maanantai 30. kesäkuuta 2014

Perinteinen kinuski

Mansikkakausi jatkuu vauhdikkaasti ja noita herkullisia marjoja varmasti on moni jo maistellutkin. Joskus niiden seuraksi kaipaisi ehkä mahdollisesti kenties jotain muutakin kuin vain kermavaahtoa. Siis joskus. Kauhean usein ei tule tilanne vastaan, että kermavaahto ei riittäisi, sillä kermavaahtohan on hyvää. Tai sitten olet esimerkiksi tekemässä kakkua, johon haluat kinuskikuorrutetta.

Oli tilanne sitten mikä hyvänsä, oletuksena on nyt se, että siihen tarvitaan ja halutaan kinuskia. Eli kinuskia siis tehdään. Mummon keittokirjan kätköistä löytyi resepti, joka poikkeaa hieman perus kinuskiohjeista. Tätäkin kokki teki hieman säveltäen tosin. Suurin ero on se, että tässä ei käytetäkään fariinisokeria vaan ihan tavallista hienoa sokeria. Sitä tarvitaan kaksi desiä ja sama määrä tarvitaan kermaa. Tämän lisäksi tarvittaisiin vielä kaksi ruokalusikallista voita.

Sulata sokeri kattilassa. Ei saisi sekoittaa, mutta ei nyt ihan paikallansakaan voi antaa olla. Ja ei kannata pitää levyä täysillä. Sokeri palaa pohjaan todella helposti. Kun sokeri on suunnilleen kuparinväristä, voidaan se ottaa kuumalta levyltä pois. Sekoitetaan siihen joukkoon kuumennettua kermaa, jonka siis saa mikrossa nopeasti kuumennettua. Suunnilleen puolet on hyvä lisätä tässä vaiheessa. Tätä seosta kun hieman pyöräyttää lastalla, niin viimeistään siinä vaiheessa se kuohahtaa. Sekoittele rauhallisesti ja lisää loput kermat. Sulaneen sokerin ja kerman pitäisi sekoittua näin hienosti kinuskiksi. Lisää joukkoon vielä voi ja anna senkin sulaa sekoitellessa.


Kinuskin on hyvä antaa vähän jähmettyä ja jäähtyä, tekee sillä sitten mitä vaan. Erityisesti, jos se on menossa kermavaahdon lähelle, ei sitä kannata lisätä kuumana. Tästä saa kyllä mukavan lisän taas moniin jälkiruokiin, leivonnaisiin, marjojen ja hedelmien kerta tai voihan sitä syödä nyt ihan sellaisenaankin jos haluaa. Maultaan kinuski on mukavan paahteinen.

Resepti

2 dl sokeria
2 dl kermaa
2 rkl voita

Sulata/ruskista sokeri kattilassa kuparinruskeaksi. Lisää joukkoon puolet kermasta ja sekoittele rauhallisesti. Lisää loput kermasta ja tämän jälkeen voi. Anna vähän jäähtyä ja paksuuntua. 

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Raikkaita mummon kurkkuja

Kesä on raikkaan kasvisadon aikaa ja miksipä ei rupeaisi nauttimaan siitä heti samantien. Kaupoissa onkin jo jonkin aikaa vilahdellut esimerkiksi avomaan kurkkuja ja niistähän saa aikaiseksi hyvinkin kesäisen ja raikkaan herkun. Mummon kurkut olisivat nyt melko hyvä vaihtoehto tähän väliin. Ainakin kokin teki nyt niitä kovasti mieli.

Nämä ovat ainakin taas helppoja tehdä, sillä mitään ei tarvitse keittää eikä valmistaa pitkää aikaa uunissa. Kaupasta tarvitaan vain muutama avomaan kurkku, etikkaa, sokeria ja tilliä. Suolaa ja vettä varmaan jokaiselta löytyykin jo kotoa. No, todennäköisesti sitä sokeriakin itseasiassa. Oli miten oli, näitä ainesosia tarvitaan.

Sekoita siis yksi osa etikkaa, kaksi osaa sokeria ja kolme osaa vettä keskenään. Jos siis etikkaa on 0,5 desiä, sokeria on tällöin 1 desi ja vettä 1,5 desiä. Lisää joukkoon vielä hyppysellinen suolaa. Kuori ja viipaloi kurkut ja lisää ne nesteeseen. Silppua mukaan vielä jonkin verran tilliä ja anna maustua hetkinen. Tarjoile melko pian, sillä nämä eivät kovinkaan montaa päivää säily hyvinä. Ainakin koostumus lössähtää tosi nopeasti.

Resepti:

4 avomaan kurkkua
0,5 dl etikkaa (10%)
1 dl sokeria
1,5 dl vettä
Suolaa 
Tilliä

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Mansikkakakku synttäreiden kunniaksi

Mikäs tässä juhannusta viettäessa. Ai niin, ne syntymäpäivätkin on sielta tulossa. Kummallakin, kokilla ja myös itsellä. Päivän erotuksella siis. Nyt siis kunnon kolmenkympin kriisi päälle. Sitä ennen pitää kuitenkin saada kakku tehtyä, että on jotain mitä tarjota vieraille, jotka tulevat soittelemaan ovikelloa hieman myöhemmin. Mansikkatäytekakku on täydellinen kesään ja syntymäpäivien viettoon. Itse olen aina ollut perso kakun perään ja taitaapa tuo kulkea muutenkin vähän suvussa. Mikään ei kyllä voita perinteistä mansikkakakkua. 

Tuumasta toimeen. Mittaa johonkin lasiin 6 kananmunaa. Toiseen samankokoiseen lasiin mitataan täsmälleen saman verran sokeria. Ja kolmanteen pistetään vajaa puolet määrästä perunajauhoja ja loput täytetään vehnäjauhoilla. Eli tässä ei niinkään pelata grammoilla vaan mitoilla. Kananmunat ja sokeri laitetaan pyörimään yleiskoneeseen keskenään, jotta ne vaahdottuvat mukavasti.


Kun sokeri ja kananmunat ovat vaahtoutuneet kuohkeaksi vaahdoksi, nostellaan niihin jauhot ja leivinjauhe. Nostelun jälkeen taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhoilla päällystettyyn kakkuvuokaan. Lämmitä uuni 175:een asteeseen ja paista kakkuapohjaa alatasolla noin 40 minuuttia. Hammastikullahan valmiin kakun pystyy testaamaan, sillä raa'asta kakusta jäisi hammastikkuun vielä taikinaa kiinni. Tämä versio vähän pyrki yli laitojen. Syynä lienee tuo leivinjauheen määrä. Teelusikallinen tai puolitoista voisi piisata ihan hyvin.

Kypsä kakkupohja otetaan uunista ulos ja sen annetaan jäähtyä rauhassa. Lämpimän kakkupohjan leikkaaminen kerroksiksi ei ole kovin käytännöllinen ajatus. Tämän pohjan olisi periaatteessa pystynyt leikkaamaan neljäksikin kerrokseksi, mutta kolme piisaa vallan hyvin.


Kosteuttamista, täyttämistä ja kuorruttamista varten tarvitaan maitoa, kermaa ja mansikoita. Kermaa makeututetaan parilla teelusikallisella vaniljasokeria. Eli vatkataanpa kermavaahto ensimmäiseksi. Siitä pitäisi tulla kauniin kuohkeaa, joten liikaa ei saa vatkata. Kakkulautaselle/tarjoiluastialle kannattaa nakata pieni annos kermavaahtoa ja asetetaan kakkupohjan alin kerros sen päälle. Näin se ei karkaile minnekään.


Kostuta pohjakerros maidolla. Täytemansikat on hyvä viipaloida kananmunaleikkurilla. Ne siinä hieman ehkä mössööntyvät, mutta se ei ole mitenkään huono asia täytteen suhteen. Siitä tulee näin kivan mehukas. Lusikoi mansikkaviipaleet alimman kakkupohjakerroksen päälle ja levitä tasaisesti. Lisää kermavaahtoa myös kunnon annos ja levitä sekin tasaisesti. Tämän jälkeen lisätään päälle toinen kerros ja toistetaan sama operaatio.

Kun tulee päällimmäisen kerroksen vuoro, on se hyvä kostuttaa ensin alapuolelta ja asettaa vasta sen jälkeen kerrosten päälle. Päällipuoleltakin sitä voi vielä vähän kostuttaa maidolla. Sitten otetaan kermavaahtoa ja läiskitään sitä vähän jokapuolelle ja "rapataan" kakku sillä. Mitään suurta kerrosta ei siis tarvitse olla, mutta pursotettu kerma pysyy kiinni kakussa paremmin, kun siinä on vähän kermapintaa jossain. Päälle laitettavat mansikat on hyvä laittaa paikoilleen tässä vaiheessa. Ne saa asetella ihan vapaasti mieluiseensa asetelmaan. Vasta tämän jälkeen otetaan esiin pursottimet ja koristellaan reunat ja päällystä kermavaahdolla.

Resepti: 

6 huoneenlämpöistä kananmunaa
yhtä paljon sokeria
yhtä paljon jauhoja (puolet vehnäjauhoja, puolet perunajauhoja)
2 tl leivinjauhetta 

n. 3 dl maitoa kostuttamiseen
2 litraa mansikoita
1 l kermaa vaahdotettuna

Vaahdota kakanmunat ja sokeri. Lisää seokseen kuivat aineet keskenään sekoitettuna. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa alatasolla n. 40 minuuttia. Testaa kypsyys hammastikulla. Anna jäähtyä. 

Leikkaa kakkupohja kerroksiksi. Kostuta aina kerros kerrallaan maidolla, lado päälle mansikoita ja kermavaahtoa ja aseta päälle seuraava kerros. Kostuta päällimmäinen kerros vaikka molemmilta puolilta. Tasoita kakku kermavaahdolla, asettele päälle mansikat ja koristele reunoilta ja päältä pursottamalla kermavaahtoa.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kesäkeittoa ja lumisadetta...

Sataa sataa ropisee ja sitä rataa. Ja tulee lunta. Tai ainakin tuli aiemmin ihan kunnon myrskynä Tämä kesä taas näyttää todellakin näitä parhaita puoliaan, joten kesäinen tunnelma on haettava nyt tänään taas jostain aivan muualta kuin säästä. Ja mikäpä sen kesäisempi asia varmaan onkaan kuin kesäkeitto. Onhan kesä jo osa sen nimeäkin.

Tämä kesäkeitto tehdään porkkanoista ja pavuista, kukkakaalista ja perunasta, porkkanoista ja maidosta. Eli vihannes- ja juureshylly tyhjäksi kaupassa. Uusia perunoita alkaakin jo saada kaupoista (tai jos on onnekas niin omalta tilalta). Tässä keitossa kasviksia on yhteensä parin litran verran, mutta niiden jakautuminen onkin sitten asia erikseen. Itse voi siis päättää, minkälaisen sekoituksen haluaa. Meidän keitossa perunat ja kukkakaalit vievät suurimman osan kasvisten määrästä, mutta eivät porkkanat, pavut ja herneet kovin kaukana perässä tule.

Keitä litra vettä ja ripoittele mukaan teelusikallinen suolaa. Porkkanat, perunat ja kukkakaalin palaset lisätään keitinveteen ensimmäisenä, sillä niillä menee pisin aika kypsyä. Herneet ja pavut lisätään vasta myöhemmin, kun nämä edellämainitut ovat jo lähes kypsiä. Kypsyysasteen saa tietysti parhaiten selville maistamalla aineksia.

Toisessa kattilassa tehdään pohja keitolle kuumentamalla 80 grammaa voita. Sulaneeseen voihin sekoitetaan kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja. Näitä ei kuitenkaan ruskisteta. Tämän jälkeen kaadetaan joukkoon maito osissa, välillä sekoittaen. Varo taas, ettei maito pala pohjaan sitä kiehauttaessa ja sekoita siis lähes taukoamatta.

Kun viereisen kattilan kasvikset ovat kypsiä, kaadetaan nämä liemineen tähän maitokattilaan ja keitto on tässä vaiheessa valmis maustettavaksi. Suolaa voi lisätä tässä vaiheessa tarvittaessa. Sokeriakin laitetaan maun mukaan, mutta tähän sitä tuli nyt kaksi ruokalusikallista. Muskottipähkinääkin lisättiin jokunen ripaus. Tarjoiltavan keiton pintaan voi vielä ripotella vähän persiljaa

Resepti:

2 l kasviksia ja juureksia (porkkanaa, perunaa, kukkakaalia, herneitä, papuja)
1 l vettä
1 l maitoa
80 g voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
2 tl suolaa
Muskottipähkinää

Valmistele kasvikset; kuori ja pilko mikäli tarpeellista. Keitä vesi ja lisää suola. Lisää suurimmat ja pisimmän keittoajan vaativat kasvikset ensin ja loput vasta myöhemmässä vaiheessa. Kuumenna toisessa kattilassa voi ja sekoita siihen jauhot. Lisää maito, kiehauta ja sekoittele ahkeraan, ettei se pala pohjaan. Yhdistä kattilat kun vihannekset ovat kypsyneet. Mausta ja tarjoile.




perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kesäinen viili

Kesä se vaan ei nyt oikein osaa päättää, että tuleeko vai eikö. Tai no, onhan sekin kai kesä vaikka vettä sataa ja on kylmä. Ainakin nimellisesti siis. Jotta nyt saisi vähän tätä tunnelmaa tasapainottumaan, niin ammennetaan kokin perheen kesäperinteistä apua. Siellä kuulemma valmistetaan kesäisin aina viiliä itse. Tietysti maatilalla kun on tätä on tehty, niin plussana on se, että voi käyttää raakamaitoa. Näin tulee viilistäkin tietysti maukkaampaa.

Kun nyt miettii tätä viilin tekoa, niin eipä se kovin vaikeata ole. Viilin valmistukseen nimitäin tarvitaan viiliä ja maitoa. Kuulostaa jollakin tapaa ehkä tyhmältä, että toinen raaka-aineista on se, mitä ollaan itseasiassa valmistamassa. Mutta näillä mennään jokatapauksessa. Saisihan sitä siis maidosta suoraankin, mutta kuulemma bakteereista, mikrobeista tai muista vastaavista ja muista ei voi olla varma siinä tapauksessa. Joten se voi onnistua tai sitten ei onnistu.

Nyt kaupasta napattiin kuitenkin yksi purkillinen viiliä ja purkillinen vanhanajan luomumaitoa.Viili otetaan purkistaan esiin ja sekoitetaan koko maitopurkillinen sen kanssa. Vähän sekoitellaan lusikalla tai vastaavalla ja sen jälkeen annostellaan viili astioihin. Toinen vaihtoehto on se, että nappaat lusikallisen viiliä kipon pohjalle ja kaadat maitoa päälle ja sekoitat.

Viiliastiat jätetään yön yli huoneenlämpöön, jolloin pinnalle muodostuu lähestulkoon kermainen kerros. Kannattaa laittaa toki viili jääkaappiin ennen sen tarjoilemista. Valmiin viilin pintaan kannattaa ripotella vähän sokeria ja nauttia kokonaisuus marjojen kanssa. Tai talkkunajauhojen. Hyvää ja helppoa.

Resepti:

1 prk viiliä
1 prk maitoa

Sekoita maito ja viili. Annostele kulhoihin ja anna olla yön yli. Viilennä jääkaapissa ja viili on valmista tarjoiltavaksi.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Haukipullat napsahti haaviin

Koskas tässä onkaan viimeksi syöty kalaa? Siitä on jo aikaa. Ei sinänsä tosin ihme, kun kalaruuat eivät ole niitä omia lemppareita aina. Mutta ihme silti, että kokkikaan ei ole hetkeen aikaan intoillut kalasta. No, nyt jokatapauksessa korjataan tämä tilanne. Jos ei muusta syystä, niin ainakin siksi että jääkaapissa on hauki odottelemassa.

Vanhempien luona käydessä tarjottiin heti nelikiloista haukea käytettäväksi, mutta se ei siinä vaiheessa vielä kiinnostanut. Ennen takaisin kaupunkiin palaamista kokki kuitenkin ehti ilmoittaa, että ehkä sittenkin voisi tehdä haukipullia. Joten pikakatsaus katiskaan ja löytyihän sieltä yksi hauki. Verkoilla olisi varmaan saanut muitakin vaihtoehtoja, mutta kun niitä ei tähän aikaan vuodesta saa käyttää. Hauki kuitenkin siis lähti mukaan.


Kokki pääsi leikkelemään hauesta pari filettä (tai ainakin se oli ajatuksena... tärkeintä ei nyt ollut ulkonäkö vaan, se että saa kalaa) ja nämä leikattiin pienemmiksi palasiksi ja vedettiin lihamyllyn läpi hauenjauhelihaksi. Kylkiruodot tietysti leikattiin ennen jauhamista pois. Pienemmät eivät jauhettuna enää olekaan niin paha asia. Mukaan voi jauhaa perunan tai pari jos siltä tuntuu ja sillä saa lopuksi viimeisetkin kalat myllystä ulos. 

Pullia varten tarvittaisiin jauhettua haukea 400 grammaa. Voi sitä enemmänkin olla, mutta tästä hauesta vaan ei riittänyt enempää. Korppujauhoja otetaan 1,5 desiä ja se sekoitetaan kahden kermadesin kanssa yhteen. Siihen samaan syssyyn sekoitetaan vielä yksi kananmuna. Ja jauhettu hauki pääsee myös samoihin bileisiin. Silppua vielä pari desiä kevätsipulia ja hieman tilliäkin mukaan. Jos käytät tavallista sipulia, niin sitä ei tarvita sitten kahta desiä. Loppusilauksena lisätään ruokalusikallinen sitruunamehua ja sekoitetaan vielä tehokkaasti koko mössö.

Haukipullataikinan teko olikin sitten siinä. Seuraavaksi tarvitaan vain kuuma paistinpannu ja voita tai kuuma uuni. Kannattaa paistaa koepala jokatapauksessa pannulla, niin tietää että ovatko suolan määrä ja muutenkin maku kohdillaan. Nämä pullat paistettiin  200-asteisessa uunissa 20 minuutissa. Riippuu vähän pullien koosta ja siitä onko pullat valmiiksi huoneenlämpöisiä vai viileitä. Lopuksi niitä paistettiin voin kera paistinpannulla vielä hetkinen, mutta tämä oli täysin visuaalisista syistä. Uunissa pullat jäävät vähän aneemisen värisiksi.

Haukipullia voi syödä kuten mitä vaan pullia tai pyöryköitä, eli esimerkiksi perunamuusin kanssa. Ja seuraksi sopii myös kermaviilikastike. Kermaviilipurkkiin siis sekoitetaan oman maun mukaan tilliä, sitruunaa, suolaa ja sokeria ja kastike on valmista. Hauki saattaa kalana jakaa vähän mielipiteitä, mutta muutaman tutun kanssa jutellessa haukipullista, huomasin, että haukipullat maistuvat, vaikka hauki itsessään ei maistuisikaan. Itse kuulun tähän ryhmään myös, eli jos haukea syödään, niin pullien muodossa mieluiten.

Resepti:

500 g jauhettua haukea
1,5 dl korppujauhoja
2 dl kermaa
1 kananmuna
kevätsipulia
tilliä
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
Valkopippuria

Haukifileet pienennetään ja vedetään lihamyllyn läpi. Lopuksi mukaan voi jauhaa perunan tai pari. Kerma ja korppujauhot sekoitetaan keskenään ja mukaan lisätään kananmuna, kevätsipuli, tilli, sitruunamehu, suola ja valkopippuri. Myös jauhettu hauki sekoitetaan lopuksi joukkoon. Anna asettua hetken aikaa. Taikinasta pyöritellään pullia, joita paistetaan 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Vastaavasti haukipullat voi paistaa myös paistinpannulla voin kera.



keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Kuusenkerkkäsiirappia metsän antimista

Luonto tarjoaa kyllä näin keväisin niin monenlaisia mahdollisuuksia, että ei ehdi kaikista edes hyötymään. Puut, pensaat ja muut kasvit... kaikenlaista hyvää on tarjolla. Ja kaikesta ei välttämättä tule edes ajatelleeksi, että tästä saisi jotain hyvää aikaiseksi. Tuskin kauhean moni nykynuori (miten tämäkin sitten määritellään? Luulisin itsekin olevani nykynuori, mutta ehkä tässä kolmenkympin lähestyessä tuosta voidaan olla montaa mieltä.) katselee kuusenkerkkiä ja miettii, että "hmm, näistäpä tulisi kiva siirappi.

Kokkihan on pari vuotta sitten ollut oikein jonkinlaisessa kuusenkerkkäsiirappitapahtumassa. Kyllä, tällaisiakin on. Saisi olla ehkä enemmänkin, sillä asuessani Luxemburgissa, joka kylällä oli jossain vaiheessa jonkinlaiset ruokaan tai juomaan liittyvät festivaalit. Joten siis kuusenkerkkäkyläjuhlat käyntiin täälläkin laajemmalti. Niissä juhlissa, missä kokki oli mukana, oli porukkaa noin kolmisenkymmentä henkilöä ja kerkkiä kerättiin yhdessä. Sanomattakin lienee selvää, että yhteistyön lopputuloksena oli litroittain siirappia. 

No, kuusenkerkistä saa kuitenkin siirappia ja enpä ole itsekään ennen ollut todistamassa sen tekemistä, vaikka valmis lopputuote onkin tuttu. Kotona ollessa oli mahdollista käydä nyppimässä kuusenkerkkiä metsänreunasta, niin näin myös tein. Käsittääkseni kerkkiä ei saakaan mennä nyppimään kuusista ilman maanomistajan lupaa, joten se pitää muistaa hoitaa.

Nyt alkaa olla viimeiset hetket oikeastaan kerätä kerkkiä, sillä ne ovat parhaimmillaan tuoreina ja väriltään hyvin vaaleanvihreinä. Siinä vaiheessa, kun niitä ei meinaa enää erottaa kuusesta, ei kannata niitä enää kerätä. Hyvä siirappiannos saadaan aikaiseksi noin litrasta kuusenkerkkiä.


Keittele siis litra kuusenkerkkiä puolentoista vesilitran kanssa. Puolentoista tuntia riittää tähän aika hyvin. Kun kerkät ovat kiehuneet tuon ajan, siivilöidään ne pois keitinvedestä.


Kerkkien keitinveteen lisätään tässä vaiheessa kilo sokeria ja sen jälkeen siirapin annetaan pulputtaa nelisen tuntia kattilassa. Sitä pitää välillä tietysti sekoitella, sillä kyllä tämänkin nyt voinee onnistua keittämään pohjaan.

Siirappi saa siis rauhassa pulputella kattilassa. Valmista se alkaa olla siinä vaiheessa kun se ei ole enää juoksevaa, vaan vähän venyvää. Parhaiten sen voi testata ottamalla siirappia vähän jäähtymään ja pyörittelemällä sitä sormenpäillä. Liikaakaan tätä ei saa keittää tai siitä tulee turhankin kiinteää, eikä sitä varmasti saa pullosta ulos. Jos sitä nyt ensin edes saa sinne pulloon asti. Tilanteen voi toki korjata lisäämällä vettä kattilaan ja keittämällä.

Valmiin kuusenkerkkäsiirapin voi pullottaa vaikkapa lasipulloon. Sitä voi käyttää esimerkiksi vaahterasiirapin tavoin ja se sopii todella hyvin marjojen kanssa. Ja nyt kun tätä herkullista siirappia on vähän enemmänkin, voi siitä nauttia pitkälle kesään. Sillä saa hienon loppusilauksen moniin kesän aikana tehtäviin jälkiruokiin. Tässä kävi mietityttämään, että mahtaisikohan tämä sopia myös makusiirapiksi drinkkeihin ja kahveihin. Tätä pitää tutkia ja raportoida.

Makuhan tässä on hyvällä tavalla erilainen. Siinä maistuu hunaja ja siirappi ja metsä. Näillä sanoin kokki sitä kuvaili ja itse allekirjoitan tämän täysin.

Resepti:

1 l kuusenkerkkiä
1,5 l vettä
1 kg sokeria.

Keitä kuusenkerkkiä vedessä noin 1,5 tuntia, jonka jälkeen kerkät siivilöidään pois. Lisää kerkkien keitinveteen sokeri ja keittele siirappia noin 4 tuntia aina välillä siirappia sekoittaen. Testaa koostumus ja kun se on mieluinen, lopeta keittäminen. Pullota siirappi ja nauti.




sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Äidin raparperipiirakka

marenki raparperi
Pikainen visiitti maalla vanhempien luona ja sieltähän tarttui mukaan taas kivasti kaikkea. Kotosalla oli raparperipenkki jo täynnä satoa ja siitä tietysti olisi hyvä tehdä jotain. Kokki puolestaan oli napannut äidiltään ohjeen raparperipiirakkaan, joten nämä kaksi asiaahan sopivat täydellisesti yhteen. Raparperista saisi aikaan mehua, kiisseliä ja vaikka mitä, mutta piirakka on nyt se mitä tekee mieli. Seuraavalla kotivisiitillä voi ehkä ottaa lisää raparperia matkaan mukaan.

Sekoita keskenään 150 grammaa voita, 1,5 desiä sokeria ja ruokalusikallinen vaniljasokeria. Ne voivat rauhassa sekoittua yleiskoneessa ja sillä aikaa voit erotella toisistaan kolme kananmunankeltuaista ja -valkuaista. Kumpiakin tullaan vielä tarvitsemaan. Taikinan joukkoon lisätään nuo kolme keltuaista ja sen lisäksi vielä kaksi kokonaista kananmunaa yksitellen. Siis ei kuorineen. Ihan vain nyt varmuuden vuoksi mainitaan tämäkin.

Taikinan taas surratessa koneessa voi uunin pistää lämpiämään 175:een asteeseen. Tämän äärimmäisen rasittavan operaation jälkeen sekoitetaan keskenään 2,5 desiä vehnäjauhoja, desi perunajauhoja ja kaksi teelusikallista leivinjauhetta. Tämä jauhoseos lisätään taikinaan siivilän läpi ja pistetään kone pyörimään jälleen hetkeksi. Taikina on näin valmista.

Sitten otetaan esiin irtopohjavuoka (tai uunipeltikin käy, mutta lopputulos on toki erilainen) ja voidellaan sen pohja ja reunat voilla. Pinnoitetaan vielä korppujauhoilla ja vuoka on valmis. Valmis taikina levitetään tasaiseksi kerrokseksi vuuan pohjalle. Se tulee siitä vielä jonkin verran kohoamaan.


Tämän jälkeen käydään käsiksi raparperiin. Sitä tarvitaan noin puoli kiloa. Tämä puoli kiloa raparperia kuoritaan ja kuorimisen voi hoitaa ihan käsin, että sen kummempia apuvälineitä ei tarvita. Kuorittu raparperi hienonnetaan pieniksi palasiksi ja palaset ripotellaan vuokaan taikinan päälle. Piirakka laitetaan 175-asteiseen uuniin, jossa se saa paistua 40 minuuttia. 

Piirakan ollessa uunissa päästään seuraavan vaiheen kimppuun. Kokki otti esiin kaksi desiä sokeria,  aiemmin erotellut kananmunanvalkuaiset, 50 grammaa mantelilastuja ja sitruunamehua. Näistä aineksista tulee nyt ensihätään marenkia. Valmistelut kannattaa siis aloittaa noin kymmenisen minuuttia ennen, kun piirakka tulee uunista.

Vatkaa kananmunan valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi ja lisää sokeria vähän kerrallaan mukaan. Loppuvaiheessa seokseen vatkataan mukaan mantelilastut ja ruokalusikallinen sitruunamehua. Valmis marenki lapataan uunista otetun piirakan päälle ja tasoitetaan lastalla. Tämän jälkeen piirakka lähtee vielä uuniin 20 minuutiksi. Marenki saa tässä ajassa pintaansa kauniin ruskahtavan värin. Uunista tullessaan piirakka onkin valmis.

Piirakasta tuli varsin onnistunut ja maukas, eikä sitä ihan hirveän kauaa tarvinnut jääkaapissakaan säilyttää. Etenkin kun oli vielä vieraitakin sitä nauttimassa. Kokkia hieman mietitytti se, että raparperien päälle ei ripoteltu sokeria, mutta toisaalta sitä tuli ihan tarpeeksi pohjassa sekä marengissa, joten se tasapainotti kyllä raparperien kirpeyttä ihan riittävästi. Perunajauho tekee taikinasta mukavan kuohkean ja raparperit hilloutuivat hienosti marengin ja pohjan välissä.

Resepti

150 g voita
1,5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
3 kananmunan keltuaista
2 kananmunaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
400 grammaa raparperia

Marenki:
3 kananmunan valkuaista
2 dl hienoa sokeria
50 g mantelilastuja
1 rkl sitruunamehua

Vaahdota voi, sokeri ja vaniljasokeri keskenään. Erottele kolme kananmunan keltuaista ja säästä valkuaiset. Lisää keltuaiset yksi kerrallaan voi-sokeriseokseen. Lisää tämän lisäksi kaksi kokonaista kananmunaa myös yksi kerrallaan. Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään ja seos lisätään taikinaan. Taikina kaadetaan ja levitetään voideltuun ja korppujauhoilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Raparperin palaset ripotellaan päälle. Paistetaan 175-asteisessa uunissa 40 minuuttia.

Piirakan ollessa uunissa jonkin aikaa valmistetaan marenki. Vaahdota kananmunan valkuaiset ja sokeri kiinteäksi massaksi. Sekoita mukaan mantelilastut ja sitruunamehu. Lusikoi marenki uunista tulleen piirakan päälle, tasoita ja laita takaisin uuniin 20:n minuutin ajaksi, kunnes marenki on kauniin ruskettunutta.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Suositut tekstit