Kovin on nyt leipäpainotteinen alku, mutta ei voi mitään. Ruisleipää lähdettiin suunnittelemaan samaan aikaan kuin saaristolaisleipää ja omenapiirakkaa, mutta sen toteutuksessa nyt vaan kului enemmän aikaa, syystä jos toisestakin. Tylsä projekti tämä ei siis ainakaan ollut.
Aloitetaan perinteisellä
vankilamuonalla, vedellä ja leivällä ja otetaan lisukkeeksi jauhoa. Jos
et satu omistamaan vanhaa leipäkaukaloa, josta löytyy satavuotiasta
juurta, niin "huijata" voi ostamalla kaupasta taikinajuuresta tehtyä
leipää ja riipimällä siitä pehmeän sisustan haalean veden joukkoon.
Sekoita joukkoon vielä jauhot ja ensimmäisen päivän rankka urakka on
valmis. Taikinajuuren annetaan olla seuraavaan päivään, jotta se alkaa
käymään.
Näköjään juuri ei kuitenkaan halunnut lähteä käymään ihan noin vaan ja ensimmäinen päivä meni pipariksi. Seuraavana päivänä olikin hyvä aloittaa optimistinen ajattelu ja raapia vähän lisää pehmeää ruisleipää taikinajuuriyritelmään. Siitähän se sitten lähti liikkeelle, kuin talkkari jäiseltä peltikatolta ja juuri pulputteli iloisesti oman aikansa. Sana "pulputtaa" voi tosin antaa käsityksen jostain erittäin mahtipontisesta toiminnasta, mikä on vähän liioittelua. Pinnalle muodostui vähän vaahdon tapaista ainesta, kun juuri verkkaisesti muodosti kuplia. Näin. Olisikohan tuo realistisempi ilmaisu. Tiedä sitten, miksi se lähti paremmin käyntiin toisella kertaa... Ehkä sauna oli vain sille mieleinen paikka.
Taikinan tekeminen alkakoon. Ensin laitetaan kulhoon 0,9 litraa vettä ja siihen sekoitetaan taikinan juuri, jota on noin 1,5 desiä. Juurta ei muuten kannata maistaa, oli nimittäin jännittävä ilme kokilla, kun näin teki. Mieleen tuli se sanonta ketusta ja pihlajanmarjoista.
Seuraavana toimenpiteenä lisätään jauhot. Lähdetään liikkeelle kilolla jauhoja.
Tai ei lähdetäkään, sillä taikinasta tulee nyt tuplakokoinen. Suurkeittiön iloja. Ruisleipää koko kansalle. (Kirjoittajan huomautus: kun lähdet puolittamaan alkuperäistä ohjetta, kirjoita kaikki kohdat paperille, jotta et muuta yhtäkkiä aineiden määriä kesken ohjeen takaisin alkuperäiseen). Nyt tehdään siis 6 annosta ruisleipää.
Taikina sisältää siis tällä hetkellä 3 desiä taikinajuurta, 1,8 litraa vettä, 1 kilo ruisjauhoja. Ja taas ollaan takaisin oikeilla raiteilla (suuremmilla raiteilla kuin aiemmin, mutta raiteilla jokatapauksessa). Taikinan pitäisi tässä vaiheessa muistuttaa aika pitkälti velliä. Kun se näyttää epämääräiseltä mutalätäköltä, niin olet aika lähellä toivottua lopputulosta. Varaa vielä noin 1,4 kiloa ruisjauhoja lisättäväksi seuraavana päivänä.
Anna käydä liinan alla 1-2 päivää ja muista sekoittaa taikinaa muutaman kerran tuona aikana. Tämä taikina kiikutettiin saunaan niin tulee sillekin huoneelle kunnolla käyttöä.
Kun mutalammikko taikina on saanut rauhassa nauttia saunasta reilun päivän (tai kaksi), voit lisätä loput jauhot taikinaan. Älä kuitenkaan ryntää heittämään kaikkia jauhoja kerralla riemusta kiljuen, sillä nämä määrät ovat aina suuntaa antavia. Taikinan koostumus se on, mikä ratkaisee. (Muista muuten tässä vaiheessa lisätä suolaa noin viitisen teelusikallista tai leivistä voi tulla aavistuksen mauttomia. Ei sillä, että näin olisi käynyt, joten tämä on siis täysin teoreettinen huomio.) Siinä vaiheessa, kun se muistuttaa hyvää muovailuvahaa, eikä enää tartu käsiin sitä vaivatessa (niin eli siis sorkat vaan taikinaan ja vaivaamaan, tässä ei tarvitse hienostella millään taikinasekoittimilla) on taikina lähellä paistovalmiutta.
Piirrä pintaan kuvio (perinteinen risti toimii) ja anna nousta vielä jonkin aikaa, kunnes tuo kuvio on käytännössä katsoen kadonnut. Sen jälkeen voit tehdä näköisiäsi leipiä (emmekä tarkoita, että alat tekemään leipäkopioita naamastasi, mutta ei se kiellettyäkään ole), olivat ne sitten reikäleipiä tai enemmän limpun kaltaisia. Anna vielä näidenkin nousta noin tunnin verran (joskin nämä leivät vaikuttivat vähän laiskoilta nousemaan). Pistele niitä haarukalla huvin vuoksi (kuvittele ne vaikka voodoo-nukeiksi), koska se näyttää hyvältä ja on sillä kai joku funktiokin ja leivät uuniin.
Lämmitä uuni 250:een asteeseen ja anna leiville shokkihoitoa noin kymmenen minuuttia. Sen jälkeen laske lämpötilaa 200:aan asteeseen ja pidä lämpö siinä noin 30 minuuttia. Siinä pitäisi olla tarpeeksi aikaa näille leiville, mutta jos ne eivät ole vielä täysin kypsiä, tässä vaiheessa on hyvä tarkistaa tilanne.
Vaihtoehtoinen loppu
Taikinajuurella leipien teko ei ollut mitään ruusuilla tanssimista ja muutama kömmähdys kävi matkan varrella, joten keskivaiheilla päätettiin kokeilla myös vaihtoehtoista tapaa. Kuravelliä kun oli niin paljon, olisi se muutenkin ollut jaettava kahteen paistopäivään aikataulujen vuoksi. Tässä tehtiin vähän sellainen "identtiset kaksoset" -koe, eli mitä käy kaksosille, jotka kasvatetaan eri tavoin.
Tähän jälkimmäiseen erään lisättiin vähän hiivaa, kun lopullinen taikina alkoi saada muotonsa. Ero oli aikamoinen ja leipä kohosi paljon paremmin. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, etten kyllä tiedä pitäisikökään sen hirveästi nousta taikinajuuren voimin, mutta nämä eivät ainakaan niin tehneet. Toki jonkinlaista muutosta tapahtui, mutta ei samalla tavalla kuin hiivan kanssa. Kuva lopputuloksesta hiivan kanssa alapuolella.
Resepti:
Taikinajuuri:
1-2 taikinajuurella leivottua leipäviipaletta
3 dl vettä
3 dl ruisjauhoja
Taikina:
1,8 l vettä
2,4 dl taikinajuurta
2,4 kg ruisjauhoja (ei kaikkia kerralla, kts. ohje ylhäällä)
5 tl suolaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti