sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Sika tuli taloon ja siitä tehtiin sianpääsylttyä.



Nyt saatiin käsiin jotain vähän harvinaisempaa, nimittäin kaveri tuli käymään ja toi mukanaan puolikkaan sianpään. Sellaista ei nyt ihan lähimarketista saa. Sianpäästä saa tietystikin sianpääsylttyä aikaan. Tässä sianpäässä ei ollut kieltä mukana, joten sitä ei nyt saa ainakaan vielä kokeiltua, mutta pystyn ehkä elämään tämän asian kanssa. Sika siis muovikassista ulos ja huuhdotaan se perusteellisesti vedellä. Sen voi hyvin jättää likoamaan veteen pidemmäksikin aikaa, mutta tämän kanssa toimittiin nopeammalla aikataululla.


Keitä sianpäätä 5 tuntia suolavedessä; vajaa ruokalusikallinen vesilitraa kohden lienee sopiva. Sopii sinne pari laakerinlehteäkin mukaan sekä kolmisenkymmentä maustepippuria. Lisää vettä tasaisin väliajoin, sillä sitä poistuu viiden tunnin keittämisen aikana aika reippaasti. Keitinveden pintaan muodostuva vaahto tulee kauhoa pois.

Keitetty sianpää nostetaan kattilasta pois jatkokäsittelyä varten. Äläkä heitä kaikkea keitinvedestä pois, sitä tarvitaan vielä. Jätä nyt ainakin muutama desi sitä sivuun siivilöitynä. Erottele syötävä liha läskistä, rustosta ja kaikesta muusta ihanasta. Ei näytä erityisen ruokahalua herättävältä, vaikka liha hyvää onkin. Niin ja käytä ihmeessä kumihanskoja, koska muuten saa käsiä hinkata loppupäivän puhtaaksi. Toisaalta, eipä tarvitse käyttää käsirasvaa ainakaan.

Ja mikäli tähän mennessä ei ole keittiön siivousainevarasto ollut kovin monipuolinen, nyt varmasti tulee lähdettyä ostoksille. Joka paikka on niin rasvan peitossa, että huh huh. Kunnolla vaan jynssäämään. Hmm, mahtaisikohan Ostos TV:n höyrypesuri auttaa tässä asiassa? Tähän ei nyt saada vastausta, kun sellaista ei ole käsillä. Tässä pätevät samat säännöt kuin joulukinkunkin kanssa; rasvaa ei kannata kaataa viemäriin tai siitä saattaa seurata ikävä tukkeutuminen myöhemmin.

Kunhan päästä on saatu eroteltua kaikki käytettävä liha, niin sen jälkeen lihat hienonnetaan pienemmäksi silpuksi. Mukaan voi heittää läskiä ihan oman maun mukaan. Käytännössä siis niin, että mitä enemmän haluaa kokea sydänkohtauksen, sitä enemmän laitetaan läskiä. Yksi sipulikin pistetään hienoksi silpuksi ja freesataan paistinpannulla. Tämä sekoitetaan lihan ja läskin joukkoon. Hienonna mukaan myös persiljaa pieni nippu.

Inkivääriä ja valkopippuria viskellään mukaan hyppysellinen kumpaakin. Suolaa lisätään jos sitä tarvitsee lisätä. Mustapippuriakin lisätään sekaan vähäsen pippurimyllystä. Kun mausteet ovat kohdallaan aletaan lisätä keitinnestettä joukkoon. Pyörittele neste lusikalla vaan seokseen. Tästä sianpäästä tuli sylttyä viitisen desiä.

Kaada valmis syltty sopivaan astiaan ja anna hyytyä ja jäähtyä jääkaapissa kunnolla. Perinteisesti se valmistettaisiin kelmulla vuorattuun, jolloin syltystä tulee hyytelömäinen ja helposti leikattava tuote. Sitä on helppo leikata vaikkapa voileivän päälle. Tästä tehtiin sen sijaan tällainen lusikoitava vaihtoehto, jota voi kyllä myöskin lusikoida voileivän päälle jos siltä tuntuu.

Resepti:


Pään keittäminen

1/2 sianpäätä
vajaa 1 rkl suolaa vesilitraa kohden
30 mautepippuria
4 laakerinlehteä

Keitä sianpäätä suolavedessä ja lisää sekaan maustepippurit ja laakerinlehdet. Keitä viitisen tuntia. Lisää vettä aina välillä ja kauho veteen muodostunut vaahto pois. Nosta sianpään palaset pois esimerkiksi uunivuokaan. Siivilöi keitinvettä talteen. Ota sianpään palasista talteen kaikki käyttökelpoinen liha ja vähän läskiä.

Syltty

Lihoja ja läskiä sianpäästä
1 sipuli
Nippu persiljaa
Inkivääriä
Valkopippuria
Mustapippuria
Sianpään keitinnestettä

Hienonna sianliha ja läski pieneksi. Hienonna sipuli ja freesaa se. Silppua persilja, lisää se ja freesattu sipuli lihojen sekaan. Lisää mausteet sekä siivilöityä keitinnestettä. Sekoita keskenään ja kaada kulhoon sellaisenaan tai kelmulla päällystettyyn kulhoon. Laita jääkaappiin jäähtymään ja hyytymään.




perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kentin kakkua kevään iloksi

Nyt on vuorossa yhtä omaa lempparia, Kentin kakkua. Tai alunperin se kai taitaa olla Kentuckyn kakkua, mutta nimi on jossain välissä ainakin meidän suvussa muotoutunut tällaiseksi. Jälleen näitä kakkuja, joita ei todennäköisesti suositella keventäjien tai painonvartijoiden keskuudessa. Voita, sokeria, kermaa... vähän lisää voita ja sokeria... ja kermaa. Hyväähän tämä siis tietysti on.













Eipä siinä sitten muu auta, kun käydä leipomaan. Vaahdota siis 200 grammaa voita ja neljä desiä sokeria. Tähän seokseen lisätään kananmunia kolme kappaletta vielä yksi kerrallaan. Kun tämä seos on valmis, niin siihen lisätään kaikki kuivat aineet eli siis teelusikallinen vanilliinisokeria, kaksi teelusikallista leivinjauhetta, teelusikallinen suolaa, 6,5 desiä vehnäjauhoja ja puolitoista desiä mantelirouhetta. Näitä kun on sekoiteltu taikinaan, niin lopuksi lisätään vielä puolitoista desiä maitoa seokseen.

Valmiilla seoksella saa täytettyä kivasti noin kahden litran kakkuvuuan tai sitten useamman pienen vuuan. Voitele vuoka (tai vuuat) voilla ja vuoraa korppujauhoilla ympäriinsä. Kaada taikinaa vuokaan niin, että se ei ole aivan täynnä. Pidä huoli, että sitä tulee kaadettua ja levitettyä tasaisesti kaikkialle. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Kuorrutus

Kuorrutusta varten tarvitaan vielä vähän lisää sokeria, kermaa ja voita. Tuollainen 0,8 desiä kermaa riittänee ja sokeria menee kahden desin verran. Nämä kiehautetaan yhdessä ja annetaan jäähtyä. Seokseen siivilöidään paketillinen tomusokeria. Voitakin lisätään vielä kuutisen ruokalusikallista, joskin sulatettuna. Lopullinen seos on herkullista ja jos sitä maistelulta jää yli, niin kakkuakin olisi kiva koristella. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle ja koristele vielä vaikka nonparelleilla tai mantelirouheella.

 

 Resepti:


200 g voita
4 dl sokeria
3 munaa
1 tl vaniliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
6,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl maitoa
1,5 dl mantelirouhetta

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksi kerrallaan. Lisää kuivat aineet ja vasta lopuksi maito. Kaada hyvin sekoitettu taikina voideltuun ja korputettuun kakkuvuokaan tasaisesti. Paista 175-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia.

Kuorrutus

0,8 dl kermaa
2 dl sokeria
1 pkt tomusokeria
6 rkl voita

Kiehauta kerma ja sokeri keskenään ja jäähdytä. Siivilöi seokseen paketillinen tomusokeria sihdin läpi. Lisää lopuksi sulatettu voi. Koristele kakku valmiilla kuorrutuksella. 

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Charlotte russessa yhdistyy monta herkullista asiaa

Tässä viimeaikoina kun on valmistunut appelsiinihilloa ja sitä hyväksikäyttäen kääretorttua, niin kohtalaisen looginen jatkumo löytyy charlotte russesta. Sillä on jo pitkät perinteet, sillä sehän kehitelty 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Ranskalainen hovikeittiömestari Marie-Antoine Carême loi herkun suosikkityönantajiensa kunniaksi. Toki tämä Suomessa tunnettu kakku on matkan varrella hieman muuttunut alkuperäisestä.

Charlotte Russea varten tarvitaan kääretorttua, kermaa, (maustamatonta jogurttia), liivatelehtiä, vaniljatanko ja vanilliinisokeria. Kääretortun voi ostaa kaupasta tai tehdä itse, kuten täällä tehtiin. Jos alkaa tehdä kääretottua alusta tässä vaiheessa, niin charlotte russen tekemiseen saattaa mennä vähän kauemminkin.

Laita heti aluksi kuusi liivatelehteä kylmään veteen pehmentymään. Sen jälkeen voidaankin käydä vatkaamaan kerma vaahdoksi. Vatkaamisen jälkeen kermaan sekoitetaan 200 grammaa rahkaa. Tietysti voit vatkata suoraan neljä desiä kermaakin, mutta rahka tuo vähän erilaista makua seokseen. Lisää mukaan vielä neljä teelusikallista sokeria ja pyörittele sekaan.

Leikkaa kääretorttu siivuiksi ja asettele palat tiiviisti kelmulla vuoratun pyöreähkön kulhon pohjalle ja reunoille. Kelmun laittaminen kulhoon etukäteen on huomattavasti helpompaa, kuin kaiken purkaminen ja uudelleen asetteleminen. Ihan vaan näin pikkuisena vinkkinä. Mutta olisihan se nyt ollut liikaa vaadittu, jos kaikki olisi mennyt putkeen.

Asettele kääretortun palaset tosiaan niin tiiviiksi kuin mahdollista, aina reunoihin asti. Kauhean isoa kulhoa ei tätä varten kannata ottaa. Sitten vaniljatangon kimppuun. Riivi ja raavi tangosta siemenet erilleen ja kaada kattilaan, jossa on puoli desiä vettä ja kiehauta.

Lisää pehmenneet liivatelehdet kuuman veden sekaan ja anna niiden nopeasti sulaa. Kaada tämä seos puolestaan kermanvaahtoseokseen ja sekoita hyvin. Näin maku alkaa olla kohdallaan. Kaada valmis seos kulhoon kääretorttupalojen päälle ja laita jääkaappiin jäähtymään ja asettumaan.


Ota jähmettynyt kakku ulos jääkaapista, leikkaa mahdolliset reunat ja kumoa se tarjottimelle. Riippuen kulhon koosta, makeannälästä ja muutamasta muusta muuttavasta tekijästä, täytettä kannattaa ehkä tehdä tuplamäärä. Tai ainakin puolitoistakertainen.

Lopputulos oli varsin mukavan makuinen. Rahka, kerma ja kääretortut vaan ovat hyvä yhdistelmä. Tietysti jos haluaa, niin täytteeseenhän voi lisätä makua vaikka sitruunamehulla tai muulla vastaavalla.

