Tarjolla mojova korvapuusti

Joskus yllättää pikkunälkä, vaikka oliskin jo nauttinut kunnon annoksen kanapastaa. Siihen voi mahdollisesti auttaa kunnon erä korvapuusteja, mieluummin niitä leivonnaisia siis. Tämä hetken mielijohde taas johti siihen, että allekirjoittanut juoksee lähimarkettiin ostamaan kardemummaa, lisää jauhoja, maitoa, voita ja kananmunia. Loput ainekset löytyikin valmiiksi kaapista. Tai no... siis se ainoa asia, mikä valmiiksi kaapista löytyi oli hiiva.

Sitten taas kipot ja kulhot esiin ja työn touhuun. Ensimmäisenä maito lämmitetään sopivaksi hiivaa varten (42 astetta jos käytät kuivahiivaa ja 37 jos käytät tuorehiivaa) ja sekoitetaan siihen hiiva. Tämän jälkeen lisää jauhoja sopiva määrä kunnes taikina on pehmeää. Tässä vaiheessa testierään hulahti kahdeksan desiä, mutta se ei tarkoita, että se olisi juuri oikea määrä. Ohjehan oli niinkin mystinen kuin "vehnäjauhoja pehmeäksi taikinaksi"; mitä se sitten tarkoittakaan. Nämä määritteet ovat ehkä vähän hukassa näin tumpelona nuorena aikuisena. Tuolla kokilla on sentään vähän parempi käsitys asioista. Ehkä. Mutta siis tällä kertaa kokeillaan n. 8 desillä. Ja tämän jälkeen taikina saakin taas lähteä saunanparvelle kohoamaan suunnilleen puoleksi tunniksi.

Vaahdota sillä välin kananmunat sokerin kanssa jonkinasteiseksi vaahdoksi. Voi halusi myös lämmittelemään, joten sen voit laittaa sulamaan mikroon hetkeksi. Ei kuitenkaan saa kuumentaa kiehuvaksi. Sitten vaan sekoittamaan sokerikananmunaseokseen kardemummat ja sulanut voi. Pistä vielä pieni teelusikallinen suolaa sekaan ja sekoita kaikki keskenään. Seos maistuu äärimmäisen hyvältä, mutta koita välttää silti lipittämästä koko seosta ennen kuin korvapuustien teko jatkuu. Ehtiihän tässä uudenkin seoksen vielä tehdä, jos käy köpelösti.

Nyt kun taikina on ottanut saunanparvella kunnon lihotuskuurin, niin haeppa se takaisin keittiöön ja lisää voi-sokeri-ja-kaikki-muu-seos ja ala vaivata. Jos tilanne vaatii, kuten täällä kävi, niin käväiseppä leikkaamassa kynnet tässä välissä ennen vaivausta. Ja sitten kuuluu "plöts plöts plöts" jonkin aikaa kunnes taikinamassa ja voiseos ovat kunnolla löytäneet toisensa. Seuraavaksi lisätään taas jauhoja, jotta taikinasta tulee kiinteämpi. Tähän erään niitä upposi loppujen lopuksi 13 desiä, kunnes taikinasta löytyi kunnon sitko, eikä se enää tartunut kulhoon tai käsiin kuin viimeistä päivää. Saat kyllä sitä ennen käyttää ihan voimakeinoja, eli älä pelkää käydä käsiksi siihen. Jos on purkamattomia aggressioita, niin hyödynnä niitä tässä vaiheessa.

Sitten pikasiivous pöydälle ja jauhoja kehiin kevyt kerros pöydän päälle. Tipauta taikina kulhostaan pöydälle ja ala venyttää siitä levymäistä massaa. Aluksi tämä onnistuu ihan käsin, mutta kaulin tulee ottaa avuksi ennemmin tai myöhemmin, jotta saat taikinasta tasaisen ja noin 30 x 60 senttiä olevan levyn. Todennäköisesti siis pinnalle pitää ripotella vähän jauhoja tai muuten kaulin tarttuu ikävästi kiinni.

Nyt kun levy siinä asettuu hetken, niin sulata lisää voita ja voitele taikinalevyn pinta sillä. On taas kunnon terveysruokaa tämä. Sekoita n. 100 grammaa sokeria ja kaksi teelusikallista kanelia ja ripottele seos taikinalevyn päälle niin tasaisesti kuin pystyt. Toisaalta, sattumakohdatkin voivat olla maukkaita. Itse pistettiin puolet noista ja vähän jäi kaipaamaan lisää makeutta vielä. Siitä sitten taikina rullalle ja muista kääntää niin, että saumakohta jää alapuolelle. Tämän jälkeen veistellään puustipitkosta palasia, jotka ovat toiselta puolelta parin sentin levyisiä ja toiselta 4-5 senttiä. Käännä ne niin, että kapeampi puoli on ylöspäin ja paina peukaloilla lähes pohjaan asti niin, että ne muistuttavat... no, korvapuustia.

Asettele pellille, leivinpaperin päälle niin, että niille jää vielä ihan hyvin tilaa laajeta suuntaan jos toiseenkin. Voitele vielä kananmunalla. Tässä keittiössä ruvettiin ihan hurjaksi ja voideltiin ne kananmuna-voiseoksella. Jos kaapista löytyy raesokeria, niin sirottele sitä korvapuustien päälle. Itse en enää jaksanut kaupassa juosta sen takia, niin raesokeri korvattiin ihan vain taloussokerilla. Ja lopuksi vielä uuniin 200:aan asteeseen 10-15 minuutiksi. Siinä sitten saa toivoa parasta lopputuloksen kannalta. Jos korvapuusteista tulee kauniita ja rohkeita, niin kannattaa varmaan harkita myös lottoamista. Kokin kommentit olivat ainakin kovin ristiriitaisia tämän prosessin aikana. Muutama hyvä esimerkki olivat lähes peräjälkeen kuullut "oho, tuleepa rumia" ja "onpa hienon näköisiä" sekä "noni, palaneita päältä ja sisältä raakoja" ja "hyvin kypsy sisältä". Ota tästä sitten selvää. Itse tykkäsin kuitenkin, etenkin seuraavana päivänä.

Resepti:

3 ½ dl lämmitettyä maitoa
2 kananmunaa

200 g sokeria

210 g voita

2 rkl hiivaa

2 tl kardemummaa

n. 13 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

"täytteeseen" 100 g sokeria ja 2 tl kanelia

voiteluun 1 muna ja 2 rkl sokeria

Maito, hiivat ja jauhot sekoitetaan ja annetaan nousta. Nousemisen jälkeen alustetaan taikina ja lisätään sokerin kanssa vatkatut munat, kardemumma, sulatettu voi ja loput jauhot (mikäli tarvetta on).Noussut taikina vaivataan notkeaksi ja kaulitaan ohueksi levyksi, joka voidellaan voisulalla. Ripottele päälle sokerikaneliseos ja kääri rullaksi. Rullasta leikataan kevyesti kolmiota muistuttavia palasia, joiden keskelle painetaan lovi. Korvapuustit asetetaan leivinpaperin päälle pellille nousemaan, jonka jälkeen ne voidellaan. Pinnalle voit vielä ripotella raesokeria. Paistetaan 200:ssa asteessa 10-15 minuuttia.