Lihamyllyä mä metsästän... Näin tehdään makkaraa. Kai.

Aloitetaan ihan yksinkertaisella ohjeella: suunnittele etukäteen. Se helpottaa elämää kummasti. Jos lähdet metsästämään ainesosia ja apuvälineitä (lue: lihamyllyä) pari tuntia ennen kun aloitat makkaranteon, tuo prosessi ei ole ehkä kovin rentouttava. Ja sitten yksi huomio: makkaroiden tekeminen saattaa aiheuttaa sen, että taannut henkisesti teini-ikäisen tasolle.

Ohje siis vaan esiin tuosta isoisoäidin perinteisestä 1940-luvulta peräisin olevasta keittokirjasta ja menoksi (tosin tämä resepti on vapaasti muunneltu). Ensimmäinen etappi on kauppahalli, joka on sinänsä aika uusi kokemus myös allekirjoittaneelle tässä mielessä. Toki sellaisten läpi on tullut käveltyä, mutta että ihan ostoksille. Kerta se on ensimmäinenkin. Kyllä siis aika paljon valikoimaa oli tuolla Hakaniemen kauppahallissa ja vastedes olisi ihan hyvä käyttää enemmänkin kauppahallien palveluita. Ihan omanlaisensa tunnelma niissä. Ensimmäisenä nokka kohti DeliDeli-liikettä, mistä löytyy paljon erilaisia, pääosin ranskalaisia herkkutuotteita. Ankanrasvapurkki kyytiin ja kassalle. Eikä ollut erityisen kallistakaan. Näköjään emme olleet ainoat asiakkaat samalla asialla, sillä kaksi edellistä asiakasta olivat myös olleet persoja ankanrasvan perään. Hmm, mitäköhän täällä tapahtuu? Kenties joku muukin tekee makkaraa.

Lihaosastolta tarttui mukaan hyvä pätkä siansuolta. Olisiko tuota nyt noin neljä metriä. Voin ihan rehellisesti sanoa, että oli kyllä ensimmäinen kerta tämäkin. Loputkin lihat saisi ostettua tiskiltä kätevästi, mutta matka vei muutenkin taas kotoisaan lähi-Prismaan, niin napattiin sieltä vähän possua ja kanaa mukaan. Possun suolalapaa hyppäsi koriin reilu puolitoista kiloa, mutta siinä oli tietysti luuta (partitiivi sanasta luu, ei siis se siivousväline) mukana, joten se kun poistetaan, niin possun lihaakin on loogisesti vähemmän. Kanankoipia vielä puolen kiloa koriin ja menoksi.

Haastavin vaihe oli etsiä lihamylly. Ei siis muuten mitään ongelmaa, mutta aluksi etsimme myllyä, jossa olisi ollut valmiiksi makkarasuuttimen paikka. No, niitäkin löytyi, mutta hinnat olivat sitä luokkaa, että ei tällä kertaa tullut ostettua. Kummaltakin blogihenkilöltä löytyisi kyllä lihamylly kotoa vanhempien luota, mutta ne eivät tähän hätään ehtineet. Siksi siis suunnittelu on kaiken a ja o. Lopulta Prisman halvin vaihtoehto toi pelastuksen, joskin vain osittain. Jotain täytyi vielä keksiä makkaraseoksen saamiseksi suoleen. Sen oletettiin menevän kotikonstein jotenkin, mutta tästä lisää myöhemmin.

Lihat on hyvä ottaa huoneenlämpöön noin tunti ennen kunnon "makkarointia". Porsaan lavasta luut pois ja samoin kanankoivista. Heitäppä muuten tässä vaiheessa sian suoli likoamaan. Varmaan ihan hyvä huuhdella vedellä vielä varmuuden vuoksi, vaikka ne yleensä on ihan läpikotaisin puhdistettu. Suoli säilytetään suolassa, niin se ainakin poistuu nyt huuhtomisen yhteydessä. Ja sitten takaisin lihoihin. Laita lihamylly valmiiksi, palasti possu sopivaksi paloiksi ja ala jauhaa. Tosin, tässä vaiheessa ON hyvä huomauttaa, että mikäli olet juuri ostanut lihamyllyn uutena, pese se ja jauha perunaa sen läpi, jotta varmasti kaikki mahdolliset metallihiukkaset irtoavat eivätkä päädy makkaraan. Tadaa, pian sinulla onkin ihan itsetehtyä jauhelihaa. Jos olet viitseliäs, voit jauhaa lihan kahteen kertaan.

