiksi karjalanpaisti. Hollannissa vaihto-opiskelijana ollessani tein itse lihamakaronilaatikkoa pariin otteeseen muille vaihto-opiskelijoille ja ainakin ruoka aina teki kauppansa. Helpommin tämä alas menee varmasti kuin mämmi tai joku muu vastaava, mitä aina tuputetaan vierailijoille erikoisherkkuna.

Oli kyseessä sitten kumpi versio vaan, niin makaronit vaan kiehumaan kypsäksi. Suolaa vähän keitinveteen mukaan ja antaa kiehua. Näitä laatikoita varten haettiin kaupasta perinteisen mallista putkispagettia, joka on siis loogisesti isompaa, putkimaista spagettia. Sen voi katkaista keitinveteen vaikkapa neljään osaan, niin ei tule liian pitkiä pätkiä. 

Makaronien keittyessä valmistaudutaan eri laatikoihin. Otetaan ensiksi vaikka lihamakaronilaatikko. Ruskista jauheliha ja lisää suola ja pippuri. Vatkaa kananmunat ja sekoita joukkoon maito. Jauhelihan ruskistuttua ja makaronien keityttyä voidaan nämä sekoittaa keskenään ja latoa rasvattuun paistovuokaan. Kaada joukkoon munamaitoseos ja ripottele päälle ohut kerros korppujauhoja. Paista 175-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia.

Lihattoman makaronilaatikon kanssa toimitaan silti lähestulkoon samoin. Vatkataan kananmunat ja sekoitetaan joukkoon maito sekä suola, sokeri ja muskottipähkinä. Keitettyjä makaroneja ladotaan voideltuun vuokaan ja juustoraastetta ripotellaan kerrosten väliin. Itse käytimme juustoa tuollaisen desin verran, mutta sitä voi laittaa oman maun mukaan. Kaada munamaito vuokaan ja päälle voit vielä laittaa jokusen voinokareen. Paista 175-asteisessa uunissa 50 minuuttia.

Resepti:

Makaronilaatikko

200 g makaroneja

0,5 l maitoa

2 kananmunaa

0,5 rkl suolaa

1,5 rukl sokeria

1/4 tl muskottipähkinää

2 rkl voita tai margariinia

Juustoraastetta

Lihamakaronilaatikko

150 g makaroneja

400 g jauhelihaa

0,5 l maitoa

2 kananmunaa

Suolaa

Pippuria

2 rkl voita tai margariinia

1-2 rkl korppujauhoja

Raikasta rahkapullaa pääsiäisen iloksi

Pääsiäisteema jatkuu edelleen. Tai no, miksi ei jatkuisi, sillä nythän on pääsiäinen. Valittavana olisi pashaa, pääsiäiskakkua ja vaikka mitä muuta, mutta rahkapulla oli nyt lähinnä sydäntä tällä hetkellä. Sitä siis. Ja en voi väittää, etteikö pieni herkuttelu sopisi mukavasti pääsiäiseenkin. Tuossa aiemmin tuli juteltua kokin kanssa pääsiäisen ruokaperinteistä ja en ainakaan itse tunnista, että omassa perheessäni olisi sellaisia pahemmin ollut. Kokin perheessä puolestaan on aina ollut jotain erityisesti pääsiäiseen liittyviä perinteita. No, ehkä voisin itse yrittää leipoa vaikka näitä tästä eteenpäin pääsiäiseksi joka vuosi. Katsotaan.

Rahkapullissa on se hyvä puoli, että rahkan ansiosta niistä saa hyvinkin monenlaisia versioita aikaiseksi jos haluaa. Jos ei itse innostu tekemään omien suosikkimakujen mukaista rahkaa, niin kaupasta löytyy jos jonkinlaista leivontarahkaakin ja vaikka minkä makuisena. On aivan pakko myöntää, että joskus tulee syötyä niitä ihan sellaisenaankin. Oho.

Pullataikinoita on tässä jo pari erilaista tehtykin ja mikäli laskiaispullat miellyttivät, niin taikinan voi tehdä sillä ohjeella. Tai sitten tällä alla olevalla, joka taas eroaa piirun verran niistä edellisistä. Lämmitä viisi desiä maitoa kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen 50 grammaa kuivahiivaa. Sen jälkeen sekoitetaan mukaan yksi kananmuna ja kaksi desiä sokeria. Kardemummaa tulee ruokalusikallinen ja suolaa teelusikallinen. Koko taikinaan tulee vehnäjauhoja puolentoista litraa, mutta tässä vaiheessa siihen laitetaan noin puolet.

Kun olet sekoittanut edellä mainitut ainekset tasaiseksi, alustetaan loput jauhot taikinaan. Käsin, yleiskoneella, kumpi sitten onkaan mieluisampi tapa. Täällä yleiskone saapui apuun. 200 grammaa pehmeätä voita lisätään myös loppujen jauhojen kanssa ennen kuin taikinaa vaivataan. Vaivaamisen jälkeen taikinan tulisi olla mukavan kimmoisaa. Jätä taikinakulho puoleksi tunniksi lämpimään vesihauteeseen ja liinan alle kohoamaan.

Kohonnut taikina kaadetaan leivonta-alustalle, jolle on ripoteltu jauhoja. Pyörittele taikinasta suurimmat ilmakuplat pois ja ota siitä noin 100 gramman kokoisia paloja pullia varten. Näistä tulee kohtalaisen isoja pullia, mutta jos haluaa pieniä, niin sitten ottaa vaan pienempia paloja. Pyörittele palat pyöreiksi pulliksi ja paina lasilla (isojen pullien kanssa myös ISO lasi) keskelle kuoppa, johon rahkatäyte laitetaan. Ennen täytteen laittamista pullat kuitenkin voidellaan kananmunalla ja niiden päälle ripotellaan raesokeria (ei ole pakko jos ei halua).


Rahkatäytteen tekeminen onkin simppeliä. Tarvitaan vain 250 grammaa rahkaa, yksi kananmuna, kaksi teelusikallista sitruunamehua, kolme ruokalusikallista aprikoosimehua tai -lientä, 0,75 desiä sokeria ja teelusikallinen vaniljasokeria. Sekoita kaikki sievästi keskenään ja täyte on valmis. Lisää se pulliin tehtyihin painaumiin tasaisesti ja lisää päälle vielä pari aprikoosin viipaletta. Paista 220-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia. Tämä taas riippuu uunista ja pullien koosta.


Valmiit pullat olivat todella herkullisia. Ja sana "olivat" viittaa siihen, että niitä ei kauhean kauaa ollut jäljellä. Tämä itsetehty makurahka toimi varsin hyvin täytteenä ja aprikoosi tuo mukavasti keväistä ilmettä pullalle. Itse kun (/jos) rupean pullia leipomaan, niin aion tosiaan kokeilla paljon erilaisia rahkatäytevaihtoehtoja. Mutta nyt taitaa olla aika nauttia pääsiäisestä ja kutakuinkin viimeisestä rahkapullasta.

Resepti:

5 dl maitoa

50 g tuorehiivaa

1 kananmuna

2 dl sokeria

1 rkl kardemummaa

1 tl suolaa

n. 1,5 l vehnäjauhoja

200 g pehmeää voita

kananmunaa voiteluun

raesokeria koristeluun

Rahka:

250 g rahkaa

1 kananmuna

2 tl sitruunan mehua

3 rkl aprikoosin lientä tai mehua

0,75 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen tuorehiiva. Lisää kananmuna, sokeri, kardemumma ja suola. Mukaan laitetaan noin puolet jauhoista. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja pehmeä voi ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Anna kohota liinan alla lämpimässä vesihauteessa puoli tuntia. Käsittele kohonnutta taikinaa jauhoisella alustalla. Ota tasakokoisia paloja ja pyörittele pulliksi. Paina keskelle kolo lasinpohjalla. Voitele pullat kananmunalla ja ripottele raesokeria koristeeksi. Valmista rahkatäyte sekoittamalla sen aineet yhteen ja täytä pullien painaumat sillä. Paista 220-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia.

Pääsiäisen suuri yllätysmunatesti

Tehdäänpä heti alkuun yksi asia selväksi: muutkin syövät pääsiäismunia kuin vain lapset. Näin se vain on. Ihan saa siis hyvällä omallatunnolla aikuisetkin syödä suklaamunia ja nauttia niistä löytyvistä yllätyksistä. Jos siis yllätykset ovat hyviä... Näinhän ei suinkaan aina ole. Kauppojen hyllyiltä löytyy ainakin näennäisesti vaikka kuinka monta erilaista vaihtoehtoa, joten minkä niistä sitten valitsisi? Tästä tuli tietysti mieleen tehdä testi ja vertailla yllätysmunia.

Joten ei muuta kuin pääsiäismunia metsästämään. Noista kahdesta suurimmasta lähialueen marketista löytyi varmaan kaikki merkittävimmät suklaamunat. Joskin oli järkytys huomata, että Kyöpelivuori-munia ei ole enää missään saatavilla. Niiden tekeminen on ilmeisesti lopetettu vallan. En tykkää yhtään.

Pääsiäismunajahdin lopputuloksena keittiön pöydällä oli noin 700 grammaa suklaata maisteltavana. Tuumasta toimeen vaan ja suklaata ääntä kohti. Näitä yllätysmunia maistellessa huomasi myös sen, että vaikka erilaisia munia on näennäisesti tarjolla vaikka kuinka monta, ovat lähes kaikki niistä kotoisin Italiasta. Monet ovat jopa ihan samalta tehtaalta.

Kannattaa katsoa päivämäärät aika tarkkaan munista, sillä ne missä on "parasta ennen" päivämäärä on parin vuoden päähän ovat todennäköisesti parempia maultaan. Lisäksi eri tuotantoerien suklaa saattaa maistua erilaiselta. Ja yksi lisähuomio oli se, että luontainen vanilja-aromi tarkoittaa yleensä parempaa makua.

Ei liene kauhean yllättävää, että Kinder, ainakin meidän mielestä, maistuu parhaimmalta. Kaikkein suurin pettymys oli se, että suomalaista suklaamunavaihtoehtoa ei ollut tarjolla vaikka Angry Birds munista sen käsityksen ensin saikin. Miksiköhän näin on? Italian vankka asema pääsäismunien valmistusmaana tuli kyllä yllätyksenä.

Monet mukamas erilaiset pääsiäismunat tosiaan olivat käytännössä ihan samaa suklaata samalta tehtaalta, joten oikeasti tarjolla ei ole kovinkaan montaa erilaista vaihtoehtoa. Tietysti kääre on erilainen, mutta siihen se sitten jääkin. Huonoimpia olivat nuo useamman munan pakkaukset, mutta sitä jotenkin osasi odottaa.

Alempana jokaisesta vielä erikseen jotain kommentteja. Kommenttien taso, loogisuus ja objektiivisuus nyt on mitä on, mutta näillä mennään.

Hello Kitty -yllätysmuna (valmistusmaa Italia)


Plussat

• kaunis pinkki kääre
• valkosuklaa on hyvää ja se on erikseen
• kohtalaisen paksu kerros suklaata

Miinukset

• jotenkin joulukalenterimainen maitosuklaa, melko rasvaista
• yllätyksenä Hello Kitty -killutin... tylsää, ei mitään koottavaa
• samalta tehtaalta kuin Spiderman, 

SM-Liiga -yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat

• sopii jääkiekkofaneille, sillä yllätyskin on jääkiekkoon liittyvä
• valkosuklaa ja maitosuklaa erikseen

Miinukset

• jokin outo sivumaku suklaassa 
• jääkiekko ei ole lähellä sydäntä, joten yllätys ei säväytä

Spiderman -yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat

•  taas erilliset suklaapuolet
• sarjisfaneille

Miinukset

• yllätys ei ole erityisen hyvää muotoilua

Rölli -yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat

• selkeästi kaakaonmakuinen
• perushyvä pääsiäismuna
• koottava yllätys

Miinukset

•  ei valkosuklaata (ja tykkään valkosuklaasta)

Lentokoneet - yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat

• luontainen vanilja-aromi valkosuklaassa
• valkosuklaata
• yllätyksenä pyyhekumi kynän päähän (käytännöllinen

Miinukset

•  yllätyksenä pyyhekumi kynän päähän (tylsä... blah)

Disneyn Timon -yllätysmuna (valmistusmaa Saksa)

Plussat

•  Disneyn piirrettyjä hahmoja yllätyksenä

Miinukset

•  testin yllätysmuna vähän vanhempaa satsia, joten suklaa ei ollut parhaimmillaan
• vähän ummehtunut maku jopa
• ei valkosuklaata
• voi osallistua kilpailuun netissä, mutta kyseinen kilpailu päättyi vuonna 2012

Aku Ankka -yllätysmuna (3 kpl pakkaus, valmistusmaa Italia)

Plussat

• Aku Ankka -hahmoja yllätyksenä
• 3 munaa paketissa

Miinukset

• suklaan maku ei ole huono, mutta ei mene suosikkilistallekaan

Mister Magic Surprise -yllätysmuna (6 kpl pakkaus, valmistusmaa Italia)

Plussat

• 6 kpl munia

Miinukset

•  ei maistu hyvältä, jolloin 6 munaa on liikaa

 Kinder -yllätysmuna (valmistusmaa Ruotsi?)

Plussat

• valkosuklaan ja suklaan yhdistelmä toimii
• yllätykset yllättävät useimmiten

Miinukset


Minni Hiiri - yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat

• isompi koko, enemmän suklaata

Miinukset

•  isosta koosta huolimatta sisällä oleva yllätys oli silti pieni

My Little Pony - yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat

• isompi koko
• tummempaa suklaata (kokki tykkää)

Miinukset

• tummempaa suklaata (minä en tykkää)
• tässäkin vain pieni yllätys

Angry Birds -yllätysmuna (valmistusmaa Saksa)

Plussat

• isompi koko
• erilainen pinta suklaassa
• kermainen maku, pehmeä ja suussasulava
• iso yllätys
• Angry Birds -faneille mieluisia yllätyksiä

Miinukset

• ei ole valmistettu Suomessa, vaikka Fazer on valmistuttaja
• sormet on suklaassa heti, sulaa nopeasti
• joku jännä sivumaku, mutta ei silti välttämättä huono sellainen

Transformers -yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat

• isompi koko, enemmän syötävää

Miinukset

• outo maku, jotenkin kuminen
• pieni yllätys isossa munassa

Hevisaurus -yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat

• isompi koko
• Hevisauruksen ystäville Hevisauruksia

Miinukset

• maistuu/haisee siltä sisällä olevalta yllätysmunalta, muovinen
• pieni yllätys

Charm Kitty -yllätysmuna (valmistusmaa Italia)

Plussat

• isompi koko
• vaniljainen maku

Miinukset

• pieni yllätys

Kinder -suuri yllätysmuna (valmistusmaa Ruotsi?)

Plussat

• suurin testatuista munista
• myös yllätyksen koko on samassa mittakaavassa
• takuuvarmaa Kinder-laatua

Miinukset

• hinta, lähes 7 euroa

Mämmiä prkl.

Mämmiä mämmiä mämmiä. Tuota (lähes) kaikkien ulkomaalaisten kyseenalaistamaa perinneruokaa. Onhan se nyt myönnettävä, että ei se välttämättä kovin houkuttelevan näköistä ole. Silti sitä on kokeiltava tehdä ihan alusta asti. Tässä vaiheessa voi vähän konsultoida Marttojen nettisivuja ja heidän ohjeen pohjalta tähän haasteeseen lähdetään. Ja heti alkuun voi sanoa, että tämä ei kuulu kategoriaan "nopeat ja helpot".

Mämmin on ilmeisesti aikoinaan keksinyt joku pääsiäistä edeltävään paastonaikaan helpotusta haluava henkilö. Paaston aikana kun ei saa(nut) syödä mitään makeaa. Muutenkin vanhoina aikoina tämä alkukevät ei ole ollut sitä monipuolisinta aikaa, kun ruoka-aineita mietitään. Edellisen kesän ja syksyn varannot varmasti ovat olleet aika vähissä ja maa ei ole vielä uutta satoa alkanut kasvattaa. Eli sillä oli mentävä mitä oli. Joku siis keksi imellyttää ja mallastaa jyviä ja loppu onkin historiaa.

Kuten jo tuossa pari lausetta sitten tuli mainittua, mämmintekoon menee aikaa. Ja toinen varoituksen sana; tällä ohjeella tulee paaaaaljon mämmiä. Kannattaa siis viedä osa naapureille tai sukulaisille, ellei nyt satu olemaan ihan hulluna mämmiin. Missä tietystikään ei ole mitään väärää jos on hulluna mämmiin.

