maanantai 27. tammikuuta 2014

Klimppisoppa; juuri sitä miltä se kuulostaa

klimppikeitto
Vielä on monta erilaista keittoa jäljellä kokeiltavaksi, mutta tänään vuoronsa saa klimppisoppa. Tämä on taas näitä ruokia, mitkä eivät välttämättä imagoltaan ole ihan niitä parhaimpia, sillä pelkkä nimi jo tuo vähän jännän maun suuhun. Mutta ei ole koiraakaan karvoihin katsominen, joten kokeillaan nyt kuitenkin. On tätä kuitenkin tehty lähes joka puolella Suomea aikojen saatossa.

Tätä keittoa varten tarvitsee taas pikaisesti käydä kaupassa, sillä naudanlihaa ei nyt sattunut olemaan jääkaapissa. Muita tarvittavia aineksia ovat meirami, sipuli, maustepippuri, suola ja persilja. Klimppejä varten puolestaan tarvitaan voita, maitoa, munaa, sokeria, suolaa ja vehnäjauhoja.

Aloitetaan keiton teko kiehauttamalla keittoliha kattilassa. Kaada siis kattilaan kaksi litraa vettä ja lisää lihat heti perään kylmään veteen. Kauho pois pinnalle muodostuva vaahto. Kun vaahtoa ei enää muodostu, niin voit heittääkin teelusikallisen meiramia, kaksi teelusikallista suolaa, kuusi maustepippuria ja persiljaa sekaan. Niin ja yksi sipuli pilkottuna pariin osaan. Kuoria sitä ei tarvitse, kunhan otat vaan kannat pois. Tähän keittoon tipahti vielä yksi lihaliemikuutiokin mukaan. Anna keiton hautua tuollainen 45-60 minuuttia, kunnes liha alkaa pehmetä.

Keiton hautuessa ehtii hyvin valmistaa klimpit, jotka siis käytännössä ovat eräänlaisia taikinapalleroita. Sulata voita pari ruokalusikallista, eli noin 20 grammaa. Lisää sen joukkoon kananmuna ja sekoita ne keskenään. Lisää kaksi teelusikallista sokeria, puolikas teelusikallinen suolaa, 2,5 desiä maitoa ja 4 desiä vehnäjauhoja. Sekoita kaikki keskenään.

Sitten kun lihat ovat ehtineet hautua tarpeeksi, ota ne pois liemestä ja leikkele niistä pienempiä palasia. Leikkaa samalla pois kaikki epämiellyttävät sitkeät kohdat. Siivilöi pois myös mausteet liemestä, ne kun ovat jo jättäneet makunsa siihen.


Nyt päästäänkin siihen jännittävimpää osuuteen, eli klimppien lisäämiseen. En ole vielä tähän päivään mennessä tajunnut täysin tätä näiden funktiota, mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa aukeaa. Eli pyörittele lusikalla taikinasta klimppejä. Klimpin voi ihan hyvin laskea keittoon lusikalla, sillä se irtoaa siellä hyvin ja jää liemeen lillumaan.

klimppien teko
Kun olet pyöräyttänyt viimeisenkin klimpin keittoon (Oikeasti, miksei tälle ole keksitty jotakin houkuttelevampaa nimeä? Onhan se nyt toisaalta aika todenmukainen, mutta silti.), voit lisätä leikellyt lihat takaisin. Klimpit nimittäin kypsyvät samantien, kun ne veteen laskee. Silppua päälle vielä persiljaa, jos ei muuten niin esteettisistä syistä, ja nauti.

Nyt on sanottava, että vaikka tästä ei houkuttelevan näköistä varmaan saa millään, niin maku ei ole paha. Klimppejä hieman vierastin alussa, kun kokki vertasi niiden koostumusta sieniin. Maku kuitenkin muistuttaa enemmänkin pastaa, joten keiton syöminen ei ollut ongelma eikä mikään. Kyllä tätä toistekin syö ja klimppisoppa on nyt siirtynyt syötävien ruokien listalle.


Resepti:

(8 annosta)

500 g keittolihaa
2 l vettä
1 sipuli
1 tl meiramia
2 tl suolaa
6 maustepippuria
Persiljaa

Klimppeihin:

20 g voita
2,5 dl maitoa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
2 tl sokeria
0,5 tl suolaa

Kaada vesi kattilaan ja lisää liha. Kiehauta ja kaavi pois muodostuva vaahto. Kun vaahtoa ei enää synny, lisää mausteet ja sipuli. Keitä kunnes liha pehmenee, vajaan tunnin verran. Poista liha liemestä ja pilko pienemmiksi palasiksi. Siivilöi pois mausteet ja sipuli. Sekoita klimppiainekset keskenään taikinaksi. Pyörittele lusikalla klimppejä kiehyvaan keittoliemeen. Lisää klimppien tekemisen jälkeen leikellyt lihat takaisin keittoon.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Perunalimppu täynnä haasteita

valmis perunalimppuPerunalimppu... Ihan simppeli ja helposti tehtävä leipä. Tai niin sitä ainakin luulisi. Tämä kanssa oli vähän ongelmia, mutta aina ei kaikki voi mennä kuten Strömsössä. Toisaalta, olihan tässä pari sellaista kohtaa missä saatettiin mennä vikaan.

Käsitelläänpä nyt pikaisesti tätä epäonnistunutta kertaa, niin tietää sitten miten ei kannata ainakaan tehdä. Tai ainakaan siis kaikkia näitä yhdessä. Perunat raastettiin ja paistettiin pikaisesti pannulla voin kanssa, mikä periaatteessa ei välttämättä ollut huono juttu. Taikinan sekoittamisen jälkeen se sai nousta ja oleskella vähän turhankin kauan lämpimässä, useamman tunnin itseasiassa. Ei siis kannata tehdä taikinaa ennen töihiin tai kouluun lähtemistä. Todennäköisesti tästä syystä leipä maistui turhan happamalta. Ja viimeisenä kohtana, leipä jäi osittain raa'aksi, mikä ei sekään parantanut makuelämystä.

Ei-niin-onnistunut perunalimppu




Uusi erä vaan kehiin. Josko tällä kertaa onnistuisi paremmin. Aloitetaan perunalla. Kaapissa oli vielä yksi iso Rosamunda-peruna ja sen voi keittää kuorineen, jonka jälkeen se kuoritaan ja murskataan haarukalla. Pikaversiona voi perunan valmistaa mikrossa. Murskaamisen jälkeen päälle kaadetaan puolen litraa piimää. Seos lämmitetään vielä 42-asteiseksi kuivahiivaa varten. 

Pussillinen kuivahiivaa sekoitettiin kahdeksaan desiin vehnäjauhoja ja viiteen desiin ruisjauhoja. Sekoita jauho-hiivaseos lämpimään piimään ja vaivaa jonkin aikaa. Alusta taikina vielä voilla; 60 grammaa riittänee. Taikinan vaivaannuttua annetaan sen nousta kulhossa liinan alla noin tunnin verran.

Kohottamisen jälkeen taikinasta muotoillaan kaksi leipää ja anna niiden vielä kohota puolisen tuntia. Laita leipien kohotessa uuni lämpiämään 200:aan asteeseen ja paista leipiä kyseisessä lämpötilassa noin 40:en minuutin ajan. Valele leivät vielä uunista tultuaan siirappivesiseoksella. Tässä seoksessa oli vielä lisäksi ripaus suolaa.

kotitekoinen perunalimppu

Voitelun jälkeen leivät kannattaa jättää ilman liinaa jäähtymään. Näihin tuli kohtalaisen tumma pinta, mutta palaneelta leipä ei missään nimessä maistu. Perunaa olisi kenties voinut vähän lisätä, sillä se ei hirveän vahvasti tule esiin. Mutta toisaalta, maku voi vielä tulla paremmin esiin, jos malttaisi antaa leivän jäähtyä. Kaiken kaikkiaan tämä toinen "vedos" onnistui nyt ensimmäistä yritelmää paremmin.

Resepti: 


(2 leipää)

5 dl piimää 
1 pss kuivahiivaa
1 iso jauhoinen peruna (2-3 pienempää)
8 dl vehnäjauhoja
5 dl ruisjauhoja
60 g voita

Siirappia ja vettä voiteluun

Keitä peruna kuorineen. Kuori ja murskaa se haarukalla. Kaada piimä kuuman perunamurskan päälle ja laita mikroon. Lämmitä 42-asteiseksi. Sekoita jauhot ja hiiva perunan ja piimän kanssa. Vaivaa taikina ja alusta se voilla. Anna kohota tunnin verran liinan alla lämpimässä. Tee leivät ja anna niiden kohota vielä puolisen tuntia. Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Voitele siirappivesiseoksella, jossa on vielä ripaus suolaa.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Tomaattikeitto ihan alusta asti

Tomaattikeitto kuuluu niihin keittoihin, joita en itse ainakaan lapsuudessani ihan hirveästi muista nähneeni saati syöneeni, mutta myöhemmin se on tullut hyvinkin tutuksi. Kyseessä on kohtalaisen simppeli keitto, josta ei silti makua puutu. Lisäksi sitä on helppo taas muuntaa mieleisekseen. Joten mikäpä toimisikaan paremmin vaikkapa alkuruokana.

Keittoa varten tarvitaan kilo tomaatteja. Niihin tehdään ristikkäiset viillot kantapuolelle, jotta tomaatin voi avata kuten kukan. Sitä ei siis tarvitse avata, mutta jos näin haluaisi tehdä, niin nyt se olisi mahdollista. 

Kiehauta vettä ja ota kattila pois levyltä heti, kun vesi kiehuu kunnolla. Laita viillellyt tomaatit minuutiksi tähän kiehuvaan veteen, jonka jälkeen ne siirretään vaikkapa reikäkauhan avulla kylmään veteen. Tätä koko prosessia kutsutaan kalttaukseksi. Sen ansiosta tomaattien kuoret irtoavat helposti... tai ainakin näin olisi tarkoitus tapahtua. Jos prosessi vaikuttaa jotenkin vaikealta, niin tietystihän sitä voi ostaa valmista tomaattimurskaakin. Kaksi normaalinkokoista tölkkiä ajanee saman asian.

Kuorimisen jälkeen tomaattien voi antaa olla vähän aikaa, jotta ne ehtivät vielä jäähtyä, ellei kylmä vesi niitä ole jo jäähdyttänyt. Tässä välissä ehdit hyvin vaikka silputa sipulin ja valkosipulin. Yksi keskikokoinen sipuli käy hyvin ja valkosipulin suhteen pari kynttä riittänee. Jos tykkäät valkosipulista, niin voi sitä enemmänkin tietysti laittaa.

Laitappa kunnon nokare voita pataan tai kattilaan ja kuullota sipuli ja valkosipuli. Laita sekaan myös pari teelusikallista basilikaa; joko kuivattua tai kymmenisen lehteä tuoretta. Samalla voit lisätä hieman chiliä, jos tykkäät tulisemmasta keitosta.

Sipulien kuullottuessa ehtii hyvin pilkkoa tomaatit, kunhan muistaa vaan välillä sekoittaa kattilan sisältöä. Leikkaa tomaateista kovemmat kantaosat pois ja paloittele pienemmäksi. Lisää tomaatit kattilaan sipulien seuraksi ja keittele kymmenisen minuuttia. Kaada sekaan pieni purkillinen (n. 70 grammaa) tomaattipyreetä.