Nyt kun edessäsi on hyvin jauhettua jauhelihaa, niin sekoita siihen ankanrasva, olut ja mausteet. Koska sianliha on melko rasvaista itsessään ja lavassa oli hyvin silavaakin, ei ankanrasvaa tarvitse hirveästi lisätä. Meillä sitä hulahti sekaan noin kolmasosa purkista. Olutta menee sellainen tölkillinen, ellei kokki verota matkalla määrästä "ihan vaan testimielessä". Mausteet vielä perään ja sekoita kaikki hyvin vaikka vatkaimella. Mausteita voit laittaa oman mielesi mukaan, sillä oma ohjeemme ei ollut kovin monipuolinen niiden suhteen. Jauhettua neilikkaa, oreganoa, inkivääriä, paprikajauhetta, musta- ja valkopippuria, Sriracha-chilikastiketta sekä vähän soijaa; niillä on tämän blogin makkara maustettu.

Sitten alkaa hyvin eksoottinen vaihe, nimittäin makkaran pursottaminen siansuoleen. Täällähän kokeiltiin pariakin eri esinettä tähän ennenkuin allekirjoittanut juoksi viime hetkillä Etolaan ostamaan isokokoisen suppilon. Esimerkiksi muovinen kahvisuodatin, jota vähän veisteltiin, ei oikein toiminut, sillä suoli ei venynyt tuon suppilon ympärille. Uuden suppilon myötä ongelma kuitenkin tuli ratkaistua ja siansuolikin saatiin venytettyä suppiloon hyvin, kun suppilo oli ensin öljytty rypsiöljyllä. Pujota suoli siis suppilon ohuimpaan osaan. Voit itse päättää kuinka pitkän makkaran haluat pursottaa, mutta meillä tuo pisin pätkä oli varmaan joku puolitoista metriä pitkä, ehkä kaksi. Niin ja muista solmia suolen pää, tai muuten voi olla ikävät ajat edessä.

Tämän jälkeen voit aloittaa voimakeinot saadaksesi makkaraseoksen suppilon läpi siansuoleen. Kannattaa olla kaveri mukana, niin toinen voi vetää suolta sitä mukaa suppilosta, kuin toinen sitä täyttää. Tämä vähentää riskiä, että suoli rikkoutuu. Kun koko suolenpätkä on täynnä, voit joko vääntää siitä monta erillistä pikkumakkaraa tai antaa olla yhtenä isona kokonaisuutena. Isompi kokonaisuus on helppo rullata pellille kuin puutarhan kasteluletku. Täällä tehtiin vielä sellainen temppu, että makkaran kuoreen pisteltiin reikiä hyvin pienellä neulalla (hammastikkukin käy), jotta ylimääräinen ilma pääsee pois ja makkara ei halkea paistuessaan. Ja ei muuta kuin makkarat uuniin. Asteita 150-175 ja aikaa puolisen tuntia.

Makkaroita kannattaa seurata välillä, sillä tuo reikien tekohan aiheutti ns. pissimisefektin ja makkarat ruiskivat ylimääräistä rasvaa vähän minne sattuu. Joten jos olet kovinkin tarkka uunistasi, kannattaa makkarat laittaa johonkin syvään vuokaan. Pellille kertyi ihan kiitettävästi muutenkin tuota rasvaa, että mikään "low fat" ruoka tämä ei todellakaan ole. Makkaroiden tultua uunista voit vielä paistaa niitä hetken pannulla, jotta saat kauniin värin niiden pintaan. Tuollaisenaan ne näyttävät vähän aneemisilta, joten paistaminen on jopa suotavaa.

Resepti:

 

1,5 kg porsaan lapaa

2 broilerin koipea

n. 150 g ankanrasvaa

0,33 l olutta

2 tl suolaa (mikäli porsas on suolaamatonta, tuplaa suolan määrä)

inkivääriä

neilikkaa

mustapippuria

valkopippuria

oreganoa

paprikajauhetta

(mausteita voit lisätä tai jättää lisäämättä oman maun mukaan)