keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Parsaa... eipäs kun maitohorsmaa

Kaunis alkukesän päivä kun oli, niin mitäpä sitä muuta tekisi, kuin lähtisi metsästämään maitohorsmia luonnosta. Ihan laillista toimintaa ja kuuluu jokamiehenoikeuksiin, kunhan ei lähde horsmailemaan viikatteen tai sirpin kanssa. Sama muuten pätee noihin aiempiin nokkosiin.

Eli siis luontoteema jatkuu, mutta mitäpä sitä voisi olettaa näin keväällä, kun kaikkialla kasvaa mitä mainioimpia raaka-aineita. Tai no, ehkei nyt ihan tuolla kaupungin keskustassa sentään ja jos kasvaakin, niin jättäisin silti ehkä ne horsmat rauhaan. Ns. "katulannoitus" kun taitaa olla kohtalaisen yleistä varsinkin viikonloppuisin illanviettopaikkojen sulkeutuessa. Mutta jos vähän pääsee kehä kolmosen ulkopuolelle, niin sieltähän löytyy vaikka mitä.

Maitohorsma, tai Irwinin mukaan rentunruusu, on yksi tällainen kasvi, jota ei hirveästi varmaan nykyään tajuta käyttää. Siitä saa muutamaakin erilaista asiaa aikaiseksi, mutta tänään pysytään ihan perusasioissa ja paistetaan sitä kuten parsaa. Parsakausihan taitaa myös vielä jatkua, mutta tämä maitohorsman paistaminen tulee varmasti halvemmaksi kuin parsa.

Horsmilla on melko lyhyt kausi, sillä parhaimmillaan ne ovat noin 15-20 cm pitkinä ja kun lehdet eivät ole vielä täysin esillä. Mitään metrin pituisia horsmia ei siis kannata koriin kerätä, mutta nämä löytämämme yksilöt ylittivät kyllä jo 30:n senttimetrin pituuden ja olivat silti ihan hyviä. Jokatapauksessa horsmat on kerättävä ennen niiden kukintaa.

Varsista poistetaan lehdet tuollaiselta parinkymmenen sentin matkalta. Yläpäähän saa jättää hienon tupsun tuomaan vähän visuaalista virikettä annokseen. Niin ja juuriosa leikataan pois, sillä se on kovaa ja kuivahkoa. Ei siis mitään parhainta herkkua. Kuoriminen ei ole horsmille ollenkaan välttämätöntä. Lisäksi ne säilyvät melko hyvin jääkaapissa, kun ne kastelee vedellä ja käärii leivinpaperiin. Täällä näitä on syöty vielä neljänkin päivän jälkeen.

Sitten jatkuu horsmailu. Kuumalle pannulle voita tai öljyä ja paistetaan horsmia 2-3 minuuttia. Niiden kuuluisi jäädä sisältä vielä vähän napsakaksi. Päälle ripotellaan hieman sormisuolaa (kyllä ihan tavallinenkin käy tietysti) ja se on siinä. Ellei sitten halua vähän vielä puristaa sitruunamehua päälle.

Maitohorsmat ovat näin valmiita syötäväksi. Lopputuloksesta voi sanoa, että on ihan syötävän hyvää. Myöhemmällä paistokerralla etenkin horsmien lehdet olivat käytännössä friteerattuja ja erittäin maukkaita. Kyllä tässä on ihan varteenotettava kilpailija parsalle. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Suositut tekstit