Kun tomaatit ovat porisseet kattilassa kymmenisen minuuttia, lisää puoli litraa kasvislientä sekaan. Anna hautua puolen tunnin verran. Tämän jälkeen keittoa voi käydä soseuttamaan. Sauvasekoitin toimii hyvin tähän tarkoitukseen.

Soseuttamisen jälkeen voidaan hoitaa maustaminen. Mustapippuria pari hyppysellistä, sokeria pari ruokalusikallista ja suolaa kaksi teelusikallista. Kermaa vielä sekaan pari desiä ja keitto on käytännössä katsoen valmista. Muista vain maistella välillä, että maut ovat juuri sellaiset kuin itse haluat.

Keitto on todella hyvää ihan sellaisenaan, mutta leipäkrutongit sopivat sen joukkoon hyvin. Ja miksei päälle voisi laittaa pienen tilkan kermaakin vielä. Keitto sopii tosiaan erinomaisesti alkuruuaksi, mutta jos ei hirmuinen nälkä ole, niin kyllä siitä saa ihan lounaankin.

Resepti:


1 kg tomaattia
1 keskikokoinen sipuli
2 valkosipulinkynttä
70 g tomaattipyreetä
2 tl basilikaa (tai 10 tuoretta lehteä)
0,5 l kasvislientä
2 rkl sokeria
1,5 tl suolaa
Mustapippuria

Valitse kilo tomaatteja. Tee kantapuolelle ristikkäiset viillot. Käytä niitä minuutin ajan kiehuvassa vedessä ja laita sen jälkeen kylmään veteen. Irrota kuoret. Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota kattilassa voin kera. Lisää mausteet. Poista tomaattien kannat ja pilko tomaatit pienemmiksi. Lisää tomaatit sipulien seuraksi kattilaan ja kiehuta kymmenisen minuuttia. Kaada sekaan myös pieni purkillinen tomaattipyreetä. Lisää kasvisliemi ja anna hautua puolen tunnin verran. Soseuta keitto ja mausta. Lisää kerma, sekoita ja nauti lopputuloksesta.



Loppuun vielä pikainen lisäkaneetti. Lukijoiden reseptikilpailu on vielä avoinna ja huomasimme, että sähköpostiosoitteeseen oli päässyt kirjoitusvirhe, jonka muutamat ovat huomanneetkin. Tämä on nyt korjattu ja kilpailuun osallistuminen voi jatkua normaalisti. Lähettäkää siis haluamanne resepti osoitteeseen perinneruokaaprkl@gmail.com tai postitse osoitteeseen Perinneruokaa Prkl, PL 21, 00810 Helsinki.



lauantai 18. tammikuuta 2014

Siskonmakkarakeitto vielä parempana

Siskonmakkarakeitto on varmaan näitä "uusperinteisiä" ruokia. Kaikki sen varmasti tietävät ja ainakin itselle se tulee mieleen, kun miettii jotain tyypillistä suomalaista ruokaa. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ole ihan hirveän vanha ruoka. Eikä siitä nyt pikaisesti katsomalla kauheasti löytynyt mitään tietoa noin muutenkaan.

Perinteisestihän se valmistetaan niin, että ensin kuumennetaan lihaliemi, jonne sitten lisätään kasvikset ja perunat. Kun perunat ja kasvikset ovat kypsiä, niin sitten lisätään makkaran palaset mukaan ja annetaan kypsyä hetki. Nyt kuitenkin tehdään jotain kauhistuttavaa ja tehdään tästä muunnelma.

Tämä keitto tehdäänkin nyt niin, että ensin kiehautetaan lihaliemi, jonne sitten puserretaan makkarankuoresta lihaklönttejä. Kun olet lisännyt viimeisenkin klöntin kiehuvaan veteen, voitkin samantien ottaa ne sieltä pois. Nostele ne paistinpannulle, jossa on nokare voita ja ruskista. Ei siis tosiaankaan se perinteinen tapa.





Ruskistetut siskonmakkaraklöntit (on kyllä niin ruokahalua herättävä sana, että huh huh. Käytetäänpä makkarapaloja tästä eteenpäin) laitetaan johonkin kulhoon tai kippoon odottelemaan hetkeksi. Äläkä vain pese pannua tässä välissä, siitä nimittäin voidaan ottaa talteen kaikki makkaroista jääneet maut.

Makkarapalojen viettäessä laatuaikaa kipossa, pilkotaan kasvikset ja freesataan ne pannulla. Tähän keittoon tulee porkkanaa, selleriä, lanttua, palsternakkaa ja purjoa. Lähimmästä S-Marketista löytyy ainakin sellainen tuore pakkaus, mikä sisältää useimmat näistä kasviksista. Näin ei tarvitse lähteä ostamaan kaikkea erikseen, mutta ei myöskään tarvitse turvautua pakasteisiin jos ei niin halua tehdä. Laita tässä vaiheessa myös mausteet pannulle ja anna kasvisten ihan vähän ruskistua. Sen jälkeen kaadetaankin pannun sisältö lihaliemen sekaan.


Sitten annetaankin kasvisten kiehua vähän aikaa lihaliemessä. Riippuu täysin kuutioitujen kasvisten koosta kauanko tässä menee. Tämän keiton vihannekset ovat melkolaillakin pienenä, joten niiden kypsyminen ei kovin kauaa vienyt. Jos pinnalle näyttää muodostuvan vaahtoa, niin se kauhotaan pois. Niin ja perunat tietyst mukaan kattilaan, että ne ehtivät kypsyä myös.

Kun perunat ovat kypsiä, niin lisätään makkarat keittoon ja annetaan kiehua hetki. Loppusilauksena lisätään vielä persilja ja sitten onkin valmista. Keitto vaan pois levyltä ja syömään. Tai vähän aikaa kannattaa antaa jäähtyä, ettei suu pala.

En nyt muista, koska (jos koskaan) on itse tullut syötyä siskonmakkarasoppaa, joten vertailukohtaa ei itseltä hirveästi löydy. Kokki piti itse tätä kuitenkin parempana kuin sitä perinteistä versiota, ihan jo visuaalisista syistä. Makkaroiden koostumus ja ulkonäkö ovat paljon paremmat näin ja keitto kokonaisuutena oli oikein maukasta.







Resepti: 


500g siskonmakkaraa
500g perunaa
1 porkkanaa
50 g lanttua
50 g purjoa
50 g palsternakkaa
50 g selleriä
1,5l lihalientä (1,5l vettä ja 3 lihaliemikuutiota)
2 laakerinlehteä
10 maustepippuria
persiljaa
voita tai öljyä ruskistamiseen

Kiehauta lihaliemi ja puserra sekaan palasia makkarankuoresta. Kun viimeinenkin palanen on lisätty, ota makkarat samantien paistinpannulle ja ruskista. Ota ne seuraavaksi talteen johonkin kippoon. Älä pese paistinpannua tässä välissä. Pilko ja freesaa kasvikset voin kera samalla pannulla, missä makkarat ruskistettiin. Lisää mausteet pannulle. Kaada pannun sisältö lihaliemen sekaan. Lisää perunat ja anna kiehua kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää makkaranpalaset ja anna kiehua vielä hetki. Loppusilauksena lisää persilja. 

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Vuokaleipä on yksinkertaista ja helposti muokattavaa leipää

Jälleen tekee leipää mieli. Nyt voisi tehdä jotain yksinkertaista ja sellaista, josta jokainen voi tehdä taas omanlaisensa version helposti. Vuokaleipä sopii tähän tarkoitukseen varsin mainiosti. Voit hyvinkin vapaasti lisätä siihen erilaisia siemeniä ja jyviä. Jauhojenkin kanssa on helppo kokeilla erilaisia yhdistelmiä.

Kaada kädenlämpöistä vettä taikinakulhoon ja lisää hiiva. Anna sen seota veteen, jonka jälkeen voit lisätä jauhoja ja hiutaleita. Älä tosin lisää vehnäjauhoja vielä tässä vaiheessa, ne pistetään vasta viimeisenä. Samaan syssyyn voidaan laittaa suola, siirappi ja öljykin. Sekoita jo vähäsen seosta tässä vaiheessa ja lisää sitten vasta vehnäjauhot. Nyt on hyvä aika viskellä sekaan myös kaikenlaisia siemeniä, jos niitä haluaa lisätä.

Sekoita taikinaa, kunnes ainekset ovat sekoittuneet hyvin. Tästä taikinasta ei kuitenkaan tule perinteisen jämäkkää taikinaa vaan se jää hyvinkin notkeaksi, lähes juoksevaksi. Anna taikinan kohota tunnin verran liinan alla.

Voitele vuuat valmiiksi ja kaada taikina vuokiin. Muista jättää hyvin tilaa, sillä leivät saavat kohota vielä hetken ennen uuniin menemistä. Uunissa ne myös kohoavat vielä aika hyvin. Ripottele päälle erilaisia siemeniä ennen leipien uuniin laittamista. Paista leipiä 175-asteisessa uunissa tuollainen 45 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet vähän väriä pintaan. Ota leivät pois uunista ja tarjoile.

Nämä leivät ainakin maistuivat todella hyviltä, eikä niistä meinannut jäädä mitään edes kuvattavaksi. Joten tätä voin kyllä suositella kokeiltavaksi. Kokki heitteli jos jonkinlaista ideaa, mitä tuohon voisi lisätä ja varmasti näitä tulee kokeiltua jossain vaiheessa. Tarvitsee vaan käydä siemenostoksilla ensin jossain. Periaatteessa voit siis laittaa sekaan lähes mitä vain siemeniä, yrttejä, juustoja, rusinoita ja vaikka mitä muuta. Vain mielikuvitus on (pääosin) rajana. 

Lisää bloggauksia löydät osoitteesta www.maku.fi/perinneruokaa-prkl.

Resepti:

(2 leipää)

6 dl vettä
6 dl vehnäjauhoja
3 dl ruisjauhoja
2 dl kaurahiutale
50g hiivaa
loraus siirappia
2 tl suolaa
0,5 dl öljyä

0,5 dl seesaminsiemeniä

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva. Lisää muut jauhot ja hiutaleet paitsi vehnäjauhot. Kaada sekaan myös suola, siirappi ja öljy ja sekoita keskenään. Lisää vehnäjauhot ja sekoita taikinaa, kunnes kaikki ainekset ovat sekoittuneet. Anna kohota tunnin verran. Voitele leipävuuat ja kaada taikina niihin. Anna vielä kohota puolisen tuntia ja ripottele päälle siemeniä. Paista 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Lohikeitto; pehmeän kermainen kalaherkku


lohisoppa

Keittojen kuukausi ja mikäpä sen parempaa ja klassisempaa kuin lohikeitto. Ja jos mietitään terveysvaikutteita, niin kyllähän lohesta edelleenkin saa omega 3 rasvahappoja, jotka ovat hyväksi sydämelle. Aivan niin kuin Becel-mainos väittää. Ilmeisesti lohestakaan ei enää saa samanlaisia määriä omega kolmosta kuin aiemmin on saanut, tai ainakin internet vihjaa näin. 

Lohikeittoon et tarvitse hirveän paljon eri aineksia, sillä onhan se aika perusruoka. Tarvitset vain lohta, perunaa, porkkanaa ja maitoa pääaineiksi. Purjo, laakerinlehti, vehnäjauhot ja erilaiset mausteet... Niillä saadaan aikaiseksi loppusilaus.

lohisopan teko


Jos nyt käytäisiin tuumasta toimeen, sillä vatsa kurnii. Aloitetaanpa itseasiassa kuorimalla ja pilkkomalla perunat ja laittamalla ne kylmään veteen. Kuori sitten porkkana ja pilko se sekä purjo. Seuraavaksi vielä kuullotetaan vastakuoritut porkkana ja purjo maustepippurien ja laakerinlehden kera. Eli kattilaan vaan vähän voita ja kuullottamaan. 


Kun ainekset on kuullotettu, lisätään sekaan kuuma kalaliemi. Tämä siis edellyttää kalaliemen kuumentamista ensin. Kalaliemen saat tehtyä itse (edellisenä päivänä... nyt ei enää kannata sellaisesta haaveilla) tai sitten laitat yhteen vain kaksi kalaliemikuutiota ja litran vettä.

Jahka kuuma liemi ja kuullotetut ainekset ovat löyteneet toisensa, lisätään sekaan vähän aiemmin kuoritut ja pilkotut perunat. Keiton annetaan seuraavaksi kypsyä, kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Tässä vaiheessa lisätään lohikuutiot ja annetaan hautua vielä muutama minuutti.

Ihan ei lopu vielä tämän keiton teko. Joukkoon kaadetaan seos, jossa kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja ja litra täysmaitoa sekoitetaan keskenään. Anna lohisopan porista vielä hetkinen, jotta myös jauhot kypsyvät.


Ihan vihonviimeisimpänä vaiheena keitto maustetaan suolalla ja tillillä. Ei tämä sen kummempia vaadi ja näin maut pysyvät mukavan puhtaina vielä. Lohikeitto onkin sitten näillä puheilla valmista, joten ei muuta kuin syömään. Ruisleipää pari viipaletta seuraksi ja hyvää on. Siis todella hyvää. Suolaa olisi saanut ehkä aavistuksen enemmän laittaa maustamisvaiheessa, mutta saa sitä lautasellekin lisättyä. Maku on ihanan pehmeä ja kermaisen oloinen.

Resepti:

(10 annosta)

8 keskikokoista perunaa
1 iso porkkana
1 pieni purjosipuli
500 g lohta
1 l kalalientä
1 laakerinlehti
runsaasti tilliä
1 tl suolaa
4 maustepippuria
1 täysmaitoa
2 rkl vehnäjauhoja

Kuori ja pilko perunat. Tee sama operaatio myös porkkanalle. Pilko purjosipuli. Kuullota kattilassa porkkana, purjo, maustepippurit ja laakerinlehti voin kera. Kaada joukkoon kuuma kalaliemi. Lisää sekaan perunat ja anna kypsyä, kunnes perunat ovat lähes kypsiä. Lisää lohikuutiot ja kypsennä muutama minuutti. Kaada joukkoon keskenään sekoitetut jauhot ja maito. Anna hautua vielä muutama minuutti, jotta jauhotkin kypsyvät. Mausta suolalla ja tillillä. 

lauantai 11. tammikuuta 2014

Maa-artisokkakeitto ja kuorittavaa riittää

Maa-artisokkakeitto ei ole nykyään välttämättä mikään kaikkien tuntema kotiruoka, mutta maa-artisokat ovat silti rantautuneet paljon ennen perunaa Suomeenkin. Perunan tultua maa-artisokkien menestys heikkeni, sillä peruna taisi olla vähän helpompi käytettävyydeltään. Lisäksi se ilmeisesti säilyy pitempään, kuin maa-artisokka.


Kilosta kuorimattomia maa-artisokkia jäi vain 700 grammaa, kun ne on kuorittu. Nämä maa-artisokat eivät välttämättä olleet ihan siitä parhaimmasta päästä, että vähemmälläkin hävikillä voi päästä. Kun kuorit maa-artisokkia, niin laita ne sitä mukaa kylmään veteen, tai muuten ne tummuvat. Vähän niin kuin perunat. Pilko ne melko pieniksi ja pistä seuraavaksi palasiksi myös salottisipuli tai kaksi (koosta riippuen) ja valkosipulinkynsi. Salottisipuli on maultaan miedompi kuin perussipuli.

Kuullota pilkotut maa-artisokat, sipulit ja valkosipuli kevyesti paistinpannulla voin kera. Kokki oli niin innolla haistelemassa pannusta lähteviä tuoksuja, että läväytti naamansa liesituulettimen lasiin. Innokkuus lienee kuitenkin hyvä asia... Älä kuitenkaan siis ala ruskistaa maa-artisokkia ja muita vaan kyse on todellakin vain kevyestä kuullottamisesta.


Kuullottamisen jälkeen voit kipata pannun kattilaan, jossa odottelee puoli litraa kasvislientä. Se voi olla siis itse alusta tehtyä tai sitten kasvisliemikuutiosta tai vastaavasta. Lisää paistinpannulle tämän jälkeen desi vettä, huuhdo sitä vähän ja kaada vesi myös kattilaan. Kansi vielä kattilan päälle ja anna hautua kunnes maa-artisokat ovat pehmenneet.

Keiton hautuessa kattilassa voit erotella kananmunasta keltuaisen. Kokki rupesi jo sen verran pilkkua viilaamaan, että erotti vielä keltuaisen kuoretkin ja vain keltuaisen sisältö pääsi mukaan. Sekoita keltuainen ja kaksi desiä kermaa keskenään. Ei sen kummemmin tarvitse vatkata, kunhan ne vain sekoittuvat keskenään.

Soseutusvaiheessa voit lisätä vielä vettä sen mukaan, miltä itsestäsi niin tuntuu. Soseutuksen jälkeen voit lisätä kerma-keltuaisseoksen keittoon ja sekoittaa sen joukkoon. Nyt puuttuvat enää mausteet, joten lisää teelusikallinen sokeria, puolikas suolaa, hyppysellinen valkopippuria ja ripaus muskottipähkinää. Näillä pitäisi tulla ihan hyvä keitto. Tarjoiltaessa voit ripotella keiton päälle muutaman tipan tryffeliöljyä, jos sellaista kaapista löytyy.

Sen tässä huomasi, että siihen on varmaan syynsä, minkä takia lähes kaikissa muissa netistä löytyvissä ohjeissa on laitettu keittoon myös perunaa. Sillä taitaa yleisesti olla ihan taloudellisiakin syitä, sillä artisokat pelkästään eivät ole siitä halvimmasta päästä. Mutta maa-artisokkien maku tulee nyt vahvemmin esiin ja se ei välttämättä miellytä kaikkia. Ei siis mikään ylitsepääsemätön maku ole todellakaan kyseessä, mutta ihan tunnisteva sellainen. Itseäni se ei haitannut vaikka olenkin nirso.

Resepti:

(8 annosta)

700 g kuorittuja maa-artisokkia
1 keskikokoinen salottisipuli tai kaksi pientä
1 valkosipulinkynsi
1 rkl voita
0,5 l kasvislientä (tai 0,5 l vettä ja kasvisliemikuutio)
2 dl vettä
1 tl sokeria
0,5 tl suolaa
hyppysellinen valkopippuria
ripaus muskottipähkinää

Kuori maa-artisokat ja pilko ne palasiksi. Silppua myös salottisipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota kaikki voin kera paistinpannulla ja kaada kattilaan, jossa on puolisen litraa kasvislientä. Huuhdo paistinpannu pienellä vesimäärällä ja kaada kattilaan. Hauduta, kunnes maa-artisokat ovat pehmenneet. Soseuta ja lisää keskenään sekoitettu kerma ja kananmunan keltuainen soseeseen. Sekoita ja.lisää vettä tarvittaessa. Mausta.

torstai 9. tammikuuta 2014

Hiivaleipä; perusleipää parhaimmillaan

Nyt olisi vuorossa yksi ihan perusleivistä, nimittäin hiivaleipä. Se on ehkäpä jopa niin perusleipä, että sen ottaa täysin itsestäänselvyytenä ja siksi sitä ei aina tulekaan tehtynä. Sen valmistaminen on kuitenkin hyvin simppeliä ja paljon nopeampaa, kuin esimerkiksi ruisleipien.


Murenna ja sekoita 50 grammaa hiivaa kahdeksaan desiin kädenlämpöistä maitoa. Kun hiiva on seonnut, lisää suolaa 25 grammaa (eli noin 1,5 ruokalusikallista), sokeria kaksi ruokalusikallista sekä ruisjauhot, joita on 250 grammaa. Mukaan laitetaan vielä lisäksi fenkolia ja anista, kumpaakin teelusikallinen. Sekoita kaikki nämä ainekset yhteen. Ja tässähän nyt saattoi käydä niin, että sokeri unohtui, joten muistakaa siis lisätä se.

Kun edellä mainitut aineet on sekoitettu keskenään, lisätään seokseen noin 800 grammaa vehnäjauhoja ja vaivaa hyvin. Alusta vielä taikinan vaivaannuttua voilla ja vaivaa vielä hieman lisää. Tämän jälkeen taikina saa kohota liinan alla noin tunnin verran, kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi.

Kohonnut taikina jaetaan neljään osaan ja siitä voi sitten muotoilla sen mallisen leivän, kuin haluaa. Kiva pyöreä limppumainen muoto toimii aina, mutta voi siitä tehdä soikionmallisiakin leipiä. Soikionmallisista leivistä saa helpommin suuhun sopivia palasia. Kun leivät on muotoiltu, viillä vielä päälle muutama viilto ja kohota puolen tunnin ajan. Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin puolen tunnin ajan ja leivät ovat kauniin ruskeita. 

Hiivaleipä on todella hyvää vielä lämpimänä ja pelkän voin kanssa. Hyvin simppeliä, mutta niin maukasta. Fenkoli ja anis tuovat siihen mukavia makuvivahteita. Ja kuten tuli tuossa aikaisemminkin mainittua, niin tästä erästä pääsi unohtumaan tuo sokeri, mutta ei se mitenkään hirveätä vahinkoa maun osalta tehnyt. Silti, olisi sen sinne voinut lisätäkin. Tätä voikin taas tarjota vaikka erilaisten keittojen kanssa, mutta oikeastaan se sopii kyllä melkein minkä vain ruuan kanssa.

Resepti: 

(4 leipää)

8 dl maitoo
50 g hiiva
250 g ruisjauhoja
800 g vehnäjauhoja
25 g suolaa
50 g voi
1 tl anista
1 tl fenkolia
2 rkl sokeria/siirappia 

Murenna tuorehiiva kädenlämpöiseen maitoon ja sekoita mukaan suola, sokeri ja ruisjauhot. Lisää vehnäjauhoja ja vaivaa taikinaksi. Alusta voilla. Anna kohota liinan alla tunnin verran. Jaa taikina neljään osaa, muotoile leiväksi ja vedä veitsellä muutama viilto päälle. Anna nousta vielä 30 minuuttia, jonka jälkeen paista leipiä 200-asteisessa uunissa alatasolla 30 minuutin ajan. 

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Kaalikeitto; kevyttä ja yllättävän maukasta

Kaalikeitto taitaa olla yksi niistä yleisimmistä ruuista, joita käytetään dieettiä varten. Onhan se sellaisenaan aika vähäkalorista, eikä rasvaakaan kauheasti löydy. Se on myös yksi niistä ruuista, joista en itse ole koskaan juurikaan pitänyt. Toisaalta, en enää edes muista missä ja milloin sellaista on tullut maistettua, mutta hyvää se ei silloin ainakaan ollut. Joten vähän skeptinen suhtautuminen tähän oli alunperin.










Kaalikeittoa varten tarvitaan tietysti kaalia ja sitähän saa kyllä kutakuinkin jokaisesta kaupasta. Edullistakin se on. Sitä ei loppujen lopuksi tarvita hirveän paljon. Tähänkin meni vajaa kilo. Pienennä kaali suikaleiksi ja paahda sitä kuivalla pannulla. Samalla voi paahtaa pilkotun sipulin. Paahtaminen tuo esiin sellaisia aromeita, joita pelkkä keittäminen ei toisi esiin. Ehkäpä juuri tästä syystä aiemmin maistetut kaalikeitot eivät ole säväyttäneen. Paahtaminen nimittäin poistaa kaalista kitkeryyttä ja saa aikaan makeutta. Paahtaminen kannattaa siis pitää mielessä monta muutakin ruokaa tehdessä.

Paahdetut kaalit laitetaan kattilaan ja kaadetaan vettä päälle tuollainen litran verran. Ja sipulithan ovat tietysti automaattisesti mukana, jos ne paahdettiin kaalin kanssa. Tähän kaalikeittoon tulee lisäksi sianlihaa suikaleina (mutta sen voit taas korvata melkein millä vain haluat), joka paistetaan pannulla voissa tai öljyssä. Tai vaikka ilman. Kaada lihat kaalien kanssa kattilaan ja huuhdo pannu puolella litralla vettä. Huuhdontavesi kaadetaan myös kattilaan, jotta pannusta saadaan kaikki maut mukaan keittoon. Sekaan lisätään vielä pilkottu porkkana.

Kun pääainekset ovat kattilassa, voidaan aloittaa maustaminen. Sekaan pari teelusikallista suolaa, kolmisen ruokalusikallista siirappia, pari teelusikallista meiramia ja vielä laakerinlehti sekä kymmenkunta maustepippuria, niin eiköhän sillä saa jo keiton aikaan. Hauduta keittoa miedolla lämmöllä reilu tunti, liki puolitoista. Tämä riippuu siitä minkä kokoisiksi kaalit on pilkottu. Voisi sanoa, että sen parempi mitä pienemmiksi ne on pilkottu. Helpottaa syömistäkin.





Lopputuloksesta voi sanoa, että kaalikeittoja vastaan ei ole enää yhtään mitään. Keitto oli todella hyvää ja siinä ole sopiva määrä makeutta. Kitkeryydestä ei ollut hajuakaan. Ja mikä parasta, nyt kun niistä muutamasta joulun aikana kertyneestä kilosta yrittää päästä eroon, niin yhdessä annoksessa (n. 300 g) tätä keittoa ei ole kuin inan päälle 100 kaloria. Ei sillä, että niitä laskisi, mutta jos jotakuta kiinnostaa. Oli miten oli, voin syödä kaalikeittoa tästä lähin ihan vapaaehtoisestikin. Jos nyt väkisin haluaa dieettiversion, niin lihan kun jättää pois, niin ei tästä tule kaloreita juuri mitään. Samalla keitosta tulee tietysti myös täysin kasvisversio. Ja seuraksi sopivat hyvin aiemmin tehdyt näkkileivät.

Resepti: 


 800 g kaalia
1 porkkana
1 keskikokoinen sipuli
400 g lihaa
2,5 tl suolaa
3 rkl siirappia
2 tl meiramia
1 laakerinlehti
10 maustepippuria

Silppua kaali ja sipuli ja paahda ne paistinpannulla ilman öljyä tai voita. Paahdetut kaalit voidaan kaataa kattilaan, johon on laitettu litra vettä. Tämän jälkeen paistetaan lihanpalat pikaisesti öljyssä (tai ilman), jonka jälkeen ne lisätään kattilaan. Huuhdo paistinpannu puolella litralla vettä ja kaada vesi kattilaan. Pilko sekaan vielä yksi porkkana ja lisää mausteet. Hauduta miedolla lämmöllä 1-1,5 tuntia.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Näkkileipä vie nälän tunteen

Nyt kun nautitaan keittoa enemmänkin, niin näkkileipähän on kätevä yleisleipä, joka sopii keiton kuin keiton kanssa hyvin yhteen. Se on lisäksi jonkin verran terveellistä, joten mikäpä sen parempi näin joulumässäilyjen jälkeen. Vaikka ei tarvitsisikaan päästä "joulukiloista eroon", kuten iltapäivälehdissä otsikoidaan, niin tämä on siltikin hyvä vaihtoehto. Se sisältää hyvin kuituja ainakin.

Jännittävät hetket on muutenkin käsillä, sillä nyt päästään kokeilemaan ensimmäistä kertaa joululahjaksi saatua yleiskonetta. Ihan täyttä varmuutta ei ole, että onko se kuinka sopiva nyt tähän näkkileivän tekemiseen, mutta eiköhän sekin pian selviä.

Sekoita ruisrouhe, ruisjauhot, vehnäjauhot ja kuivahiiva keskenään, jonka jälkeen lisätään 42-asteinen vesi (saa olla lämpimämpääkin) ja sekoitetaan. Taikinaa vaivataan, kunnes se on melko raskas ja tiivis. Kun taikina on tarpeeksi vaivaantunut (heh heh...), pyörittele siitä pötkä ja jaa neljään osaan. Tästä siis tulee noin neljä pellillistä näkkäriä.


Kaulitse näkkäritaikina muutaman millin paksuiseksi. Nyt tässä vaiheessa se on hyvä voidella vedellä ja päälle voi heitellä erilaisia siemeniä, esimerkiksi seesaminsiemeniä, jotka tuovat lisää makua ja koostumusta. Rei'itä leipä lopuksi vaikka haarukalla ja leikkaa sen jälkeen pizzaleikkurilla neliöiksi. Anna näkkileipien kohota liinan alla tunnin verran. Paista näkkileivät 225-asteisessa uunissa noin 15 minuutin ajan. Jotkin ohjeet höpisivät jotain seitsemästä minuutista, mutta eivät näkkileivät ehtineet siinä ajassa yhtään kuivahtaa. Mitä ohuempaa, sen parempaa oikeastaan.


Leivistä tuli kyllä maultaan tosi hyviä. Juuri näkkileivän makuisia. Alkuun ne olivat hieman sitkeähköjä, mutta kun ne ehtivät kunnolla kuivumaan, niin näkkileipämäinen rapsakkuuskin löytyi samalla. Anna siis niiden kuivua parin tunnin ajan tai jopa yön yli. Näkkileivät säilyvät sen jälkeen kuivassa purkissa tai paperipussissa.

Näkkäri toimii tosi hyvin eri keittojen kanssa ja kyllä tätä syö ihan tällaisenakin, voin kanssa. Kohtalaisen helppoa se on valmistaakin, joten voisi hyvinkin ajatella tekevänsä tätä vaikkapa kerran kuukaudessa. Näkkileivät säilyvät paremmin, kuin muut leivät, joten siitäkään ei tarvitse huolehtia, että kaikki leivät olisi syötävä saman tien tai pakastettava. Erilaisilla siemenillä ja leseillä siitä saa taas muokattua omanlaisensa.

Resepti:

(n. 36 näkkileipää)

450 g ruisrouhetta
150 g vehnäjauhoja
100 g ruisjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1/2 l vettä
2 tl suolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä veden kanssa. Sekoita ja vaivaa, kunnes taikina on tiivis ja raskas. Tee taikinasta pötkö ja leikkaa siitä neljä yhtä suurta osaa. Kaulitse taikina parin millin paksuiseksi, voitele vedellä ja ripottele päälle siemeniä. Tee pintaan reikiä haarukalla ja paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Anna kuivua muutaman tunnin ajan. 

torstai 2. tammikuuta 2014

Hernekeitto; eroon joulukinkun tähteistä. Tai sitten ei.

hernekeiton tekeminen
Hernekeitolla on hyvä aloittaa tämä keittokuukausi (ei siis mitään tipatonta tammikuuta, nyt vedetään keittoa), mikäli sinulla on vielä jäljellä joulukinkun jämiä, joista pitäisi päästä eroon. Tämä kinkku oli viettänyt muutaman päivän pakastimessa, ettei se päässyt menemään huonoksi ennen keittoon päätymistä. Ja mikäli ei ole, niin se ei haittaa mitään. Hernekeiton saa aikaiseksi myös ilman lihaa tai sitten sitä voi ostaa ihan erikseen tätä tarkoitusta varten.

Aloita liottamalla herneitä yön yli. Ohjeiden mukaan ne laitetaan puoleen siitä veden kokonaismäärästä, mitä keittoon pitäisi tulla. Nyt olimme kuitenkin kapinallisia ja herneet saivat liota koko määrässä vettä. Ja vettähän oli siis 2,5 litraa ja herneitä 500 grammaa.

Seuraavana päivänä pääsee sitten itse keittohommiin. Kattila vaan levylle ja keitto kiehumaan. Kinkun loppu laitetaan myös sekaan. Anna keiton ensin kiehahtaa niin, että se siinä hetken aikaa poreilee, jonka jälkeen levyn voi vääntää pienemmälle. Kunhan se saa rauhassa hautua ja kuplia, niin hyvä tulee. Tämä keitto hautui kannen alla nelisen tuntia. Tarkkaile vesitilannetta ja jos näyttää siltä, että keitto alkaa "kuivua", niin lisää vähän vettä. Nyt ei tätä tarvetta ollut, mutta hyvä varautua kuitenkin, että näin voi käydä.

Tuossa keittämisen loppupuolella kinkun luut nostellaan myös pois ja irronnut liha, joka todennäköisesti on melko isoissa palasissa, rikotaan pienemmäksi. Helpoiten se onnistuu, kun kaikki lihapalaset kalastellaan kattilasta erilliseen astiaan. Lihan pienentämisen jälkeen voidaan palaset laittaa takaisin keittoon. Tämän tapahduttua hoidetaan vielä maustaminen. Kovin monimutkaista se ei tällä kertaa ollut, sillä mukaan tuli vain suolaa ja meiramia. Suolaa meni kaksi ja puoli teelusikallista ja meiramia vielä kaksi teelusikallista, niin mausteet on siinä.

Kun keitto alkaa olla valmista ja herneiden rakenne on rikkoontunut, voidaan se ottaa pois levyltä ja laittaa hernekeitto tarjoiltavaksi. Annoksissa mitattuna tästä tulee noin 12 annosta, että jää sitten seuraavallekin päivälle.

hernekeitto ainekset

Keiton kanssa tarjoiltavaksi sopii hyvin näkkileipä. Siihen onkin resepti luvassa hyvin pian. Keitto maistui todella hyvältä ja vaikka ajatus kinkun rääppeiden käytöstä ei ensialkuun ihan hirveästi viehättänyt, niin kyllä se vaan kokonaisuutena toimii. Tästä keitosta jäi pienten kiireiden aiheuttaman unohduksen takia sipuli uupumaan. Sitä voisi kuutioida alkuvaiheessa myös mukaan. Ja sama porkkanan kanssa. Eli tässäkin on taas pelivaraa tehdä keitosta sellainen kuin itse haluat. Kuten jo mainittiinkin, lihaahan ei ole mikään pakko myöskään käyttää ja jos käyttää, niin sen ei tosiaan tarvitse olla mitään kinkun jämiä. Pekoni ja muut vastaavat käyvät aivan yhtä hyvin.

Resepti

(12 annosta)

500 g herneitä
2,5 l vettä
2,5 tl suolaa
2 tl meiramia

Liota herneitä yön yli vedessä. Kiehauta ja anna hautua kannen alla kinkun kanssa nelisen tuntia miedolla lämmöllä. Lisää suola ja meirami. Poista luut ja pienennä liha. Keitto on valmis.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Suositut tekstit