Eli siis luontoteema jatkuu, mutta mitäpä sitä voisi olettaa näin keväällä, kun kaikkialla kasvaa mitä mainioimpia raaka-aineita. Tai no, ehkei nyt ihan tuolla kaupungin keskustassa sentään ja jos kasvaakin, niin jättäisin silti ehkä ne horsmat rauhaan. Ns. "katulannoitus" kun taitaa olla kohtalaisen yleistä varsinkin viikonloppuisin illanviettopaikkojen sulkeutuessa. Mutta jos vähän pääsee kehä kolmosen ulkopuolelle, niin sieltähän löytyy vaikka mitä.
Maitohorsma, tai Irwinin mukaan rentunruusu, on yksi tällainen kasvi, jota ei hirveästi varmaan nykyään tajuta käyttää. Siitä saa muutamaakin erilaista asiaa aikaiseksi, mutta tänään pysytään ihan perusasioissa ja paistetaan sitä kuten parsaa. Parsakausihan taitaa myös vielä jatkua, mutta tämä maitohorsman paistaminen tulee varmasti halvemmaksi kuin parsa.
Varsista poistetaan lehdet tuollaiselta parinkymmenen sentin matkalta. Yläpäähän saa jättää hienon tupsun tuomaan vähän visuaalista virikettä annokseen. Niin ja juuriosa leikataan pois, sillä se on kovaa ja kuivahkoa. Ei siis mitään parhainta herkkua. Kuoriminen ei ole horsmille ollenkaan välttämätöntä. Lisäksi ne säilyvät melko hyvin jääkaapissa, kun ne kastelee vedellä ja käärii leivinpaperiin. Täällä näitä on syöty vielä neljänkin päivän jälkeen.
Sitten jatkuu horsmailu. Kuumalle pannulle voita tai öljyä ja paistetaan horsmia 2-3 minuuttia. Niiden kuuluisi jäädä sisältä vielä vähän napsakaksi. Päälle ripotellaan hieman sormisuolaa (kyllä ihan tavallinenkin käy tietysti) ja se on siinä. Ellei sitten halua vähän vielä puristaa sitruunamehua päälle.
Maitohorsmat ovat näin valmiita syötäväksi. Lopputuloksesta voi sanoa, että on ihan syötävän hyvää. Myöhemmällä paistokerralla etenkin horsmien lehdet olivat käytännössä friteerattuja ja erittäin maukkaita. Kyllä tässä on ihan varteenotettava kilpailija parsalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti