Nyt on tarjolla kyllä jotain niin makeaa, että mikäli tällä ei makeannälkä lähde, niin ei sitten millään. Jo klassikoksikin muodostunut Ellen Svinhufvudin kakku sai nyt siis kunnian koristaa tämän talon pöytää, vaikka jotain muuta kakkua piti alunperin tehdä. Kuivakakut jäivät tällä kertaa ruikuttamaan rannalle, kun ei ole sopivaa vuokaa. Ei sillä, tällainen reilu 5000 kalorin pommi on kyllä ihan hyvä valinta. Laihduttaa voi sitten ensiviikolla.
Aloita erottelemalla viisi kananmunaa; nyt tarvitaan siis valkuaisia. Keltuaisille ei tässä reseptissä valitettavasti ole tarvetta ja ne saavat jäädä odottamaan omaa vuoroaan. Sekoita sähkövatkaimella (saa ihan käsinkin vatkata, jos jaksaa) valkuaiset ja 200 grammaa tomusokeria. Vatkaa kunnes vaahto on kovaa, eikä yritä karata kiposta vaikka käännät sen ylösalaisin. Lisää vielä manteli- ja pähkinärouheet varovasti seokseen. Eli siis kädet irti siitä sähkövatkaimesta nyt!
Mmmh, miten hyvää tämä seos on. Kannattaa varoa, ettei syö kaikkea näin alkuvaiheessa. Levitä seos tasaisesti uunipellille leivinpaperin päälle ja laita uuniin 125:een asteeseen reiluksi tunniksi. Tarkkaile kuitenkin tilannetta, ettei marenki pääse palamaan.
Sillä välin kun marenki valmistuu uunissa omaan tahtiinsa, voitkin nauttia aamukahvin. Tai oli-sitten-kyseessä-mikä-vaan-vuorokaudenaika-kahvin. Samalla kun keität kupposen, niin keitäppä toinen kakkua varten. Mieluiten aika vahvaa kiitos. Sekoita 1,5 desiä kahvia, 1,5 desiä kermaa ja noin desi sokeria keskenään. Tähän versioon sekoitettiin vielä teelusikallinen suolaakin.
Tuota noin, tässä seuraavaksi tarvitaan 300 grammaa huoneenlämpöistä voita, että toivottavasti se on jo valmiiksi huoneenlämmössä. Mikroaaltouunilla voi ehkä ihan pikkaisen huijata tässä tilanteessa. Sähkövatkainta tarvitaan taas, sillä voi vatkataan ja siihen sekoitetaan kahvi-kermaseosta pikkuhiljaa. Seuraavaksi voit vielä paahtaa mantelitkin valmiiksi kauniin ruskeiksi, niin ei tarvitse tehdä sitten hätäisesti, kun kakku on jo melkein valmis. Varo kuitenkin, sillä ne palavat helposti mustiksi. Ja ei, ei siis koiraksi, jonka nimi on Musti.
Marengin valmistuttua, ota se uunista ulos ja laita viilenemään. Pihalla onkin jo sen verran viileä, että kauaa sen ei tarvinne olla parvekkeella, kunnes se on jo hyvin jäähtynyt. Tämän jälkeen pizzaleikkurista on erittäin paljon hyötyä. Marenki pitää nimittäin leikata neljäksi samankokoiseksi levyksi ja pizzaleikkurilla se sujuu kätevästi. Oma operaationsa onkin sitten saada marenkilevyt ehjänä irti leivinpaperista.
Jos olet koskaan rakentanut mitään tiilistä, niin tämä seuraava vaihe on varmaan aika tuttu. Lado siis marenkilevyt päällekkäin käyttäen kahvi-kerma-voikreemiä niiden välissä laastina. Kerroksia pitää aina vähän painaa, jos kakusta haluaa kohtuullisen tasaisen. Tai voihan sen tietysti päältä tasoittaa kreemilläkin. Itse en ainakaan valittaisi, jos näin kävisi. Tasoita kakku siis joka puolelta kreemin avulla ja heittele paahdetut mantelilastut kakun sivuille ja päälle.
Hyvänä vinkkinä voimme sanoa, että mikäli syöt tämän kakun kahdestaan jonkun kanssa, on se jo lähestulkoon kevyttuote, koska silloinhan siinä on puolet vähemmän kaloreita.
Resepti:
5 munanvalkuaista
200 g tomusokeria
100 g mantelirouhetta
50 g hasselpähkinärouhetta
300 g voita
1,5 dl vahvaa kahvia
1,5 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
1 tl suolaa
1,5 dl paahdettuja
mantelilastuja
Vatkaa valkuaiset ja tomusokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää manteli- ja pähkinärouheet varovasti vaahtoon. Levitä taikina levyksi uunipellille voipaperin päälle. Kypsennä 125 asteessa noin tunti. Anna levyn jäähtyä hieman ja leikkaa se 4 osaan. Sulata sokeri kahviseokseen ja lisää kerma. Lisää kahviseos huoneenlämpöiseen voihin ja vatkaa voimakkaasti. Lado jäähtyneet marenkilevyt päällekkäin ja laita väliin kreemiä. Voitele kakun pinta ja reunat kreemillä. Koristele paahdetuilla mantelilastuilla.
Eikös tää ole enempi Sans Rival-kakku kun tässä on tuota kahvia, eikä Ellen Svinhuvud-kakku?
VastaaPoistaAinakin kaikki tutut Ellen Svinhufvudin kakun ohjeet sisältävät kahvia. :)
PoistaJuuri siksi en oikein Ellenin nimikkokakusta välitä, kun siinä on sitä kahvia. Sans Rival, sen sijaan, kuulostaa paljon paremmalta, kun siihen ei ilmeisesti tule oikeaoppisesti muuta kuin kananmunia (myös ne keltuaiset, tosin erikseen), voita, mantelia ja sokeria. Sitä pitää siis seuraavaksi päästä kokeilemaan.
VastaaPoistaTykkään kirjoitustyylistäsi, täytyy tutustua blogin sisältöön paremminkin. :)
No jos ei kahvi tosiaan ole lempimaku, niin silloin ei Ellenin nimikkokakkukaan ehkä. Mutta Sans Rival menee tosiaan paremmin.
PoistaJa hienoa kuulla, että blogi saattaisi kiinnostaa. :) Uudet jutut löytyvät osoitteesta www.maku.fi/perinneruokaa-prkl, mutta täältä toki löytyvät nuo vanhemmat jutut ja reseptit. :)