Mämmin teko aloitetaan jokatapauksessa sillä, että laitetaan puolentoista litraa vettä keittymään. Vesi otetaan levyltä sen alkaessa poreilla. Tähän veteen sekoitetaan 250 grammaa mämmimaltaita ja 400 grammaa ruisjauhoja. Puuhaarukka ei ollut hyvä valinta sekoittamiseen, joten vispilä tai muu vastaava on suositeltavampi. Ripottele sekoitetun mämminalun päälle vielä hieman ruisjauhoja.

Peitä kattila kannella. Niin ja nyt on ehkä myöhäistä jo, mutta kattilan kannattaa olla heti alusta tarpeeksi iso. Kokki teki tätä 10 litran kattilalla ja vaikka siihen nyt jäi vielä reippaasti tilaa, niin ei se huono ratkaisu ollut. Anna mämmin nyt imeltyä kahden tunnin ajan lämpimässä paikassa. Uunissa 50-70 asteen lämpötila on toimiva, mutta ainakin oma uunimme oli hyvin yhteistyöhaluton ja oli aina menossa liian kylmäksi tai kuumaksi. Lämpömittari ja jatkuva tarkkailu auttaa asiaa.

Seuraava vaihe alkaa ensimmäisen imellyttämisen jälkeen. Kuumenna kaksi litraa vettä taas poreilevaksi ja lisää se mämmiseoksen joukkoon. Sekoita joukkoon vielä 250 grammaa mämmimaltaita ja 400 grammaa ruisjauhoja. Taas sekoitetaan kaikki tasaiseksi, ripotellaan jauhoja päälle ja annetaan imeltyä jälleen kahden tunnin ajan ainakin. Kolmekin tuntia voi antaa imeltyä jos vaan jaksaa odotella. Maista, että onko seoksessa mielestäsi tarpeeksi makeutta. Jos ei, niin anna imeltyä lisää.

Imellyttämisen aikana enstyymit pilkkovat tärkkelystä maltoosiksi ja näinollen lopputulos maistuu makealta. Kaiken tämän imellyttämisen jälkeen päästään kolmanteen vaiheeseen, jossa mämmin tulisi olla löysän puuron vahvuista. Jos tarvetta on, niin ruisjauhoja voi lisätä vielä tässä vaiheessa. Nyt hoidetaan myös maustaminen, eli sekaan laitetaan kaksi desiä siirappia, kolme ruokalusikallista pomeranssinkuorta ja kaksi teelusikallista suolaa.

Keitä seosta 10 minuutin ajan ja hämmennä sitä koko ajan, ettei se vaan pala pohjaan. Eli ei vessataukoja tässä välissä. Jäähdytä valmis seos haaleaksi. Kylmäksi asti ei tarvitse siis mennä. Jaa mämmi uunin kestäviin astioihin, jos ei nyt perinteisiä tuohituokkosia satu olemaan käsillä. Kaupasta saatavat kertakäyttöiset foliovuuat toimivat myös. Jätä noin kolmannes kuohumisvaraa kuhunkin vuokaan. Päälle lisätään vielä pari ruokalusikallista kylmää sokerivettä, jotta mämmi ei kuorettuisi kovin vakavasti paiston aikana. Sokeriveteen tulee desi vettä ja puoli desiä sokeria.

Paista mämmiä 170-asteisessa uunissa noin kaksi tuntia. Valmis mämmi vain uunista ulos ja annetaan jäähtyä. Jos hirveästi mämmihammasta kolottaa, niin voihan sitä mennä maistelemaan jo tässä vaiheessa, mutta parhaimmillaan mämmi olisi vasta parin päivän kuluttua. Ja perinteisesti mämmin kanssa käytetään vain maitoa tai kermaa ja sokeria. Siitä sitten vaan nauttimaan tästä pääsiäisherkusta.

 Resepti:

Ensimmäinen vaihe: 

1,5 l vettä

250 g mämmimaltaita

400 g ruisjauhoja

Kuumenna vesi poreilevaksi ja ota pois levyltä. Sekoita joukkoon mämmimaltaat ja jauhot. Ripottele valmiin seoksen päälle vielä vähän jauhoja. Anna imeltyä lämpimässä (n. 50 astetta) kaksi tuntia. 

Toinen vaihe:

2 l vettä

250 g mämmimaltaita

400 g ruisjauhoja

Kuumenna lisää vettä poreilevaksi ja lisää se seokseen. Sekoita mukaan mämmimaltaat ja vehnäjauhot ja anna imeltyä pari-kolme tuntia lämpimässä. 

