sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Erittäin helppo mustikkajäädyke virkistää lämpimänä päivänä

Kesä näyttää vihdoinkin näitä parhaita puoliaan. On lämmintä ja aurinkoista ja koko ajan tekisi mieli rannalle. Koko ajan on myös vähän lämmin, mutta siitä voi olla tyytyväinen, kun miettii, että pian taas tulee syksy ja talvi ja kylmä ja ääh... Eli kesä saa minun puolestani jatkua vielä pitkän aikaa tällaisena.

Ei käy kuitenkaan kieltäminen, etteikö joinain päivinä olisi vähän kuuma ja haluaisi viilentää oloaan jollain tavalla. Jos ei pääse uimaan, niin sitten voi yrittää viilentää oloaan vaikka ruualla. Kovin vaikeita asioita ei myöskään jaksa keittiössä puuhata tästä samasta syystä. Mustikkapiirakka oli alunperin suunnitelmissa, mutta jos tässä olisi vielä uunin laittanut päälle niin "sauna" tulee jotenkin etäisesti sanana mieleen.

Niin ja siis mustikka on nyt tuo raaka-aine, mikä on tällä kertaa parrasvaloissa. Niitä on jo saanut poimittua sieltä täältä, niin täytyyhän sitä ajatellen jotain tehdäkin. Nyt kun mustikkapiirakka on ainakin hetkellisesti poissa suunnitelmista, niin sen sijaan voisi tehdä mustikkajäädykkeen.

Erottele neljä kananmunankeltuaista valkuaisista. Lisää joukkoon 1,5 desiä hienoa sokeria ja vatkaa seos huolellisesti sähkövatkaimella tai yleiskoneella vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa kaksi desiä kuohukermaa vaahdoksi, mutta älä liian kiinteäksi. Vaahdot sekoitetaan keskenään ja mukaan pyöritellään mustikat. Loppusilauksena joukkoon voi puristaa vielä puolikkaan limen mehun raikkautta tuomaan.

Valmis seos kaadetaan kelmulla vuorattuun kakkuvuokaan. Tätä kyseistä jäädykettä tulee noin litran verran, joten valitaan siihen sopivan kokoinen vuoka. Päälle on hyvä laittaa kelmu ja painella se melko ilmatiiviisti kiinni jäädykkeeseen. Näin vältytään kaikilta ihmeellisiltä mauilta, mitä muuten voisi pakastimesta tarttua. Jäädyke tarvitsisi tuollaiset kuutisen tuntia laatuaikaa pakastimessa, ennen kuin sen voi tarjoilla. Sen voi antaa ihan hyvin olla vaikka yön yli seuraavaan päivään.

Otettuasi jäädykkeen pakastimesta, kasta vuoka kuumaan veteen, jotta jäädyke irtoaa vuuasta paremmin. Kumoa jäädyke suoraan tarjoiluastialle, sillä vuuasta irrottuaan se ei välttämättä ole enää kovinkaan yhteistyöhaluinen. Se ehtii siinä jo vähän sulaa, joten kannattaa käydä heti vaan kimppuun. 



Tämän tiesi heti etukäteen, että mitään kovin pahaa tästä jäädykkeestä ei voi tulla, mutta en ollut itse varautunut siihen, kuinka hyvää se oikeasti oli. Mustikat olivat todellä hyviä jäätyneinä ja limen mehu toi tosiaan kivasti raikkautta muuten melko makeahkoon jäädykkeeseen. Todella hyvä kesäpäivän piristys tämä.

Resepti: 

200 g mustikkaa
4 keltuaista
2 dl kermaa
1,5 dl sokeria
0,5 limeä

Vatkaa sokeri ja keltuaiset vaahdoksi. Vaahdota myös kerma, mutta älä kuitenkaan liian kiinteäksi. Sekoita vaahdot keskenään ja kääntele mukaan myös mustikat. Sekoita joukkoon vielä limen mehu. Kaada kakkuvuokaan ja laita pakastimeen. Anna jäätyä n. 6 tuntia. Kumoa ja tarjoile.