Resepti: 


Kääretorttuviipaleita
2 dl kermaa
200 g rahkaa
4 tl sokeria
1 vaniljatanko
6 liivatelehteä
0,5 dl vettä

Aloita liottamalla liivatelehdet kylmässä vedessä. Vatkaa kermavaahto ja sekoita sekaan rahka. Lisää sokeri. Vuoraa pienehkö ja pyöreä kulho kelmulla. Leikkaa kääretorttu noin sentin levyisiksi siivuiksi ja vuoraa kulho tiiviisti siivuilla. Riivi vaniljatangosta siemenet ja kiehauta ne vedessä. Ota pois levyltä ja sulata sekaan pehmenneet liivatelehdet. Sekoita kermarahkaseoksen kanssa ja kaada vuokaan. Anna jähmettyä jääkaapissa.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kääretorttua appelsiinihillolla

Makeannälkä, mikä ihana tekosyy. Jos on sellainen kutina vatsassa, että jotain herkkua olisi saatava, niin miksipä ei tekisi kääretorttua. Se on herkullista, perinteistä ja silti aina ajankohtainen. Ja kas kummaa, kaapistahan sattuu löytymään appelsiinihilloa, niin siitä saadaan kääretorttuun täytettä. Ja kääretorttupohja itsessään on hyvinkin perinteinen. Isoisoäidin kirjaa tuli taas vähän konsultoitua.

Kaapista tarvitsisi löytyä 5 kananmunaa, desi sokeria ja 1 1/4 desiä vehnäjauhoja. Ja sitä hilloa tietysti. Ei ole siis mikään kovin monimutkainen herkku.

Aloita ottamalla kananmunat huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Jatka vatkaamalla kanamunat sokerin kera. Niitä saa oikeasti sitten vatkata hyvän aikaa, että taikinasta tulee todella kuohkea. (Tähän taikinaan ei tule mitään nostatusainetta, joten perinpohjainen vatkaaminen on tärkeätä. Käsin ei kannata missään nimessä tätä vaihetta tekemään.) Lopuksi sekoitaan varovasti nostelemalla mukaan siivilöidyt vehnäjauhotkin. Tässä vaiheessa ei siis saa olla liian kovakourainen, vaan taikinan tulee pysyä edelleenkin kuohkeana ja ilmavana.


Taikina on näin valmista ja se voidaan levittää pellille tasaiseksi levyksi. Paista 200-asteisessa uunissa suunnilleen 7 minuutin ajan, kunnes taikina on kypsynyt kauniin ruskeaksi. Levitä pöydälle toinen leivinpaperi ja levitä sen päälle hienoa sokeria. Kumoa uunista tullut paistettu taikinalevy sokerikerroksen päälle. Nyt päälle jäävän leivinpaperin irtoamista edesauttaa esimerkiksi viileän ja kostean pyyheliinan käyttäminen sen päällä.

Kun leivinpaperi on poissa taikinalevyn päältä, voit levittää sen päälle hillon ohueksi kerrokseksi. Kieritä levy rullaksi leivinpaperin avulla ja varmista, että se on tiivis. Anna jäähtyä ja nauti. Tämä kääretorttu menee todella hyvin sellaisenaan, mutta voi siihen tietysti seuraksi ottaa vaikka vielä vähän hilloa, kermavaahtoa ja vaikka mitä muuta.

Resepti: 


5 kananmunaa
1 dl sokeria
1 1/4 vehnäjauhoja
2 dl hilloa

Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kääntele varovasti sekaan vehnäjauhota. Levitä taikina leivinpaperin päälle pellille ja paista 200:ssa asteessa n. 7 minuuttia. Levitä pöydälle toinen leivinpaperi ja ripottele päälle sokeria. Ota taikina uunista ja nosta se sokeroidun leivinpaperin päälle. Nosta päälle jäävä leivinpaperi irti kääretorttulevystä. Levitä pinnalle hilloa ja kääri rullalle. Anna jäähtyä.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Appelsiinihilloa aamupalalle tai mihin vaan tarkoitukseen


Tässä on jonkin aikaa mennytkin taas niin, ettei ole tehty säilykkeitä tai hilloja, joten korjataanpa tämä samantien. Nyt voisi tehdä vaikka appelsiinihilloa, koska sitä voisi käyttää mahdollisesti johonkin muuhunkin reseptiin tässä lähiaikoina. Eikä se muutenkaan varmasti huono asia ole, jos sitä löytyy jääkaapista. Se sopii esimerkiksi paahtoleivän päälle, jos haluaa vaikka aamiaista vähän muuttaa.


Kyseessä on jälleen kerran hyvin helppo, mutta ainakin ohjeen mukaan melko pitkä operaatio. Valitse hilloa varten neljä mieleistäsi appelsiinia. Kaksi niistä viipaloidaan ja kahdesta tyhjennetään sisältö, mutta kuoret jätetään pois. Poista myös siemenet tässä vaiheessa.

Kaada kattilaan litra vettä ja lisää appelsiinin viipaleet ja mehut mukaan. Keittele siivuja tunnin verran, jonka jälkeen lisätään 7 desiä sokeria ja annetaan hillon kuplia vielä toinen tunti. Hillo ottaa melko helposti sitten pohjaan kiinni, että sitä kannatta sekoitella välillä. Ja ei pidä muutenkaan liian kuumalla levyllä keitellä hilloa. Kuoret eivät välttämättä sula hilloon täydellisesti, joten sauvasekoittimelle tulee tarvetta myöhemmin. Ei siis turhaan tarvitse hätääntyä, jos kuoret eivät sula.

Hilloa kannattaa maistella keittelyn aikana. Kuulostaa varmasti todella ikävältä tehtävältä, mutta jonkun siihenkin on uhrauduttava. Jos tuntuu siltä, että appelsiinin kuori maistuu liikaa, niin lisää sokeria ja keittele hilloa vähän pidempään. Tässä saa jälleen kerran muutenkin tehdä asioita oman maun mukaan. Hilloa siis voi maustaa esimerkiksi vaniljalla, mutta vain omat makunystyrät taitavat olla tässä rajana.

Appelsiinihillon alkaessa olla valmista makunsa ja koostumuksensa puolesta, voidaan se tosiaan vielä survoa sauvasekoittimella tasaiseksi. Sen jälkeen hillo onkin valmis purkitettavaksi. Lasipurkit voi pikaisesti esimerkiksi keittää ennen purkittamista, niin ovatpa sitten varmasti puhtaita, eikä kuuman hillon purkittaminen myöskään ole ongelma. Hillo siis purkkiin ja annetaan jäähtyä. Jäähtynyt hillo voidaan laittaa jääkaappiin ja säilyttää siellä.


Resepti: 


4 appelsiinia
1 l vettä
7dl sokeria

torstai 13. maaliskuuta 2014

Makaronivelli

Nyt irrotellaan kunnolla ja tehdään jotain tajunnanräjäyttävää... Ei kun ei sittenkään. Nyt tehdään makaronivelliä. Se näyttää nopean googlettelun perusteella varsin... öh... hurmaavalta ruokalajilta. Kokki tässä yritti lieventää epäilyksiä lupailemalla, että se maistuu aikalailla riisipuurolta. Koostumus kuulemma onkin sitten jo jotain aivan muuta. Miksi en nyt ole ihan vakuuttunut tästä? Toisaalta, miten olen onnistunut välttymään makaronivelliltä tähän asti? Se on ehkä se tärkeämpi kysymys.

Tässä saattoi olla ensin ideana tehdä makaronilaatikkoa, mutta jotenkin se, että jauheliha ja makaronit olivat kaikki siinä valmiina ja kaupasta ostettuna ei vaikuttanut oikealta vaihtoehdolta. Joten suunnitelmat menivät lennossa uusiksi. Makaronilaatikko tulee sitten jossain myöhemmässä vaiheessa.

Makaronivelli ei hirveästi vaadi aineksia. 50 grammaa makaroneja riittää, samoin kuin litra maitoa. Lisäksi vielä suolaa puolikas teelusikallinen, kokonainen ruokalusikallinen sokeria ja vehnä- ja perunajauhoja myös ruokalusikallinen kumpaakin. Loppuhuipennuksena tarvitaan kananmunan keltuainen. Eli todennäköisesti nämä löytyvät kaikki keittiön kaapeista jo valmiiksi.

Keitä makaronit kypsäksi maidossa. Pitäkää maitoa sitten hyvin silmällä. Hetkeksi jos selkänsä kääntää niin sehän kiehuu yli aivan samantien. Ja palaa pohjaan. Eli monien käyttämää termistöä lainaten "ei mennyt aivan kuten Strömsössa".


Kun makaronit ovat jokatapauksessa kypsyneet, niin kaada kattilaan mukaan vehnäjauho, jotka on liuotettu pieneen määrään vettä. Lisää suola ja sokeri ja anna hautua vielä hetken, jonka jälkeen lisätään kananmunan keltuainen pieneen vesitilkkaan sekoitettuna. Sekoita ja makaronivelli onkin sitten jo valmista nautittavaksi.

Maku on kyllä taas kohdallaan ja viittaus riisipuuroon ei ole kovinkaan kaukana. Maitohan se taitaa kyllä riisipuurossakin enemmän maistua kuin mitä itse riisi. Sama käy makaronien kanssa. Kokonaisuus on lisäksi kohtalaisen makea, että tämä kävisi melkeinpä jo jonkinasteisesta jälkiruoasta.

Resepti:

50 g makaroneja
1 l maitoa
0,5 tl suolaa
1 rkl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
1 kananmunan keltuainen

 Keitä makaronit maidossa. Lisää sekaan pieneen veismäärään liuotetut vehnäjauhot. Lisää suola ja sokeri ja anna hautua vielä hetki. Lisää lopuksi keltuainen ja sekoita se velliin.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Ruuanlaitto voi olla "veristä" touhua; verilettuja

Verta. Sitä ei ollakaan vielä käytetty missään ruuassa, joten nyt alkaa olla jo korkea aika tehdä niin. Tämä resepti ei siis sovi heikkohermoisimmille. Veri ei nyt muutenkaan välttämättä ole ihan kaikkien lempiaines ruokaa tehtäessä. Siinä taitaa olla se ajatus pahempi kuin maku tai mikään. Veripalttu nimittäin ainakin on herkullista. Meillä kotona sitä tosin kutsuttiin aina Mustin Murkinaksi. Olihan niissä ehkä samankaltaista näköä. Mustin Murkinan mausta ei ole harmainta aavistustakaan.

Tämä aloitus toimii jo hyvänä vinkkinä siitä, että mitä kaupasta tarvitsee ostaa. Veripurkki ja olutta siis ainakin. Muut ainesosat saattavat hyvällä tuurilla löytyä keittiöstä muutenkin. Tai no, mistä sitä tietää vaikka nämäkin siellä jo olisivat valmiiksi. Kananmuna, ohra,- vehnä- ja ruisjauhoja tarvitaan myös. Sekä tietysti voita, suolaa ja meiramia.

Kaada kulhoon kolme desiä verta ja kolme desiä olutta. Ihan saa itse valita mieluisensa maun. Oluen suhteen siis. Kannattaa ehkä huolestua jos itsellä on jonkinlainen oma verisuosikki. Sekoita nesteeseen myös puoli ruokalusikallista suolaa ja toinen samanmoinen meiramia. Jauhoja vielä mukaan yhteensä 1,75 desiä. Tästä määrästä näissä letuissa 0,75 desiä on ruisjauhoja, puoli desiä ohrajauhoja ja puoli desiä vehnäjauhoja, mutta suhdelukuja voi hyvinkin vaihdella. Tai voi vaikka laittaa pelkkiä vehnäjauhoja. Sekoita jauhot nesteeseen tasaisesti ja jätä seos asettumaan reiluksi puoleksi tunniksi.

Tämän jälkeen lettutaikinaan sekoitetaan vielä yksi kananmuna sekä 50 grammaa voisulaa. Ja sitten päästään paistamaan lettuja. Se helpottaa elämää kummasti, jos on lettupannu, sillä muuten letuista ei kovin helposti saa esittelykelpoisia. Paista letut voin kera ja muista sekoittaa taikinaa aina välillä kulhossa. Siitä tulee muussa tapauksessa ikävän klöntikästä. Se ei ole hurmaava näky. Paista letut kypsiksi molemmin puolin.

Verilettujen kanssa tarvitaan puolukkasurvosta tai -hilloa. Pikaversion saa tehtyä hyvin helposti pakastepuolukoista. Laitetaan niitä vain mikroaaltouunin kestävään kulhoon, lisätään reilusti sokeria päälle ja pistetään mikro päälle noin kuudeksi tai seitsemäksi minuutiksi. Jäähdytä ja pikasurvos on valmis. Nauti letuista ja katsele vaikka jokin mukava vampyyrileffa samalla.

Resepti


3 dl verta
3 dl olutta (tai maitoa)
0,75 dl ruisjauhoja
0,5 dl ohrajauhoja
0,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
0,5 rkl meiramia

Kaada veri ja olut kulhoon. Lisää suola, meirami ja jauhot. Sekoita niin, etteivät jauhot jää klönteiksi. Anna asettua puolen tuntia. Lopuksi seokseen sekoitetaan kananmuna ja voisula. Paista letut lettupannulla voin kera. Tarjoa puolukkahillon tai -survoksen kera.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kaalilaatikko. Juuri sitä mitä nimi lupaa sen olevan.


Kaalilaatikkoa lienee tehty jo kauan aikaa ja kaali itsessään on tunnettu Suomessa hyvinkin kauan. Onhan sitä aika helppoa kasvattaakin. Ja laihduttajan unelmaruokaahan se on sillä siitä ei pahemmin kaloreita löydy. Ei sillä, että laihduttaminen ja perinneruoka kovinkaan usein löytyisivät samasta lauseesta. 

Tämä on nyt ihan noista yleisimmistä kaalilaatikoista jonkin verran eroava laatikko, mutta ainakin keittokirjan iästä päätellen tämän uskaltaa silti määritellä perinteiseksi. Varmaan useimmissa kotikeittiöissä kaalilaatikko saa lisäkseen jauhelihaa. Tähän versioon sitä ei kuitenkaan tule. Alkuasetelma epäilytti ehkä hieman, mutta toisaalta, miksipä se ei toimisi näinkin?

Tämä kaalilaatikko vaatii ainoastaan kaalia, maitoa, kananmunia ja vehnäjauhoja. Ja mikä perinteinen ruoka nyt jäisi ilman voita, suolaa ja sokeria. Muskottipähkinääkin voi tähän lisätä ihan pikkuisen. Kaikki ainekset vaan esiin ja kokkaamaan.

Ensimmäiseksi pilkotaan yksi pienehkö kaali pieneksi silpuksi ja keitetään se kevyesti suolatussa vedessä. Sillä välin kun kaalit keittyvät, vatkataan kaksi kananmunaa hyvin. Lisää mukaan litra maitoa, kolme desiä vehnäjauhoja sekä mausteet. Eli siis hyppysellinen sokeria, toinen suolaa ja pieni ripaus muskottipähkinää. Siivilöity kaali vielä sekaan ennen kuin lisätään 100 grammaa sulatettua voita mukaan loppusilauksena.


Kun seos on valmista, niin voitele uunivuoka. Kaada seos vuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa kypsäksi. Laatikon koosta ja paksuudesta riippuen tuollainen noin 45 minuuttia on sopiva. Valmis kaalilaatikko toimii hyvin lisäkkeenä vähän lanttu-, porkkana- tai perunalaatikoiden tapaan, mutta voihan sitä syödä ihan sellaisenaankin. Maku oli mukavan pehmeä ja mausta tuli välillä mieleen makaronilaatikko.

Resepti:

(n. 10 annosta)

1 pieni kaali
1 l maitoa
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
100 g voita
Suolaa
Sokeria
Muskottipähkinää

Pilko kaali silpuksi ja keitä kevyesti suolatussa vedessä. Vatkaa kananmuna, lisää maito, jauhot ja mausteet. Lisää mukaan siivilöity kaali ja voi. Voitele uunivuoka ja kaada seos vuokaan. Paista 200:ssa asteessa noin 45 minuuttia.



sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Laskiaispullaa, ettei laihtumaan pääse

Kappas, laskiainenhan se sieltä tuli. Ja se tarkoittaa tietysti sitä, että pitää tehdä laskiaispullia ja ennenkaikkea syödä niitä. Tämä aika on Etelä-Euroopassa karnevaalien aikaa, mutta täällä kyseessä on enemmänkin kirkollinen kevätpaaston alkajaisjuhla. Suomessa laskiaisena lähdetään laskemaan mäkeä, syödään hernekeittoa ja tietysti laskiaispullia. Joten ei mikään hassumpi perinne.

Lämmitä viisi desiä maitoa kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen 50 grammaa tuorehiivaa. Tämän jälkeen lisätään sekaan pari teelusikallista suolaa, kaksi desiä sokeria ja ruokalusikallinen kardemummaa sekä kananmunat. Lisää vehnäjauhoja muutama desi kerrallaan välillä sekoittaen, kunnes mukana on noin 15 desiä jauhoja. Vaivaa taikinaa rauhassa ja alusta se margariinilla.

Kun kaikki ainekset on vaivattu yhteen taikinaksi, annetaan pullataikinan kohota lämpimässä suunnilleen kaksinkertaiseksi. Eli taas on hyvä kiikuttaa se tuonne saunaan lämmittelemään. Siellä se nousee hyvin. Ja sillä välin ehtii itse vaikka hypätä kuntopyörän selkään. Näissä perinteisissä ruuissa kun ei voita, sokeria ja muita niin terveellisiä aineksia säästellä, niin pieni liikunta tekee nyt tässä taloudessa hyvää.

Taikinan kohottua kaksinkertaiseksi otetaan se jälleen käsiteltäväksi. Ripottele leivonta-alustalle kunnolla vehnäjauhoja ja kippaa taikina päälle. Ala pyöritellä taikinaa käsilläsi niin, että siitä lähtee turha ilmavuus pois. Jauhojenkäyttö apuna on sallittua tai muuten taikina jää käsiin kiinni.

Pyörittele taikinasta pyöreitä palleroita ja asettele ne sopivan välimatkan päähän toisistaan uunipellille. Ne nimittäin kohoavat vielä, joten välimatkaa saa olla kyllä riittävästi. Meidän uuni ei ole mitenkään hirveän laaja, joten pellille mahtui vain viisi pullaa kerrallaan. Anna kohota pyyhkeen alla vielä kaksinkertaisiksi ennen paistamista.

Lämmitä uuni valmiiksi 225:een asteeseen. Voitele kohonneet pullat kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista pullia 5-10 minuuttia pullien koosta riippuen. Tarkkaile siis tilannetta aktiivisesti ja ota pullat uunista heti kun ne ovat sopivan värisiä. Ja musta ei ole sopiva väri. 100 grammaa painavalle pullalle 10 minuuttia oli aika sopiva aika.


Pullien tultua uunista annetaan niiden jäähtyä. Tällä välin ehtii hyvinkin valmistaa mantelimassatäytteen, vatkata kerman ja ottaa vadelmahillon esille. Mantelimassaaa sekoitetaan kerman kanssa, ja sitä voidaan laittaa halkaistun laskiaispullan keskelle. Vaihtoehtoisesti keskelle sopii hillo. Reunoille kuitenkin tulee kermavaahtoa.


Resepti:

5 dl maitoa
50 g hiivaa
2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 kananmuna
14 dl vehnäjauhoja
150 g leivontamargariinia

Kananmuna voiteluun ja raesokeria koristeluun.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva. Lisää suola, sokeri, kardemumma ja kananmuna. Sekoita mukaan vehnäjauhoja vähän kerrallaan. Vaivaa ja alusta margariinilla. Anna kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä. Pyörittele taikinasta pullapalleroita ja asettele pellille tarpeeksi kauas toisistaan. Anna kohota pyyhkeen alla jälleen kaksinkertaiseksi. Lämmitä uuni 225-asteiseksi. Voitele pullat kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista pullia 5-10 minuuttia.

Valmista mantelimassatäyte sekoittamalla kermaa ja mantelimassaa keskenään. Vatkaa kerma vaahdoksi. Tai mikäli haluat hillotäytteen, ota hillo esille. Laita halkaistun pullan päälle mantelimassaa tai hilloa ja pursota ympärille kermavaahtoa.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Suositut tekstit