Kolmas vaihe:
2 dl siirappia

3 rkl jauhettua pomeranssinkuorta

2 tl suolaa

Lisää löysän puuromaiseen mämmiin mausteet, eli siirappi, pomeranssinkuori ja suola. Keitä 10 minuuttia koko ajan hämmentäen. Anna jäähtyä haaleaksi ja annostele vuokiin. Jätä 1/3 pinnasta vajaaksi kuohumisen varalta. Lisää pinnalle vähän sokerivettä ja paista 170-asteisessa uunissa noin 2 tuntia.

Ruokapyramidihuijaus

Postiluukusta tipahti sisään tuossa pari viikkoa sitten kirja nimeltä Ruokapyramidihuijaus. Sitä on tässä sen jälkeen selailtu ja lueskeltu ja nyt voisi tuosta opuksesta vaikka laittaa muutaman sanan tännekin. Kiitokset ensinnäkin kirjasta Atena Kustannukselle sekä tietysti opuksen kirjoittajille, Susanna Kovaselle ja Harri Lapinojalle.

Kirja pureutuu siis tietysti ruuan maailmaan ja erittäin vahvasti myös käsityksiin ruokateollisuudesta, elintarvikkeiden vaikutuksista sekä ruokateollisuuden moraalista. Ei liene kenellekään epäselvää, että erityisesti viime vuosikymmeninä ruokateollisuus on muuttunut ja kehittynyt valtavasti. Joissakin tapauksissa se on hyvä asia ja toisissa taas ei niinkään.

Yksi koko kirjan läpi kulkeva teema tuntuu olevan ruokateollisuuden tutkimus ja sen luotettavuus, eikä tämä tule ainakaan itselle yllätyksenä. Mikäli yhtään seuraa uutisia, niin ainakin viikoittain jokin ruokateollisuuteen liittyvä tuote julistetaan vaaralliseksi, terveelliseksi, superruuaksi tai sairauden aiheuttajaksi. Ja muutaman viikon tai kuukauden päästä tulee esille seuraava tutkimus, joka kumoaa kyseisen väitteen ja väittää taas jotain aivan muuta.

Nimensä mukaisesti kirja myös käsittelee ruokateollisuuden ruokapyramidihuijausta. Lähes kaiken takana tuntuu olevan loppujen lopuksi raha ja politiikka, eikä kuluttajille tarkoitettujen mainosten ja todellisuuden välillä ole juurikaan yhteneväisyyksiä. Hyvänä esimerkkinä voi mainita mainoksissa kedoilla käyskentelevät lehmät, joilla jokaisella on oma nimi. Tätä mielikuvien maitoa ei juurikaan kaupasta saa. Näin maalta kotoisin olevana on myönnettävä, että toki näitäkin maatiloja on, mutta valtaosa maidosta ei kuitenkaan tule näiltä kotitiloilta vaan suurfarmeilta.

Selvää on siis kuitenkin se, että käyttäjä ei todennäköisesti tiedä kuitenkaan koko totuutta käyttämänsä ruoka-aineen takana. Mielikuvat ja imago luodaan huipulla ja käyttäjä luottaa tietoon, joka on puutteellista. Tämä kuulostaa toki kovin epämiellyttävältä ja negatiiviselta, mutta onhan ruokateollisuudessa paljon positiivisiakin asioita tapahtunut. Kaikki ei siis ole niin mustavalkoista, mitä ehkä annetaan ymmärtää.

Ymmärrettävää on se, että vastareaktiona ruokateollisuuden "salamyhkäisyydelle", osa ihmisistä alkaa suosia tuotteita, joiden valmistusketjusta on poistettu turhat välikädet. Mikäli on mahdollista saada kasviksia, lihaa, maitoa tai muuta vastaavia suoraan maatilalta, niin monet varmasti käyttävät sitä mahdollisuutta hyväkseen.

Kaiken kaikkiaan kirja oli siis ihan viihdyttävää luettavaa. Mikäli seuraa uutisia ja mediaa, niin kaikki kirjan esittämät asiat eivät varmastikaan tule yllätyksenä. Se kuitenkin kokoaa kätevästi kasaan monia eri aiheita ja saa varmasti ajatukset liikkeelle.