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kantarellimuhennos

Kantarellikausi taitaa olla kutakuinkin parhaillaan tähän aikaan vuodesta. Ainakin niitä kovasti myydään toreilla. Tosin kaikki eivät taida olla kyllä paikallista kantarellia. Parhaita sieniä olisivat varmasti tietysti ne itsepoimitut, mutta kokilla ei juuri nyt ollut asiaa kotiseuduilleen, joten sienetkin jäivät täten poimimatta. Näitä paikallisia maastoja taas ei tunne tarpeeksi, jotta tietäisi, mistä sienikätköt löytyvät.

Tässä kohtaa on nyt hyvä pohtia hetki muuten sitäkin ihmeellistä asiaa, että pienenä varmaan moni meistä on oppinut sienestyksen kaksi perussääntöä, jotka ehkä jotenkin ajateltuna sotivat toisiaan vastaan. "Opettele tunnistamaan kaikki myrkkysienet" ja "poimi vain niitä sieniä, joita tunnet" ei jotenkin kuulosta kauheen tuotteliaalta yhdistelmältä sellaisenaan. Varmaan joitain syötäviäkin sieniä siis kannattaa opetella tunnistamaan.

Kantarellaja nyt jokatapauksessa pitää saada keittiöön tavalla tai toisella. Litran verran riittää jo aika hyvin muhennokseen, tosin jos sitä on useampikin kantarellien ystävä syömässä, sitten pitää hankkia enemmän sieniä. Puhdista kantarellit ja pilko ne pieneksi silpuksi. Yksi sipulikin kannattaa pilkkoa tässä vaiheessa. Kuumenna sienet kuumalla pannulla niin, että niistä lähtee ylimääräiset nesteet pois.

Kun sienet ovat luopuneet nesteistään, lisätään pannulle vähän voita tai öljyä ja kuullotetaan sienet ja myös sipulit. Kuullotuksen loppupuolella lisätään sienien ja sipulien sekaan vielä ruokalusikallinen vehnäjauhoja. Pyörittele tätä seosta pannulla hetken aikaa ja lisää lopuksi pari desiä kermaa seokseen. Mausta vielä suolalla, valkopippurilla ja tuoreella timjamilla makusi mukaan. Valkopippurin ja timjamin kanssa saa tosin olla aika varovainen, etteivät ne täysin dominoi makumaailmaa.

Sieniä ei yleensä ottaen kannata maustaa kovinkaan paljon, eikä niistä kannata ruveta väsäämään mitään ylihienoja kehitelmiä. Niiden maut ovat pääsääntöisesti hyvin hentoisia ja peittyvät helposti muiden makujen alle. Eli jos pidät sienien mausta, älä peitä sitä kaikella muulla, vaan pidä ruoka simppelinä. Muhennos on siinä mielessä yksi parhaista vaihtoehdoista. 

Valmis kantarellimuhennos sopii erinomaisesti esimerkiksi paahdetun leivän kera. Kokki tuossa pohti, että varmasti toimisi hyvin myös vohveleiden kanssa, kunhan niistä ei tee makeita. Tämä muhennos tehtiin nyt tällä kertaa kevyestä ja paksusta ruokakermasta, jonka rasvapitoisuus oli vain 4%. Lopputulos oli silti oikein toimiva. Pakko sanoa, että itsekin näin sieniä hieman karttavana tyyppinä tuo lopputulos oli kyllä melkoisen maukas. Sienien koostumus nyt ei vieläkään oikein ole mieleen, mutta kantarellit nyt ovat ihan ok.

Resepti

1 l kantarelleja
1 sipuli
2 dl ruokakermaa
1 rkl vehnäjauhoja
Timjamia
Suolaa

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

"Maakuntamatkailua" ja ravintolakokemuksia. Hanko

Joskus tekee ihan hyvää ottaa pieniä irtiottoja arjesta. Toisaalta, nyt on viikonloppu, niin tavallaanhan se ei ole arkea muutenkaan. Oli miten oli, välillä siis tekee ihan hyvää lähteä tutkailemaan uusia seutuja ja samalla mahdollisesti vähän uusia ravintoloitakin. Näinpä siis tämä pieni päiväretki Hankoon sai alkunsa.

Vaikka tässä pääkaupunkiseudulla on tullut jo reilu vuosi asuttua, ei Hankoon ole muka silti vielä ehtinyt piipahtamaan. Eikä varmaan sen hienompaa kesäkaupunkia olekaan (tai no, varmasti jokaisella on omat suosikkinsa, mutta Hanko menee omalla listalla aika korkealle). Siellä tuntui siltä, että olisi ollut jossain vähän vielä etelämmässä lomalla ja se ei ole koskaan huono asia.

Vaikka maisemat ja ilmapiiri ovatkin mitä mainioimmat, tarvittiin reissun aikana vähän ruokaakin. Eihän sitä nyt muutoin ole kunnon retkipäivä, jos ei käy jossain mukavassa rantaravintolassa syömässä. Rannan ääreltä löytyy muutamakin vaihtoehto, mutta Pirate-ravintola aitoine puuhiiligrilleineen vei voiton tällä kertaa.

Lista vaikutti kokonaisuudessaan melko hyvältä, eikä lopullisen valinnan tekeminen ollut mitenkään helppoa. Alkupaloista kokki päätti kokeilla "Saariston makuja" nimistä annosta, jossa oli katkarapuja Skagen, talon savustamon lohta, muikunmätiä, luomuchevreä, ålvados-marinoitua (ålvados on ahvenanmaalaista kalvadosta) riimikaritsaa ja piparjuurikreemiä. Tämä oli kokin mukaan erittäin hyvä alkupala ja maut olivat kohdillaan.

Pääruuaksi valitsin itse puuhiiligrillin tarjonnasta "Sheriffin pippuripihvin härän sisäfileestä", jossa oli jaloviinalla terästettyä viidenpippurinkastiketta, palsternakkapyreetä, Marskin valkosipuliperunoita ja kauden kasviksia. Pihvi itsessään oli todella murea ja maukas ja kastike samoin. Valkosipuliperunoista en ihan niin innoissani ollut, mutta ne nyt eivät ehkä oletusarvoisestikaan ole suosikkejani. Pyreen sijainti lautasella jäi vähän epäselväksi.


Kokin pääruuaksi valikoitui "vaahterapuulla Piraten savustamolla päivittäin savustettua lohta", jossa puolestaan oli mukana parsaa, kesäperunaa ja varhaiskanttarellikastiketta. Kanttarelleja, kun tässä muutenkin kai teki mieli, niin tuo oli ihan hyvä valinta siinä suhteessa. Annos ei tajuntaa kuulemma räjäyttänyt, mutta se tuntuu olevan monesti kala-annosten "kirous", sillä niistä yritetään tehdä "kaikille sopivia" heitä varten, jotka eivät syö lihaa. Näin kala-annoksista ehkä jää se erikoistuminen puuttumaan, mikä muiden annosten kohdalla tapahtuu. Lohi oli kuitenkin melko rankalla kädellä savustettu.  Hyvin meni silti koko annos kuitenkin alas ja vatsat olivat kummallakin täynnä.

Vaikka ravintola ei siitä ihan edullisimmasta päästä ollutkaan, eivät hinnat silti olleet kohtuuttomia. Ja kuten jo tulikin mainittua, vatsat olivat kyllä sopivasti täynnä ruokailun jälkeen, että jälkiruokalistaa ei jaksanut enää katsoa. Ehkä mieli olisi jälkkäriäkin tehnyt, mutta sitten olisi joutunut pyörimään rantakatua pitkin takaisin kävelyn sijasta.

Jos on Hangossa käymässä, niin kannattaa kyllä käydä kokeilemassa. Ja pienen tutkiskelun jälkeen voi todeta, että myös Helsingistä löytyy ravintola samalla nimellä. Muualta Suomesta ei vielä Pirate-ravintoloita löydy. Mikäli käytte testaamassa itse ravintolaa, niin kertokaa ihmeessä mitä mieltä olitte.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Mansikkamehu, joka pyrki matolle

Mansikkateema jatkukoon. Mansikkahillo ja -kakku kun on jo tehty, niin yksi itsestäänselvyys on myös mansikkamehu. Tuskin löytyy kovinkaan montaa ihmistä tästä maasta, jotka eivät jossain vaiheessa lapsuuttaan ole mummon mansikkamehua juonut. Sitä on hyvä tehdä tässä vaiheessa varastoon talven varalle.

Tätä mehua varten tarvitaan mansikoita 2,5 kiloa. Litroina tuo on suunnilleen neljä litraa. Mansikat pitää tietysti perata, joten kannat vaan pois. Sen jälkeen voi punnita mansikat. Tämän jälkeen mansikat survotaan soseeksi. Sauvasekoittimesta on paljon apua tässä vaiheessa.

Seuraavaksi otetaan pussillinen viinihappoa (25 grammaa) ja sekoitetaan se puoleen litraan vettä. Tämä seos ja sen lisäksi puolitoista litraa vettä kaadetaan mansikkasurvoksen sekaan. Sekoita seosta huolellisesti. Sitten seos jätetäänkin mehustumaan vuorokaudeksi. Kannattaa laittaa päälle esimerkiksi kelmua, etteivät kaikki mahdolliset kärpäset ja muut pikkuötökät pääse sitä maustamaan.

Mehustumis ajan jälkeen mehu siivilöidään sideharsokankaan läpi. Tämä sujui kohtalaisen hyvin, kun laittoi harson tavallisen siivilän päälle ja kauhoi mansikkaseoksen siihen päälle. Siinä mehu saa rauhassa valua sideharson läpi astiaan. Seosta ei kannata turhaan sekoitella, ettei siitä kuitenkin pääse joitain mansikkaklönttejä läpi.

Siivilöityyn mehuun sekoitetaan seuraavaksi sokeria ja eikä ihan vähää määrää. Mehulitraa kohden tarvitaan puoli kiloa sokeria. Sen verran kapinallisia nyt oltiin, että laitettiin sitä tähän erään vain 400 grammaa litraa kohden. Ja täällähän tässä kävi niin, että lasikannu, jossa siivilöity mehu oli, tykkäsi vähän kyttyrää ja hajosi kesken lusikalla sekoittamisen. Siinä menikin sitten liki litran verran sokeroitua mansikkamehua matolle ja lattialle... Kukapa sitä nyt juoda olisikaan halunnut. Mutta toisaalta, tuleepahan mattokin pestyä taas. Ja pöytä ja lattia... Mutta näitähän sattuu ja tapahtuu.

Takaisin mehuun. Siis siihen, mitä vielä on jäljellä. Sehän on siis nyt tässä vaiheessa valmista mehutiivistettä ja valmista pullotettavaksi. Osan voi ottaa heti käyttöön ja loput pullottaa ja laittaa pakastimeen odottamaan niitä päiviä, kun haluaa nautiskella kesän sadosta vaikkapa talven keskellä. Tästä tiivisteestä mehun valmistaminen sujuukin sitten jokaisen oman maun mukaan. Itse en tykkää laimentaa liikaa mehua, koska sillon se ei maistu juuri miltään. Toisaalta taas se jää liian makeaksi jos sitä laimentaa liian vähän. Joten kokeilemalla selviää sinulle sopiva suhde.

Resepti: 

2,5 kg perattuja mansikoita
2 l vettä 
1 pussi viinihappoa 
n. 500 g sokeria mehulitraa kohden

Perkaa mansikat ja survo ne vaikka sauvasekoittimella. Sekoita viinihappo puoleen litraan vettä. Kaada seos ja lisäksi 1,5 litraa vettä mansikkasurvokseen. Anna seoksen mehustua vuorokausi tai kaksi. Siivilöi mehu sideharsokankaan läpi (tai kahdenkin kerroksen läpi). Sekoita siivilöityyn mehuun noin puoli kiloa sokeria mehulitraa kohden. Pullota ja säilytä viileässä.



perjantai 11. heinäkuuta 2014

Vaniljaista mansikkahilloa ja pienet lettukestit

Ei kesää ilman mansikoita. Se on ainakin oma mielipide. Siinä tosin tulee jonkinlaisia ongelmia vastaan jos yrittää säilyttää mansikoita jääkaapissa pari päivää ennen kuin niistä tekee jotain. Melkoista katoa tapahtunut jo täältä löytyvässä erässä ainakin. Onneksi noita saa lisää ostettua torilta tai lähimmän kaupan parkkipaikalta löytyvältä kojulta.

Mansikoistahan saa kaikkea mahdollista aikaiseksi tai ne voi tosiaan syödä sellaisenaan. Nyt jos yrittäisi kuitenkin tehdä niistä taas jotain; vaikkapa mansikkahilloa. Sitä voi sitten käyttää taas monissa eri tilanteissa. Ja tämän hetkisen suunnitelman mukaan tuo tilanne olisi lettukestit.

Aloita perkaamalla mansikat, niin että tämän operaation jälkeen sinulla on kilon verran mansikkaa jossakin kulhossa. Hillon voi tehdä näistä melkolailla kokonaisista mansikoista, mutta tällä kertaa ne pienennetään. Tuo sujuu loistavasti kananmunaleikkurilla. Paitsi tietysti jos leikkuri menee rikki kesken kaiken... Silloin loput pienennetään ihan perinteisesti veitsellä.

Laita kattilaan puoli desiä vettä ja heitä sinne sekaan nuo vaniljatangon puolikkaat. Näin saadaan tuo vaniljan maku parhaiten mukaan. Kun vesi on kuumaa, lisätään sinne mansikat. Annetaan mansikoidenkin kunnolla kuumentua, jonka jälkeen perään lisätään puoli kiloa hillosokeria. Keitä seosta kymmenisen minuuttia välillä sekoittaen. Päälle muodostuu vaahtoa ja se on hyvä lusikoida pois. Tosin tässähän ilmeni se, että vaniljasiemenet viihtyvät kovin tuossa pinnassa ja pyrkivät pois kattilasta vaahdon mukana.

Kun hillon on sen kymmenisen minuuttia pulputellut, anna sen jäähtyä puolen tunnin ajan. Pari kertaa ehkä vähän voi pyöräyttää kauhalla. Siinä vaiheessa kun marjat eivät enää nouse hillon pintaa, alkaa hillo olla valmista. Nappaa tässä vaiheessa vaniljatangon puolikkaat pois hillosta. Hillo voidaan nyt purkittaa.

Nyt sitten vielä niitä lettuja. Eli viisi desiä maitoa, kaksi kananmunaa, ruokalusikallinen sokeria ja teelusikallinen suolaa sekä tietysti vehnäjauhoja 2,5 desiä. Sekoita kaikki nuo muut ainekset maidon sekaan kunnolla, anna seistä hetki ja paista pannulla voin kanssa.

Lettujen kanssa mansikkahillo on kyllä parhaimmillaan. Jäätelö, kermavaahto ja sokeri käyvät myös hyvin lisukkeiksi näille letuille. Nyt siis nauttimaan auringosta, mansikkahillosta ja letuista.

Resepti:

1 kg mansikoita
0,5 dl vettä
0,5 kg hillosokeria
1 vaniljatanko

Perkaa mansikat ja leikkaa pienemmiksi. Halkaise vaniljatanko ja riivi irti siemenet. Laita vesi kattilan pohjalle ja levy päälle. Lisää vaniljatangon siemenet ja puolikkaat. Tämän jälkeen lisätään mansikat ja kuumennetaan. Keittele hilloa noin 10 minuutin ajan. Poista päälle muodostuva vaahto. Ota pois levyltä, poista vaniljatangon puolikkaat ja anna jäähtyä puolen tunnin ajan. Sekoita pariin otteeseen. Purkita ja nauti.

Letut:

5 dl maitoa
2 kananmunaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
2,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita ainekset maitoon, anna olla hetki ja paista voin kanssa.


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Köyhät ritarit


Jämäpäivä on hyvä päivä. Olo on kuin TV-kokki Nigella Lawsonilla, kun kaikki tarpeelliset ainesosat ruokaan löytyvät kaapeista. Tuota ohjelmaa, kun on katsonut, niin tuntuu siltä, että hänen ruokavarastonsa ovat laajemmat, kuin valikoima jossain Prismassa tai Citymarketissa. No mutta toisaalta, tämän illan jälkiruuassa eli köyhissä ritareissa nyt sen verran vähän ainesoasia, että näiden löytyminen on jopa ihan mahdollista.

Pakkasesta kaivettiin esiin pullapitkon puolikas, maitoa löytyy jääkaapista kaksi desiä ja kananmunakin siellä on. Sitten vielä teelusikallinen vaniljasokeria ja siinä on kaikki tarvittava. Voita jos löytyy vielä vähän paistamiseen, niin asiat ovat erittäin hyvin. Niin ja jotain marjoja, kermaa tai muuta vastaavaa, minkä kanssa niitä syödä.

Pistetään pyörät pyörimään sekoittamalla kananmunan rakenne rikki. Valitse tätä varten tarpeekse laakea ja leveä kippo, että siinä mahtuvat pullasiivut pyörähtämään. Lisää maito ja sekoita kananmunan kanssa yhteen. Vaniljasokeri vielä nesteen joukkoon myös ja ei muuta kuin pullasiivuja leikkaamaan.


Liota pullasiivuja hetki maito-kananmunaseoksessa ja paista pannulla voin kera. Paista pullasiivut molemmilta puolin, kunnes niissä on kivan kullanruskea pinta. Kermavaahtoa voi nopeasti vatkata tosiaan köyhien ritareiden seuraksi. Tällä kertaa jääkaapissa oli myös kirsikoita, joten kokki viipaloi niitä myös lautaselle. Jälleen voi toimia ihan sen mukaan, mitä varastosta löytyy tai mitä tekee mieli. Jos jaksaisi, niin itse olisin hakenut mansikoita. Hyviähän nämä tosin ovat näinkin. Joten siis omnomnom ja syömään.

Resepti:

Pullanviipaleita
2 dl maitoa
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria

Kermaa ja marjoja/hedelmiä



perjantai 4. heinäkuuta 2014

Mummun juusto-purjosipulipiiras

Nyt päästään sukeltamaan taas kokin suvun ruokamaailmaan. Yksi hänen isoäidin lempipiiraista on hyvin purjoinen ja sitä on tehty vuosikymmenten ajan. Toki ajan saatossa siihenkin on pientä variaatiota ehkä syntynyt alkuperäiseen reseptiin verrattuna.

Kaikki alkaa tietysti piiraan pohjasta, joka tehdään nyppimällä 150 grammaa voita ja reilu kolme desiä vehnäjauhoja taikinaksi. Tämä operaatio kun on valmis, niin taikinaan lisätään vielä kaksi ruokalusikallista kylmää vettä sekaan. Nypintä ja pyörittely jatkuu siis vielä hetken. Laita valmis taikina hetkeksi jääkaappiin asettumaan.

Taikinan jälkeen on purjon vuoro. Ja ihan nyt siis siitä purjosipulista on kyse, eikä mistään muusta. Halkaise purjosipuli ja pese puolikkaata. Poista kanta ja pilko purjoa mieluinen määrä. Mitä vihreämpää purjon osa on, sen puisempi maku. Näin kuului viisaus kokin suusta. Purjot voi myös kuullottaa paistinpannulla, mutta näin ei ole pakko tehdä.

Creme fraichea tarvitaan purkillinen ja sen joukkoon kipataan neljä kananmunaa ja kaksi desiä kermaa. Suolaa vielä pikkaisen, noin puolen teelusikallista riittää jo hyvin. Nämä ainekset sekoitetaan nopsaan yhteen. Nyt kaikki onkin valmista seuraavaa vaihetta varten.

Nappaa taikina jääkaapista ja voitele piirasvuoka voilla. Voitelun jälkeen taikina painellaan vuokaan tasaiseksi pohjaksi, reunoja unohtamatta. Pilkottua purjosipulia ripotellaan pohjalle ja sen päälle napataan Emmental-juustoraastepussista juustoraastetta (tuskin sieltä muutakaan löytyy). Pussissa oli 150 grammaa, mutta enemmänkin toi toki laittaa. Laita vielä toinen vastaavanlainen kerros. Tai purjon ja juustoraasteen voinee kaiketi sekoittaa keskenäänkin jo. Päälle kaadetaan lopuksi muna-kerma-creme fraiche seos ja piiras tungetaan uuniin. Paista piiras 200-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia.

Resepti:

150 g voita
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl vettä
 
1 purjosipuli
1 prk creme fraichea
4 kananmunaa
2 dl kermaa
150 g juustoraastetta
Suolaa

Valmista pohja nyppimällä jauhot ja voi keskenään. Lisää lopuksi vielä vähän vettä ja anna taikinan asettua jääkaapissa vähän aikaa. Painele taikina pohjaksi ja reunoiksi piirakka- tai irtopohjavuokaan.

Pese ja pilko purjosipuli. Sekoita creme fraiche, kananmunat, kerma ja suola keskenään. Lado purjosipulia ja juustoa piirakkapohjaan ja kaada päälle nesteseos. Paista 200-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Suositut tekstit