keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Muuttoilmoitus

www.maku.fi/blogit/perinneruokaa-prkl
Uudet tuulet alkoivat puhaltaa aika navakasti ja veivät tämän blogin kohti Maku.fi-yhteisöä. Blogi siis jatkaa edelleenkin toimintaansa, mutta uudessa osoitteessa. Muistakaahan seurata meitä myös Maku.fi:n puolella. Blogi löytyy täältä tai klikkaamalla kuvaa. Tämä sivu täällä säilyy, mutta ei päivity.


Blogin lisäksi suosittelemme kyllä Maku-lehteäkin. Sieltä löytyy myös hyviä inspiraation lähteitä. 


maanantai 8. syyskuuta 2014

Tilliliha, tuo kouluaikaisten tunteiden herättäjä


Tillilihasta tuntuu lähes jokaisella ihmisellä tässä maassa olevan jonkinlaisia tuntemuksia. Useimmiten vaikuttaa siltä, että nuo tuntemukset ovat negatiivisia ja lähtöisin koulusta. Välillä kyllä mietityttää, että mistä tämä myytti on peräisin, koska en itse muista ainakaan hirveästi tillilihaa kammonneeni ja olen tosiaankin melkoisen valikoiva. Ei se nyt suosikkeihinkaan kuulunut, mutta oli niitä monta muuta inhokkia sitä ennen listalla.

Nyt kuitenkin käydään murtamaan tätä myyttiä, että tilliliha olisi kamalaa. Kauppareissulta mukaan tarttui vajaan kilon naudanpaisti, palsternakkaa, selleriä ja porkkanaa. Kaikki muu oli kai kaapeissa. Ja se mitä puuttuu, niin sen voi juosta nopeasti hakemaan lähi S-Marketista. Siihen kun on edelleenkin matkaa alle 500 metriä. Ja näitä blogeja tehdessä siellä tulee juostua usein.

Naudanpaisti vaan kattilaan kiehuvan lihaliemen sekaan ja sitten alennetaan lämpötilaa niin, että vesi on vain lähellä kiehumispistettä. Lihasta tulee sitkeää jos vesi kiehuu koko ajan. Tällaisen hienon asian oli kokki oppinut koulussa ja pitikin siitä melkein 15 minuutin esitelmän powerpointteineen. No, ei nyt aivan, mutta ei paljoa puuttunut. Niin siis, lihaa kypsymään sopivan kuumaan veteen. Kauho taas pinnalle muodostuva vaahto pois.

Vaahdon keräämisen jälkeen heitellään mausteet mukaan, eli 10 maustepippuria ja 3 laakerinlehteä. Reilun kokoinen tillipuskakin sinne humahti. Sitten lihan annetaan vielä hautua alhaisessa lämpötilassa parin tunnin ajan. Kun liha on tuon ajan hautunut, otetaan sen keitinnesteestä noin litran verran talteen.

Lihan hautuessa valmistetaan vaalea peruskastike eli veloutékastike. Se toimii hyvin pohjana moneenkin erilaiseen kastikkeeseen. Tätä varten tarvitaan 50 grammaa palsternakka, toinen samanmoinen selleriä ja kolmas porkkanaa sekä yksi keskikokoinen sipuli. Freesaa kasviksia kattilassa noin kymmenen minuutin ajan. Lisää 60 grammaa voita ja anna sen sulaa kasvisten joukkoon. Sitten vielä 60 grammaa vehnäjauhoja sekaan ja pyöritellään ne sinne hyvin joukkoon. Talteenotettua lämmintä keitinlientä sekoitetaan mukaan tasaisesti sekoittaen litran verran ja kastikepohjan annetaan hautua tunnin verran. Sen jälkeen se siivilöidään.


Haudutettu liha pilkotaan kuutioiksi. Kastikepohja siirretään taas kattilaan ja lämpimät lihakuutiot lisätään kastikkeen sekaan. Lisää tilli ihan viimeiseksi ja vähän sitruunamehua, pyörittele ne joukkoon ja tilliliha on valmista tarjoiltavaksi. Tillilihan seuraksi sopivat hyvin lihaliemessä haudutetut perunat, jotka valmistuvat kätevästi uunissa. Perunat vaan vuokaan, lihalientä astian pohjalle ja uuniin 175:een asteeseen. Käännetään kerran ja se on siinä.

Hyvin herkullinen lopputulos. Liha oli oikein mureata, kastike maistuvaa ja perunat vielä kruunasivat kokonaisuuden. Eli jos jollakulla jotain traumoja on tillilihasta, niin tätä voimme suositella ihan huoletta.

Resepti: 

800 g naudanlihaa
2 l lihalientä
10 maustepippuria
3 laakerinlehteä

50 g palsternakkaa
50 g selleriä
50 g porkkanaa
60 g voita
60 g vehnäjauhoja
1 l lihalientä (keitinlientä)
Tilliä
Sitruunamehua

Keitä naudanlihaa miedolla lämmöllä lihaliemessä. Kauho vaahtoa pois pinnalta keittämisen ajan. Lisää vaahdon poistamisen jälkeen laakerinlehdet, maustepippurit ja tillipuska. Anna hautua vielä kaksi tuntia. Ota keitinlientä talteen litran verran. Kuutioi liha.

Freesaa kasvikset, lisää voi ja anna sen sulaa joukkoon. Lisää jauhot ja sekoita ne hyvin joukkoon. Lisää lihalientä vähän kerrallaan tehokkaasti sekoittaen. Anna seoksen pulputella kevyesti tunnin verran. Siivilöi kastike. 

Lisää kastikepohjaan lihakuutiot. Myös tillit ja sitruunamehu pääsevat mukaan ihan vähän ennen tarjoilua. Tarjoile tilliliha perunoiden kera ja nauti. Pääse yli traumoista.




torstai 4. syyskuuta 2014

Herkkutattirisotto "hurjasta" sienisaaliista

Nyt kun on uhmattu luonnonvoimia, villipetoja ja muita sientenpoimijoita, niin voi tehdä jotain sieniruokaa. Voisihan sitä vaikka pizzankin tilata, mutta kun näiden sienten eteen on nyt melkolailla nähty vaivaa, niin pakko niistä on jotain tehdä. Oli tosiaan jonkin verran ryysistä metsissä eikä sienisato ollut mikään kovin kattava, mutta jos maalta löytäisi vielä vähän myöhemmin lisää. Kokilla on nyt kyllä siihen malliin jo tatinkuvat silmissä ja kuola valuu suusta, että pakko tuon on päästä sitä herkkutattirisottoaan tekemään.

Viipaloi sienet suikaleiksi. Ei tarvitse liian ohuiksi suikaloida, sillä vähän pulskemmat viipaleet tuovat lisää tekstuuria risottoon. Samaan syssyyn voidaan salottisipulit kuoria ja hienontaa. Nämä salottisipulit olivat oikeasti tosi pieniä, joten jos käteesi osuu keskikokoisempia sipuleita, niin silloin määrää voi tietysti vähentää. Sitten vielä kaksi valkosipulinkynttä pieneksi silpuksi.

Molemmat sipulit nakataan kuumaan paistinpannuun, jossa on reilusti öljyä. Tämä siitä syystä, että nuo neljä desillistä riisiä heitetään myös pannulle, jossa niiden tulisi saada öljyn avulla läpikuultava olemus. Sienetkin haluavat mukaan ja ne saavat toki pannulle myös mennä. Seosta saa aika aktiivisesti pyöritellä, sekotella ja nostella, että mikään kohta ei pala ja kaikki puolet saavat kosketusta pannuun. Tämän jälkeen lisätään pannulle pari desiä kuivaa omenasiideriä. Crowmoorilta löytyi oikein extra kuivaa, joten sitä on nyt täällä pannulla. Kuiva valkoviini on se yleisempi vaihtoehto, mutta kokeiltiin nyt tällä.

Siiderin haihduttua suurimmilta osin aletaan seokseen lisätä pikkuhiljaa kuumaa kasvislientä. Eli tätä jos on ihan kasvisliemenä tai sitten kasvisliemikuutioista tehtynä, niin kumpi vaan käy. Lientä tarvitaan varalle puolisentoista litraa ja sitä lisätään aina sitä mukaa, kun sitä risotosta haihtuu pois ja imeytyy riisiin. Tämä tietysti lopetetaan, kun riisi on valmista. Riisin ei siis pidä olla täysin pehmeätä. Seos vaikuttaa siis silloin kutakuinkin löysältä puurolta. Tällä riisimäärällä sitä helposti kyllä uppoaa ainakin yli litra.


Valmis herkkutattirisotto otetaan levyltä pois ja sen joukkoon sekoitetaan kolme ruokalusikallista voita. Hetken päästä lisätään 1-2 desiä parmesan-raastetta ja pyöritellään sekin mukaan. Risotto tarjoillaan heti sen valmistumisen jälkeen, joten jos joku illallisseurueesta on myöhässä niin voi voi. Herkkutattirisotto ei odota ketään eikä soittele perään.

Kokki nyt sai kyllä jonkinlaisen kohtauksen tuosta risotosta ja väittää sen olevan parasta mitä on koskaan maistanut. Joskin vähän hapokkuutta olisi vielä kaivannut. Itse en nyt osaa sanoa, kun sienirisottoja ei hirveästi tule syötyä. Ihan jees tämä oli ja vielä voin väittää ihan maistaneeni kaiken vaikka flunssa kovasti onkin pukkaamassa päälle. Kyllä tätä voi toistekin syödä.

Resepti:

1,5 l kasvislientä
1 l tuoreita herkkutatteja
4 dl risottoriisiä
5 pientä salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
2 dl kuivaa omenasiideriä/valkoviiniä
3 rkl voita
Parmesan-juustoa raasteena

Viipaloi sienet, hienonna sipuli ja valkosipuli. Nakkaa sipuli ja valkosipuli kuumalle pannulle, jossa on reilusti öljyä. Lisää riisit ja lisää tarvittaessa öljyä. Riisien ollessa kuulaita lisätään pannulle myös sienet. Nostele ja pyörittele seosta. Lisää siideri. Sen haihduttua aletaan lisätä kasvislientä aina pari kauhallista kerrallaan. Anna taas imeytyä ja haihtua ja toista operaatio kunnes seos vaikuttaa löysältä puurolta. Ota pannu pois levyltä, sekoita joukkoon voita ja parmesanraastetta. Tarjoile heti.







keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Jos metsään haluat mennä nyt...

Niin et ole siellä varmastikaan yksin. Sen verran paljon on sienestäjiä näihin aikoihin liikkeellä, joten herkkutateista varsinkin saa olla erittäin tarkkana. Niitä on tällä hetkellä kuulemma hyvinkin paljon tarjolla, joten sienikorin täyttymisen ei luulisi olevan niin hankalaa. Mutta tietysti jos siellä samalla metsäalueella on kymmeniä muitakin ja itse on vähän myöhässä, niin suurimmat herkkutattihavainnot tekee niillä kohdillä, missä tatteja on siistitty ja leikelty.

Sipoonkorven kansallispuistossa kun kävi pyörähtämässä niin autoja oli aika tiuhaan tahtiin tienvierustoilla. Sitten tässä sienestämisessähän on vielä se pienoinen ongelma, että itse tunnistan lähinnä vain kärpässienet, korvasienen ja kantarellin. Niin ja nyt tietysti tunnistan myös herkkutatin. Siinäkin meni jonkin aikaa ja kokki sai koko ajan tunnistaa jos jonkinlaista sientä, mitä hänen luokseen raahattiin. Eipä osunut itseasiassa yhtäkään tattia oman reitin eteen, mutta kokki ja toinen kaveri saivat sentään liki kymmenen sientä kasaan. Kaikkea muuta sangen jännittävää kansallispuistosta kyllä löytyikin. Autonromuja, renkaita, jotain kodinkoneiden palasia. Nämä eivät mielestäni kyllä kansallispuistoon kuulu.


Kokin vanhemmilta onneksi kantautui villiä huhua, että maaseudulla sieniä olisi kuin... noh... sateella. Eli niinkin paljon, ettei tarvitse montaakaan metriä liikkua, kun kopan saa jo täyteen. Joten voipi olla, että kokki ainakin tekee pikavisiitin kotiseuduilleen ja tulee takaisin auto täynnä sieniä. Mitäköhän niistäkin sitten tekee? Se tuskin on ainakaan kokin mielestä ongelma, sillä sienet näkyvät maistuvan aika hyvin. Reseptejä odotellessa siis... Ennen kuin vauhtiin päästään, niin osa sienistä menee jo sellaisenaan tryffeliöljyn, suolan ja pippurin kera. 




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Suositut tekstit